|
Post by Kaya on Jan 1, 2009 16:11:46 GMT -2
Kun Dragonite kehotti jälleen Auroraa kertomaan asioista, joista naaras ei missään nimessä olisi mitään halunnut sanoa, se kidutti lentopokémonia tietämättään. "Ei... Ei..." Skyereon oli puhjennut tuskaiseen itkuun, ja vajonnut maahan peittäen silmänsä etutassuillaan. Naaraan muistot alkoivat kalvaa sitä pahemmin kuin yleensä. Aurora alkoi sekoamaan täysin, ja sen surkea valitus sai entistä synkemmän sävyn. "Haluan pois... pois... päästä pois..."
|
|
Yamashita
Lv.1
AVATAR (C) MEIK? ELI EI KOPIOIDA!
Posts: 34
|
Post by Yamashita on Jan 2, 2009 11:52:00 GMT -2
Dragonite ei sanonut mitään. Se katseli toista tyynesti lempeillä silmillään. Äkkiä se alkoi kaivamaan kantamaansa laukkua - sitä, johon lohikäärmepokemin keräsi kaikenlaisia pieniä esineitä. Se avasi suurilla kämmenillään perin taidokkaasti yhden pienen sivutaskun ja otti sieltä esille jotain. "Tässä, saatat tarvita sitä", se sanoi ojentaen Skyereonille laukusta kaivamansa nenäliinan.
|
|
|
Post by Kaya on Jan 2, 2009 16:30:34 GMT -2
Aurora nousi maasta yllättävän ketterästi ja perääntyi muutaman askeleen lohikäärmeen lähestyttyä sitä. Naaras ei tiennyt, mitä tehdä. Osittain se olisi halunnut paeta, osittain hyökätä Dragoniten kimppuun. Nenäliinan ottamista se ei harkinnut hetkeäkään. "En halua sitä." Skyereon loi epätoivoessaan vaaleaa usvaa, jonka sekaan se valkean turkkinsa ansiosta maastoutui varsin tehokkaasti. Hetkeen otus itse ei havainnut tehneensä mitään, mutta huomatessaan käyttäneensä usva-hyökkäystään Aurora katsoi hetken ymmällään valkeuteen, ja rojahti sitten avuttomasti puunrunkoa vasten, itkien äänettömästi töykeyttään vierasta kohtaan kaiken muun lisäksi. Auttaahan toinen vain olisi halunnut. 'Toisaalta näin on parempi, Dragonite on turvassa, jos menee. Muuten pilaan vain hänenkin elämänsä...'
|
|
Yamashita
Lv.1
AVATAR (C) MEIK? ELI EI KOPIOIDA!
Posts: 34
|
Post by Yamashita on Jan 4, 2009 13:42:08 GMT -2
Alfons katseli hiukan hämmillään toisen käytöstä. Se oli kokenut kaikenlaista, mutta ei koskaan tällaista. Kun Skyereon kieltäytyi nenäliinasta, lohikäärme pisti sen hiukan pettyneenä takaisin laukkuunsa ja katseli hetken ihmeissään, mitä Aurora teki. Kun toinen alkoi itkeä, Alfons veti syvään henkeä ja sanoi: "Voin olla tukenasi, jos sitä tarvitset. Mikään ei ole liian kamalaa kuultavaa sen jälkeen, kun sain kuulla olemassaoloni syyn."
|
|
|
Post by Kaya on Jan 4, 2009 16:44:42 GMT -2
Aurora itki vielä hetken, mutta hiljeni yhtä äkisti kuin oli itkuun puhjennutkin. Skyereon oli hämillään, muttei voinut ymmärtää, mikä voisi olla kamalampaa kuin hänen menneisyytensä. "Miksi minä sinulle mitään sanoisin, en edes tiedä, kuka olet. Ja en usko, että pystyisit inholtasi edes minuun katsomaan jos mitään kertoisin." Naaras rauhoittui hetkeksi, ja lisäsi sitten hiljaa: "Vaikka se olisi minulle tietysti oikein."
|
|
Yamashita
Lv.1
AVATAR (C) MEIK? ELI EI KOPIOIDA!
Posts: 34
|
Post by Yamashita on Jan 6, 2009 14:31:54 GMT -2
Alfons tuijotti toista hetken hiukan ihmeissään tämän puheista ja totesi: "En minä suutu. Jos joskus on tehnyt jotain, se ei ole hyvä peruste olla nyt vihainen. Ainakin siinä tapauksessa, jos on itse muuttunut." Alfons sanoi hyvin tyynesti. "Minun nimeni on Alfons. Ja nyt kun tiedät kuka olen, voit kai kertoa itsestäsi." Dragonite katsoi toista muutaman sekunnin, ja alkoi taas: "Niin, jospa minä kerron ensin itsestäni. Minä synnyin tähän maailmaan palvelemaan ihmisiä. Olemassaolollani ei siis varsinaisesti ollut muuta tarkoitusta kuin ihmisten auttaminen. Mutta tajusin, että en voinnut vaikuttaa siihen, miksi olin syntynyt. Pystyin silloin ja nytkin päättämään itse siitä, mitä teen." Tässä kohtaa lohikäärme veti syvään henkeä, ja jatkoi, "Sillä ei ole mitään merkitystä, mitä joskus on käynnyt. Pitää vain osata unohtaa menneet ja jatkaa eteen päin vahvana. Elämä jatkuu." Oli suuri ihme, että tavallisesti niin hiljainen ja syrjäänvetäytyvä Alfons puhui näin paljon. Tuntui kuin se olisi tietänyt, mitä Skyereonille olisi joskus tapahtunut.
|
|
|
Post by Kaya on Jan 6, 2009 15:15:04 GMT -2
Skyereon kuunteli toista hiljaa, ja vaikka naaras ei näyttänytkään keskittyvän toisen sanoihin lainkaan, itse asiassa se ei muuta tehnytkään kuin imi jokaisen vieraasta irtoavan sanan ja mietti niiden merkitystä. 'Minähän olen muuttunut. Silloin joskus olin kai hurjan iloinen, mukava ja kaikkea, mutta nyt... odotan enää viimeistä rangaistustani. Ja kaikkia sitä edeltäviä rangaistuksia. Minulla ei ole lupaa iloita enää...' Alfonsin esiteltyä itsensä hiljaisuus lentopokémonin osalta säilyi. Dragonite kai ymmärsi, ettei Skyereon ollut vielä valmis puhumaan, ja jatkoi itse omaa tarinaansa. Naaraan mielestä lohikäärmeen menneisyys kuulosti kovin mukavalta, ainakaan toisen ei tarvinnut syyllistää itseään mistään. "Ihmisten auttaminen... olisi pitänyt auttaa heitä... Tein itsestäni hirviön." Pokémonin puhe oli niin hiljaista, että sitä hädin tuskin kuuli, ja Aurora puhuikin enemmän itselleen kuin Alfonsille. Pian se kuitenkin veti henkeä, kokosi rohkeutensa ja kertoi viimein nimensä toiselle. "Nimeni on Aurora. Ja olet väärässä... Teoilla on merkitystä. Varsinkin silloin, kun elämä ei jatku." Skyereon huiskaisi epävarmana hännällään, eikä vilkaissutkaan Dragoniteen päin.
|
|
Yamashita
Lv.1
AVATAR (C) MEIK? ELI EI KOPIOIDA!
Posts: 34
|
Post by Yamashita on Jan 10, 2009 13:08:56 GMT -2
Alfons katsoi toista hiljaa, ymmärtäväisesti hetken ajan. "Mikä voi olla niin kamalaa, että elämäsi ei voi jatkua enää?" se kysyi tyynen rauhallisesti.
|
|
|
Post by Kaya on Jan 12, 2009 15:42:33 GMT -2
Aurora tuijotteli keskittyneesti maahan, miettien mitä sanoa Alfonsille. Naaras ei halunnut sanoa mitään liikaa, sillä asia ei sen mielestä edelleenkään kuulunut juuri tavatulle otukselle. "Minun elämäni jatkuu kyllä. Vaikka... sen ei pitäisi..." Skyereon vastasi vielä epäselvemmin kuin oli tarkoittanut, mutta ei jaksanut selittääkään mitään. Mitä siitä olisi iloa kenellekään, jos hän alkaisi lörpöttelemään tekemiään hirveyksiä ympäriinsä.
|
|
Yamashita
Lv.1
AVATAR (C) MEIK? ELI EI KOPIOIDA!
Posts: 34
|
Post by Yamashita on Jan 14, 2009 14:36:07 GMT -2
"Miksi ei?" Alfons kysyi ihmeissään.
|
|
|
Post by Kaya on Jan 15, 2009 15:10:44 GMT -2
Auroran häntä heilahti terävästi; se oli ainoa ulkoinen reaktio, minkä Alfonsin kysymys aiheutti. Vaalea pokémon vastasi toiselle paljon vikkelämmin kuin yleensä, ja nyt puheen äänensävy oli muuttunut selkeämmäksi, aivan kuin naaras oli ajatellut terävämmin kuin yleensä. "Se ei kuulu sinulle." Skyereon jopa irvisti toiselle yrittäessään näyttää, että oli tosissaan tämän asian suhteen. Ikävä kyllä Auroran olemuksesta huokui yhä sama alakulo kuin aiemminkin, ja ele jäi siksi kovin tehottomaksi.
|
|
Yamashita
Lv.1
AVATAR (C) MEIK? ELI EI KOPIOIDA!
Posts: 34
|
Post by Yamashita on Jan 17, 2009 13:59:09 GMT -2
Alfons huokaisi syvään. Se oli halunnut auttaa toista, mutta kun sen vastaus oli pelkkä 'ei', ei Dragonite keksinyt muuta kuin lähteä. Juuri kun Alfons kääntyi ja levitti siipensä lentääkseen pois, samassa kuului lintupokemonin rääkäisy. Samassa se pieni Starly, jota päin lohikäärme oli aikaisemmin vahingossa lentänyt, tuli paikalle, muttei yksin: sillä oli vanhenpansa Staraptorit mukana. "Hei, minähän sanoin jo anteeksi", Alfons ähkäisi, mutta Staraptorien äkäinen rääkyminen peitti sen sanat alleen. Samassa molemmat lähtivät lentämään Alfonsia kohti käyttäen Aerial acea, ja ne syöksyivät molemmat eri suunnista. Dragonitella ei ollut vaihtoehtoja: se lennähti ylös niin nopeasti kuin suinkin, ja Staraptorien hyökkäykset menivät ohi. Tosin, toinen Staraptoreista lensi nyt Auroraa päin, mutta Aflons huomasi tämän ja iski lintupokemonia Flamethrowerillaan. Staraptor putosi maahan yhdestä iskusta, mikä riitti kertomaan jotain Alfonsin voimista - mutta nyt toinen Staraptor lensi ylös Alfonsia päin. Pakko se kai on otella, kun ei muukaan auta, se ajatteli ja lähti lentänään suoraan ylös Staraptor perässään. Lintupokemon pysyi kuitenkin sen kannoilla, kunnes kaksikko oli niin korkealla, että maassa olevaa Auroraa ja sen viereen pudonnutta Staraptoria ei näkynyt laisinkaan. Silloin tämä toinen Staraptor yritti Wing attackia, mutta Alfons vastasi samalla iskulla - ja se riitti tyrmäämään tämän toisenkin linnun. Juuri kun se oli putoamassa tyrmättynä maahan, Alfons kaappasi sen syliinsä ja laskeutuo pehmeästi Auroran ja toisen Staraptorin viereen, laskien linnun sylistään maahan. Pieni Starly tuli nyt nyyhkien vanhempiensa luo. "Sano niille niiden herättyä, että en halua tapella" Alfons sanoi rauhallisesti nyyhkivälle Starlylle, "Tahdon vain auttaa, jos jokin on hätänä." Tämän sanottuaan Alfons katsoi oudosti Auroraan, kääntyi, ja levitti siipensä - se oli valmis lähemään.
|
|
|
Post by Kaya on Jan 17, 2009 15:52:22 GMT -2
Skyereon kyllä huomasi, että Alfons oli tekemässä lähtöä, mutta ei reagoinut asiaan mitenkään. Parempihan se näin olisi, Dragonite olisi paljon onnellisempi ja turvassa häneltä. Suurikorvainen pokémon ei kummemmin reagoinut edes kuullessaan Starlyn tulleen paikalle suojelijoidensa kanssa. Aurora vain käänsi katseensa tulijoihin, ja tuijotti toisia ääneti, utuinen katse silmissään. Edes silloin, kun toinen Staraptoreista näytti hyökkäävän Auroran kimppuun, naaraan ilme ei värähtänytkään. Ainoa ajatus, joka lentotyyppisen mielessä käväisi, oli kiitollisuus siitä, että hän saisi maksaa takaisin tällä tavoin. Vaikka pelkkä haavoittuminen ei missään nimessä riittäisi. 'Ehkä hän aikoo iskeä tämän jälkeen vielä uudestaan. Ja sitten taas, kunnes tietoisuuteni katoaa enkä voi tehdä pahaa enää kenellekään...' Dragoniten estäessä linnun hyökkäyksen, Skyereon oli hämmästynyt. Miksi kukaan niin tekisi? Alfons selkeästi taisteli ennalta määrättyä vastaan, sehän vain koituisi hänenkin kohtalokseen. Aurora ei kiittänyt, katsahti vain epäilevästi ylöspäin, minne lohikäärme oli Staraptorin kanssa kiitänyt. Pian nämä kaksi tulivatkin alas, Alfons kantaen vastustajaansa ja laskien sen lopulta maahan. Toisen puhuessa Starlylle, Skyereon pysyi edelleen vaiti. Se ei ollut sanonut mitään koko taistelun aikana. Dragoniten aikoessa uudelleen lähteä, lempeä tuulenpuuska puhalsi metsän läpi pörröttäen Auroran turkkia. Naaras kuiskasi lähtevälle pokémonille hiljaa "Hyvästi", ja käänsi sitten katseensa vierellään oleviin lintuihin, tuntematta oikeastaan mitään Alfonsin lähdön johdosta.
|
|
Yamashita
Lv.1
AVATAR (C) MEIK? ELI EI KOPIOIDA!
Posts: 34
|
Post by Yamashita on Jan 21, 2009 14:38:25 GMT -2
Alfons levitti siipensä, läpsäytti niitä, ja kohosi hiukan maan yläpuolelle. Se lähti kiitämään kohti aukiota, aikoen selvästikin lähteä. Mutta kuin kohtalon iskusta, aukiolle oli saapunut muuan perin merkillinen pokemon. Tuo Jolteon hyppi korkeassa nurmikossa, joka ylsi sen leukaan saakka. Se hyppäsi jälleen, kun Dragonite pyyhälsi sitä päin. Jolteon lennähti kaummas, ja sen oikeassa etujalassa olevat metalliset renkaat kilisivät. Alfons huomasi Jolteonin, ja laskeutui katsomaan oliko se kunnossa (Se ei halunnut enää samanlaista kähnäystä kuin Staraptoreiden kanssa). Jolteon raotti varovasti silmiään, joista oikeanpuolimmainen oli sininen. Se näki edessään suuren Alfonsin, joka katseli sitä varovasti. Jolteon hätkähti. "Kuka kumma sinä olet?" se kysyi hiukan ihmeissään toiselta. "Alfons, ja anteeksi tuo äskeinen", Dragonite vastasi hiukan epävarmana. "Äh", Jolteon ähkäisi kun se nouri taas pystyyn, "minulle sattuu tällaista yhtenään. Mukavaa kun joku pitää huolta toisista. Ja minun nimeni on Jiyon." Alfons nyökkäsi, ja äkkiä se sai idean. Se kuiskasi pari sanaa Jiyonille, ja sanottuaan asiansa Jolteon nyökkäsi. "Käy, totta kai." Alfons jäi seisomaan sille sijoilleen, kun Jolteon suuntasi matkansa kohti Auroraa. Tultuaan surevan Skyereonin luo, se sanoi: "Aurora, otaksun?"
|
|
|
Post by Kaya on Jan 21, 2009 16:49:45 GMT -2
Jolteonin ja Alfonsin keskustelu jäi Auroralta täysin huomaamatta, naaras kun tavanomaiseen tapaansa oli antautunut omalle ajatusmaailmalleen. Sillä ei ollut aavistustakaan, että kaksikko oli juuri sopinut jotain. Jotain, joka oli selkeästi tekemisissä haparoivan Skyereonin kanssa. Kuultuaan nimensä vieraan Jolteonin suusta, naaras luonnollisesti hämmästyi. 'Tietääkö... tietääkö hän jotain muutakin? Onko hänet lähetetty tänne... rankaisemaan? Antamaan minulle rauha siten?' "Niin... Mistä tiesit?" Aurora ei pelännyt Jolteonia. Ei sillä mitään syytäkään ollut; jos sähköpokémon hyökkäisi Skyereonin kimppuun, tämä olisi vain kiitollinen. Yhden kysymyksen jälkeen kiinnostus toiseen näytti loppuneen, ja Aurora katseli jälleen maata, miettien, että aikoisivatko uudet tuttavuudet vainota häntä vielä kauankin. Tai itse asiassa, joutua naaraan itsensä vainoamiksi vielä kauankin.
|
|