Eksyssissä tai sitten ihan pihalla...

[Yamashita]

#Saa tulla vapaasti. En minä pure.#

Läpitunkematon metsä, jossa Nidorino, Kin, makoili yhden puun juuressa. Sillä ei ollut aikomustakaan liikahtaa pois siitä, saatika muuta vastaavaa.
Hiljainen tuuli kävi läpi metsän. Kin ehti jo harhaluulossaan luulla, että siellä oli joku, mutta ymmärsi sen olevan vain tuuli.
Oikein. Olen liian nuori ollakseni täällä, mutta ei minulla muutakaan paikkaa ole tässä maailmassa. Kukaan ei halua minua luokseni, kukaan ei halua olla ystäväni... Miksi tämä maailma on julma juuri minulle?
Äkkiä jossain rasahti. Kinin herkät korvat paikansivat äänen suunnan hiljaisessa metsässä heti. Mutta se olikin vain joku oksa, joka oli liikahtanut tuulen voimasta, ei muuta. Kin tunsi itsensä yksinäisimmäksi pokemoniksi koko maailmassa.

[Hapro]

[Mitä tulen ^^ Ajattelin jo ilmoittautua tuonne kun Kinille seuraa hait, mutten sitten ehtinytkään ennen kuin teit töpön ;P Mutta here I come!]

Lucchi lensi pitkin taivaan kantta. Hän kierteli ja kaarteli ja laukku heilui hänen kyljellään. Pidgeoton vasen siipi tuntui olevan jumissa; olihan siitä aika pitkä aika kun hän oli viimeksi lentänyt näin pitkiä matkoja. 'Milloin se edes oli?' Lucchi pohti yhtäkkiä. Asia oli kyllä se ja sama. Viime aikoina hän oli vältellyt muutamia tyyppejä joilta oli varastanut. 'Eikä minun ollut edes tarkoitus varastaa.' Uros mietti ärtyneenä ja teki ylimääräisen syöksyn. Samalla hän päätti harjoitella pitkästä aikaa hyökkäyksiä. Siitäkin oli aikaa. Pidgeotto päätti aloittaa helpolla; Pikaiskulla. Lucchi syöksyi alaspäin ja nautti tuulen nopeudesta ympärillään. Hän oli jo päättänyt mihin puuhun ja mihin oksaan iskunsa tähtäisi. Pidgeotto pujotteli muutaman oksan välistä ja iski hyökkäyksensä suoraan yhteen oksaan, joka katkesi ja putosi rysähtäen. Lucchi käänsi itsensä lentämään ylös päin ja kaarsi seuraavan oksan laskeutuen sen päälle. Hän oli tyytyväinen tulokseensa, mutta huomasi sitten Nidorinon joka makoili saman puun juurella, jonka oksalla Pidgeotto istui. 'Jaahas, joku pentu.' Lucchi mietti ja tarkkaili kiinnostuneena nuorukaisen reaktiota oksan putoamiseen.

[Yamashita]

#Jeeps. En ole näissä seuran odottamisessa kauhean kärsuvällistä tyyppiä...#

Kin pelästyi ja joutui paniikkiin. Se nousi heti pystyyn ja vilkuili ympärilleen, mutta kuuli ääntä yläpuoleltaan ja katsoi heti sinne. Kin havahtui kun näki Pidgeoton katselevan sitä puunoksalta sitä.
Mitä...?!
Nidorino otti varovaisesti askeleen taakseen. Se ei kääntänyt katsettaan Lucchista, vaikka sitä kyllä pelotti suunnattomasti. Kin rauhoitti itseään ajatuksella, että hän oli sentään kestävä ja hänen piikkinsä voivat jopa myrkyttää...
Äkkiä Kin sai ajatuksen. Se perääntyi vielä hiukan, otti vauhtia ja iski sarvensa puuhun että rysähti. Puu heilahti voimakkaasti ja Kin uskoi Pidgeoton häipyneen.

[Hapro]

[Onneksi ei enää tarvitse odottaa xD]

Lucchi tuijotti ylenkatseisesti alhaalla olevaa Nidorinoa, joka oli aivan selvästi varuillaan sekä hieman peloissaan. 'Se on vain pentu, turha sille on mitään tehdä.' Lucchi mietti ja oli jo nousemassa siivilleen, kun Nidorino yhtäkkiä rysäytti sarvensa puuhun. Pidgeotto hätkähti rajusti ja putosi taakse päin, vaikka oli tottunut yllätyshyökkäyksiin. 'Hitto, päästin suojaukseni alas.' Lucchi kirosi ja levitti siipensä pysäyttäen näin putoamisensa. 'Toista kertaa se ei pääse niskan päälle.' Pidgeotto mietti ärtyneenä laskeutuen maahan. 'Kakara olisi päässyt vähemmällä, jos ei olisi hyökännyt. Saa nähdä mitä tästä tulee.' Nyt Lucchi oli varuillaan ja tuijotti suoraan Nidorinoa. Pidgeotto ei ollut lähdössä minnekään, varsinkaan jos häntä yritettiin ajaa pois. Hän oli varma siitä, että hakkaisi yhden pienen Nidorinon joka oli kaiken lisäksi nuori.

[Yamashita]

#Jey...#

Kin huomasi, että Lucchi ei ollut iskusta moksiskaan ja perääntyi hieman.
Älä anna ulkonäön hämätä...se tuskin on niin vahva kuin isäni...ja hän hakkasi minua aina...
Kin pelkäsi, muttei näyttänyt sitä ulospäin. Nidorino seisoi hetken kunnes päätti sanoa jotakin.
"...Kuka olet? Ja mitä haluat?"
Äkkiä Kin tunsi syvällä sisimmässään jotain. Se tunne oli kuin voimakas sähköisku, jonka voimasta se säpsähti ja hyppäsi taaksepäin nopeasti.
Kin oli ajautunut tappeluun, josta ei olisi paluuta. Se tiesi kyllä, että harva olisi niin vahva kuin sen isä oli, mutta ajatus tappelemisesta pelotti. Kin ei koskaan ollut tapellut tosissaan, vähiten lintupokemoneja vastaan. Tästä tulisi sille kova haaste.

[Hapro]

Lucchi tarkkaili Nidorinon eleitä. Tämä vaikutti siltä ettei pelkäisi, mutta Pidgeotto epäili sen olevan esittämistä. Hän oli sotilaskoulutuksessa ollessaan nähnyt usein samanlaista peiteltyä pelkoa. 'Hän vaikuttaa kovia kokeneelta, mutta on silti nuori.' Lucchi mietti. 'Kiintoisaa...' Lucchi havahtui ajatuksistaan Nidorinon kysymyksestä. 'Nimeni?' Ei uros todellakaan ollut aikeissa sitä kertoa.
"Sven", Lucchi sanoi, kiroten samalla typerää nimivalintaa. Hänen aivonsa olivat totaalisesti lukossa, sillä edellisestä puhumiskerrasta (ja samalla valehtelukerrasta) oli jo jonkin aikaa. 'Sven! Olen idiootti.' Lucchi tuskaili, muttei paljastanut mitään päälle päin. Nyt hän oli sitten Sven.
"Ja haluamiseni eivät kuulu sinulle", Lucchi vastasi. Eihän hänellä oikeasti ollut mitään tekemistä täällä, mutta sitä ei koskaan voinut tietää mitä Nidorino saattaisi tehdä. Pidgeotto venytteli jäykkiä siipiään. Tämä saattaisi muuttua tappeluksi, jonka voittaja oli jo varma.
"Mitä itse teet täällä pentu?" Lucchi kysyi. Yleensä hän ei ollut näin puhelias, mutta Nidorino-kakara kiinnosti häntä.

[Sven xP Voin kertoa alkuperän; se tulee kirjaimista Steel ja Wing, mutta koska pelkkä SW ei oikein sovi, niin se kääntyi muotoon Sven xD Ei muuten ole Lucchin tapaista, mutta älkää kysykö miksi hän sitten sanoi niin ^^']

[Yamashita]

Kin melkein nauroi Lucchin valenimelle. Vai että ihan Sven. Nidorino polkaisi jalallaan maata ja katsoi Lucchia kunnolla. Nyt kuka tahansa pystyi näkemään asian, mitä se melkein häpesi: arven kuonon päällä.
Anna olla. Ei tuo välitä arvistani...tuskinpa sillä on mitään väliä. Kuolneko? Ehkäpä. Mutta ei sillä ole väliä. Tämä elämä ei ollutkaan suopea inua kohtaan...
"Minäkö? Samaa voisin kysyä sinulta. Mutta olkoot. Tulin etsimään piilopaikkaa eräältä, en kerro kuitenkaan keneltä."
Kin venytti kaulaansa. Se otti puolusutasennon ja sen kasvoilla oleva arpi tuntui liikkuvan. Kin pelkäsi kyllä, mutta sen isään verrattuna tämä olisi pelkkää leikkiä.
Kin oli varma, että pystyisi siihen.
Se on lentopokemon...parasa hyökätä noepasti.
Siinä samassa sekunnissa Kin otti kauhean spurtin, ja syöksyi Lucchia kohti kovaa vauhtia.

#Ai ihan Sven...repesin sille. Svenska?#

[Hapro]

Lucchin kulmat kurtistuivat kun se näki Nidorinon reaktion hänen nimeensä. 'Ei olisi pitänyt sanoa yhtään mitään.' Lucchi ajatteli huokaisten. Nyt tuo pentu pitäisi häntä ikuisesti Sveninä. Samassa Nidorino kohotti kuononsa ja katsoi kunnolla Pidgeottoa. Lucchi huomasi sen kuonossa arven. 'Hän on siis todellakin kokenut jotain. Hmm, kiintoisaa...' Lucchi tutkaili nyt Nidorinon ulkonäköä. Korvat olivat hiukan erimuotoiset ja muutenkin Nidorino ei tainnut olla aivan samannäköinen kuin muut lajinsa edustajat. Se ei kyllä Lucchia kiinnostanut.
Kinin kommenttiin Lucchi ei virkkanut mitään; hän oli jo puhunut tarpeeksi tämän päivän ajalle. Pidgeotto tarkkaili tylsistyneenä, kun Nidorino otti puolustusasennon. Aikoiko tuo pentu tosissaan iskeä? Lucchi alkoi sukimaan oikean siipensä sulkia, kun Nidorino yhtäkkiä hyökkäsikin häntä kohti. Pidgeotto virnisti. Hän oli tiennyt tuon olevan tulossa ja hypähti äkkiä siivilleen nousten pari metriä ylös päin. Lucchi kohosi ylös päin; pitkästä aikaa tulisi taas aika harjoitella kunnon tappelua. Hän kohtasi ehdottomasti jokaisen, joka luuli pärjäävänsä hänelle. 'Hmm, mitähän sitä käyttäisi? Tuohon ei tarvitse mitään kovin erikoista hyökkäystä. Joku perusisku kelvatkoon.' Lucchi mietti. Tämän pennun kanssa tuskin tarvitsi liikaa kiirehtiä.

[Älä ilku Sveniä Sven on joo perusruotsalainen nimi, mutta kun se vain tulee koko ajan ensimmäisenä mieleen xD]

[Yamashita]

Kin oli nopea. Se oli ennakoinnut Lucchin liikkeen ja kääntyi siinä samassa sen puoleen, hypäten korkealle ilmaan.
Nyt...Iron tail!
Kin ehti ilmassa ladata iskunsa ja oli valmis iskemään.

#Onnistuuko Kin? Siitä päättää herra Haplo.#

[Hapro]

'Mitä helv..?!' Lucchi kirosi, kun Nidorino yhtäkkiä kääntyikin sen puoleen ja iski Iron Taililla. Lucchin onnistui lennähtää oikealle, mutta isku tärähti silti ikävästi hänen vasempaan siipeensä. Pidgeotto kirosi mielessään omaa varomattomuuttaan; siivessä oli tuntunut ikävästi. Onneksi se kuitenkin oli metallia eikä sattunut niin paljoa. Mutta Lucchin ylpeyttä oli loukattu. Joku pahainen Nidorinon pentu oli osunut häneen! 'Tästä hän saa maksaa.' Lucchi ajatteli vihan kasvaessa hänen sisällään. Yleensä hän ei suuttunut näin vähästä, mutta tämä päivä nyt oli muutenkin outo. Ei hän pentua tappaisi, ei, mutta hoitelisi kuitenkin. Lucchi lennähti vikkelästi ylemmäs ja käytti Parijoukkuetta, jolloin hänestä monistui kuusi kopiota. Seuraavaksi jokainen Pidgeotto hyökkäsi Siipi-iskulla ja kaikkien siivet alkoivat hohtamaan. 'Väistäpä tämä, pentu.' Lucchi naureskeli mielessään.

[Huhheijaa xD Taisi osua juu, nyt on sitten Lucchin vuoro yrittää ^^]

[Yamashita]

Kin hätkähti Lucchin hyökkäystä. Mutta sillä oli salainen ase - sen myrkylliset piikit. Kin kohotti piikkinsä suojaksi ja oli valmis ottamaan iskut kaikilta kuudelta. Siitä ei tulisi helppoa.
Ei hl...
Ensimmäinen. Osui. Toinen. Samoin. Ja loputkin osuivat. Kin sai paljon vahinkoa, mutta sen piikit olivat suojelleet sitä loistavasti eikä se ollut vielä niin heikkona että luovuttaisi.

[Hapro]

[Seitsemältä Yamiseni x) Lucchi+kuusi kopiota. Mutta en minä oikeasti välitä xD]

Lucchi tunsi voitonriemua osuessaan Nidorinoon; jokainen oli osunut. Mutta voitonriemua laimensi kyllä se, että Nidorino oli ehtinyt kohottaa piikkinsä suojaksi. Lucchi oli saanut niistä muutamia viiltoja, mutta ei onnekseen ollut vielä ainakaan myrkyttynyt. Lucchi kaarsi kopioineen ylös päin ja valmistautui hyökkämään uudestaan. Tällä kertaa hän aikoi käyttää erilaista taktiikkaa; niin etteivät Nidorinon piikit hyödyttäisi tätä. 'Tuulenpyörre.' Kaikki Pidgeotot loivat omalta taholtaan pyörteen ja ympäröivät Nidorinon niiden avulla. Lucchi mietti kuinka kauan Nidorino jaksaisi ja onnistuisiko pennun enää sen yhden hyökkäyksen jälkeen iskeä. 'Kyllä hänessä sisua on, pakko myöntää.' Lucchi ajatteli. Yleisesti kaikki tuon oloiset Pokemonit kaatuivat jo hänen Siipi-iskustaan.

[Yamashita]

#Ai. Että olin hieman hajamielinen.#

Kinin sisällä sykähti. Se tajusi, tai oikeastaan muisti, miksi se oli täällä.
"LOPETA! Lopeta turha taistelu!"
Kin suuntasi epätoivoisen katseensa Lucchiin. Sen silmät olivat kuitenkin täynnä jotain ihan muuta: voimaa.
"Ei enään...älä jatka...tätä turhuutta..."
Kinin silmät kostuivat. Sen ääni oli aivan epätoivoinen.

[Hapro]

[No problem ^^ Olen ihmeissäni ettei minulle ole vielä käynyt noin xD Olisin ensin kirjoittanut seitsemän ja sitten puhunut kuudesta xP]

Lucchi epäröi kuultuaan Nidorinon huudon. Olihan tuo vielä kuitenkin noin pieni eikä varmasti pärjäisi. Vaikka olihan Nidorino hänet haastanut ja aloittanut. Kuitenkin, pentu kuulosti olevan tosissaan. Lucchi salli klooniensa kadota ja Tuulenpyörteet katosivat lempeään tuulahdukseen joka pyyhkäisi metsää. Lucchi laskeutui maahan; tarpeeksi kauas Nidorinosta, jos tämä sattuisi yrittämään jotain. Pidgeotto ei luottanut kehenkään näin lyhyessä ajassa; hän oli oppinut armeijassa sellaiseksi. Koskaan ei voinut tietää mitä toinen ajatteli.
"Sinä minut haastoit." Se ei ollut kysymys vaan toteamus, mutta Lucchi halusi silti saada vastauksen. Hän oli kaikesta huolimatta ihan tyytyväinen, vaikka pentu olikin häneen osunut. Mutta nyt lihakset eivät jumittaneet enää niin pahasti ja tuntuma oli palannut.

[Yamashita]

"Nii'in. Mutta minulla on asia, joka tehdä."
Se istahti maahan. Kinin korvat menivät hieman luimuun, mutta sen voimakas katse ei kadonnut.
"Katsos...kun olin pieni, äitini kuoli. Isä oli minulle aika ilkeä. Hän hakkasi minua aina. Se kesti todella pitkään, ja luulin elämäni jatkuvan sillä tavoin aina. Mutta silloin elämääni tuli asia, joka muutti kaiken: pelastustiimi. He läksyttivät isäni ja ajoivat hänet pois. Silloin tiesin, että minusta tulisi samanlainen. Auttaa muita pokemoneja hädässä."
Kinin korvat nousivat tässä kohtaa pystyyn, oikeastaan ne taipuivat vahvasti eteenpäin, ilmaistakseen vahvaa tunnettaan.
"Siksi minä ajattelin perustaa oman pelastustiimini, jonkun kanssa! Siksi tulin tänne metsään, etsimään jota kuta, joka haluasi tehdä sen kanssani. Mutta en tainnut löytää täältä kuin sinut. Eikä sinulla tuskin ole aikomustakaan perustaa tiimiä tämänlaisen pienin Nidorinon kanssa..."
Kin nousi ylös, ja kääntyi selkä Pidgeottoon päin. Sillä oli tehtävä, jonka se aikoi toteuttaa.