Post by sorachan on Mar 9, 2010 19:12:39 GMT -2
// Banetoid tänne näin :D\\
Nuori pokemon käveli jossain metsässä ja hänellä ei ollut mitään havaintoa missä oli ja minne oli menossa. Fayt oli jo kauan vaeltanut tässä suuressa ja pelottavassa metsässä ja metsän reunaa ei näy. Eeveetä alkoi pelottamaan hieman ja katsoi taivaalle, joka näytti punertavan joka tarkoitti sitä, että oli tulossa yö.
" Pelottavaa..", Fayt kuiskasi itsekseen ja katsoi ympärilleen. Kaikki näytti niin samalta. Pokemon tunsi kuinka hänen silmänsä kostuivat ja oli valmis parkumaan. Kumminkaan hän ei antanut itsensä itkeä. Nyt ei ollut oikea aika siihen. Eevee ravisti päätään ja katsoi päättäväisenä jalkoihinsa.
' Minun on löydettävä jonkinlainen paikka, jossa olisin suojassa', hän ajatteli ja lähti kävelemään.
Alkoi tulla pimeään ja Fayt oli aivan peloissaan. Hän pelkäsi pimeää ja nyt oli erittäin lähellä että alkaisi itkemään. Hän oli yksin. Se pelotti aivan kamalasti. Pokemon piti kaikki aistit valppaina ja jännitti jokaista lihasta, pysyen paikallaan. Luonnon ääniä kuului. Faytin ajatukset olivat aivan sekaisin. Pää tuntui täyttyvän liikaakin ajatuksilla. Lopult apokemon lysähti maahan väsyneenä. Hän tiesi sen, ettei ollut kovinkaan järkevää alkaa nukkua tuntemattomassa metsässä, etenkään näin näkyvällä. Häntä väsytti tämän pelon takia. Viimekään yönä pokemon ei pystynyt nukkumaan, koska häntä pelotti olla yksin. Se oli se iso ongelma. Mutta Fayt jäi siihen makaamaan silmät puoliksi kiinni ja uni alkoi maittamaan. Kumminkin hän yritti pitää itseään hereillä, mutta se oli paljon vaikeampaa kuin kuvittelisi.
// Ehkä hieman kökkö aloitus, mutta... Aloitus kumminkin n.n\\
Nuori pokemon käveli jossain metsässä ja hänellä ei ollut mitään havaintoa missä oli ja minne oli menossa. Fayt oli jo kauan vaeltanut tässä suuressa ja pelottavassa metsässä ja metsän reunaa ei näy. Eeveetä alkoi pelottamaan hieman ja katsoi taivaalle, joka näytti punertavan joka tarkoitti sitä, että oli tulossa yö.
" Pelottavaa..", Fayt kuiskasi itsekseen ja katsoi ympärilleen. Kaikki näytti niin samalta. Pokemon tunsi kuinka hänen silmänsä kostuivat ja oli valmis parkumaan. Kumminkaan hän ei antanut itsensä itkeä. Nyt ei ollut oikea aika siihen. Eevee ravisti päätään ja katsoi päättäväisenä jalkoihinsa.
' Minun on löydettävä jonkinlainen paikka, jossa olisin suojassa', hän ajatteli ja lähti kävelemään.
Alkoi tulla pimeään ja Fayt oli aivan peloissaan. Hän pelkäsi pimeää ja nyt oli erittäin lähellä että alkaisi itkemään. Hän oli yksin. Se pelotti aivan kamalasti. Pokemon piti kaikki aistit valppaina ja jännitti jokaista lihasta, pysyen paikallaan. Luonnon ääniä kuului. Faytin ajatukset olivat aivan sekaisin. Pää tuntui täyttyvän liikaakin ajatuksilla. Lopult apokemon lysähti maahan väsyneenä. Hän tiesi sen, ettei ollut kovinkaan järkevää alkaa nukkua tuntemattomassa metsässä, etenkään näin näkyvällä. Häntä väsytti tämän pelon takia. Viimekään yönä pokemon ei pystynyt nukkumaan, koska häntä pelotti olla yksin. Se oli se iso ongelma. Mutta Fayt jäi siihen makaamaan silmät puoliksi kiinni ja uni alkoi maittamaan. Kumminkin hän yritti pitää itseään hereillä, mutta se oli paljon vaikeampaa kuin kuvittelisi.
// Ehkä hieman kökkö aloitus, mutta... Aloitus kumminkin n.n\\