Ylisäikyt Duskullit

[yainara]

*Yö on vallannut pokémon-maailman, taivas on selkeä ja taivaankappaleet, kuu ja tähdet, valaisevat muuten pimeää maata.
Viidakossa on hiljaista. Kaikki päivällä aktiiviset olevat pokémonit ovat mönkineet piiloihinsa nukkumaan ja yöaktiiviset taas heränneet, mutta niitä ei ole paljon.
Paikalla näyttää olevan pari pokémonia, mutta ne eivät pidä mitään ääntä liikkuessaan, sillä he ovat kummituspokémoneja, molemmat Duskulleja. He liikkuvat lipuen ilmassa ja kuiskivat vähän väliä hiljaa toisilleen jotain. Pian kuuluu raksahdus, ja Duskullit seisahtuvat, vilkaisten toisiaan pelokkaasti.*
"Mikä se oli?!"
*Toinen kysyy, ja toinen raksahdus, ja kummitukset rupeavat panikoimaan mölisten epämääräisesti, ja molemmat sinkoavat peloissaan toistensa läpi ja pakenevat eri suuntiin, ja kiljuen molemmat pakenevat vähän aikaa, kunnes pysähtyvät yht'aikaa, vilkuillen ympärilleen.*
"Veli?"
*Duskullit sanovat yhteen ääneen, mutta he olivat paenneet niin kauas toisistaan, etteivät nähneet tai kuulleet toisiaan. Molemmat pyörivät hetken paikoillaan etsien katseillaan jotakuta, molemmat kuitenkin peläten että puun takaa pölähtää jokin..
Kummitukset lähtevät lipumaan kohti paikkaa mistä pakenivat, ja toinen Duskull säikähtää huomatessaan jonkun tulevan, mutta se onkin veli, ja hän lipuu hänen luokse nauraen kolkosti tyhmyydelleen.*

[Ruusu Ursula]

#Kelpaako tämän pienen seura? :3#

Ah villiä viidakkoa. Kuu kellui täyteläisen pyöreänä - vaikkakin kyljestä oli haukattu siivu - yötaivaalla ja valaisi rinnan tähtösten. Kasvi- ja eläinrikas pöheikkö uinui makeasti tänä sydänyönä. Itikatkaan eivät pahemmin kuhisseet ilmateillään, vaan olivat vetäytyneet kiltisti koloihinsa odottamaan päivänvaloa tai kenties eksyneitä kiusattavakseen. Päivällä meno kyllä muuttui täällä niin erilaiseksi, että paikkaa voisi luulla toiseksi. Näkymä oli tällä haavaa kovin rauhaisa. Toisaalta vähän väliä sieltä ja täältä kuului rapinaa, suhinaa ja muuta elämöintiä.
Ylitsevuotavassa kasvillisuudessa muuan pitkäkorvainen puskee eteenpäin läpi lehvien ja oksien. Viheriöivä meri tulvii päin kyseisen näköä ja pursuilee joka pirun suunnasta. Unan käsilihakset ovat ponnisteluista ihan hellänä. Tuo vaivautuu enää kiukustuneena lyömään esteet tieltään voimattomin tassun iskuin. Oksat pääsevät välillä piiskaamaan ja raapimaan ikävästi turkkia.
' Eikö täällä ole yhtäkään valoisaa aukeaa.. Väsyttää ja kolottaa ja- ' Buneary tömähtää äkkiseltään erään pensaan läpi toivotulle aukealle - naamalleen. Kierähtää siitä selälleen ja kiiruusti pepulleen. Muutaman silmäyksen luo istuessaan sivuilleen ja korkeuksiin. Una ei voinut olla huomaamatta, kuinka kauniiksi taivaan sinertävät valot maalailivat ympäröiviä lehtiä. Tytön silmät aivan laajenevat ja alkavat loistaa niiden kanssa kilpaa ihastuksesta.
" Ooo~h, niin kaunista. " Huokaa.
" Nyt puuttuisi enään söpö ja vahva poika Buneary, joka--! " Una alkaa hihittämään hysteerisesti ja keinumaan tupsunsa päällä. Eipä osannut ajatella, että joku ei-niin-toivottu alueen asukas komean poika Bunearyn sijaan saattaisi kuulostella lähettyvillä.

[yainara]

[Jooh ^,,^ Tervetuloa vaan!]

*Duskullit supisevat hetken hiljaa jotain, vilkuillen epäilevästi ympärilleen. Pian he lähtevät lipumaan pohjakasviston yläpuolella. Mihin lie matkalla? Itseasiassa he taitavat olla eksyksissä, mutta tässä asiassa he eivät oikein osaa panikoida.
Veljekset lipuvat eteenpäin ääntäkään päästämättä, ja säikähtävät kun kuulevat jonkun puhuvan. Tämän jälkeen he aloittavat hysteerisen ympärillevilkuilun, ja sitten toinen Duskulleista huomaa pienen Bunearyn. Hän tökkii toista Duskullia joka vielä vilkuilee, ja lopulta kääntää Duskullin oikeaan suuntaan kun se ei tajua kääntyä. Molemmat tuijottavat hiljaa jostain puskan vierestä Bunearytyttöä.*
"Bu...neary?"
*Toinen Duskull sanoo vilkaisten veljeään, joka nyökkää.*
"Buneary."
*Nyökännyt vahvistaa toisen Duskullin epäilyt.*
"Nätti.."
*Toinen duskull tokaisee siinä leijuessaan veljensä vierellä. He ovat siinä suunnassa, että näkevät Unan sivuprofiilissa. He leijailivat hieman kaukana, mutta Una voi aika helposti kuulla heidän keskustelun ..*

[Noille pitää keksiä nimet XD Hieman hankala kirjotella..]

[Ruusu Ursula]

#Nooh. Minusta kirjoitat siitä huolimatta oikein hyvin x}#

Buneary viihtyy niin hyvin haaveissaan, ettei heti ota korviinsa Duskullien keskustelua. Tajutessaan kuitenkin, että kuulemansa todella oli puhetta (vaikkakin hiljaisenlaatuista sellaista), tuo lopettaa verkalleen keinumisen.
" Hmm? " Buneary kääntää katseensa ja suurina höröttävät korvansa suuntaan, josta luuli äänien tulevan. Ja kyllä, siellä näyttääkin olevan joku/jokin. Tyttö pitelee yhä varpaitaan, samalla kun tarkentaa katsettaan enemmän. Eivät ne ainakaan tältä etäisyydeltä näyttäneet tutuilta. Töpöhäntä huomasi kuitenkin jonkin kiinnostavan seikan kaksikossa - ne muistuttivat vähän pensaan oksiin tarttunutta tummaa lakanaa. Buneary hypähtää takaisin jaloilleen eikä vaivaudu edes tomuja siistiä turkistaan, kun jo pahaa-aavistamatta loikkii lähemmäs Duskulleja.
Montaa pomppua sen ei silti tarvitse tehdä, kun Buneary jo kääntää kantansa äkkijarrutukseen. Hän nimittäin huomasi kauhukseen kaksikon leijuvan ilmassa. Jalkoja noilla ei ollut ollenkaan ja niiden päässä vieläpä muljotti yksi hehkuvan punainen silmä.
" HYYYÄÄÄÄÄÄÄÄ!! " Pitkäkorva huutaa täyttä kurkkua ja kaatuu selälleen osin jarruttamisen, osin huudon voimasta. Se yrittää kovasti juosta pakoon painajaista ja kompuroinnin jälkeen katoaakin pensaaseen. Järki ei kyllä pakottanut Unan päätä tässä piiloutumisessakaan, sillä se käytti lajinsa klassista tapaa piiloutua; Eli pää työnnetään pensaaseen, kun muu vartalo loistaa ulkopuolella ja silti luullaan että ollaan ihan kokonaan näkymättömissä.
' Hyi-hyi-hyi! Mitä ne oikein olivat? ' Una päivittelee täristen kauttaaltaan - niin että melkein koko pensas hytkyy - ja pitelee tassujaan suojanaan päänsä päällä, jolloin pitkät korvat painuivat silmien peitoksi.

[yainara]

*Duskullit tajusivat että Buneary huomasi heidät, ja he pysyvät liikkumatta sanomatta sanaakaan. He pysyvät liikkumatta vaikka Una tuleekin kohti, mutta sitten säikähtävät kun se tekeekin yht'äkkisen jarrutuksen ja alkaa kirkumaan. Molemmat itsekin alkavat huutaa säikähdyksestä ja lähtevät hysteerisinä leijumaan nopeasti missä sattuu, välillä toistensa läpikin.
Yksi duskulleista piiloutuu saniaisten sekaan, kun toinen duskull hysteerisenä etsii piilopaikkaa "pelottavalta" Bunearyltä, ja sattuu syöksymään samaan pensaaseen mihin Una oli tunkenut päänsä. Huomatessaan sitten Unan Duskull säikähtää jälleen ja peruuttaa pensaasta kääntyen kannoiltaan, ja pakenee jälleen, ja päätyy leijumaan puun ympäri paniikissa.*
"Maria! MARIA!"
*Duskull huutaa samalla kun pyörii puun ympäri, sen veljen liittyessä seuraan. Mitä ihmettä he huutelevat jonkun nimeä vaikkei paikalla näytä olevan ketään muuta? ...*

[Ruusu Ursula]

Huuto ja aluskasvillisuuden vimmattu rahina kaikuivat kohta koko viidakossa - tai ainakin alueen lähellä, josta kaikki sekasorto alkoi. Onneksi oli yö, kaikki nukkuivat. Paitsi että pimeässä tapasi liikkua kaikki kamalimmat ja verenhimoisimmat möröt - hyvänä esimerkkinä toimikoon Duskull kaksikko, vaikka he taisivat pelätä jopa enemmän kuin Buneary...
Una tutisee pensaassa, kunnes tajuaa että hetkinen vain; hirmupelottavat Duskullit juuri huusivat kauhusta hänen takiaan. Normaalisti jos kasvapallo sai aikaan huutoa, niin se oli ihastuksesta. Buneary nostaa hujauksessa lehtien ja muun karikkeen tuhraamat kasvonsa taas esiin, säikähtää uudelleen nähdessään yhden veljeksistä meuhaavan edessään, mutta rohkeaa olla maastoutumatta tällä kertaa.

Hikipisara kirpoaa Bunearyn ohimolle töpöhännän seuratessa Duskullin hysteriaa. Una kohottaa toista kulmaansa ja raapii mietteliäänä poskipäätään. Sitten se huomaa katsoa olkansa yli.. toisenkin.. pyörähtää ympäri etsien jotakin hurjaa monsteria lähipiiriltä, joka olisi syynä Duskullien käytökseen, muttei löydä lähipiiristä ylimääräisiä.
Syvä huokaus kertoo jo oleellisen - nuo kaksi ovat ilmeisesti karanneet pehmustetusta huoneesta.
Mariaakin huusivat.. Olikohan se kenties jonkun uuden lahkon jumalolento tai jotakin muuta epäilyttävää josta neljäntoista kesäisen ei välttämättä olisi hyvä tietää.

Buneary äkkää sitten voinkeltaisen turkkinsa takut aiemmasta rämpimisestä ja pyllähtää alas niitä setvimään. Rentoutuminen kuulosti kyllä naurettavalta ehdotukselta haamupokémonien läsnäollessa, mutta noista kun ei näyttänyt olevan vaaraa kenellekään.. muille kuin itselleen.

[yainara]

"MARIA! MARIA!"
*Duskullit jatkoivat huutamista ja pyörähtävät puun luota ja pyllähtävät maan tasalle ja lopettavat huutamisen tuijottaen hetken Unaa, sitten viidakon siimeksiin.*
"Mitä te jätkät oikein meuhkaatte ...."
*Veljekset hihkaisevat kuullessaan tutun äänen, joka kuulosti ihan naisen ääneltä. Ketään muuta ei silti ole näkyvillä, ja äänen tulosuuntaa ei voi oikein paikantaa, sillä ihan kuin joku olisi sanonut sen monesta suunnasta, kaikuvasti.*

[Vähän lyhyempää ny X'D]

[Ruusu Ursula]

Una nyhtää hellävaraisesti turkistaan risunpätkiä ja möyhii sitä kuin mitäkin untuvatyynyä aina siihen asti kunnes veljekset hiljenevät ja katsovat kunkin oudosti pupua. Myös Buneary tuijjaa takaisin hiljaisuuden vallitessa. Väsyivätkö nuo vai löytyikö niiden pääkopasta sittenkin ajatuksen murunen?
Sitten seuraan liittyy joku ylimääräinen, tai oikeastaan vain sen ääni. Eikä se mikään sulosointuisin ollut, vaan kolkko ja kylmä kaiku. Duskullit eivät näyttäneet hätkähtäneen, päin vastoin ne melkein pistivät juhlat pystyyn.
Una saa puolestaan moisesta kylmät väreet niskaansa. Se hypähtää jaloilleen, katsoo hitaasti joka suuntaan samalla kun hiipii varpaillaan taaksepäin ja pyrkii vaistomaisesti piiloutumaan lehvien sekaan.
Se nyt vielä puuttuisi jos tästä aukeasta tulisi yleinen kummituspokémonien kokoontuminen. Ei, Bunearyn rohkeus ja mielenterveys ei riittänyt jäädä katsomaan niiden julmia rituaaleja, uhrauksia ja sen sellaisia (näin hän oli kuullut). Lihaisesta pupusta tulisi varma orja tai pääateria.

[yainara]

*Duskullit katsovat innoissaan kun heidän eteensä alkaa kerääntyä usvan näköistä ainetta, josta muodostuu väsyneen näköinen Mismagius, Maria.*
"Maria!"
*Molemmat hihkaisevat ja olivat tulossa Mariaa kohti, mutta Vendetta pysäytti heidän tulemisensa ärähtämällä.*
"Ette vastannut kysymykseeni, mitä te oikein meuhkaatte?"
*Mismagius toistaa kysymyksensä eikä tiedä ollenkaan piiloutuneen Bunearyn läsnäoloa.*
"Nokun.. nokun toi .."
*Toinen Duskulleista aloitti, ja vilkaisi sitten ympärilleen etsien katseellaan Unaa.*
"Mihin se meni?"
*Duskull kysäisee saaden veljensäkin pyörimään kuin väkkärä kun se katselee ympärilleen.*
"Niin mikä? ..."
*Maria kysyy kylmällä äänensävyllä alkaen jo kyllästymään mokomaan tilanteeseen.*
"Se Buneary.."
*Duskullit vastaavat yhteen ääneen Vendetan naurahtaessa kuivasti.*
"Senkö takia te häiritsitte? Vaivaisen kanin?!"
*Mismagius ärähtää Duskulleille jotka painautuvat maata vasten peloissaan*
"Tsh, anna mun kaikki kestää.."
*Maria tuhahtaa pyöräyttäen silmiään, ja kääntyy selinpäin Duskulleihin.*
"Hakekaas meikälle jotain syötävää, ja älkää tällä kertaa säikkykö mitä tahansa.."
*Vendetta sanoo veljeksille, jotka nousevat maasta ja lähtevät sitten aukiolta viidakon siimeksiin.
Maria hymähtää ja laskeutuu selälleen "makaamaan" ruoholle, kuitenkin leijuen pari senttiä sen yläpuolella. Samalla naisen katse harhailee aukean reunoilla pensaissa ja puissa.*

[Ruusu Ursula]

Buneary ehtii juuri parahiksi sipsuttelemaan piikikkään marjapensaan kätköihin, kun Mismagius saapuu pitämään saarnaansa. Piikkien ansiosta Unan aikaisempi, siedettävän siisti olemus oli hetkessä pelkkä muisto vain. Se puhisee muutaman kerran onneaan ja höristää sitten korviaan kuullessaan ääniä. Vaaleat tupsut sojottavat pensaan yläpuolella ja nappisilmät sirriävät lehvien rakosista.
Nyt kummituspokémoneja oli kolme ja ne keskustelivat keskenään.. Bunearyistä ja kaniineista - Ilmeisesti siis hänestä. Uiik! Aikoivatko ne nyt lähteä jahtiin ja lahdata hänet, pienen pupu paran?
Una havahtaa sitten hetkeksi ja huomaa tassunsa värjäytyneen sinisiksi; hän oli kauhistellessaan napostellut marjoja ympäriltään.
" Mmm. Ihanan makusia... Yööh, kuinka tahmeaa ja sottaista.. mutta niin makeita.. --! Mitä oikein höpisen, nyt täytyy päästä poois~ "
Buneary nuolaisee tassunsa pika pikaa puhtoisiksi ja alkaa vääntelemään kehoaan kuin ankerias, jotta pääsisi piikkien tiukasta otteesta.
Vastoin odotuksia Buneary ei suinkaan tupsahtanut nätisti pensaan ulkopuolelle, vaan kietoutui tiiviiksi paketiksi pusikon sydämeen. Una ei vielä luovuttanut, vaan yritti (olemattomilla) hauisvoimillaan vapauttaa itsensä kuin teräsmies köysistään, mutta siteet eivät heltyneet.
Siinä se jököttäisi varmasti maailman tappiin asti, ellei se keksisi jotakin nerokasta. Aamulla olisi järkevää huutaa joku avuksi, kun kummitukset ovat lähteneet valoa pakoon. Nehän kaihtoivat valoa, vai mitä? Kukaan ei voinut jättää suloista pupu neitoa pulaan, paitsi nälkäiset Ekanssit...
" --! "
Una muistaakin, että hän voisi käristää itsensä vapaaksi tulinyrkillään. Huh, mikä helpotus.. Kuitenkin se liike toimi usein vain kun Buneary oli hyvin tulistunut. Nyt hän oli pikemminkin turhautunut.
Una pinnistelee ja yrittää saada edes savua syntymään. Yllätyksekseen koko nyrkki leimahtaakin liekkeihin ja vapauttaa Bunearyn. Epäonneksi koko pensas humahtaa tuleen, sillä pitkäkorva ei ymmärtänyt miten nyrkin sai taas sammumaan. Una loikkaa suu ammollaan rääkyen tulen keskeltä aukealle ja juosta porhaltaa hädissään ympyrää, huitoen käsiään; Sekä nyrkki että tupsu olivat tulessa.

#Haha, voi että pidän tästä toopesta xP#

[yainara]

*Maria nostaa katseensa tähtitaivaalle, leijuen maan yläpuolella maate. Kummitustyyppinen miettii hetken henkeviä, ennenkuin kuulee aukean reunalta humahduksen. Mismagius kääntää päänsä kohti humahdusta, ja näkee tuleen roihahtaneen pensaan ja rääkyvän Bunearyn, jolla on tupsu ja nyrkki tulessa. Vendetta katsoo hieman huvittuneena ympyrää pyörivää Unaa, alkaen miettimään, että pitäisikö hätää kärsivää auttaa. Hetken mietittyään hän nousee makuulta täysiin mittoihinsa.*
"Pölvästit!"
*Mismagius kutsuu Duskulleja, jotka pian saapuvat viidakon siimeksissä kantaen sylissään marjoja ja omenoita. Maria katsahtaa toista Duskullia, joka katsoo hetken Mariaa, sitten Unaa, ymmärtäen vihjeen, ja lähtee lipumaan takaisin viidakkoon. Pian se saapuu ison lehden kanssa, joka toimii kulhona, sillä Duskull tuo mukanaan vettä. Heillä ei ollut mitään vesi-iskuja joilla voisi itse sammuttaa Bunearysta tulet, joten oli pakko hakea luonnosta.
Duskull lipuu Unan luo kaataen vettä tyttösen nyrkkiin ja tupsuun, ja lähtee sitten kauemmas sammuttelemaan pensasta, Marian ja toisen Duskullin leijuessa kauempana katsomassa.*

[Ruusu Ursula]

Buneary oli siirtynyt maahan avuttomasti sätkimään, kun se sai vesiryöpyn niskoihinsa. Tuli sammuu sihahduksen merkeissä niin tupsusta kuin nyrkistäkin, vaan ne olivat ehtineet molemmat hieman kärähtämään. Karvan katku haisee mutta pupupa ei enstekseen käy hoivaamaan armasta tupsuaan, vaan makaa maassa silmät selällään. Pian Unan pää kääntyy hitaasti toiselle sivulle. Hän huomaa kauempana tuijottavan yksi ja puoli silmäparia, kun lähempänä taas on toinen Duskulleista. Kaikki katsovat häntä pahat mielessään kuinkas muutenkaan?
Buneary nousee istualleen ja pyyhkii silmiään. Olihan tämä aivan tavatonta.. Haamupokemonit olivat selvästi säästänyt hänet grillaukselta. Niin, jospa niiden hienot makuhermot eivät pitäneet pupupaistista vaan kylmän raa'asta lihasta! Bunearya pelottaa omat (oudot) ajatuksensa niin että aivan niskavillat nousevat pystyyn. Hän päätyy lankeamaan polvilleen.
" Aarrrmoaa! Älkää kiduttako ja syökö! " Hän ulvoo.
Onko säälittävämpää otusta konsanaan nähty..

[yainara]

*Maria kohottaa kulmaansa polvilleen langenneelle Unalle, ja naurahtaa lopulta.*
"Tsh, miksi kaikki aina luulevat meikäläisiä raakalaisiksi, jotka posauttavat jokaisen vastaantulijan päät irti ja syö uhrinsa luineen päivineen?"
*Vendetta kysäisee lähinnä duskulleilta, jotka vain nyökkäilevät ja tuijottavat Unaa, ja pensasta sammuttanut Duskull oli myös tullut Marian vierelle.
Mismagius osoittaa toisen pölvästin sylissä olevia marjoja ja omenoita.*
"Ihan hedelmälinjalla tällä kertaa ollaan, ja onhan sitä ajateltava linjojaankin, ya know~"

[Ruusu Ursula]

Una uskaltaa nostaa katsettaan maan tasosta Mismagiuksen puhuessa. Tuon voimakkaat sanat lyövät pupun toviksi hämmennyksiin. Hän oli ollut jo varma, että päätyisi kummituksen ruuaksi. Buneary päättää unohtaa hetkeksi ennakkoluulonsa ja hypähtää vikkelästi jaloilleen. Hänen suunpielensä piirtyvät melkein korviin asti ja hän tarkastelee kummituksia erilaisin silmin. Tämä oli sentään ensimmäinen kummituskolmikko joka oli koskaan puhunut Unalle. Yleensä ne hirvitykset näkivät hänet lihakimpaleena ja ulisivat vertahyytävästi.
"Niin! Hedelmät ovat myös monta kertaa maukkaampia kuin minun kaltaiseni ruipelot. Turkkini se vain on, joka näyttää paksulta." Una nauraa hieman hermostuneesti.
Hän tomuttelee sitten turkkiaan ja ojentaa kohta rohkeasti toisen tassunsa Mismagiukselle, mutta huomatessaan kummituksen olevan kädetön hän laskee tassunsa alas nolostuneena.
"Nimeni on Una! Miten te kaikki kummitukset pysytte muuten tuolla tavalla ilmassa?"
Puputyttö kumartuu alas ja yrittää kurkkia Mismagiuksen riepujen alle löytääkseen jotakin selitystä.
Ehkä jalat ovat näkymättömät tai sitten niillä on potkurit piilossa. Una päättelee.

[yainara]

[Una on pervo, kattelee toisten hameiden alle XDD]

*Kolme kummituspokémonia leijuu rivissä Unan edessä, ja he kaikki katsovat Bunearya. Toinen Duskulleista katsoo kuin ei omaisi aivoja, toinen taas vähän erillä tavalla. Jos tunteet ilmenisi jotenkin näkyvästi vaikkapa hemmojen pään päällä, tämän Duskullin pään päällä koreilisi pieni sydän. Aivan, Pölvästi taitaa tykätä söpöistä pokémoneista, jonka hänen veljensä on kyllä huomannut aiemminkin.. Maria itse ei edes usko moisiin hömpötyksiin, eikä näin ole huomioinut näitä Duskullin pieniä ihastumisen merkkejä.. Mutta Una saa olla rauhassa; ihastunut ei varmaan edes uskaltaisi puhua puputyttöselle. ainakaan yksin.
Mutta silti, Duskull katsoo Unaa pää kallellaan ja vähän haaveilevasti.
Maria naurahtaa pienesti Unalle.*
"Niimpä niin."
*Mismagius vastaa vääntäen pienen virneen, joka saattaisi kummituspokémonin pärstässä vaikuttaa uhkaavalta eleeltä, mutta ei. Melkein kaikki ilmeet kummituksien naamalla vaikuttaa pelottavalta. Tahtoi sitä tai ei.
Maria seuraa Unan liikkeitä, ja kohottaa toista kulmaansa kun normaalityyppinen kurkkaa alle. Eipä siellä oikein muuta näy kuin mustaa tyhjyyttä..*
"Jaa-a. Jotkut ovat hömpöttäneet sellaista, että kun kerran olemme aineettomia, maa ei vedä meitä puoleensa, ja jotkut taas sellaista, että joku taika pitää meidät ilmassa. Ken tietää, se on täysi mysteeri meillekkin."
*Vendetta vastaa Unan kysymykseen, ja lisää;*
"Niin ja .. minä olen Maria Vendetta, ja nuo .. eh .. *Tässä välissä Maria vilkaisee Duskulleja* .. Noilla ei ole nimiä, mutta tykkään sanoa niitä vaikkapa Pölvästeiksi, kun he sen luonteisia ovatkin.. theh."
*Maria virnistää taas, ja nappaa toisella, pitkällä rievunriekaleella yhden marjan Duskullin sylistä, ja nakkaa suuhunsa. Joskus nämä rievunriekaleet käyvät käsistä..*

[Ja, ja, Duskull laiks. : D Ja nuu, sanoin vastaavani vielä tänään (eilen) mutta kello on 1 ku tätä alotin X'D Älä murhaa mua. Ja huomenna teen sen artin o3o~ *Ihkuttaa vieläkin niitä leguja/Staraptoria* <3 saan taas yhden elvistelynaiheen Kakulle.. >XD]