Post by Ruusu Ursula on May 16, 2008 9:11:20 GMT -2
Kieltämättä Mismagiuksen hymy ei mitenkään helpota Unan pientä ahdistusta, joka koko ajan oli painamassa päälle, yritti pupu sitten olla kuinka huoletonta ja rohkeaa. Paljon mielummin Una olisikin nyt jossakin valoisassa kahvilassa nuuhkimassa eteensä katettua vastuttamattoman herkullista leivosta oikein extra paksulla kuorrutuksella ja kera kirsikan. Lämmintä ja pehmeää petiä oli myös ikävä. Tähän aikaan pienien puputyttöjenkin kuuluisikin olla nukkumassa.
Una räpyttelee hämmästyneenä silmiään nähdessään vain mustaa Mismagiuksen riepujen lomassa. Se näytti joltakin tieteissarjan mustalta aukolta, joka jatkuu ja jatkuu aina vain jonnekin toiseen ulottuvuuteen. Bunearyä karmii nyt vieläkin enemmän kummitukset ja tuon niskan karvat nousevat hieman pystyyn. Ehkä tuo olikin niitä asioita, joita Unan ei olisi tarvinnut tietää.
Mismagiukselta saa vielä selitystä, mutta aineettomuuteen ja maan vetovoimaan liittyvät jutut ovat Unalle liian vieraita käsitteitä. Ainakin aineesta Bunearylle tuli ensimmäiseksi mieleen kuva klassisesta harmaa hapsisesta hullusta tiedemiehestä, joka pitelee kädessään pulloa höyryävää nestettä.
Taika sitä vastoin kuulosti jännittävältä. Parhaissa rakkaustarinoissakin oli aina taikaa mukana. Unan korvat ponnahtavat pystyyn ja silmissä vilkahtaa pieni pilke.
"Taika kuulostaa kyllä paljon järkevämmältä selitykseltä. Siis, kuka nyt sellanen "aineeton" voisi olla?"
Mismagius esittelee itsensä ja samalla Duskullitkin. Buneary jää katsomaan hiukan kauemmin Duskull kaksikkoa kuullessaan näiden kutsumanimet. Pölvästi- nimitys kuvasi kyllä kumpaakin nasevasti, mutta noita kävi samalla vähän sääliksikin kun oltiin aina haukkumassa ties miksi.
"Ööh. Okei, Maria ja ... Pölvästit. Hauska tavata." Una nyökkäilee vuorollaan jokaiselle.
Toisen Duskullin tavallista typerämpi katse ei saa mitään erityisempää huomiota.
Vendetta nappaa sitten riekaleen kaistallaan marjan. Una oudoksuu sitä tietysti, mutta on jo tottunut yllätyksien tulevan toinen toisensa perään.
"Tuota. Olettekohan te sattuneet näkemään viimeaikoina Raltsia tai Lopunnyä täällä päin?"
Una oli tullut jo aamulla tähän ryteikköön etsimään noista kahdesta jälkiä. Eihän Lopunny-sisko ainakaan voinut hylätä häntä, tuo taatusti etsi Unaa juuri nytkin! Ja sitten vielä Ralts. Ralts ja Una olivat parhaat kaverukset, mutta sitten se Ekansin lurjus tuli ja sotki kaiken. Hyvän mekonkin vielä, mikä Bunearyllä oli tuolloin yllänsä. Vain vaaleanpunainen huivi oli jäänyt tähänkin päivään asti kaulaa koristamaan.
Una räpyttelee hämmästyneenä silmiään nähdessään vain mustaa Mismagiuksen riepujen lomassa. Se näytti joltakin tieteissarjan mustalta aukolta, joka jatkuu ja jatkuu aina vain jonnekin toiseen ulottuvuuteen. Bunearyä karmii nyt vieläkin enemmän kummitukset ja tuon niskan karvat nousevat hieman pystyyn. Ehkä tuo olikin niitä asioita, joita Unan ei olisi tarvinnut tietää.
Mismagiukselta saa vielä selitystä, mutta aineettomuuteen ja maan vetovoimaan liittyvät jutut ovat Unalle liian vieraita käsitteitä. Ainakin aineesta Bunearylle tuli ensimmäiseksi mieleen kuva klassisesta harmaa hapsisesta hullusta tiedemiehestä, joka pitelee kädessään pulloa höyryävää nestettä.
Taika sitä vastoin kuulosti jännittävältä. Parhaissa rakkaustarinoissakin oli aina taikaa mukana. Unan korvat ponnahtavat pystyyn ja silmissä vilkahtaa pieni pilke.
"Taika kuulostaa kyllä paljon järkevämmältä selitykseltä. Siis, kuka nyt sellanen "aineeton" voisi olla?"
Mismagius esittelee itsensä ja samalla Duskullitkin. Buneary jää katsomaan hiukan kauemmin Duskull kaksikkoa kuullessaan näiden kutsumanimet. Pölvästi- nimitys kuvasi kyllä kumpaakin nasevasti, mutta noita kävi samalla vähän sääliksikin kun oltiin aina haukkumassa ties miksi.
"Ööh. Okei, Maria ja ... Pölvästit. Hauska tavata." Una nyökkäilee vuorollaan jokaiselle.
Toisen Duskullin tavallista typerämpi katse ei saa mitään erityisempää huomiota.
Vendetta nappaa sitten riekaleen kaistallaan marjan. Una oudoksuu sitä tietysti, mutta on jo tottunut yllätyksien tulevan toinen toisensa perään.
"Tuota. Olettekohan te sattuneet näkemään viimeaikoina Raltsia tai Lopunnyä täällä päin?"
Una oli tullut jo aamulla tähän ryteikköön etsimään noista kahdesta jälkiä. Eihän Lopunny-sisko ainakaan voinut hylätä häntä, tuo taatusti etsi Unaa juuri nytkin! Ja sitten vielä Ralts. Ralts ja Una olivat parhaat kaverukset, mutta sitten se Ekansin lurjus tuli ja sotki kaiken. Hyvän mekonkin vielä, mikä Bunearyllä oli tuolloin yllänsä. Vain vaaleanpunainen huivi oli jäänyt tähänkin päivään asti kaulaa koristamaan.