Yamashita
Lv.1
AVATAR (C) MEIK? ELI EI KOPIOIDA!
Posts: 34
|
Post by Yamashita on Mar 27, 2009 13:19:19 GMT -2
Jolteon katsoi Vania kulmiensa alta äkäisesti. "Minua ei kukaan raahaa minnekään! Jos menen jonnekin, menen ihan omin jaloin", sähköjänis murahti tulistuneena ja nousi uudelleen, hiukan horjuen ylös. Se otti ensiksi askeleen kohti Auroraa. "Ja sinä saat olla tyytyväinen, että edes vaivauduin auttamaan sinua!", se räyhäsi naaraalle, "Käytin viimeiset voimani yrittäessäni pelastaa sinut ja tässä kiitos? 'Vai niin'?!" Jiyon murisi hampaidensa takaa vielä jotain epämääräistä, josta erottui sanat 'typerä narttu', 'että kehtaa' ja 'kunhan saan voimani takaisin, niin...', kun se käveli Vanin luo. Se katsoi Umbreonia käskevästi sinisellä silmällään kuin sanoakseen: 'häivytään ja jätetään tuo mokoma tänne oman onnensa nojaan.'
|
|
|
Post by Kaya on Mar 27, 2009 16:24:29 GMT -2
Skyereon oli aikonut myöntyä Vanin ehdotukseen Jiyonin toimittamisesta kaupunkiin yhteisvoimin, mutta ei ehtinyt sanoa mitään, kun Jolteonin käytös muuttui äkisti. Haavoittunut pamautti ensimmäisenä, ettei aikonut tulla kenenkään rehaamaksi vaan halusi selvitä itse. Jos se urosta ilahdutti, niin tietenkin Aurora siihen suostuisi, vaikka lentopokémon epäilikin toisen tuupertuvan alta aikayksikön. Tuollaiset vammat olivat varmasti kivuliaita, oli kyseessä sitten kuinka voimakas pokémon tahansa. Nyt Jolteon oli päättänyt iskeä siivekään kimppuun sanojensa voimalla. Skyereon vavahti, ja käänsi päänsä pois. Sanat tuntuivat pahalta, vaikka naaras tiesi, että ne olivat tosia. Nyt Jiyonkin oli viimein ymmärtänyt. Sähköpokémonin siirryttyä Umbreonin luo, Aurora salli yhden ainokaisen äänettömän kyyneleen pudota maahan. Vaikka hän olikin jo valmiiksi maassa ja tottunut syyttämään itseään kaikesta, sen ääneen kuuleminen oli silti raskasta. "Minä kielsin auttamasta." Skyereon ei tiennyt, olivatko Van ja Jiyon jo lähteneet, eikä oikeastaan välittänytkään enää. Naaraan vain oli saatava sanoa se ääneen. "...Olen pahoillani."
|
|
|
Post by Hapro on Mar 28, 2009 13:24:00 GMT -2
Jiyon ärsyyntyi enemmän kuin Van oli odottanut ja ilmoitti ettei tahtonut tulla raahatuksi minnekään vaan menisi omin jaloin. Jolteon myös punnersi itsensä pystyyn, hiukkasen horjuen mutta silti onnistuen. Umbreon arveli, että toinen saattaisi jopa pystyä itsekseenkin jonnekin hoitopaikkaan kulkemaan. Ainakin kulkemaan toinen pystyi, se oli varma, sillä Jiyon liikahti muutaman askeleen kohti Auroraa. Van mietti etäisesti mitä rohkaisevaa kommenttia Jolteon naaraalle laukoisi, mutta rohkaisevien kommenttien sijasta tuli jotain ihan muuta. Räyhäystä, valitusta! Shinyn kulmat kurtistuivat toisen purkauksesta. Ei se ollut Auroran vika, että Dragonite oli tullut paikalle. Vaikkakin, Umbreonin oli itselleen myönnettävä ettei hän tiennyt millaisen asetelman keskelle oli itsensä tunkenut. Mutta silti, ei neitiä olisi kuulunut syyttää. Shiny oli kuitenkin sen verran pelkuri, ettei tuohon väliin uskaltanut sanoa mitään. Jiyon käveli hänen luokseen ja loi katseen, joka vielä enemmän komensi jättämään Auroran ja häipymään paikalta. Van vilkaisi naaraaseen päin ja näki vihakseen toisen silmästä karkaavan yhden, pienen kyyneleen – vaikkei uros ollut varma oliko se oikeasti kyynel. Jokin kimalteleva ja pieni kuitenkin putosi toisen silmäkulmasta ja sen perässä kuului puhetta. Viha kuohahti shinyn mieleen ja hän astahti askeleen Jiyonista poispäin. ”Älä itketä häntä”, Umbreon sanoi muristen. Parilla näppärällä hypähdyksellä hän oli aivan Auroran vieressä. ”Ei ole hänen vikansa että Dragonite iski ja loukkaannuit”, Van jatkoi vihaisella äänellä. Hän oli varma ettei pärjäisi Jiyonille, jos toinen iskisi, vaikka Jolteon olikin loukkaantunut. Mutta ei Van voinut jättää tällaista naaraan syyllistämistä huomioimatta.
|
|
Yamashita
Lv.1
AVATAR (C) MEIK? ELI EI KOPIOIDA!
Posts: 34
|
Post by Yamashita on Mar 30, 2009 10:28:36 GMT -2
Kun Van ei aikonutkaan mennä Jiyonin mukaan vaan meni lohduttamaan Auroraa, sekös sai Jolteonin raivon partaalle. "NYT KUULKAAS!", se karjui niin että hyvä kun ääni ei mennyt, "Tämä narttu tässä ei ole ainoa, joka on kokenut kovia! Jos se yhtään teitä lohduttaa..." Jiyon muisti siinä samassa Bluen, ja sen kova asenne murtui jälleen. Jolteon istahti surun ja raivon puutamana, eikä viitsinyt sanoa enää mitään. Samassa sen palovammoihin alkoi koskea. Jiyon vingahti kuin kivusta vinkaiseva koira konsanaan, ja puri hammasta. Se taisteli niin hengisellä kuin fyysisellä tasolla kipua vastaan.
|
|
|
Post by Kaya on Apr 2, 2009 14:36:51 GMT -2
Ilmeni, että kaksikko ei suinkaan ollut mihinkään lähtenyt. Sen sijaan Van oli alkanut vastustaa Jiyonin ärhäkkää käytöstä, ja se sai Auroran entistä pahemmin pois tolaltaan. Skyereon oli omasta mielestään taas osoittanut vastenmielisen kykynsä tuhota muiden elämä, tällä kertaa aiheuttamalla säröjä toverusten välille jonkin turhan asian - eli itsensä - takia. Sitä paitsi naaras oli edelleen samaa mieltä Jolteonin kanssa, sähköpokémon ei olisi vahingoittunut jos ei olisi koskaan tavannut Alfonsia, jota hän ei olisi tavannut ellei Dragonite olisi joutunut seuraamaan Auroran puuhia, koska Skyereon oli sattunut päätymään tähän metsään lähdettyään läntisiltä saarilta, joilta hänen ei missään nimessä olisi pitänyt lähteä ja jättää sitä avutonta Buizelia yksin kohtauksensa kanssa. Ja syy, miksi hän oli mennyt koko saarille, oli... Aurora hätkähti hereille muistelmistaan, ja oli melkoisen varma, että oli saattanut menettää jotain kuulemisen arvoista. Ei keskittymiskyvytön kuitenkaan ollut mitään ohittanut, sillä se saattoi kaikesta huolimatta palauttaa mieleensä Jiyonin viimeisimmät sanat. Sen jälkeen oli seurannut pelkkää hiljaisuutta, tai ainakin niin naaras oletti. Eihän siitä varma voinut olla. Jolteonilla vaikutti olevan kipuja. Käyttäen hyväksi niiden aiheuttamaa puhumattomuutta Jiyonin taholta, Skyereon päätti itse kommentoida toisen viimeisimpiä sanoja. "Enhän minä ole... kokenut kovia. Minä aiheutan sen, että muut... kokevat kovia." "...eikä muiden kärsimys lohduta minua... päinvastoin..." Aiheuttaisivat sanat mitä tahansa, Aurora päätti ottaa sen vastaan, toivoen, ettei kuitenkaan aiheuttaisi enempää vahinkoja. Naaraalla oli kuitenkin sanansa vielä sanottavana Umbreonillekin. "Sinun ei kannattaisi puolustaa minua. Se ei ole sen arvoista... etenkään, kun hän on aivan oikeassa minun suhteeni." Puhuessaan vaalea nyökkäsi Jiyonin suuntaan, tehden selväksi, ketä tarkoitti. Skyereon oli puhunut Vanille luonteelleen epäominaisen painokkaasti, yrittäen varoittaa, ettei ollut mieltä vängätä vastaan.
|
|
|
Post by Hapro on Apr 6, 2009 14:20:47 GMT -2
#Anteeksi hienoinen kesto~#
Väkisinkin Vanin korvat kääntyivät alistuvasti niskaan ja hänen asentonsa kyyristyi, kun Jiyon jatkoi huutamista. Tokihan Umbreon ymmärsi, ettei Aurora voinut olla ainoa kärsinyt, mutta hän ei ikäväkseen tiennyt kummankaan – ei naaraan eikä Jolteonin – kärsimyksistä. Omansa hän tiesi. Kauan sitten menehtynyt ystävä. Väkisinkin uroksen tassu siirtyi kaulakorulle, samalla kun Jiyon istuutui ilmeisesti raivonsa murtamana. Jolteon hiljeni, mutta vinkaisi pienesti hetken kuluttua. Van ei usein jäänyt sanattomaksi, mutta nyt hän ei tiennyt mitä ihmettä voisi sanoa. Aurora ei sen sijaan jäänyt sanattomaksi, vaan alkoi hiljaisella äänellä puhua. Hän sanoi, että itse ei ollut kokenut kovia vaan aiheutti muille kovia kokemuksia. Vanin toinen kulma kohosi hämmentyneesti. Oliko sellainen edes mahdollista? Naaras myös jatkoi ettei suinkaan nauttinut muiden kärsimyksestä. No kuka nauttisikaan? Seuraava Auroran kommentti hämmensi Umbreonia taas kovin. Valkoturkki asetti selvästi sanansa hänelle ja totesi painokkaasti ettei Vanin kannattaisi puolustaa häntä. Tällä kertaa kulmat kurtistuivat ja shiny peruutti molemmista Eeveen muodoista hiukkasen, katsellen vuorotellen Jolteonia ja Skyereonia tajuamatta näiden puheita. ”Mikä teitä molempia vaivaa?” Umbreon sitten kysyi. Hänen äänessään ei ollut vihaa, eikä edes kummastusta, vaan se oli melkeinpä täysin neutraali. ”Maailmassa tapahtuu välillä pahoja asioita ja sitten taas hyviä. Eivät ne ole yhden ainoan pokemonin vika! Minkä Aurora-neiti voi sille, että Dragonite iski? Minkä Jiyon mahtaa sille ettei pystynyt väistämään? Minkä minä mahdan sille, että te molemmat syyllistätte toisianne – ja saatte minut samalla pitämään itseäni pahana! Ei se niin toimi”, Van selitti, painottaen nyt vuorostaan jokaista sanaansa ja vilkuillen toisesta pokemonista toiseen, ”Eikä ole oikein, että Aurora-neitiä syyllistetään myös hänen itsensä toimesta. Eihän siinä ole järkeä.” Sanottuaan sanottavansa, katsoi Umbreon uhmakkaasti pokemonista toiseen. Elleivät nuo kaksi palaisi kohta järkiinsä, hän häipyisi paikalta itse ja kumppanuus Jiyonin kanssa jäisi ilmeisesti vähäiseksi.
|
|
Yamashita
Lv.1
AVATAR (C) MEIK? ELI EI KOPIOIDA!
Posts: 34
|
Post by Yamashita on Apr 13, 2009 11:23:03 GMT -2
Jiyon värähti Vanin sanottua sanottavansa. Umbreon oli täysin oikeassa. Se nousi ja meni uudelleen Auroran luo. "Olen pahoillani. Ei minun olisi pitänyt sanoa mitä nyt sanoinkaan."
|
|
|
Post by Kaya on Apr 13, 2009 15:51:17 GMT -2
//Uhkasin että vastaan vasta matkailuni jälkeen mutta noh, ilmeisesti toisin kävi. Älkääkä säikähtäkö, Aura sekosi lopullisesti//
Vaikka Aurora oli muuta toivonut, Van ei ollut jättänyt asiaa sikseen. Shiny oli aloittanut messuamisen sekä naaraalle että Jiyonille. Jolteoniin puhuttelu oli selkeästi tehonnut, sillä se oli tullut pyytämään anteeksi Skyereonilta aiempia puheitaan. "Ei se mitään. En missään vaiheessa ole syyttänyt sinua enkä muistaisi sinua pahalla." Vanin nakutus oli jäänyt Auroran päähän soimaan. Samaahan olivat Alfons ja Jiyonkin yrittäneet sille toitottaa, ja nyt ei enää noita puheita voinut ohittaa olankohautuksella. Joko Aurora itse oli väärässä, Van, Jiyon ja Alfons olivat sitä tai he olivat kaikki kaheleita. Skyereon istui paikoillaan, mutta hännän leveä huitaisu paljasti että se mietti jotain. Kauaa ei ehtinyt kulua, ennen kuin naaras nousi ylös ja suoristautui. Se soi pikaisen, rauhoittavan vilkaisun Jiyonille ennen kuin astui eteepäin ja tuijotti Vania silmät sinisinä viiruina. Pokémonin ääni ei muistuttanut lainkaan sitä epävarmaa, hentoa muminaa mitä Aurora luonnollisesti käytti. Siivekkään puheääni oli täynnä varmuutta, ja se oli paljon voimakkaampi kuin nuo kaksi olivat vielä kertaakaan kuulleet. "En voi sivuuttaa kaikkea, mitä sanoit, koska olen kuullut saman aiemminkin. Todennäköisyyden mukaan minun kannattaisi siis uskoa teitä. Se ei kuitenkaan onnistu aivan helposti, enkä tiedä, pystyisinkö siihen koskaan." Skyereon piti hetken tauon, sillä se ei ollut vieläkään aivan varma, voisiko se tehdä sitä mitä aikoi. Naaras kuitenkin päätti jatkaa. "Haastan sinut otteluun, Humberto Van Schyllendycken." Siirtäen painoa jalalta toiselle, Aurora odotti vastausta. Jos olisi tarpeen, se oli kyllä valmis selvittämään ratkaisunsa syitä.
|
|
Yamashita
Lv.1
AVATAR (C) MEIK? ELI EI KOPIOIDA!
Posts: 34
|
Post by Yamashita on Apr 15, 2009 9:38:39 GMT -2
#Pahoittelen, että ängen tähän väliin, mutta sain kivan inspiraation. Teen sen ehkä siksi, koska Van tuskin tappelee tyttöä vastaan.#
Jiyon oli aluksi hämmillään Auroran uudesta äänensävystä ja puheista, mutta haastaessaan Vanin otteluun Jolteon tunsi jotain merkillistä. Se halusi otella itse Skyereonia vastaan vammoistaan huolimatta. "Minä ottelen kanssasi, Aurora!" Jolteon huudahti, ja näytti itsevarmemmalta kuin aikoihin. "Jos todella tahdot selvittää asian näin, se käy minulle!"
|
|
|
Post by Hapro on Apr 15, 2009 13:48:47 GMT -2
Vanin puhe tehosi, ainakin Jiyoniin, sillä Jolteon meni pyytämään siivekkäältä naaraalta anteeksi. Pieni hymy koristi Vanin huulia, kun hän seurasi kumppaninsa tekemisiä. Niin, kumppaninsa. Aurora vastasi jotain tyynen muodollista ja se sai Umbreonin kohottamaan aavistuksen kulmiaan. Eikö toinen ollutkaan samaa mieltä? Vastausta ei tullut, sillä hetkisen naaras istui aivan hiljaa. Sitten Aurora suoristautui ja tuijotti suoraan Vania tiiviisti sinisillä silmillään. Uros vastasi keltaisten silmien katseella, joka oli huomattavasti epävarmempi. Mitä toisella oli mielessään? Aurora aloitti puhumisen vahvalla äänellä ja totesi, että oli kuullut saman aiemminkin. Hetken tauon kuluttua naaras puhui taas. Ja haastoi Vanin otteluun. Umbreonin ilme oli varmasti hyvin järkyttynyt. Hänkö? Ottelisi? Eihän.. eihän se käynyt. Ei hän osannut otella. Ja toinen oli naaraskin! Van avasi suunsa sanoakseen jotain, josta ei itsekään ollut varma, mutta Jiyon puuttui puheeseen ja vastasikin haasteeseen. Shinyn pää käännähti nopeasti Jolteonin puoleen. ”Mutta sinähän olet loukkaantunut!” hän sanoi kauhuissaan. Miksi kaikki meni ihan päin mäntyä? Olisiko sittenkin pitänyt pitää suunsa vain kiinni ja olla yrittämättä leikkiä jotain neroa? Ilmeisesti olisi pitänyt. Van ei nyt tiennyt, estääkö Jolteonia ottelemasta ja otella itse, vai antaako toisen otella omassa surkeassa kunnossaan. Hammasta purren Umbreon yritti miettiä tilanteen kehittymistä.
|
|
|
Post by Kaya on Apr 17, 2009 14:54:46 GMT -2
//Minä kai kuulun tähän väliin? Olettanen näin//
Yllättävää kyllä, haasteen ottikin vastaan Vanin asemasta Jiyon. Auroran silmät olivat laajenneet yllätyksestä. Ei naaras ollut tälläistä ajatellut, vaikka jälkeenpäin olikin helppo todeta, että Jolteonin reaktio olisi pitänyt olla arvattavissa. Haasteen alkuperäinen kohde oli ehtinyt vastustella jo ennen kuin Skyereon itse oli ehtinyt sanoa mitään. "Ei, minä en aio taistella sinua vastaan. Taistelu olisi epäreilu joka tapauksessa; joko sinun vammasi jättävät sinut alakynteen, tai minun heikkouteni salamoita kohtaan tekee sinusta ylivoimaisen." Aurora oli puhuessaan ehtinyt piilottaa yllätyksensä kasvoiltaan. Se ei oikein osannut päättää, kummalle kuulijoistaan puhua, vaan käänteli päätään aina pienen ajan kuluttua. "Enkä sitä paitsi ajatellut mitään verilöylyä, jolla ratkaista jotkin typerät riidat. Vain... ottelua. Haluaisin selvittää, miksi ennen ilahduin kamppailemisesta." Nyt Aurora oli hiljennyt jälleen, ja katsoi odottavasti Vaniin - Jiyonia vastaan hän ei suostuisi taistelemaan mistään hinnasta sillä hetkellä. Hänellä ei ollut keinoja pakottaa Umbreonia (tai sen puoleen Jolteoniakaan) mihinkään. Jos Shiny kieltäytyisi, naaraan olisi vain etsittävä toinen vastustaja, joka ulkoisesti näyttäisi suhteellisen tasaväkiseltä. Siinä tapauksessa hänellä tosin ei olisi mahdollisuutta kuulla ulkopuolisen eli Jiyonin mielipidettä ottelusta, mikä olisi sangen harmittava seikka.
|
|
Yamashita
Lv.1
AVATAR (C) MEIK? ELI EI KOPIOIDA!
Posts: 34
|
Post by Yamashita on Apr 18, 2009 10:59:23 GMT -2
Jiyon murahti Vanin puheille, ja katsoi Auroraan. Tämä oli kieltäytynyt Jolteonin haasteesta. "Kuulehan tyttöseni, minä en ole niin raukka, että iskisin sinua heikkoon kohtaan.", se totesi naama vakavana, "Usko pois, ottelumme olisi silloin tasaväkisempi kuin uskotkaan. Siitäkin huolimatta, vaikka olen haavoittunut tai hakannut pahempiakin tyyppejä henkeni kaupalla." Vasta nyt Jiyon katsahti Umbreoniin. "Älä puutu tähän, okei?" se sanoi hiljaa tälle.
|
|
|
Post by Hapro on Apr 19, 2009 11:54:17 GMT -2
Aurora oli samoilla linjoilla Vanin kanssa ja uros oli varsin iloinen siitä – jos nyt saattoi käyttää sanaa iloinen. Eihän hän itsekään hinkunut ottelua, mutta eihän Jiyon voisi otella. Vai? Lopetettuaan sulkasiipinen katsoi odottavasti Vaniin. Shiny ei kuitenkaan sanonut mitään, koska ei tiennyt mitä sanoa. Jiyon oli taas avannut suunsa ja vakuutteli Auroralle, että ottelusta tulisi tasaväkinen. Van ei tiennyt taaskaan olisiko hänen pitänyt kommentoida ottelun tasaväkisyyttä jotenkin. Hänestä tuntui, ettei se olisi niin tasainen kuin Jolteon väitti, mutta pelastustiimikumppaniin oli luotettava. Jiyonin hiljainen pyyntö Umbreonilta olla puuttumatta asiaan sai Vanin taas ajattelemaan. Jotain hänen olisi sanottava. Mutta hän luottaisi Jiyoniin. ”Anteeksi neiti Aurora, mutta en ottele”, Umbreon sanoi korvat luimussa, ”ottelisitte Jiyonia vastaan, hän todella haluaa sitä.”
|
|
|
Post by Kaya on Apr 20, 2009 14:14:15 GMT -2
Vastaukset eivät olleet Auroralle mieleen. Hän kuitenkin antoi osittain periksi kaksikolle. Jos Van ei halunnut otella, ei sitten, ja jos Jiyon kerran kaikesta huolimatta tahtoi... "Olkoon sitten niin. Ottelen sinua vastaan, Jiyon." Naaras heilautti jälleen pitkää häntäänsä, tällä kertaa jopa hieman uhmakkaasti. Haastajalle oli tullut Jolteonin puheista tunne, että sähköpokémon piti häntä sangen avuttomana, jopa heikkona. Ehkä puheissa oli perää, jos Jiyon kaikesta huolimatta todella aikoisi käyttää ukkoshyökkäyksiään, mutta muuten Aurora olisi voinut jopa loukkaantua, jos olisi ylipäätään sellaiseen enää kyennyt. Nyt pokémonin katse oli siirtynyt Umbreonista lävistämään tulevan ottelukumppanin. "Herra Van," Aurora totesi käyttäen hienoa puhuttelutapaa Shinyn tavoin, "toivon, että pidät huolen, ettei tämä mene liian pitkälle. Olen valmis lopettamaan välittömästi käskystä, en halua vahingoittaa ystävääsi vakavasti." Skyereon ei siirtänyt katsettaan Jiyonista, vaan asteli aukeammalle alueelle, voidakseen hyödyntää lentokykyään tehokkaammin. "Minun vammoistani sen sijaan ei tarvitse huolehtia..." Nyt naaras oli pysähtynyt, ja odotti. Aikoiko Jiyon todella otella hänen kanssaan?
|
|
Yamashita
Lv.1
AVATAR (C) MEIK? ELI EI KOPIOIDA!
Posts: 34
|
Post by Yamashita on Apr 22, 2009 9:33:23 GMT -2
Jiyon oli kuunnellut hiljaa, kuin odottaen ottelua. Se piti mielessään suurimman ottelunsa, jonka se oli myös käynnyt lento-tyypin pokemonia vastaan. Voitto oli tullut Thunderin avulla, mutta Jolteon oli nyt luvannut olla käyttämättä sähköään. Ja jos se jotain lupasi, se piti sen. Paitsi Bluen tapauksessa... Keltaisen sähköjäniksen sininen silmä välkähti Auran todettua, ettei hänen haavoistaan tarvitsisi välittää. "Pöhkö tyttö", se sanoi, "Minä kyllä välitän tapanko vai satutanko hiukan." Jiyon katsoi ottelun nyt alkaneeksi, ja pörhisti turkkinsa terävät, keltaiset piikit pystyyn. Isku jonka se aikoi tehdä ei ollut sähkötyyppiä, joten Jolteon ei fuskaisi. Äkkiä sen turkista lensi valosäteitä muistuttavia piikkejä kohti Skyereonia. Pin missile ei satuttaisi lentotyyppiä pahasti, mutta ei ollut tarkoituskaan.
|
|