Aurinkoa ja tuulta

[maried]

"Ah, tämä se on elämää!"
Chikuma-chan huokaisi nautinnollisesti ja antoi auringonpaisteen herätellä itseään hellästi.
Chikuma oli tullut tasangolle ottamaan aurinkoa kuten hänen päivärutiineihinsa nykyään kuului. Hän oli asettunut vähäksi aikaa asumaan seudulle, koska tunsi tarvitsevansä lomaa seikkailemisesta. Seikkaileminen oli yllättävän rankkaa puuhaa. Monet Pokemonit tuntuivat olevan avun tarpeessa jatkuvasti eikä Chikuma halunnut jättää niitä pulaan. Useimmat antoivat kiitokseksi kaikkea kivaa roinaa, josta oli hyötyä sitten myöhemmin.
"Ainoa mikä nyt on vähän tylsää, on ettei minulla ole seuraa." Chikuma totesi. Tasanko näytti tosiaan olevan aika autio eikä Chikuma ymmärtänyt mikseivät lähistön Pokemonit vaeltaneet sankoin joukoin paikalle ottamaan aurinkoa.

[Kacku]

Scayla oli eksynyt tasangoille vaeltelemaan. Itse asiassa hän oli eksynyt sinne paetessaan Persianilta, joka oli raivostunut kamalasti huomatessaan Scaylan pihistäneen kaikki hänen rahansa. No, ei mokoma ökyrikas niillä lanteilla mitään tekisi. Ja sitä paitsi ei se enää Scaylaa löytäisi, hän oli onnistunut paremmin kuin hyvin pakenemisessa.
Tasangolla hän huomasi jonkun pokémonin. Lähestyessään sitä Scayla huomasi sen olevan Sunflora, joka näemmä nautti aurinkoisesta ilmasta täysin rinnoin. Scayla oli juuri nyt hyvällä tuulella ja päätti, että juttuseura voisi olla ihan piristävää. Hän käveleskeli Sunfloran luokse hitaasti ja tervehti.
"Hei! Oletkos tullut nauttimaan hienosta ilmasta?"

[maried]

Chikuma hätkähti pahemman kerran, koska ei ollut huomioinut yhtään ympäristöään keskittäessään kaiken tarmonsa auringonottamiseen. Mutta koska oli hyvin seurallinen luonne ja oli juuri kaipaillut jutustelukaveria, ei pistänyt pahakseen toisen äkillistä viereen hiippailua.
"Tulit kuin tilauksesta! Harmittelinkin kun ei täällä näytä juuri muita olevan vaikka tulen tänne joka päivä näihin aikoihin nauttiakseni ravitsevan aurinkokylvyn." Chikuma ojensi toisen lehtikäsistään kohti paikalle saapunutta pokemonia. "Minä olen Chikuma-chan! Hauska tutustua! Asutko kenties tässä lähistöllä? Minä olen ollut nyt seikkailemassa ja jäin vähäksi aikaa tänne seudulle, kun täällä on niin mahtavat maisemat."

[Kacku]

Scayla vain hymyili toisen alkaessa puhua. Puhelias tyyppi, juuri sellaista hän oli kaivannutkin. Ainakin voisi höpistä kunnolla.
"No hyvä että ajoitus oli kohdallaan. Minäkin kaipailin kovasti juttuseuraa. Ja toisten ruohopokémonien kanssa on aina mukava jutella", Scayla sanoi hymyillen toisen aloittaessa puhumisensa. Hän tarttui toisen ojentamaan lehtikäteen ja ravisti sitä kohteliaasti.
"Minun nimeni on Scayla. Hauska tutustua sinuunkin", hän vastasi toisen esittelyyn.
"Ei, en asu täällä päin. Ainakaan tällä hetkellä Yleensä asun vähän missä sattuu, vaeltelen melko paljon. Mutta minäkin voisin asettua tänne vähäksi aikaa, täällä todellakin on mahtavat maisemat", hän sanoi ja katseli kunnolla ympärilleen valtavalla kauniilla tasangolla.

[maried]

" Ai sinäkin seikkailet! Ehkä voimme tulevaisuudessa seikkailla yhdessä!" Chikuma innostui ajatuksesta tosissaan ja ehti jo kuvitella kaikkia niitä seikkailuja joihin kaksi vilkasta ruohopokemonia voisi joutua. Ne vaarat ja ne palkkiot...
"Ihanaa!!" Chikuma ei ollut pysyä nahoissaan vaan steppasi paikallaan ja ihasteli toista pokemonia. "Niin... niin, tuota... lähdetäänkös heti seikkailemaan?" Sunflora ei oikein innostukseltaan saanut sanottua ajatuksiaan kohteliaamminkaan, mutta ei hän pahaa tarkoittanut vaikka ääni nousi oktaavin verran ja luultavasti hän huusi päin toisen naamaa. "Seikkaileminen on parasta mitä tiedän!"

[Kacku]

"Kyllä, minäkin seikkailen. Olen seikkaillut pienestä asti. Aaaa... Yhdessä? En ole ihan varma... Olen seikkaillut jonkun muun kanssa hyvin harvoin, mutta kai se mahdollista olisi..." Scayla sanoi hieman vaivautuneena. Hän ei halunnut kertoa, että ne "seikkailut" olivat suurimmaksi osaksi varkauksia ja hengissäselviämistä viidakossa. Mutta kyllä hän joskus oli ihan oikeitakin seikkailuja kokenut ja ne olivat tosiaan mukavia. Scayla katsoi ihmeissään toisen purkaessa innostustaan steppaamalla. Sitten Sunflora huusi suoraan päin hänen naamaansa ja hänkin päätti vihdoin vastata.
"Öööh... Tämä tuli nyt hieman yllättäen, tulin juuri itsekin seikkailemasta ja olen hieman väsynyt... Tarvitsisin ainakin hieman lepoaikaa ennen kuin taas lähden mihinkään. Parikin tuntia riittää kyllä ihan hyvin..." Scayla selitteli. Hän ei todellakaan jaksanut nyt heti pakenemisen jälkeen lähteä mihinkään hirveään surmanseikkailuun mukaan. Varsinkaan jos tämä Sunflora olisi samanlainen seikkaillessaan kuin jo sitä odottaessa.

[maried]

Chikuma huomasi menneensä liian pitkälle ja hillitsi itsensä hengittämällä pari kertaa syvään.
"Niin tietenkin, ei sitä aina jaksa seikkailla. Varsinkaan näin kauniina päivänä, kun aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta ja koko tämä valtaisa ruohokenttä on vain meidän." Chikuma asettui taas auringonottoasentoon, koska he eivät olleetkaan lähdössä nyt mihinkään. Ah, aurinko lämmitti niin mukavasti.
"Niin minkäslaisia seikkailuja sinulla on ollut viime aikoina?" Chikuma kysyi silmät kiinni nautiskellessaan. Mielessään hän kelasi omia seikkailujaan mitä voisi kertoa sitten myöhemmin. samalla hän heilui autuaana puolelta toiselle ja hiukan hymisi nauttiessaan auringonsäteistä.

[Kacku]

Scayla huokaisi helpotuksesta Chikuman unohtaessa seikkailuunlähdön ainakin hetkeksi. Hän itsekin asettui maahan rentoon asentoon ja antoi auringon lämmittää kehoaan.
"Olet niin oikeassa, ei tällaisella säällä viitsi lähteä riehumaan millekään seikkailulle. Aah, siitä onkin hieman aikaa kun viimeksi olen ottanut aurinkoa..." Scayla sanoi huokaisten itsekseen ihanan lämmöntunteen vuoksi. Sitten Chikuman kysymys rikkoi ihanuuden. Scayla alkoi äkkiä miettiä pitäisikö kertoa vain osa totuudesta vai valehdella kokonaan.
"Noooh, ei mitään hirveän ihmeellistä viime aikoina. Pari ihan normaalia pikku keikkaa. Parhaat seikkailut ovat tapahtuneet kaukana menneisyydessä, joskus silloin kun olin vasta kehittynyt. Entäs itselläsi? Sinulla varmaan on ollut hienoja seikkailuja?" Scayla kysyi saadakseen huomion poissa itsestään. Hän oli varma että tämä Sunflora kertoisi seikkailuistaan enemmän kuin mielellään.

[maried]

"Joo! Tässä yksikin kerta tapasin yhden Charizardin ja sain siltä tämän rusetin auttamispalkkioksi." Chikuma käantyi ylpeänä esittelemään kaulassaan olevaa vaaleanpunaista rusettia. "Kun hänellä oli jotain tavaroita kadonnut ja sitten etsimme niitä kolme päivää ja yötä sieltä metsiköstä mihin hän arveli ne hukanneensa. Voi hän oli niin onnellinen löytäessään aarteensa. " Chikuma ehkä ajankestollisesti liioitteli tarinaansa, mutta sen hän teki vain tehdäkseen Scaylaan vaikutuksen ahkeruudellaan ja auttamishalullaan.
"Niin ja kohtasin paljon Pokemoneja silloin muinoin kiihkeissä otteluissa ja osasta tuli hyviä ystäviäni. Heidän kanssa sitä vasta seikkailtua tulikin! " Chikuma oli ruvennut innosta huojumaan enemmän, kun muisteli kiivastempoista menneisyyttään.
"Hei, mikä tuo on?" Chikuma oli avannut silmänsä ja havaitsi nyt ruohokentän laidalla jonkun hiippailemassa.

[Kacku]

Scayla kuunteli Chikuman juttuja nyökäten ja kommentoiden aina silloin tällöin, kuten hyvän kuuntelijan kuuluukin.
"No ainakin sinulla on energiaa, että jaksat auttaa muita. Monilla ei ole sitä ominaisuutta", Grovyle tarinan lopuksi kommentoi.
"Niin, minäkin olen kohdannut paljon Pokémoneja ja taistellut paljon, mutta ystäviä en ole kovin hirveästi saanut hankittua", Scayla vastasi ja katsoi, kun Chikuma alkoi huojua oudosti. Mikähän sillekin oli tullut?
"Mitä? Missä?" Scayla sanoi ja hyppäsi ylös katselemaan ympärilleen. Se ei kuitenkaan huomannut missään mitään. Olikohan Sunflora vain nähnyt harhoja.

[maried]

"Ihan varmasti näin jotain tuolla! Jotain suurta ja uhkaavaa..." Chikuma pisteli ehkä vähän omiaan suuresta ja uhkaavasta, mutta ihan varmana se oli nähnyt liikettä tuolla kauempana. Chikuma vilkaisi Scaylan epäluuloista ilmettä, ei kai toinen luullut että Sunflora oli saanut auringonpiston?
"Odotas vähän! Haenkin sen tänne!" Chikuma innostui ja lähti viipottamaan kohti paikkaa missä oli hahmon havainnut. Chikuma juoksi, juoksi ja juoksi ja... olipas sinne pitkä matka! Mutta periksi ei annettu. Nyt oli Chikuman kunnia kyseessä.
"Suunnilleen tässä se kai oli..." Chikuma mutisi itsekseen ja vilkuili ympärilleen. Mitään ei tosiaan näkynyt. "Aargh! Missä se on? Missä se on?!" Chikuma mekkaloi ja juoksi ympyrää.

[Kacku]

"Suurta ja uhkaavaa? Miksen minä näe sitä?" Scayla kysyi hieman epäillen. Ehkäpä Sunflora näki vain harhoja tai hänellä itsellään oli huonompi näky kuin mitä hän oletti. Scaylan miettiessä näitä Chikuma julisti äkkiä lähtevänsä hakemaan sitä näkemäänsä otusta ja ennenkuin Scayla ehti suutaan avata, Sunflora juoksi jo kovaa kyytiä poispäin.
"Hei, se voi olla vaarallinen! Ei sinun tarvitse sitä näytille hakea!" Grovyle yritti huutaa toisen perään, mutta turhaan. Eikä se noin kauas kuulisi, vaikka Scayla muuttuisi Exploudiksi ja huutaisi täyttä kurkkua.
'Kai se pitää takaisin hakea, kun ei siellä näytä mitään olevan" Scayla ajatteli ja hyppäsi pois kiveltä, laskeutui maahan ja lähti pitkin askelin juoksemaan kohti paikkaa, jossa pian huomasi Chikuman juoksevan ympyrää.

[maried]

"Yääh! Ihan varmasti näin täällä jotain!" Chikuma vollotti, kun Scayla pääsi sen luokse. Chikuma oli kuluttanut runsaasti energiaansa ja nuupahti äkkiä kuin kukka jota ei ole kasteltu vähään aikaan.
"Miksi...se... meni pois? Oisin halunnut...tutustua..." Chikuma mutisi voimattomana. "Luuletko, että se oli... kummituspokemon? Muuttui näkymättömäksi... ja katosi... Mutta miksi sellainen... oisi... ollut täällä..."
Chikuman puheesta oli vaikea saada selvää kun se vain mumisi jaloilleen jotain. Pokemonista näytti olevan ihan puhti pois ja se riiputti päätään onnettomana. Aurinkokin ehti mennä pilveen. Aika isoon pilveen, koska kumpikaan heistä ei ollut huomannut että taivas pikkuhiljaa täyttyi mustaakin mustemmista ukkospilvistä, jotka varmasti kohta pistäisivät melkoisen myräkän pystyyn.

[Kacku]

Scayla juoksi edelleen Sunfloraa kohti. Miten se olikin ehtinyt noin lyhyessä ajassa noin kauas? Ilmeisesti sillä oli energiaa vaikka muille jakaa. Mutta nyt sen energia oli tainnut loppua täysin. Aika huonolla hetkellä vielä, kun mustanpuhuvat ukkospilvet lähestyivät ja lisäksi Scaylasta tuntui että maa tärisi. Eivät kai he nyt saisi kerralla niskaansa sekä maanjäristystä että ukkosmyräkkää?
"Chikuma! Tunnetko sinä tämän järinän? Mitä se on?" Scayla yritti huutaa, vaikka oli vielä melko kaukana.

[maried]

Chikuma ei jaksanut välittää ympärillään murisevasta maailmasta. Siltä oli puhti ihan lopussa ja vaikka se hämärästi tajusi että ehkä täällä oli vaarallista niin se ei jaksanut tehdä asialle mitään. Lopulta se vain laittoi silmät kiinni ja heilui yhä yltyvässä tuulessa edes takaisin, edes takaisin... Chikuma oli täysin horteessa ja tuskin salamakaan oisi häntä saanut enää hereille.
Pilvet alkoivat pikkuhiljaa tyhjentää sisältöään maahan, eivät vielä kovin voimallisesti mutta sen verran että kaikki kastui kunnolla. Ja sitten taivaan halkaisikin jo ensimmäinen iso salama.