Yamashita
Lv.1
AVATAR (C) MEIK? ELI EI KOPIOIDA!
Posts: 34
|
Post by Yamashita on Mar 1, 2009 15:57:05 GMT -2
Jiyonin kurkkuun koski, mutta se päätti vastata kivusta huolimatta Vanille. "Hae hänet...en saa rauhaa ennen kuin näen Auroran...turvassa..." se sai sanotuksi juuri ja juuri. Sen sanottuaan se vaipui uudelleen tajuttomuuteen. Tällä kertaa se ei nähnyt kamalia asioita. Se oli palannut ajassa vielä pidemmälle menneisyyteen, hetkeen jolloin se tapasi tuon Mudkipin. Kuinka jokin sykähti heti ensitapaamisella, ja kuinka Jiyon sai kolme metallirengastaan siltä. Ja sitten kaikki ihanat hetket vilisivät sen eläessä menneisyyttä uudelleen. Kaikki hyvät hetken ennen tuota pirullista Articunoa. Kuinka kaksikko oli seikkaillut yhdessä. Ja eräänä iltana he olivat vannoneet toisilleen valan. "Mitä nyt, Jiyon?" kysyi Blue Jolteonin menneisyydessä. "Kuule Blue, minun pitää sanoa eräs asia" tuolloin vielä Eeveenä ollut Jiyon vastasi. "Mitä jos jompikumpi haluaakin lähteä omille teilleen, ja jättää toisen oman onnensa nojaan?" Jiyon muisti kuinka Blue oli naurahtanut huolettomasti. He olivat tuolloin erään metsän laidalla kohoavalla jyrkänteellä, jota laskeva aurinko värjäsi oranssiksi. "Voi sinua, Jiyon" Blue oli huvittuneena todennut. "Jos se sinua kalvaa, olen valmis vannomaan valan." 'Valan?' oli Jiyon kysynyt. "Niin juuri, valan" Mudkip vastasi. "Minä olen valmis vannomaan kanssasi valan: jos joudumme eroon toisistamme, me yritämme parhaamme mukaan päästä takaisin yhteen. Ja emme lähde muiden mukaan. Käykö sellainen, Jiyon?" "Tietenkin! Lupaan etten riko sitä ikinä" oli Jiyon vastannut. Samassa sen uudelleen eläminen menneisyydessä lakkasi ja se heräsi takaisin metsään. Jolteon oli lopettanut itkemisen, mutta nyt sen mieltä kutkutti ajatus tuosta valasta jonka se oli tehnyt Bluen kanssa. Minä lupasin, mutta olen rikkonut sen. Teenkö minä oikein, vaikka olet kuollut?
|
|
|
Post by Kaya on Mar 2, 2009 15:56:56 GMT -2
'Askel toisensa perään. Puu toisensa jälkeen. Eikä ketään, missään...' Aurora ei tiennyt kauanko oli kävellyt, hänen ajantajunsa oli jo muutenkin varsin omaperäinen ja nyt naaras oli päätynyt yksin paikkaan, josta hän ei tiennyt käytännöllisesti katsoen mitään. Skyereonia se ei kuitenkaan haitannut, sillä seuraa hän ei kaivannut eikä ajalla ollut yksinäiselle mitään merkitystä. Olinpaikallaan ei ollut väliä: metsä tai aavikko, kaupunki tai rannikko, oliko siinä loppujen lopuksi mitään eroa? Vaikka pokémon muuta luuli, yksin ei Skyereon ollut. Siivekäs vain oli aivan liian omissa ajatuksissaan huomatakseen satunnaisia vastaantulijoita, jotka mieluummin luikkivat pois tieltä kuin jäivät tuntemattoman pokémonin luo. Etenkin, kun tuo vieras ei näyttänyt suovan ainuttakaan huomiota ympäristölleen. Siksi Skyereonin kulku olikin kovin epävakaata, sillä otus ei huomannut petollisia juuraikkoja ja kuoppia lainkaan. Kompuroinnin seurauksena vaalea turkki likaantui nopeasti. Auroralla ei kuitenkaan ollut mitään hätää, eikä sillä ollut aavistustakaan, että joku olisi hänestä huolissaan. Onneakin pokémonilla oli toki ollut, sillä se oli toistaiseksi välttänyt kaikki vihamielisemmät yksilöt. Tietämättään Skyereon oli välttynyt lukuisilta vammoilta, joita synkimmät sivupolut ja valoisimmat aukiot olisivat sille tuottaneet.
|
|
|
Post by Hapro on Mar 4, 2009 10:37:43 GMT -2
Jiyon avasi kuin avasikin suunsa ja Van kumartui kuuntelemaan toisen hiljaista ääntä. Jolteon käski hänen hakea Auroran – sekö sen neidin nimi oli? – sillä muuten hän ei saisi rauhaa. Umbreonia värisytti ajatus siitä, että Jolteon saattaisi olla kuolemassa, mutta hän tyytyi silti vain nyökkäämään. Olisi parasta tehdä niin kuin Jiyon käski, vaikka Van olikin itseään pitänyt johtajana. Ilmeisesti tiimissä useammat pystyivät antamaan käskyjä, vai? Shiny käänsi siis selkänsä kumppanille ja lähti nopeasti juoksemaan suuntaan, jonne Dragonite oli lentänyt. Mustat tassut hakkasivat vikkelästi maata, kun hän otti käyttöön kaiken nopeuden minkä hän omisti.
Van oli juossut omasta mielestään jo todella kauan (vaikkei aikaa todellisuudessa niin kauaa ollut mennyt) ja hän oli päätynyt… jonnekin. Umbreon siis seisoi paikoillaan ja katseli ympärilleen. Hän oli törmännyt moniin muihin Pokemoneihin, joista jotkut olivat jopa lähteneet hänen peräänsä. Shiny oli karistanut heidät kintereiltään udeltuaan heiltä siipiparin omistavasta neidosta. Osa oli nähnyt Auroran ja suurin osa oli komentanut lähtemään tähän suuntaan. ”Aurora-neiti! Oletteko täällä?” Van huuteli ja tassutteli ympäriinsä pienimuotoisella aukiolla, johon aurinko soi hiukkasen valoa, ”Tulin noutamaan teidät takaisin.”
|
|
Yamashita
Lv.1
AVATAR (C) MEIK? ELI EI KOPIOIDA!
Posts: 34
|
Post by Yamashita on Mar 4, 2009 11:09:48 GMT -2
#Jiyon on ja miettii, jatkakaa te vain.#
|
|
|
Post by Kaya on Mar 5, 2009 16:16:35 GMT -2
Kaiken kuvittelemansa hiljaisuuden keskellä Skyereonin silmät kirkastuivat sen kuullessa oman nimensä. Joku etsi häntä. Mutta eihän siinä ollut mitään järkeä. Miten kukaan muka tuntisi naaraan? 'Takaisin? Takaisin mihin..?' Koska joku selkeästi tiesi että Aurora oli täällä, Skyereon katsoi parhaaksi mennä sen jonkun luo. Ei pokémoneita turhaan metsistä etsitty. Naaras ei kuitenkaan katsonut tarpeelliseksi vastata, kiristi vain hieman kävelynopeuttaan ja katseli valppaammin ympärilleen, etsien tätä tuntematonta huutajaa. Mustaturkkinen pokémon olisi maastoutunut hyvin puiden jättämään pimeyteen, mutta aukiolla Umbreonin pystyi erottamaan helpommin. Nyt kun Shiny oli jälleen näkyvillä, Aurora muisti kaksi taakse jäänyttä taistelijaa. Jiyonia ei kuitenkaan näkynyt missään. Skyereon epäröi hetken, hän oli vasta tavannut Vanin ja nyt Umbreon oli häntä etsimässä, tuskin mistään kovin mukavasta syystä. Toisaalta naaras ei mukavaa pyytänytkään. Siksi Aurora päätti jatkaa eteenpäin, saavuttaen lopulta etsijänsä takaapäin. Siivekäs ei ymmärtänyt kenties yllättävänsä toisen, vaan puhui kuin ei olisi katsellut kasvojen asemasta Umbreonin selkää. "Sinä... tulit noutamaan minut?" Skyereon kuulosti puhuessaan yksinomaan etäisesti yllättyneeltä. Naaras ei tiennyt, mitä hyötyä hänen löytymisestään Vanille voisi olla, mutta ehkä pimeyspokémon selittäisi vielä. Samaten sen, minne hän oli Jolteonin jättänyt.
|
|
|
Post by Hapro on Mar 7, 2009 18:31:08 GMT -2
Van tähysteli sivuilleen, mutta mitään eloisaa ei tullut näkyviin; vain puita, lehtiä ja pusikoita. Pieni huokaus karkasi nuoren Umbreonin huulilta. Pitäisikö hänen sittenkin kääntyä ja palata takaisin? Ei, ei hän voisi sanoa Jiyonille, ettei ollut löytänyt Auroraa. Shiny ravisteli päätään karkottaakseen sen typerän ajatuksen päästään. Korvien lopetettua heilumisen, vetäisi nuori hieman henkeä ja valmistautui huutamaan uudelleen. Huuto kuitenkin keskeytyi takaa kuuluvaan ääneen, joka sai uroksen melkein pomppaamaan pystyyn ja kääntymään salamannopeasti ympäri. Vanin lihakset rentoutuivat kun hän näki siivekkään neidin ja hänen onnistui jopa palauttaa mieleensä tämän sanoma lause. Hymy valaisi mustaturkin kasvot, kun hän kipitti muutaman askeleen lähemmäs toista. ”Totta kai tulin hakemaan teidät”, hän sanoi hymyn levitessä, ”Jiyon pyysi minua enkä olisi muutenkaan voinut jättää teitä sen lohikäärmeen armoille. Joten olkaa niin hyvät ja seuratkaa minua takaisin Jiyonin luokse, hän taitaa odottaa teitä jo innokkaana.” Sen sanottuaan Umbreon astahti pari askelta tulosuuntaansa päin ja kääntyi kohta taas Auroraa kohti. ”Tulettehan?”
|
|
Yamashita
Lv.1
AVATAR (C) MEIK? ELI EI KOPIOIDA!
Posts: 34
|
Post by Yamashita on Mar 8, 2009 16:04:59 GMT -2
#Jiyon miettii yhä.#
|
|
|
Post by Kaya on Mar 9, 2009 15:42:12 GMT -2
Van oli jo menossa, kun Aurora vielä sulatteli toisen sanomisia. Umbreon oli kuulostanut siitä melkein iloiselta, mikä oli Skyereonille täysin käsittämätön ajatus naaraasta itsestään puhuttaessa. Lentopokémon alkoikin nyt todella epäillä sekä Vanin että Jiyonin motiiveja, joskaan sillä ei varsinaisesti ollut mitään menetettävääkään. Riittäisi, että se kykenisi joskus vielä puhumaan Alfonsin kanssa pystyen täyttämään Dragoniten vaatimuksen. Muulla ei ollut väliä. "...tietenkin." Skyereon pujahti Umbreonin perään, ja sai todeta, että ainakin Shinyn suuntavaisto vaikutti olevan suhteellisen kohdillaan, sillä naaras epäili tunnistavansa pari suurta kivenmurikkaa ja kaatuneen puun. Tai sitten joka puolella oli tälläistä, mistä sen tiesi. Tapansa mukaan Aurora ei yrittänytkään aloittaa minkäänlaista keskustelua, tyytyi vain seuraamaan toista vaiti. Perille päästyään Skyereon pelkäsi joutuvansa puhumaan liiankin kanssa.
|
|
|
Post by Hapro on Mar 11, 2009 15:20:09 GMT -2
Shinyn kasvoille levisi hymy, kun Aurora vastasi yksinkertaisesti 'tietenkin'. Nyt Vanin ei tarvitsisi koetella voimiaan neidon kanssa saadakseen tämän mukaan, vaan hän saattoi vain kulkea suuntaan jonka hän tiesi oikeaksi. Niinpä Umbreon jatkoi kulkuaan siihen suuntaan, nuuskien koko ajan tarkasti ympäristöään siltä varalta, että ympärillä olisi jotain vihamielisiä tapauksia. Tuskinpa heidän vihamieltään haistaisi, mutta sitä saattaisi ainakin haistaa muiden tulon. Aurora kulki vaiten shinyn perässä, eikä Van tiennyt olisiko ollut kohteliasta aloittaa keskustelua. Yleensä hän tykkäsi pälätellä ja selostaa, mutta ehkäpä se ahdistaisi hiljaisemmalta vaikuttavaa siivekästä. Hiljaisuus siis jatkui Umbreoninkin osalta ainakin jonkin aikaa, kun hän kulki varsin nopeaa tahtia eteenpäin. "Juoskaamme, jos teille sopii", hän sanoi kohteliaasti ja kiihdytti vauhtinsa hölkkään, jotta toinen varmasti pysyisi mukana. Hän tahtoi päästä nopeasti Jiyonin luokse, jotta saisin varmistuksen toisen kunnosta.
Suhteellisen lyhyen ajan jälkeen Vanin näkökenttään ilmestyi jokin muhkurainen, keltainen hahmo. Jiyon, tietysti. Hän kääntyi huikkaamaan Auroralle, että Jolteon oli jo näkyvillä. Nopeasti Umbreon vielä pääsikin kumppaninsa vierelle ja kumartui tämän puoleen. "Jiyon, oletko kunnossa? Toin Auroran", hän sanoi lievästi huohottaen.
#Pahoittelen mahdollista autohittausta D8#
|
|
Yamashita
Lv.1
AVATAR (C) MEIK? ELI EI KOPIOIDA!
Posts: 34
|
Post by Yamashita on Mar 14, 2009 12:39:27 GMT -2
Jiyon oli lepäillyt siinä Vania odotellen. Yhdessä välissä muuan utelias Shinx oli käynnyt tutkimassa maassa makaavaa otusta, mutta oli häipynyt heti, kun Jolteonin kurkusta oli kuulunut murinaa. Se oli pelästynyt ja juossut pakoon. Kun Van tuli lopulta, Jolteon heilautti laiskasti korvaansa kertoakseen olevansa hengissä ja valveilla. Palohaavoista lähtevä kipu piti sen hiljaisena.
|
|
|
Post by Kaya on Mar 15, 2009 15:44:20 GMT -2
Umbreon ei Auroran huojennukseksi paljoa puhellut, hyvä, eipähän hänenkään tarvinnut vastailla ja siten pitkästyttää Shinyä. Skyereon antoi taas ajatustensa harhailla, jalat kyllä seurasivat Vania ihan itsestäänkin. Kuullessaan ehdotuksen juoksemisesta, naaras vain nyökkäsi ja seurasi tiukasti Umbreonin perässä, pysyen toisen kannoilla ilman suurempia ongelmia. Aurora ei ollut vielä huomannut Jolteonia, kun Van kertoi Jiyonin olevan aivan lähellä. Umbreonin mennessä suoraan sähköpokémonin luo, Skyereon hidasti vauhtiaan ja jäi siten hieman taaemmaksi, jottei olisi häiriöksi. Ilmeisesti Jiyon oli ainakin hereillä, sillä Aurora oli nähnyt jonkinlaista liikettä toisen korvan tienoilla. Naaraan päähän tuli kummallinen, pelottava ajatus, että häneltä odotettaisiin kykyä auttaa Jolteonia. "Anteeksi, mutta minä en voi parantaa noita vammoja. Minusta ei ole... hyötyä teille." Skyereon ei uskaltanut katsoa kumpaakaan silmiin. Nyt hän oli varmasti pettänyt molemmat, eikä oikein voisi asiaa korjatakaan.
|
|
|
Post by Hapro on Mar 18, 2009 11:41:16 GMT -2
Pienoinen hymy valaisi Vanin kasvot, kun hän näki, että Jiyon oli kunnossa. Tai no, ainakin sen verran kunnossa että sai korvaansa heilautettua. Tyytyväisenä Umbreonin oma häntä heilahteli muutaman kerran. Tietysti häntä hieman jännitti, kun Jolteon ei saanut puhuttua, mutta palohaavat olivat epäilemättä kivuliaita. Eiköhän äijä tuosta kohta paranisi. Juuri kun Van oli kääntymässä Auroran puoleen jotain nerokasta roskaa täräyttääkseen Jiyonin kunnosta, totesi naaras ettei pystyisi parantamaan haavoja ja pyysi anteeksi. Shiny kallisti kummastuneena päätään toisen oudosta kommentista. ”En minäkään saa niitä parannettua, eikä minusta ole hyötyä”, Van totesi, ”Mutta ilmeisesti Jiyon ei silti syyllistä minua, oletan. Joten kukaan ei syyllistä teitäkään.” Umbreon väläytti hymyn ja toivoi, että Jiyon oli samaa mieltä hänen kanssaan. Eiköhän Jolteon kuitenkin olisi, koska ei vaikuttanut pahalta henkilöltä.
|
|
Yamashita
Lv.1
AVATAR (C) MEIK? ELI EI KOPIOIDA!
Posts: 34
|
Post by Yamashita on Mar 21, 2009 11:07:21 GMT -2
Jiyon kuunteli kaksikon keskustelua tyynesti, näyttäen olevan vielä nukuksissa. Sen teki mieli hymyillä: Van uskoi, ettei se ollut Umbreonille vihainen. Eikä ollutkaan - Jolteonin mielestä vika oli hänen. Samassa Jiyon nousi ylös polttavasta kivusta huolimatta, ja katsoi Skyereoniin. "Hyvä, että olet kunnossa", se sanoi katsellen Auroraa, "minä ehdin jo pelästyä..." Samassa Jiyon lyyhistyi maahan. Se oli vain hyvin väsynyt, ei muuta.
|
|
|
Post by Kaya on Mar 23, 2009 15:27:35 GMT -2
Umbreon oli alkanut selostaa Auroralle jotain siitä, ettei itsekään pystynyt tekemään Jiyonia auttaakseen mitään eikä Skyereonilla siksi ollut anteeksipyydettävää. Eikö se tajunnut, että kyllä, naaraalla hyvinkin oli anteeksipyydettävää, sillä ilman häntä ei maassa nyt makaisi palovammoista kärsivää sähkötyyppistä pitkäkorvaa? Ilmeisesti ei. Ja Jolteon vaikutti olevan yhtä ymmärtämätön senhetkisen kuntonsa todellisesta syypäästä, päätellen siitä, että toinen totesi olevansa iloinen Auroran voidessa hyvin. Siivekäs ei kuitenkaan halunnut selittää syy-seuraussuhteita näille kahdelle, sillä hetkellä suhteellisen tyytyväisenoloiselle pokémonille. Hän kyllä osaisi pilata ilmapiirin muutenkin. Skyereon totesi ainoastaan "Vai niin" vastaukseksi, osoittamatta sitä oikeastaan kummallekaan läsnäolijoista. Äkillinen liikahdus Jiyonin suunnassa sai naaraan nostamaan katseensa keltaiseen olentoon, mutta silmät lankesivat pian taas maahan. Jos apua tarvittaisiin, Van osaisi sitä luultavammin antaa kuin hän. Hammasta purren Aurora vain nökötti hiljaa paikoillaan, odottaen. 'Tässäkö tämä nyt sitten oli? Miksi he muka olisivat halunneet tietää, että olen kunnossa? Sankarillisia hölmöjä...'
|
|
|
Post by Hapro on Mar 25, 2009 10:50:23 GMT -2
Jiyon oli kuin olikin samaa mieltä, sillä hän nousi ylös ja puhui Auroralle, todeten että oli hyvä että hän oli kunnossa. Van käännähti samantien Jolteonia päin ja oli jo huomauttamassa ettei tämän kannattaisi liikkua, kun keltaturkkinen jo kaatui maahan. Shiny tassutteli muutaman askeleen aivan kumppaninsa vierelle ja pohti mitä ihmettä toiselle pitäisi tehdä. Jiyon oli loukkaantunut, se nyt oli selvä, mutta ilmeisesti tuo pystyi vielä aavistuksen liikkumaan. Kuinkahan vakavia vammat mahtoivat olla? Van ei todellakaan ollut haava-asiantuntija, joten hän väkisinkin mietti mahtoiko Aurora tietää vahingoittumisista enemmän kuin hän. Ilmeisesti ei, sillä naaras ei tehnyt elettäkään liikkuakseen lähemmäs, ainoastaan hän soi pienen ’vai niin’-toteamuksen. Umbreon mietti etäisesti syyttikö toinen kenties itseään, mutta ei hän jaksanut asiaan sen pahemmin takertua. Eihän olisi mitään järkeä syyttää itseään! ”Pitäisikö sinut hommata jonnekin kaupunkiin?” Van kysyi uteliaana Jiyonilta, ”Varmaan me Auroran kanssa saisimme sinut sinne raahattua, jos tarve vaatii."
|
|