Pohdintatopic

[yainara]

Painaako jokin mieltä? Tekisikö mieli vuodattaa ajatuksiasi muille, mutta pelkäät ettei niitä kiinnosta?

Ei hätää - Yainara oy antaa helpotusta asiaan! Pohdintatopic - paikka jossa päteä ja vuodattaa ajatuksesi ilman pelkoa että joku töksäyttää tylysti "EI KIINNOSTA ;D;D;D;D" päin naamaa.

Toisten pohdintoihin saa liittyä. Mikäs sen kivempaa kuin pohtia asioita kaksin tai porukassa. Kimppakiva on paras kiva, kuten sanotaan!1

... *Repes* Mut siis joo köh kuitenki. Pohdintatopic. Tarviiko sanoo enempää? XD

Pohdintojen aihe on vapaa, ofc.

--------------------

Ah, jouluaatto ja Yai miettii tulevaisuuttaan. Hip hurraa.
Tai no... Ei ihmekkään, kun tajusin tämän olevan toiseksi viimeinen joulu alaikäisenä. Joo, kulunu aihe mut se oikeesti vaivaa mua.
Niin. Vielä on seuraava joulu jäljellä, jonka jälkeen... Mitäs sitten? Saatankin juhlia sitä ihan muualla kuin kotona, jos mieli tekis.

Mua suoraan sanottuna vähän pelottaa. Yli puolen vuoden päästä saan alkaa laskea päiviä siihen, kun vastuu itsestään heitetään kokonaan oman itsensä harteille. Ei oo porukat enää käskemässä kotiin, eikä ne oo kieltämässä sitäkään, jos vaikka poltan tai juon.
Niillä ei oo enää sitä pakollista vastuuta pitää musta huolta, ku oon aikunen ihminen.

Kolmas vuosi amiksessa - oon kaheksantoistavuotias ku kolmannen luokan eka lukuvuosi alkaa. Saatan ajaa autolla kouluun. Mitäs helvettiä? Ihan vieras ajatus.
Ensin sitä hinkutetaa bussilla, ja sitten ei tarviikkaa ku hypätä auton rattiin ja ajaa ojaan kouluun oottamatta yhtään mitään. o__o
Ei kyllä sillä, et haluisin ajaa autolla kouluun, mä ainaki aion mennä bussilla. Mut silti. Ajokortti lykätään käteen, se on yks aikuistumisen merkki.
Saatan astella baariin ilman että joku kysyy papereita ja käännyttää pois, toinen aikuistumisen merkki. ( <- älkää huoliko, en ala alkoholistiksi tai mitään, tää on vaan esimerkki 8D.)
Saisin mennä töihin vaikka kaupan kassalle, sekin tarkottaa sitä, et oon täysikänen.
Täysikäsyyden merkkejä pursuilee ympäri vuotta, mutta katotaanpas parin vuoden päähän.

Missäs mä sillon oon? Asunko mä kotona vai oonko muuttanu pois? Teenkö töitä jossai ravintolas vai lojunko tyhjänpanttina kotona?
Eniten mietityttää se, että minkälaiseks amis ja elämä on mut kolhinu siihen mennessä...
Mulla on kaveri, joka soittaa kitaraa - jos mä nyt tsemppaisin niin saattasin oppii soittaan bassoo ja syntikkaa_kunnolla_.
Ja kumpikos asia vaikuttaa enemmän mun ammatinvalintaan? Musiikki vai koulutus?
Myönnän kyllä, että mä tuun työskentelemään palveluvastaavana edes jossain vaiheessa, mutta mietityttää sekin, että minkätasoisessa räkälässä mä tuun olemaan.

Mun on pakko sanoo, et mä oon ERITTÄIN kunnianhimoinen (ellei joku oo jo huomannu XD). Jos rahaa löytyy ja oon jaloillani, niin mulle ei ihan mikä vaan mäkkäri kelpaakkaan. Tähtään korkeelle - ehkä liiankin korkeelle - ja tuun vaihtelemaan työpaikkoja niin kauan kun parempia ja tasokkaampia vaihtoehtoja löytyy. Ja jos jossain kunnon paikassa työskenteleminen vaatii lisää opiskelua, niin uskon olevani valmis siihen. Loppupeleissähän tahdon vain itelleni mahdollisimman hyvän elämän. Hyväpalkkainen työ, rahaa tuhlattavaksi asti ja kiva asunto, joka ei oo pelkkien värien sekasortoa vaan hieno ja hyvin sisustettu.

Yai elää pilvilinnoissa, mutta aikoo tehdäkin hyvän elämän eteen jotain. u_u

+ Mua on mietityttäny myös se, että miks oon ollu tänää nii herkällä tuulella.
Jo keittiöön meneminen ja pelkkien joulujuttujen näkeminen saa ikävän tunteen aikaan mun kurkus... Ehkä mun alitajunta kummittelee sillä tiedolla et tää tosiaan on toisiks viimene joulu, jolloin oon ihan pakosta täällä kotona. Luku 18 hirvittää mua oikeesti niin paljon, että oon tehny tästä aikamoisen haloon. 8|

Noin... Kylpä helpotti. X--D

[Ruusu Ursula]

Ah, itselleni ei ole tullut koskaan ajatuksia "viimeisestä joulusta". XD Ainakin suomalaisen perinteen mukaan ihmiset kerääntyvät jouluiksi koteihinsa. Meidän suvussa tämä perinne on kasvanut niin kiinni, että jos sitä joku yrittäisi rikkoa, siitä henkilöstä tulisi oikea häpeäpilkku. >:0 Tietysti jos on pätevä syy jäädä pois, kuten sairaukset, niin se vielä niellään (mutta aika karvaasti).

Olen saanut itse sellasen kasvatuksen, että poden huonoa omaatuntoa, jos poikkean yhteisistä säännöistä. :C Vaikka mikä olisi, joulupäivät vietetään sukulaisilla ja kotona. Enkä edes ole jouluihmisiä. Kuusta yms. koristeita en laita.
Joulu on mulle ihan samantekevä. Toki se on hienoa, että on joku tekosyy tekaista toisille lahjoja ja lähettää kortteja. Se on mieltäylentävää, kun muistetaan. n__n Mutta sekin tuntuu välillä menevän vähän yli... rahaa menee kuin pskapaperia. Oon itse tositosi ilosempi jos saan ne tavalliset kukkakimput ja kortit, kuin helvetisti jotakin joulusesonkikrääsää.
Ja juhlapäiväni viettäsin kyllä kaikista mieluiten yksin kotona (tietokoneella) tai ulkona (ravintolassa, konsertissa tms). Jos se musta riippuisi, monia sukulaisia en tapaisi enää koskaan. : D Mut mitäs teet, kun kaikki tähtäävät pahalla silmällään. :C

Mulle täysi-ikäsyyden saavuttaminen ei ollut mitenkään kummempi juttu.. Sitä ennen olin jo saanut ihan uuden asenteen elämään; yritän olla murehtimatta, elää elämäni mahdollisimman nautittavalla tavalla, ja tekemään parhaani sen eteen, että pystyn jatkossakin ylläpitämään itseäni. Kunnianhimo on mulle jo aika taaksejäänyttä elämää. D: Mulle käy pesti melkeinpä missä vain, kunhan työ on mulle mielusta ja palkka on tyydyttävää.

Edelleen asun äidin kanssa. Me ollaan käyty keskusteluja tästä muutosta, ja saan käsittääkseni asua hänellä niin kauan kuin vain huvittaa. Mutta itse kaipaan kyllä usein omaa kämppää... Mulla on aika hyvä visio siitä, miten eläisin omassa kämpässä; aluksi ainakin haluaisin vuokralle (suurehkoon) kerrostaloyksiöön tai kaksioon, ja ottaa mukaani lemmikin.

Muutto on kyllä vähän ongelmallista. Tavaroiden jaosta ei olla tultu vieläkään yksimieliseen päätökseen. :/ Esimerkiksi TV ja pesukone on ostettu mun rahoillani.. Haluisin toisaalta ne molemmat, koska ne oli kalliita. TV:tä en kyllä enää katso, kuin ehkä pari kertaa kuukaudessa.. mutta silti musta tuntuu, että TV kuuluu osana kotia. Mun pitäisi varmaan jättää tää nykyinen TV äidille ja ostaa itselle pienempi.
Pesukone taas.. en mie äitiä voi jättää sitä ilmankaan. :b

En mie silti vähään aikaan oo muuttamassa. Suunnittelen sen ensin ihan rauhassa. Täytyy vissiin olla kiitollinen, että äitee jaksaa vieläkin passata. x) Täytyy toisaalta muistaa, että itse se on tän tien valinnut äitinä... kukaan ei pakottanut muakaan synnyttämään. Ite en kyllä hanki omia lapsia IKINÄ; eläimet on mun lapsia.<3 n__n