Minne reitti matkaajan kuljettaa

[theppu]

-{ Yaippanen tänne Royyn kanssa! ^^/ }-

Kaunis aamuruska kajasti taivaan rannasta. Muuan pokémon lysähti maahan vattallensa. Se huohotti raskaasti ja näyttikin varsin uupuneelta. Sen ympärillä saattoi huomata kiven sirpaleita kasoittain ja vuoren seinämissäkin näkyi lommoja, kuin joku olisi lyönyt ne siihen suurella voimalla. Pokémon huohotti yhä vain raskaasti. Tämä quilavan kuvatus taisi harjoitella koko pitkän yön ja nyt sen liekitkään eivät olleet näkyvissä. Sillä oli ilmeisesti kova tahto kehittää voimiaan ja tulla yhä vain vahvemmaksi. Ilmeisesti se ei ollut antanut itselleen anteeksi arpeaan, joka loisti sen otsan ja kuonon välillä. X:n muotoinen arpi näytti siltä kuin se olisi leimattu siihen tarkoituksella.
Hetken quilavan huohotus lakkasi. Se katsoi kaunista aamuista maisemaa silmäkulmat kurtulla ja nielaisi. Nälkäkin alkoi vaivata.
"TSH!" quilava sähähti samalla kiristellen hampaitaan ja pakotti itsensä nousemaan ylös. Sen liekit roihahtivat kuumina esille. Koko sen keho tärisi silkasta uupumuksesta, mutta ei. Tämä quilava, Roihu E, pakotti itsensä jatkamaan harjoitusta, vaikka etujalkojen siteet olivat kärsineet pahasti ja niiden tilalle pitäisi kääräistä uudet tilalle. Ja pah! Maiseman suunnasta Roihu kääntyi tapittamaan vuoren seinämää. Se jännitti lihaksensa ja singahti juoksuun. muutaman metrin päässä seinämästä se hyppäsi, koukisti oikean tassunsa isku valmiina taakse päin ja liitäessään lähelle seinämää se iski oikean tassunsa voimalla huudon saattelemana:
"ROCK SMASH!"
Iskun jälkeen quilava tipahti maahan tassuillensa, mutta rojahti lopulta mahalleen ja sama aikainen huohotus alkoi uudestaan. Se katsoi maasta kohtaa, mihin se oli iskenyt, ja huomasi siihen jäävän vain pienen vaivattoman lommon.
"TSH!" Roihu sihahti.
Liekit sammoivat sen kehosta. Näin se nyt vain oli. Roihun keho ei jaksaisi enempää ja sen voimatkin olivat hiipumassa. Nyt oli levättävä ja kerätä voimia, että pääsisi kylälle. Quilavan vatsa kurnaisi.
"Kirottua... Nälkä estää minua kasaamasta voimiani... Kirottua.. Mistä minä nyt ruokaa eteeni löydän?" se manaili maassa huohottaen ja tuijotti tuimasti vuoren seinämää ja erityisesti sitä kohtaa mihin oli hetki sitten iskenyt.
Jos joku ei pian tulisi, olisi quilava kiipelissä. Mokoma hölmö treenasi yli rajojensa.

[yainara]

[Here we come~ ]

*Aamun valjetessa ja auringon vallatessa taivaan eräs pokémon avaa silmänsä, ja joutuu suoran auringonvalon takia räpyttelemään silmäänsä jotta tottuisi siihen.
Yhdessä vuoriston pienessä luolassa, suurten kivien keskellä, makaa kilpi. Vain kilpi, jossa muutama pieni lommo ja pari naarmua "koristaa" näkymää. Tai siltä se näyttäisi ensin jos joku kilpeä katsoisi, sillä Blastoise itse on kilven sisällä.
Kuuluu murahdus, ja kilpi keikahtaa pienesti kivien keskellä, ja kohta neljä arpista raajaa ja yksisilmäinen pää putkahtaa esiin rei'istään.
Suurikokoinen Blastoise Roy, tunnettu tiimiveteraani nousee ylös haukotellen leveästi venytellen käsiään, ja astelee samalla luolan suulle, katsoen aamuista vuoristoa.*
"Aika nättiä, kieltämättä.." (*Ja Yai pärskähti jostain syystä tätä kirjoittaessaan*)
*Roy mumisee itsekseen, ja hänen vatsansa päästää pitkän kurinan.*
'Ai niin .. pitäisi sitä syödäkkin joskus.'
*Äijä miettii, vilkuillen ympärilleen. Blastoisella kävi hyvä tuuri, sillä hän huomasi maassa pari keskikokoista omenaa. Roy asteli niiden luokse, nappasi ne käsiinsä ja meinasi haukata ensimmäisestä, mutta hänen korviinsa kantautuu "ROCK SMASH!"-huuto. Royn mielenkiinto heräsi, hän halusi tietää tapellaanko jossain vai harjoitteleeko joku.
Veteraani vilkuili hetken ympärilleen, ja lähti kävelemään vuoristotietä eteenpäin, äkäten piakkoin maassa huohottelevan Quilavan. Roy pysähtyy kauemmas ja kuulee tulityyppisen manailut. Blastoise miettii hetken, vilkaisee omenoita, joita pitelee käsissään, ja päättää antaa Quilavalle toisen. Äijä lähtee kävelemään lähemmäs, mutta pysähtyy taas parin metrin päähän.*
"Nälkä?"
*Blastoise kysäisee ilmeettömänä, näyttäen Quilavalle omenaa.*

[theppu]

Siinä hetken maattuaan ja tuijotettuaan vuoren seinämää myrtsi ilme kasvoillaan, Quilava kuulee lähestyviä raskaita askelia. Joku oli tulossa. Joku suuri pokémon ehkä? Sivu silmällä Roihu katsoi vuoripolkua ja pikkuhiljaa esiin tallustelee vesityypin pokémon ja vieläpä Blastoise. Roihun silmäkulma nyki suun mennessä mutruun.
'Hienoa! Mitähän tuokin haluaa?' se pohti äreänä mielessään.
Kovin ennakkoluuloisesti Roihu suhtautui tuohon toiseen. Se paljasti hampaansa ja katsoi Blastoisea vihaisesti. Quilava ei oikein pitänyt vesityypin pokémoneista. Moisesta epäluulosta kiitos kuului muuan Sharpedolle joka tuon arvenkin Roihun otsaan oli saanut aikaan.
Roihu oli juuri sanomassa jotain, mutta sitten tuo toinen näytti omenan. Roihun ilme muuttui selvästi. Aluksi niin vihainen ilme muuttui hämmästyneeksi. Pari kertaa hölmistyneenä Quilava räpäytti silmiään.
"K-kyllä..." Roihu änkytti ja sen vatsa kurisi niin, että tuo Blastoisekin sen kuulisi.

[yainara]

*Roy nostaa kulmaansa toisen vihaiselle ilmeelle, mutta luo pienen hymyn kärsineille kasvoilleen kun toinen ottaa omenan vastaan. Äijä laittaa omenan Quilavan eteen, perääntyen sitten pari askelta, katsoen tulityyppistä ainoalla silmällään.*
"Taisit harjoitella liikaa kun olet tuossa kunnossa?"
*Blastoise kysäisee yrittäen aloittaa jonkinmoista keskustelua, rouskaisten palasen omasta omenastaan. Hänkin omassa nuoruudessaan tapasi harjoitella liikaa joskus, ja tiesi hyvinkin miltä se tuntuu.
Roy vilkaisee sivusilmällään seinämää, jossa harjoituksen jäljiltä on jäänyt jälkiä. Hän arvelee, että tulityyppinen ei vielä ole kovin vahva, eikä kyllä heikkokaan kun se sai edes lommon kiviseen seinämään. Se on jo jotain.*

[theppu]

-{ Anteeksi pienoinen viivästys. Ja seuraavan kerran pääsen vastaamaan maanantaina. *viikonlopun kamulla* :3 }-

Blastoisen asetettua omenan Quilavan eteen tarvittiin vain vatsan mielenosoituksen ääni ennen kuin Quilava päätti oikealla etukäpälällään poimia omenan kömpelösti eteensä. Roihu tutkaili omenaa kuin mitäkin aarretta ja pyöritteli tuota hetken tassunsa alla, ennen kuin nosti kiitollisen katseensa tuohon toiseen:
"....Niin taisi käydä. Heh."
Quilavan kasvoille muodostui vinohymy jonka jälkeen se haukkaisi palan omenasta. Omena maistui sen suussa sopivan makealta. Ensimmäisen palan jäystäminen kesti minuutteja, ennen kuin Quilava suostui nielemään sen.
Roihun ilme kuitenkin vakavoitui, kun se erehtyi nostamaan katseensa noihin lommoihin jotka se oli tehnyt seinämään.
"Äh, siltikään en kyennyt parempaan, vaikka halusin.." se mutisi harmistuneena.

[yainara]

[Perhana kun taas viivästyi Bl]

*Roy vääntää pienen, lähes huomaamattoman hymyn, ja naurahtaa Quilavan vastaukselle, nielaisten omenanpalasen.*
"Meikäläiselläkin oli tapana tehdä niin, eikä se oikein kannattanut .. eheh.. tiimiläisteni oli aina katsottava perääni etten innostuksissani harjoitellut kuolemaan saakka."
*Blastoise sanoi, ja istahtaa maahan, ja kääntää taas katseensa seinämään, ja aikoi taas napata palasen omenastaan, mutta keskeytti Roihun alkaessa puhumaan.*
"Kuules, ei kannata haluta liikaa, se voi koitua jopa kohtaloksi .."
*Äijä vastaa, ja vilkaisee Roihua.*
".. Mutta silti, hyvä tuo on, itse en kyennyt ihan samaan kun olin ikäisesi."
*Vesityyppinen lisää, luoden vinon hymyn, ja katsoo taas seinämää, napaten palasen omenasta ja hiljenee pureskelemaan sitä.*

[Vedän hahmoni pois kun kerran lopetit. : <]

*Roy hyppelee rallatellen jonnekkin.*