|
Post by Kaya on Feb 10, 2009 16:25:25 GMT -2
//Toivottavasti ei nyt tullut kahdesti, foorumi alkoi temppuilemaan kun yritin lähettää ensimmäisen kerran//
"...Aurora." Umbreon oli halunnut tietää Skyereonin nimen, ja naaras olikin tapansa mukaan vastannut yhdellä ainoalla sanalla. Se ei kuitenkaan ollut aivan varma, oliko Van loppujen lopuksi mitään kuullut, sillä Jiyon oli ärähtänyt omat sanottavansa päälle. Jolteon oli myös läimäissyt toista samalla tavoin kuin Skyereoniakin, mikä sai Auroran varsin hämilleen. Eivätkö nuo kaksi olleet kumppaneita tai jotain sen kaltaista? Naaras itse ansaitsi kaikki iskut, tietenkin, mutta oliko Umbreonkin tehnyt jotain? Kuultuaan viittauksen itseensä, Aurora laski päätään pahoittelevasti. "Anteeksi. Syy on tietysti minun, olen pahoillani. Aiheutan ongelmia... Saan teidät kinaamaan..." 'Niin, pelkkä läsnäoloni saa ystävätkin tappelemaan keskenään... Olen kai jonkinlainen pahuuden ruumiillistuma. Olisi vain parempi, jos...' Ajatus jäi kesken, sillä höyhensiipinen ei uskaltanut antaa sen johtaa aivan loppuun. Skyereon asteli lannistuneena Dragoniten luo, uskaltamatta enää kiinnittää huomiota kahteen muuhun Eeveen mutaatioon. Asiat kuitenkin vain pahenisivat. "Alfons... auta minua." Auroran ääni oli aneleva, ja oli täysin selvää, että siivekäs Pokémon alkaisi taas itkemään minä hetkenä hyvänsä.
|
|
|
Post by Hapro on Feb 11, 2009 13:02:18 GMT -2
#Kerran se vain tuli~#
”Auts”, Vanin suusta pulpahti, kun Jiyon äkkiarvaamatta mäjäytti häntä takaraivoon. Umbreon heilahti eteenpäin ja löysi itsensä taas maasta kuono ruohikkoa viiltämässä. Hän huokaisi ja kohotti päänsä, mulkaisten pienesti itseään isompaa Jolteonia, joka käski jättää tytön rauhaan. Toiseltakin suunnalta, nimittäin nartun luota, kuului myös kommentti, mutta Jiyonin murahduksen vuoksi Van ei ikäväkseen kuullut sitä. Uros heilautti ärtyneesti häntäänsä ja kohottautui kunnolla taas iskun jäljiltä pystyyn. Hän oli juuri kysymässä uudestaan suloisen tytön nimeä, kun tämä yhtäkkiä pyysikin anteeksi, ihan kuin syy olisi ollut hänen. Shiny oli heti väittämässä vastaan. ”Ei se sinun vikasi ollut! Minun vikani täysin, varsinkin jos neidillä on paljon ongelmia ja sillä tavalla. Pahoittelen kovasti, jos jotenkin häiritsin teitä”, Van selitteli ja kumarsi hiukkasen päätään. Toinen pokemon oli kuitenkin jo kirmaamassa poispäin, paikalla olevan Dragoniten luokse. Umbreon mietti hetkisen mistä ihmeestä toinen oli paikalle ilmestynyt ja missä vaiheessa, mutta ei jaksanut kiinnittää häneen sen enempää huomiota. Shiny valmistautui juoksemaan pelastavaksi ritariksi nartun vierelle, jotta tämä varmasti ihastuisi häneen, eihän sellaista suvaittu, ettei joku häneen ihastuisi!
|
|
Yamashita
Lv.1
AVATAR (C) MEIK? ELI EI KOPIOIDA!
Posts: 34
|
Post by Yamashita on Feb 14, 2009 4:04:53 GMT -2
#Vanilla on vain tytöt mielessä...#
Alfons katsoi hetken kummastuneena Auroraa tämän pyydettyä siltä apua. Mutta samassa Dragonite sai ajatuksen. "Kuule. Autan sinua vainn sillä ehdolla, että lupaat kertoa miksi olet noin maissa." Dragonite sanoi melkein virnistäen. Se ei jäännyt kuuntelemaan Skyereonin vastausta, vaan kaappasi tämän nopeasti kuin salama kirkkaalta taivaalta kainaloonsa ja nousi lentoon. Jiyon huomasi tämän (ja luuli Alfonsin tekevän kaverille jotain pahaa) ja yritti iskeä sitä Thunder-hyökkäyksellään. Kokoisekseen tavattoman notkea Dragonite väisti ja iski takaisin Fire Blastin (varoittaakseen, ettei kannata käydä kimppuun) ja tulihyökkäys osui Jolteoniin täydellä voimalla. Alfonsia harmitti käydä niin mukavan pokemonin kimppuun, mutta se ei voinnut muutakaan. Se lensi metsän yli kauas kahdesta Eevee-muodosta. Kun Alfons oli häipynyt, Jiyon yritti nousta ylös mahtavan tuli-iskun jälkeen. Se oli saannut palovammoja sinne sun tänne, eikä päässyt nousemaan ylös.
|
|
|
Post by Kaya on Feb 16, 2009 15:51:42 GMT -2
//...mutta tytöllä ei ole vain Van mielessä. Jos olisi, Aura olisi luultavasti lyönyt päänsä johonkin//
Aurora ei ehtinyt kieltäytyä Dragoniten kehotuksesta, kun naaras tunsi maan katoavan jalkojensa alta. Sillä kesti hetki ymmärtää, että joku oli siepannut sen mukaansa ja että kaappaaja oli Alfons. Skyereon ei aluksi aikonut vastustella lainkaan, mutta pokémonin mielipide muuttui tulihyökkäyksen iskiessä Jiyoniin. Aurora kykeni helposti näkemään Jolteonin vammat, ja kun se pystyi viimein hyväksymään, että hyökkääjä toden totta oli niin lempeältä vaikuttanut lohikäärmepokémon, vaalean olennon silmiin syttyi kummallinen hehku. Ei raivon, pelon tai edes sadistisen onnen, vaan pikemminkin haalean inhon. Alfonsin ote oli luja, mutta Aurora yritti siitä huolimatta saada itsensä ravisteltua irti. Ikäväkseen Skyereonien ruumiinrakenne ei ollut luotu fyysisiin kamppailuihin, saati sitten juuri tämän yksilön, joka oli vielä useimpia lajitovereitaan hennompi. Aurora ymmärsikin lopettaa rimpuilun pian, ja siirtyi sen sijaan käyttämään puhetta aseenaan. "...sinä hyökkäsit sen kimppuun, miksi, julma olento, pyysit sitä ensin vakoilemaan minua ja sitten..." Vangitun pokémonin ääni oli nyt sortunut hädintuskin kuultavaksi, kärsiväksi kuiskaukseksi. "...tapat sen..." 'Luulin että olisit hyvä pokémon. Mutta minä kai erehdyin...' Avuttomasti retkottava Aurora ei voinut muuta kuin toivoa, että Van huolehtisi Jiyonista. Muuten taas yksi saisi kärsiä, jälleen ja tällä kertaa selkeän todistetusti, hänen takiaan.
|
|
|
Post by Hapro on Feb 20, 2009 11:15:14 GMT -2
#Vanilla kun ei ole kovinkaan henkeviä ajatuksia aivoissaan. Poikaparka~ Ja anteeksi pienoinen jumitus D:#
Heeei hetkinen! Mitäs tuo Dragonite nyt oikein puuhasi? Paikalle tupsahtanut kommunikoi puhumalla tuon sulkasiipisen kaunokaisen kanssa ja ilmoitti voivansa auttaa, jos toinen kertoisi miksi oli niin maassa. Vanilla meni hetki käsittää että toinen oli todennut nartun olevan maassa. Eikös se tarkoittanut masentumista? Ei toinen ollut masentuneelta vaikuttanut, ei sinne päinkään, mutta totuus oli ilmeisesti toinen. Mutta nythän Van ei voisi ottaa pelastavan ritarin roolia, jos tuo Dragonite aikoi tehdä sen. Mokoma iso… tyyppi. Iso tyyppi kaappasi suloisen neidon ja lähti kiidättämään tätä samantien pois. Shinylta pääsi suustaan ärähdys, mutta ei hän kehdannut ruveta rettelöitsemään. Onneksi Jiyon hoiti asian hänen puolestaan ja iski Dragonitea Thunderilla. Iso siivekäs väisti sen helposti ja vastasi sitten Fire Blastilla, saaden Vanin pakenemaan taaksepäin. Isku lämähti täydellä voimalla Jolteoniin ja tuuperrutti Vania varmaankin selvästi voimakkaamman uroksen maahan. Muutaman sekunnin Umbreon epäröi, mutta kipitti sitten toisen vierelle auttamaan tätä pystyyn. ”Aika ilkeä otus tuo Dragonite”, shiny mumisi yrittäessään auttaa Jolteonia pystyyn. Samalla hän vilkuili ylöspäin, missä lohikäärme näytti lentelevän, neito vieläkin sylissään. Jotain oli tainnut tuon pienemmän sulkasiiven suusta tainnut kuulua, tai ainakin hänen suunsa oli liikkunut, mutta Umbreon ei ollut kuullut sanoja. ”Lähdemmekö perään? Pystytkö juoksemaan?” Umbreon kyseli toiselta. Mitä siitäkin tulisi, jos Jiyon ei olisi juoksukunnossa? Uros ei olisi tahtonut hylätä toista, mutta pulaan jäänyt narttu kaipasi hänen apuaan. Tai no, Jiyonin apua ehkä ennemmin, kun ei Vanista itsestään paljoa apua olisi.
|
|
Yamashita
Lv.1
AVATAR (C) MEIK? ELI EI KOPIOIDA!
Posts: 34
|
Post by Yamashita on Feb 20, 2009 14:51:54 GMT -2
Jiyon hoiperteli pystyyn ystävänsä avulla. Pieni, käheä 'kiitos' pääsi sen suusta hiljempana kuin kuiskais, mutta Jolteon toivoi että Umbreon olisi kuullut. Se pysyi seisaaltaan, vaikka tuossa kunnossa se tuntui ihmeeltä. Se oli palohaavojen peitossa, ja ne näyttivät hyvin kipeiltä kun ne punoittivat kovasti. Mutta Jiyon pysyi pystyssä, ja katsoi ilmeettömänä taivaalla lentävään Alfonsiin. Ainoastaan Jolteonin sininen silmä oli täynnä sen sisälle patoutunutta vihaa. Sinäkin...ensin esität kohteliasta, pyydät apua, ja mitä sitten? Sinä siepaatkin tuon apean tyttörukan mukaasi ties minne, ja käyt kimppuuni täysillä vaikka yritin pelastaan hänet kynsistäsi! Jiyonin tyyni asenne alkoi vaihtua sen kurtistaessa kuonoaan kuin muriseva koira. Olet pahempi kuin itse jäälintu Articuno! Minä...! Minä... "...Minä takaan että SAAT MAKSAA!!" Jiyon rääkyi niin kovaa kuin oli koskaan huutanut. Sen kasvoilla oli vain yksi ilme: puhdas raivo. "WROOAAARRRH!!" Se karjui kuin raivokas Charizard konsanaan. Äkkiä alkoi tapahtua. Se juoksi eteen päin uskomatonta vauhtia. Kun se oli saavuttanut Dragoniten ja oli suunnilleen sen alla, sen turkki alkoi kerätä auringonvaloa. Taivaalla kirkkaasti paistava aurinko nopeutti säteiden keruuta. Solarbeam!
|
|
|
Post by Kaya on Feb 21, 2009 16:56:04 GMT -2
//Olen nähnyt paljon, paljon pahempaakin jumitusta, joten sinulla ei vielä mitään anteeksipyydettävää ole. Sitten kun vastaamisessa kestää joka kerta pari kuukautta niin asia on eri o__o'//
Alfonsin otteessa Aurora tunsi itsensä täysin avuttomaksi. Se ei voinut muuta kuin seurata tapahtumia voimatta tehdä mitään. Onneksi Umbreon oli täyttänyt naaraan toiveen ja saanut Jiyonin taas jaloilleen. Skyereonin seuraava tahto oli, että kaksi maahan jäänyttä pokémonia juoksisivat tiehensä vielä, kun se oli mahdollista. Tai ainakaan eivät seuraisi häntä. Ikävä kyllä kaksi muuta Eeveen muotoa olivat eri mieltä. Jolteon oli Auroran kauhuksi lähtenyt Dragoniten perään, ja nyt sähköpokémon aikoi hyökätä lentävän pokémonin kimppuun. Skyereon ei tiennyt, miten hänelle itselleen siinä tapauksessa kävisi, mutta tuskin mitään sen pahempaa kuin valtaisa pudotus taivaalta maankamaralle. Huolestuttavaa oli se, että Alfons saattaisi suuttua ja hyökätä Jiyonin ja Vanin kimppuun. "Menkää pois, se vahingoittaa teitä muuten!" Aurora huusi niin lujaa kuin ikinä pystyi. Ei haittaisi, jos Dragonite hyökkäisi hänen kimppuunsa, jos se pelastaisi nuo kaksi urheaa pokémonia. Heidän kaltaisensa tuntuivat nykyään olevan niin kovin harvassa...
|
|
|
Post by Hapro on Feb 21, 2009 18:15:38 GMT -2
#No hyvä sitten~ owo#
Loistavaa, erittäin loistavaa; Jiyon pysyi kuin pysyikin omilla jaloillaan. Vanin kasvoille tuli pienoinen hymy. Hän ei ollut valinnut huonoa kumppania – ei todellakaan. Toivottavasti hän itsekin osaisi olla hyödyksi. Umbreon seurasi Jolteonin katsetta taivaalle ja hetken verran molemmat Eeveen muodot tuijottivat liikkumatta samaa kohdetta. Hiljaisuuden katkaisi Jiyonin raivoisa huuto, joka sai Vanin kavahtamaan muutaman askeleen toisesta poispäin. Huutoa ei kuitenkaan ollut tarkoitettu hänelle, vaan taivaalla liitelevälle lohikäärmeelle. Kun shiny vilkaisi toiseen päin, hän näki että Jiyonin kasvot olivat raivokkaat ja tämä karjui taas korvia huumaavasti. Enää Van ei epäröinyt etteikö toinen pystyisi juoksemaan. He pelastaisivat kauniin neidon lohikäärmeen kynsistä. He molemmat, sillä Van antoi antaa liikenevää voimaansa toiselle, olisi tilanne mikä hyvänsä. Jolteon pinkaisi juoksuun ja vain muutaman askeleen perästä tuli Umbreon. Jiyon oli kuitenkin nopeampi kuin Van – vaikkei shiny hidas ollutkaan – ja ikäväkseen hän jäi toisesta jälkeen. Hammasta purren mustaturkki kiihdytti vauhtiaan, kunnes he pääsivät aivan Dragoniten alle. Van ei tiennyt olisiko hänen pitänyt yrittää iskeä. Tuskinpa, hän varmaan osuisi pienempään siivekkääseen mikä ei olisi tälle hyvästä. Uros vilkaisi toista urosta hakien tältä neuvoa, mutta Jiyon keräsi jo voimaa turkkiinsa. Mitä tämä aikoi? ”Et sinä voi iskeä!” Van huudahti toiselle. Äänessä ei ollut vihaa, mutta hämmästystä sitäkin enemmän. ”Neitohan saattaisi loukkaantua ja koko juttu olisi ihan hyödytön!” Hän kuuli kyllä, kuinka siivekäs yritti huutaa heitä häipymään, mutta jätti toisen puheet huomiotta. He eivät todellakaan häipyisi, vaikka mikä olisi.
|
|
Yamashita
Lv.1
AVATAR (C) MEIK? ELI EI KOPIOIDA!
Posts: 34
|
Post by Yamashita on Feb 22, 2009 9:48:48 GMT -2
#Voi saasta! Kirjoitin pitkän pätkän tekstiä, mutta sitten tämä kirottu tökkivä netti söi sen eikä lähettänyt sitä. Kirjoitan lyhyemmän version...#
Alfons ei halunnut tätä. Se oli halunnut mennä rauhassa, se ei halunnut taistella. Mutta Jiyon melkein vaati sitä. Se ei voinnut hävitä, vaikka Alfonsilla oli tyyppietu - lentävä lohikäärme-pokemon kestää todella hyvin ruohohyökkäyksiä. Mutta sillä olikin vastassa legendaarisen Articunon voittaja. Vanin estelyistä huolimatta se aikoi hyökätä. "Älä sinä huolehdi!" Jolteon huusi kumppanilleen olan yli. "Tiedän kyllä mitä teen!" Se laukaisi valosäteen kohti Dragonitea. Alfons melkein pelästyi, mutta tiesi mitä teki. Juuri kun säde oli osumaisillaan - se väisti. Nyt kun Jiyon oli tehnyt iskunsa, lohikäärme katsoi parhaakseen häipyä paikalta ja lensi pois. Vähän matkan päässä, kun se oli varma etteivät Eevee-muodot löytäisivät sitä, se laskeutui ja päästi Skyereonin vapaaksi. Alfons ei estellyt sitä, vaan luotti ettei toinen karkaisi. "Minä toteutin toiveesi ja autoin sinua." Dragonite sanoi kuin mitään ei olisi tapahtunut. "Nyt saat tehdä vastapalveluksen ja kerrot, miksi olet niin masentunut." Tällä välin Jiyon oli kuolemanväsynyt. Se oli kuluttanut kaikki voimansa tuohon yhteen iskuun - turhaan. Nyt se lyyhistyi maahan kiroten hiljaa epäonnistumistaan ja palhohaavoista lähtevää kipua.
|
|
Yamashita
Lv.1
AVATAR (C) MEIK? ELI EI KOPIOIDA!
Posts: 34
|
Post by Yamashita on Feb 22, 2009 9:53:16 GMT -2
#Voi saasta! Kirjoitin pitkän pätkän tekstiä, mutta sitten tämä kirottu tökkivä netti söi sen eikä lähettänyt sitä. Kirjoitan lyhyemmän version...#
Alfons ei halunnut tätä. Se oli halunnut mennä rauhassa, se ei halunnut taistella. Mutta Jiyon melkein vaati sitä. Se ei voinnut hävitä, vaikka Alfonsilla oli tyyppietu - lentävä lohikäärme-pokemon kestää todella hyvin ruohohyökkäyksiä. Mutta sillä olikin vastassa legendaarisen Articunon voittaja. Vanin estelyistä huolimatta se aikoi hyökätä. "Älä sinä huolehdi!" Jolteon huusi kumppanilleen olan yli. "Tiedän kyllä mitä teen!" Se laukaisi valosäteen kohti Dragonitea. Alfons melkein pelästyi, mutta tiesi mitä teki. Juuri kun säde oli osumaisillaan - se väisti. Nyt kun Jiyon oli tehnyt iskunsa, lohikäärme katsoi parhaakseen häipyä paikalta ja lensi pois. Vähän matkan päässä, kun se oli varma etteivät Eevee-muodot löytäisivät sitä, se laskeutui ja päästi Skyereonin vapaaksi. Alfons ei estellyt sitä, vaan luotti ettei toinen karkaisi. "Minä toteutin toiveesi ja autoin sinua." Dragonite sanoi kuin mitään ei olisi tapahtunut. "Nyt saat tehdä vastapalveluksen ja kerrot, miksi olet niin masentunut." Tällä välin Jiyon oli kuolemanväsynyt. Se oli kuluttanut kaikki voimansa tuohon yhteen iskuun - turhaan. Nyt se lyyhistyi maahan kiroten hiljaa epäonnistumistaan ja palhohaavoista lähtevää kipua.
|
|
|
Post by Kaya on Feb 23, 2009 16:14:50 GMT -2
Skyereon puristi silmänsä tiukasti kiinni tuhoisan säteen lähestyessä. Jolteon ja Umbreon eivät tehneet elettäkään lähteäkseen, joten hyökkäys tulisi luultavasti osumaan. Aikoiko Dragonite sittenkin kurittaa häntä Jiyonin avustuksella? Noh, jos se kerran oli hänen kohtalokseen määrätty, niin ilomielin hän sen vastaanottaisi. Kunhan Skyereon itse todellakin jäisi ainoaksi kärsijäksi. Alfons kuitenkin lennähti tiehensä hyökkäyksen tieltä, ja Aurora avasi silmänsä hämmentyneenä, kun lopullista iskua ei tullutkaan. Naaras huomasi Jiyonin ja Vanin kutistuvan, he siis liikkuivat poispäin noista kahdesta. Nyt Auroran ei enää tarvitsisi huolehtia heistä. Viimein lohikäärme laskeutui, ja Skyereon putosi sen sylistä jaloilleen. Naaras ei ymmärtänyt, miksi se oli nyt päässytkin näin helpolla, vaikka Alfons oli osoittanut olevansa valmis hyökkäämään. Siksi Aurora ei osannut lähteä poiskaan, vaikka siihen olisi ollut mahdollisuus. Dragoniten kertoessa auttaneensa Skyereonia, siivekäs itse vain pudisteli päätään. Eihän hän ollut mitään tuskallista pakomatkaa ja sivullisia uhreja halunnut. Itse asiassa, kun Aurora sitä tarkemmin mietti, ei hän oikeastaan tiennyt itsekään, mihin oli apua pyytänyt. Joten kai hänen sitten oli oltava kiitollinen tästä, vaikka se pahalta tuntuikin. "Kiitos sitten, mutta minä en halua... puhua. Vaikka olisin sen velkaa..." Aurora oli epävarma, siitä tuntui että puhuminen auttaisi, mutta voisiko Alfonsiin luottaa? Dragoniten toiminta oli kovin oikullista, ja Skyereonin salaisuuden kuultuaan se saattaisi hyvinkin lennellä ympäri metsiä kailottamassa viestiä kaikille. Pohtiessaan hiljaa itsekseen tätä pulmallista tilannetta, Jiyon ja Van luisuivat Auroran mielessä taka-alalle. Niin kävi lähestulkoon jokaiselle, joka ei jatkuvasti pyörinyt naaraan silmien alla ja muistuttanut siten olemassaolostaan.
|
|
|
Post by Hapro on Feb 24, 2009 15:09:54 GMT -2
Jiyon vakuutti, että homma oli hoidossa. Vanista se tuntui epäuskottavalta, mutta eihän hän voinut kyseenalaista uuden tiimiläisensä edesottamuksia… vai voisiko? Njäh, tuskinpa vain, se ei ainakaan olisi kohteliasta ja Umbreon oli jo tottunut olemaan varsin kohtelias kaikille tapaamilleen otuksille. Dragonitelle hän ei kylläkään olisi kohtelias, jahka he saisivat ison lohikäärmeen kiinni. Isku lähti Jolteonista ja näytti siltä, että se osuisi Dragoniteen – mutta toisin kävi. Iso otus oli koostaan huolimatta ketterä ja väisti näppärästi Solar Beamin, viilettäen sen jälkeen jonnekin pois. Van oli niin typertynyt toisen ketteryydestä, että seisoi hetken vain tuijottaen sen perään. Sitten hän kumminkin palasi maan pinnalle ja huomasi Jiyonin vajoavan kiroten maahan. Shiny kirmasi saman tien toisen vierelle ja kumartui tämän puoleen. ”Oletko vielä elossa?” uros kysyi huolehtivaisesti ja kääntyi sitten taas katsomaan Dragoniten perään, ”Yritämmekö saada sen kiinni vai luovutammeko?” Eihän Van tietenkään tahtonut luovuttaa, mutta Jiyonin kunto oli etusijalla. Tuskinpa lohikäärme neitoa vahingoittaisi – ainakaan tappavasti.
|
|
Yamashita
Lv.1
AVATAR (C) MEIK? ELI EI KOPIOIDA!
Posts: 34
|
Post by Yamashita on Feb 25, 2009 10:36:55 GMT -2
Jiyon makasi maassa yhä kiroten. Ainoastaan sen hiljainen mutina kertoi sen olevan hengissä, vaikka muuten olisi voinnut luulla sen kuolleen. "...jahka saan sen kiinni niin...tyttö-parka, hän saa kärsiä surkeudestani..." nuo sanat kuuluivat sen hiljaisesta puheesta oudon hyvin. Tällä välin Alfons oli kuunnellut kaiken mitä Auroralla oli sanottavana ja nyökkäsi. "Sinun ei ole pakko. Koskaan ei ole pakko tehdä mitään mitä ei halua tehdä. Mutta turha luulla, että entinen postinkuljettaja unohtaa. Vaikka siitä onkin jo kauan..." Dragonite huokaisi. "...niin aion ennen lähtöäni maanpäällisestä suorittaa viimeisen postitukseni loppuun. Ja haluan, että maksat velan ennemmin tai myöhemmin. Sitten kun olet valmis puhumaan. Mutta se aika tuskin on nyt." Dragonite levitti siipensä ja läpsäytti niitä kertaalleen. "Ensi kerralla saat kertoa syyn masennukseesi." Se sanoi, läpsytti siipiään lisää, kohosi ilmaan, taivaalle. Ennen kuin se lensi pois, Alfons teki pari näyttävää kieppiä Auroralle ja liihotti lopulta tiehensä. Jiyon oli vaipunut merkilliseen tilaan. Kaikki asiat sen menneisyydestä tulivat joskus esiin erillaisissa tilanteissa, mutta nyt tuntui kun se eli menneisyyttään uudelleen. Tilannetta kun se ja hänen rakas ystävänsä Blue olivat saapuneet jäisille vuorille. Juuri kun kohtalokas maanjäristys alkoi, Jiyon muisti mitä tuleman piti. Se tajusi samassa, että oli Eevee kuten eläessään tuota hetkeä. Kun maanjäristys sen merkillisessä unentapaisessa oli ohi, tuli tuomio. Valtava sininen lintu, legendaarinen ja kaunis, Articuno. Maanjäristys oli saannut sen tolaltaan ja se puhalsi Ice beamejaan päättömästi ympäriinsä. Äkkiä se keräsi kaikki voimansa ja iski mahtavan jääsäteen maahan, jossa Blue seisoi paniikissa. Jiyon ei voinnut kuin katsoa kauhuissaan mitä tapahtui. Hänen ystävänsä, tuo pieni Mudkip, oli hetkessä jäätynyt hengiltä. Articunoa kiljui kuten linnut yleensä ja lensi pois. Tämä ei voinnut olla. Jiyonin teki mieli huutaa täyttä kurkkua. Sille oli liikaa kokea vanha muistoihin peittynyt kokemus uudelleen. Mutta kun se huusi, sen suusta ei kuulunut pihaustakaan. Sitten se vaipui maahan ja itki katkerasti suuren jääpatsaan vieressä. Jääpatsas oli jäätynyt Blue. Jiyon heräsi nykyisyyteen, Vanin luo metsikköön. Se tajusi itkevänsä sieläkin katkeria kyyneleitään. Jolteon oli aina luullut, että kosto oli helpottanut sen oloa. Mutta nyt se teki sen olosta pahemman. Jolteon katsoi varovaisesti shinyyn ilmeettömästi katkeruuden kyyneleet kasvoillaan. "Älä katso minua...kiltti, älä..." se sopersi.
|
|
|
Post by Kaya on Feb 27, 2009 16:29:27 GMT -2
//Olisin varmaan vastannut jo aiemmin, mutten ole ollut kotona. Pahoittelen. >.<'//
Alfons keskeytti Skyereonin pohdinnat tekemällä lähtöä. Oranssin pokémonin sanat jäivät tiukasti Auroran mieleen, eikä se tulisi niitä nopeasti unohtamaan. "...minä maksan velkani. Kummatkin, minä lupaan." 'Vaikka se toinen ei sinuun liitykään.' Naaras katseli taivaalle, nähden Dragoniten taidonnäytteet. He eivät ehkä näkisi pitkään aikaan, mutta heidän polkunsa tulisivat vielä risteämään. Skyereonin lupaus oli varmistanut tämän, mutta se ei silti odottanut uutta kohtaamista innolla. Silloin naaras joutuisi pakolla kertomaan asioista, jotka se olisi halunnut viedä mukanaan hautaan.
Syvä hiljaisuus oli iskeytynyt Auroran ympäristöön Alfonsin lähdön jälkeen. Skyereon vaikutti olevan aivan yksin, eikä pannut sitä lainkaan pahakseen. Se istui paikallaan kauan, odottaen jonkinlaista merkkiä siitä, että istuminen sammalten peittämän maan päällä ilman kenenkään lupaa olisi rangaistava teko. Mitään ei kuitenkaan tapahtunut. Pokémon venytteli siipiään, halu lentämään oli kova. Aurora ei kuitenkaan sitä uskaltanut tehdä, lähekkäin kasvavat puut olisivat hankalat pitkien siipien kannalta. Istuttuaan siinä suhteellisen kauan, naaras päätteli, että olisi järkevää lähteä jonnekin muualle, sillä paikallinen Beedrill-yhteisö oli tekemässä paluuta eikä vaikuttanut kovin ilahtuneelta lentotyyppisestä pokémonista alueellaan. Aurora nousi hätäilemättä, ja yritti muistaa, mistä suunnasta oli tänne lennätetty. Siihen se ei kuitenkaan pystynyt, sillä kaikki puut näyttivät vihertävänsinisissä silmissä kovin samanlaisilta eikä Skyereon ollut painanut mieleensä minkäänlaisia maamerkkejä lentoretken aikana. Naaras kuitenkin nousi ylös, ja lähti epävarmasti hoipertelemaan satunnaiseen suuntaan.
//Saatte halutessanne törmätä Auraan aiemminkin, mutta muussakin tapauksessa se selvinnee tuolta jossain vaiheessa pokémonien ilmoille//
|
|
|
Post by Hapro on Mar 1, 2009 13:02:38 GMT -2
#Uh, pienoinen jumitus unohduksen ja tekemisen seuraksena x.x#
Jiyon mumisi jotain, joka ei tainnut vastata suoraan shinyn kysymykseen. Jotain siitä, että tyttö tulisi kärsimään hänen surkeutensa takia tai jotain. Jolteonin puhe kylmäsi Vania ja pieni värähdys kulki uroksen läpi. Eihän hänestä itsestäänkään mitään hyötyä ollut ollut. Jiyon oli sentään yrittänyt. Hän oli heistä se hyödyttömämpi. Pieni huokaus kuului Umbreonin huulilta, kun hän istuutui Jolteonin viereen. Toinen vaikutti olevan jotenkin tajuttomana tai ainakaan hän ei näyttänyt mihinkään reagoivan. Shiny ei tiennyt mitä olisi toiselle tehnyt, joten hän tyytyi vain istumaan paikoillaan ja toivomaan, että Jiyon virkoaisi pian; olisi hyvin ahdistavaa jos niin ei kävisi. Van katseli ympäristöään odotellessaan, koska ei kehdannut tuijottaa koko aikaa Jolteoniin päin. Kun hän sitten lopulta kääntyi taas tätä katsomaan, hän huomasi karvaita kyyneliä toisen kuonolla. Umbreon sävähti seisomaan ja pari askelta kauemmas, kun Jiyon katsoi häntä ilmeettömästi ja kielsi katsomasta itseensä. Van ei tiennyt miten reagoisi toisen yhtäkkiseen itkupurkaukseen. ”Oletko kunnossa?” hän kysyi vain hiljaa, kääntäen samalla kohteliaasti katseensa metsään, sinne päin mihin Dragonite oli mennyt, ”Ja noudammeko neidin vai tarvitsetko lepoa? Jos et pysty liikkumaan, voin etsiä häntä yksinkin jos se parantaa oloasi.”
|
|