Post by Tintti on Mar 17, 2010 20:03:20 GMT -2
Nimi: Midna
Laji: Poochyena
Ikä: 17 ihmisten iässä
Sukupuoli: ♀
Tyyppi: Dark
Kyvyt:
Quick Feet: Lisää käyttäjän nopeutta 50 % kun saa ”status sairauden”. Siksi Midna ihan mielellään ottaa vastaan hyökkäyksiä josta voi saada sellaisen taistelussa.
Iskut:
Hidden Power - Ainutlaatuinen hyökkäys, joka vaihtelee tyypin ja intensiteetin mukaan riippuen mikä pokemon sitä käyttää.
Shadow Ball - Käyttäjä lennättää varjoisen pallon vastustajaan.
Dark Pulse - Käyttäjä vapauttaa kauhean auran, joka on täynnä pimeitä ajatuksia.
(Midna osaa vain spesiaali-iskuja.)
Ulkonäkö:
Midna on pituudeltaan 50 cm ja painoltaan 30 kg. Tuo on muuten ihan normaalin poochyenan näköinen, paitsi että tällä on oranssi tuuhea harja jossa on mustaa latvoissa ja kuunsirpin muotoinen kuvio molempien silmien alla, joka on samanvärinen kuin poochyenan kehon turkin väri, eli musta, sillä tämän poochyenan turkin väritys on kääntynyt toisin päin: Mustan värinen keho ja harmaan värinen naama, vatsa ja tassut. Tämän oikean puoleinen silmä on sokeutunut ja sen päältä menee arpi, mutta koko silmää ei edes näy, koska se on harjan peitossa. Midnalla on myös todella terävät hampaat.
Luonne:
Lyhyesti: Midna on tyttö, jolla on terävä kieli ja taipumus toimia hetken mielijohteesta.
Jo ensivaikutelmana Midnasta saa hyvin ulospäin suuntautuneen, koppavan, villin ja rehellisen kuvan, mitä tämä juuri on, mutta osaa hän olla ystävällinenkin ja myös auttavainen omalla tavallaan. Hän ei salaile mitään ja kertoo asiat niin kuin ne ovat, pidättelemättä mitään välittämättä toisten tunteista. Hän ei yleensä saa kovin hyvää ensivaikutelmaa eikä hän kyllä siitä pahemmin välitäkään. Hän on vain oma itsensä eikä aio muuttua kenenkään takia. Siksi hänellä on vaikea saada ystäviä, paitsi tämän sisko on aina ollut tuon ystävä, ja tulee olemaan, ja se tälle riittääkin.
Mitä toisten auttamiseen tulee… Sanotaan, että hän kyllä ihan mielellään auttaa, mutta yleensä toivoo saavansa myös vastapalveluksen.
Midna vihaa niitä, jotka vahingoittavat muita ilman mitään syytä. Sellaisen kohdatessaan hän haluaisi motata niitä täysiä naamaan, mutta osaa hillitä itsensä jos tilanne ei ole vakava. Ja jos mahdollisuus tulee, niin antaa hän kyllä opetuksen niille. Midna osaa suuttuakin, mutta yleensä jos on kyse jostain vakavasta. Leikistä hän ei niin suutu, ja jos suuttuu, niin ei läheskään niin pahasti kuin oikeasti. Varsinkin jos hänen ystäviään on vahingoitettu, suuttuu hän kunnolla. Midna käyttää väkivaltaa aika paljon, muttei ilman mitään syytä. Mutta jos hän tapaa jonkun/jonkin johon täytyy käyttää väkivaltaa, niin ei hän epäröi yhtään siinä.
Midna suhtautuu ihan samalla tavalla kaikkiin pokemoneihin paitsi kummitus tyyppeihin: Niitä hän vihaa, sillä nehän tappoivat vanhempansa. Tai ei hän sentään ihan kaikkia haamu tyyppejä vihaa, mutta ei hän niitä kovin ystävällisesti kohtele. Kohtelee hieman epäröiden ja epäluottamuksella.
Midna voi ihan rehellisesti kertoa ettei pelkää mitään, ainakaan mitään fyysistä kipua. Ennemminkin hän pelkää siskonsa menetystä tai ettei selvitä koskaan mysteeriä jonka hän kauan sitten lupasi (katso menneisyys).
Midna pitää persoonista jotka eivät ota asioita liian tosissaan. Tuo pitää myös hiljaisista persoonista, joista ei ole paljoa vaivaa, siitä että he hölöttävät koko ajan. Midna arvostaa anteliaisuutta, avuliaisuutta ja kaikenlaista jalomielisyyttä (mitä tämän siskolta juuri löytyykin).
Menneisyys: (Sama kuin Mikillä)
Midna syntyi pari vuotta ennen siskonsa, Mikin syntymää onnelliseen perheeseen tulivuoren lähettyvillä, pimeänä syksyisenä yönä. Tuon vanhemmat kummastelivat aluksi tuon outoa epänormaalia väritystä, mutta ei se heidän rakkautta pentua kohti vähentänyt. Midna rakasti pikkusiskoaan, joka syntyi samana päivänä pari vuotta myöhemmin tämän syntymästä, jonka kanssa hän leikki päivät pitkät, joten tämä kiintyi tuohon äkkiä. Vanhemmat olivat myös hyvin tärkeitä ja rakkaita pentujen elämässään. Molemmat isä ja äiti olivat harjallisia mightyenoita. He opettivat pennuille iskuja ja treenasivat noiden liikkeitä hyvin. Kummallista kyllä, mutta Midna ei oppinut mitään muuta kuin spesiaali-iskuja, kun taas tämän pikkusisko ei oppinut muuta kun fyysisiä iskuja. Eräänä päivänä Miki ja Midna menivät kahdestaan leikkimään laavakentän lähettyville. Se oli aika tyhmä idea, sillä sulaa laavaa oli joka puolella ja vanhemmat olivat kieltäneet muutenkin leikkimästä siellä, mutta he olivat vain 5 ja 7 vuoden ikäisiä tyhmiä pentuja jotka halusivat kokeilla kaikenlaista uutta. He leikkivät hippaa hyppien kovettuneesta laavasta toiseen yrittäen olla koskematta sulaan laavaan. ”Se joka koskee laavaan, kuolee!” olivat leikin säännöt, mutteivät tajunneet että oli oikeasti kuolemasta kyse jos niin kävisi. No, he hyppivät kivestä toiselle kunnes Miki sitten kuitenkin liukastui ja sai palovammat eturaajoihin ja hännästäkin aika lailla karvaa kärventyi. Kuului hirveä huuto. Vanhemmat juoksivat pentujen luokse niin pian kuin pääsivät. He kantoivat Mikin selässään kotiin ja käärivät tuolle siteet palovammoihin ja häntää, koska siitä oli kärventynyt törkeän paljon karvaa (ja kuuluuhan poochyenilla olla tuuhea karvainen häntä). Siitä asti Miki on pelännyt tulta, laavaa ja kaikkea mikä polttaa ja pennut eivät enää koskaan sen jälkeen menneet leikkimään laavakentille.
Ei mennyt monta vuotta sen tapaturman jälkeen kun Dusknoir Sableye joukkoineen hyökkäsi heidän kotiluolaansa varoittamatta. Vanhemmat käskivät pentujen mennä pakoon turvaan sillä välin kun nämä taistelisivat Sableyeita ja Dusknoiria vastaan. Pennut eivät tahtoneet jättää vanhempiaan, muttei heillä paljon vaihtoehtoja ollut, joten he juoksivat pakoon kauas kuumille lähteille asti. Heidän piti odottaa siellä kunnes vanhempansa tulisivat noutamaan heitä sieltä. He kaksi odottivat ja odottivat pitkäänkin, muttei vanhempia näkynyt. Tuli yö, ja Miki ja Midna alkoivat jo huolestua. Midna uhkasi lähteä takaisin kotiluolaan katsomaan olisiko kaikki jo hyvin ja käski Mikin olla seuraamatta. Miki kieltäytyi tottelemasta ja lähti siskonsa mukaan. Oli jo aamu kun he saapuivat. Saavuttuaan kotiin he saivat kokea elämänsä kauheimman näyn: molemmat vanhemmat makasivat puolikuolleena maassa. Sableyet olivat pahasti vahingoittuneet ja mutteivät taistelukyvyttömiä, kuten ei ollut Dusknoirkaan joka oli juuri tekemässä armon iskua pentujen vanhempiin. Miki ja Midna eivät ole olleet koskaan ennen ollut niin raivoissaan. He epäilemättä hyökkäsivät Dusknoirin ja Sableyeiden kimppuun, vaikka olikin aika epätodennäköistä että kaksi pientä pentua (n. 8 ja 10v.) pärjäisi täysikasvuisille erittäin vahvoille pokemoneille, mutta he olivat jo valmiiksi vahingoittuneita pentujen vanhempien iskuilta, joten ei se ihan mahdotonta olisi ollut. Sen jälkeen mitä he olivat tehneet pentujen vanhemmilleen, olivat he valmiita viemään niiltä vaikka hengen pois. Täytyy myöntää, että he taistelivat melko hyvin noin nuoriksi pennuiksi. He käyttivät hyväkseen pientä vikkelää kehoaan, teräviä hampaitaan ja pimeitä iskujaan kummitus tyyppisiin pokemoneita vastaan. Silmissä alkoi sumeta, sitten kaikki pimeni.
Pennut heräsivät ja Dusknoir ja Sableyet olivat poissa. Muistoksi taistelusta Miki sai arven vasempaan silmäänsä ja Midna oikeaan, joka sokeutui myös. Vanhempia he eivät ehtineet pelastaa, jota nuo surivat pitkään. Se oli niille suuri menetys. Vanhemmat olivat heille kaikki kaikessa, joita nuo suunnattomasti rakasti, ja he olivat nyt poissa.
Miki ja Midna kulkivat milloin missäkin ja kohensivat taistelu taitojaan kulkien läpi esteiden ja muiden vastoin käymisten vuosien vierähtäessä aina yhdessä. He vieläkin miettivät, miksi Dusknoir tappoi heidän vanhempansa ja miksi jätti nämä henkiin. He lupasivat toisilleen ja itselleen selvittää tuon mysteerin jonain päivänä. Matkallaan he löysivät tien tänne, jonne päättivät jäädä asumaan.
Laji: Poochyena
Ikä: 17 ihmisten iässä
Sukupuoli: ♀
Tyyppi: Dark
Kyvyt:
Quick Feet: Lisää käyttäjän nopeutta 50 % kun saa ”status sairauden”. Siksi Midna ihan mielellään ottaa vastaan hyökkäyksiä josta voi saada sellaisen taistelussa.
Iskut:
Hidden Power - Ainutlaatuinen hyökkäys, joka vaihtelee tyypin ja intensiteetin mukaan riippuen mikä pokemon sitä käyttää.
Shadow Ball - Käyttäjä lennättää varjoisen pallon vastustajaan.
Dark Pulse - Käyttäjä vapauttaa kauhean auran, joka on täynnä pimeitä ajatuksia.
(Midna osaa vain spesiaali-iskuja.)
Ulkonäkö:
Midna on pituudeltaan 50 cm ja painoltaan 30 kg. Tuo on muuten ihan normaalin poochyenan näköinen, paitsi että tällä on oranssi tuuhea harja jossa on mustaa latvoissa ja kuunsirpin muotoinen kuvio molempien silmien alla, joka on samanvärinen kuin poochyenan kehon turkin väri, eli musta, sillä tämän poochyenan turkin väritys on kääntynyt toisin päin: Mustan värinen keho ja harmaan värinen naama, vatsa ja tassut. Tämän oikean puoleinen silmä on sokeutunut ja sen päältä menee arpi, mutta koko silmää ei edes näy, koska se on harjan peitossa. Midnalla on myös todella terävät hampaat.
Luonne:
Lyhyesti: Midna on tyttö, jolla on terävä kieli ja taipumus toimia hetken mielijohteesta.
Jo ensivaikutelmana Midnasta saa hyvin ulospäin suuntautuneen, koppavan, villin ja rehellisen kuvan, mitä tämä juuri on, mutta osaa hän olla ystävällinenkin ja myös auttavainen omalla tavallaan. Hän ei salaile mitään ja kertoo asiat niin kuin ne ovat, pidättelemättä mitään välittämättä toisten tunteista. Hän ei yleensä saa kovin hyvää ensivaikutelmaa eikä hän kyllä siitä pahemmin välitäkään. Hän on vain oma itsensä eikä aio muuttua kenenkään takia. Siksi hänellä on vaikea saada ystäviä, paitsi tämän sisko on aina ollut tuon ystävä, ja tulee olemaan, ja se tälle riittääkin.
Mitä toisten auttamiseen tulee… Sanotaan, että hän kyllä ihan mielellään auttaa, mutta yleensä toivoo saavansa myös vastapalveluksen.
Midna vihaa niitä, jotka vahingoittavat muita ilman mitään syytä. Sellaisen kohdatessaan hän haluaisi motata niitä täysiä naamaan, mutta osaa hillitä itsensä jos tilanne ei ole vakava. Ja jos mahdollisuus tulee, niin antaa hän kyllä opetuksen niille. Midna osaa suuttuakin, mutta yleensä jos on kyse jostain vakavasta. Leikistä hän ei niin suutu, ja jos suuttuu, niin ei läheskään niin pahasti kuin oikeasti. Varsinkin jos hänen ystäviään on vahingoitettu, suuttuu hän kunnolla. Midna käyttää väkivaltaa aika paljon, muttei ilman mitään syytä. Mutta jos hän tapaa jonkun/jonkin johon täytyy käyttää väkivaltaa, niin ei hän epäröi yhtään siinä.
Midna suhtautuu ihan samalla tavalla kaikkiin pokemoneihin paitsi kummitus tyyppeihin: Niitä hän vihaa, sillä nehän tappoivat vanhempansa. Tai ei hän sentään ihan kaikkia haamu tyyppejä vihaa, mutta ei hän niitä kovin ystävällisesti kohtele. Kohtelee hieman epäröiden ja epäluottamuksella.
Midna voi ihan rehellisesti kertoa ettei pelkää mitään, ainakaan mitään fyysistä kipua. Ennemminkin hän pelkää siskonsa menetystä tai ettei selvitä koskaan mysteeriä jonka hän kauan sitten lupasi (katso menneisyys).
Midna pitää persoonista jotka eivät ota asioita liian tosissaan. Tuo pitää myös hiljaisista persoonista, joista ei ole paljoa vaivaa, siitä että he hölöttävät koko ajan. Midna arvostaa anteliaisuutta, avuliaisuutta ja kaikenlaista jalomielisyyttä (mitä tämän siskolta juuri löytyykin).
Menneisyys: (Sama kuin Mikillä)
Midna syntyi pari vuotta ennen siskonsa, Mikin syntymää onnelliseen perheeseen tulivuoren lähettyvillä, pimeänä syksyisenä yönä. Tuon vanhemmat kummastelivat aluksi tuon outoa epänormaalia väritystä, mutta ei se heidän rakkautta pentua kohti vähentänyt. Midna rakasti pikkusiskoaan, joka syntyi samana päivänä pari vuotta myöhemmin tämän syntymästä, jonka kanssa hän leikki päivät pitkät, joten tämä kiintyi tuohon äkkiä. Vanhemmat olivat myös hyvin tärkeitä ja rakkaita pentujen elämässään. Molemmat isä ja äiti olivat harjallisia mightyenoita. He opettivat pennuille iskuja ja treenasivat noiden liikkeitä hyvin. Kummallista kyllä, mutta Midna ei oppinut mitään muuta kuin spesiaali-iskuja, kun taas tämän pikkusisko ei oppinut muuta kun fyysisiä iskuja. Eräänä päivänä Miki ja Midna menivät kahdestaan leikkimään laavakentän lähettyville. Se oli aika tyhmä idea, sillä sulaa laavaa oli joka puolella ja vanhemmat olivat kieltäneet muutenkin leikkimästä siellä, mutta he olivat vain 5 ja 7 vuoden ikäisiä tyhmiä pentuja jotka halusivat kokeilla kaikenlaista uutta. He leikkivät hippaa hyppien kovettuneesta laavasta toiseen yrittäen olla koskematta sulaan laavaan. ”Se joka koskee laavaan, kuolee!” olivat leikin säännöt, mutteivät tajunneet että oli oikeasti kuolemasta kyse jos niin kävisi. No, he hyppivät kivestä toiselle kunnes Miki sitten kuitenkin liukastui ja sai palovammat eturaajoihin ja hännästäkin aika lailla karvaa kärventyi. Kuului hirveä huuto. Vanhemmat juoksivat pentujen luokse niin pian kuin pääsivät. He kantoivat Mikin selässään kotiin ja käärivät tuolle siteet palovammoihin ja häntää, koska siitä oli kärventynyt törkeän paljon karvaa (ja kuuluuhan poochyenilla olla tuuhea karvainen häntä). Siitä asti Miki on pelännyt tulta, laavaa ja kaikkea mikä polttaa ja pennut eivät enää koskaan sen jälkeen menneet leikkimään laavakentille.
Ei mennyt monta vuotta sen tapaturman jälkeen kun Dusknoir Sableye joukkoineen hyökkäsi heidän kotiluolaansa varoittamatta. Vanhemmat käskivät pentujen mennä pakoon turvaan sillä välin kun nämä taistelisivat Sableyeita ja Dusknoiria vastaan. Pennut eivät tahtoneet jättää vanhempiaan, muttei heillä paljon vaihtoehtoja ollut, joten he juoksivat pakoon kauas kuumille lähteille asti. Heidän piti odottaa siellä kunnes vanhempansa tulisivat noutamaan heitä sieltä. He kaksi odottivat ja odottivat pitkäänkin, muttei vanhempia näkynyt. Tuli yö, ja Miki ja Midna alkoivat jo huolestua. Midna uhkasi lähteä takaisin kotiluolaan katsomaan olisiko kaikki jo hyvin ja käski Mikin olla seuraamatta. Miki kieltäytyi tottelemasta ja lähti siskonsa mukaan. Oli jo aamu kun he saapuivat. Saavuttuaan kotiin he saivat kokea elämänsä kauheimman näyn: molemmat vanhemmat makasivat puolikuolleena maassa. Sableyet olivat pahasti vahingoittuneet ja mutteivät taistelukyvyttömiä, kuten ei ollut Dusknoirkaan joka oli juuri tekemässä armon iskua pentujen vanhempiin. Miki ja Midna eivät ole olleet koskaan ennen ollut niin raivoissaan. He epäilemättä hyökkäsivät Dusknoirin ja Sableyeiden kimppuun, vaikka olikin aika epätodennäköistä että kaksi pientä pentua (n. 8 ja 10v.) pärjäisi täysikasvuisille erittäin vahvoille pokemoneille, mutta he olivat jo valmiiksi vahingoittuneita pentujen vanhempien iskuilta, joten ei se ihan mahdotonta olisi ollut. Sen jälkeen mitä he olivat tehneet pentujen vanhemmilleen, olivat he valmiita viemään niiltä vaikka hengen pois. Täytyy myöntää, että he taistelivat melko hyvin noin nuoriksi pennuiksi. He käyttivät hyväkseen pientä vikkelää kehoaan, teräviä hampaitaan ja pimeitä iskujaan kummitus tyyppisiin pokemoneita vastaan. Silmissä alkoi sumeta, sitten kaikki pimeni.
Pennut heräsivät ja Dusknoir ja Sableyet olivat poissa. Muistoksi taistelusta Miki sai arven vasempaan silmäänsä ja Midna oikeaan, joka sokeutui myös. Vanhempia he eivät ehtineet pelastaa, jota nuo surivat pitkään. Se oli niille suuri menetys. Vanhemmat olivat heille kaikki kaikessa, joita nuo suunnattomasti rakasti, ja he olivat nyt poissa.
Miki ja Midna kulkivat milloin missäkin ja kohensivat taistelu taitojaan kulkien läpi esteiden ja muiden vastoin käymisten vuosien vierähtäessä aina yhdessä. He vieläkin miettivät, miksi Dusknoir tappoi heidän vanhempansa ja miksi jätti nämä henkiin. He lupasivat toisilleen ja itselleen selvittää tuon mysteerin jonain päivänä. Matkallaan he löysivät tien tänne, jonne päättivät jäädä asumaan.