Noni, hyväxyn ja moni muukin ilmeisesti hyväxyy koska vastalauseita ei näy. Joten ficin kimppuun!
NONIIN LAPSET.Yai ylpeänä esittää jouluficin
PROLOGIN!1 *Odottaa taputuksia*
Pöh, se oli nopeesti kirjotettu ja näin, mutta koettakaa nauttia. uwu Hyvää joulukuun ensimmäistä päivää!
Ps, Ruusu, pölähdäs mulle juttelemaan mesessä. Asiaa jouluficin suhteen. 8--)
Pps. Älkää ottako prologin lyhyydestä mallia; saa olla pidempiäkin. X'D
PROLOGI
Pokémonmaailman kaupunki oli pimeä ja hiljainen. Jokainen asukas nukkui sikeästi - niin poikaset kuin vanhuksetkin tuhisivat lämpöisissä pedeissään ihan rauhassa. Kaikki oli niin hyvin kuin voi olla. Niinkin hyvin, että tähtitaivaalle kertyneet pilvenhattarat puhkesivat ilonkyyneliin, jotka kylmän ilman ansiosta kiteytyivät valkeiksi helmiksi, aloittaen sitten matkansa kohti maata.
Tunnin päästä kaupungin katot, puut, mukulakivitiet ja aivan kaikki oli lumen peitossa. Lunta tuli edelleen ja hiutaleet tervehtivät aamuaurinkoa sen kömpiessä hitaasti taivaanrannan takaa aloittamaan pokémonien uuden päivän.
Exploud murahti unissaan, käänsi kylkeään ja kierähti vahingossa alas makuusijaltaan. Mutta tämä oli jo kauan ollut varautunut siihen - koska sattui useinkin kierimään unissaan, tai jopa kävelemään - sillä hän oli asettanut nukkumapaikkansa viereen suuren tyynyn, johon hän nytkin tupsahti turvallisesti. Mutta samassa hän heräsikin siihen.
Naaras avasi silmänsä ja räpytteli niitä hetken. Makoiltuaan siinä tovin hän murahti ja nousi istumaan ja siitä jaloilleen, venytellen lopuksi raajojaan. Hän asteli ikkunalle ja tuijotti kohtaamaansa näkyä.
Pieniä lumihiutaleita leijaili harmonisesti maahan. Maa - ja oikeastaan kaikki - oli lumen peitossa, mille Exploud hymyili itsekseen.
'Whismur pitää lumesta', naaras mietti, kääntyen katsomaan yksivuotiasta poikastaan, joka tuhisi hiljaa omalla makuusijallaan,
'Hän ilahtuu varmasti näystä.'Niine ajatuksineen Exploud asteli Whismurin luo.
"Whismur", naaras huhuili, "aika herätä."
Pienen silmät hiljalleen avautuivat, ja hän tuijotti äitinsä jalkoja. Siitä hän nousi istumaan ja ojensi pienet kätensä äitiään kohti. Exploud hymyili pienesti ja nosti haukottelevan Whismurin syliinsä.
"Tulepas katsomaan, ulkona on pieni yllätys sinulle." Exploud tokaisi, ja äitiään tuijottava pikkuinen sylissään asteli ovelle, avaten sen.
Whismur ei voinut uskoa silmiään: kaikkialla valkoista, kylmää mutta ehdottomasti hauskaa lunta! Tämän ilme kirkastui hetkessä, ja hän potkaisi itsensä Exploudin sylistä lumelle. Tomerasti tepastellen Whismur ihasteli lunta, joka ylsi häntä melkein vyötäröön asti, ja lättäsi kätensä suulleen, huokaillen pelkästä innosta.
Hän hyppi tasajalkaa eteenpäin, Exploudin katsoessa ovelta hymyillen lapsensa touhuja. Sitten Whismur pysähtyi ja... tärisi? Naaras katsoi pientä huolestuneena; ei kai tälle tullut kylmä?
Mutta se oli kaikkea muuta kuin kylmyydenvärinää.
"
LUNTA!" Whismur kiljaisi niin, että Exploudinkin korvat menivät lukkoon. Lähellä puissa torkkuneet, lumiset lintupokémonit pyrähtivät nopeasti lentoon ja säikähdyksestä melkein sydänkohtauksen saaneet, muut asukkaat pistivät päänsä ulos kirpeään pakkasilmaan.
Samantien monien pokémonien ilmeet kirkastuivat, ja nämä kiljuen ryntäsivät ulos ihastelemaan lunta. Sitä kylmää elementtiä, joka voi merkitä niin iloa kuin suruakin. Mutta jokaisen pokémonin mielessä pyöri vain yksi asia.
Ensilumi tarkoittaa tärkeän ja pokémonien mielestä ehdottomasti parhaimman juhlan lähestymistä: Joulua.