Näytä minulle totuuteni // Ruby

[Ziharn]

Ruby med Edna, ei muita u__u

Tuuli puhalsi lävitse synkistyvän metsän, kun ilta oli käymässä yöhön ja kaikki olivat käymäisillään nukkumaan. Kuitenkin, yksi perin kärttyisä otus, joka oli koko päivän nukkunut eri paikoissa, osoitti nyt heräilemisen merkkejä ja haukotteli venytellen pitkiä viikatemaisia käsiään.
Raato, naaraspuoleinen Scyther, kohottautui seisomaan laiskanpuoleisesti ja tähysteli ympärilleen. Tuo syöksähti välittömästi liikkeelle kun huomasi olevansa yksin ja loikkasi puun oksasta korkeammalle, lennähtäen vauhdin voimasta suoraan puiden ylle. Hetken aikaa siellä siipiään tiuhaan lyötyään, leijuen hetken paikoillaan, syöksyi Raato nopeasti kohti maata, viiltäen yhtä oksaa tarkasti toisella viikatekädellään. Naaras tömähti vaimean äänen saattelemana maahan, kuullen seuraavaksi kun oksa tippui kolisten ja kahisten maahan. Scyther virnisti omahyväisesti, kuullen sitten läheltä muita ääniä, joku oli tulossa. Raato syöksi lajilleen ominaisella nopeudella piiloon, jääden hiljaisuuden vallitessa seuraamaan, että kuka sieltä nyt ilmaantuisikaan syrjäiselle polulle.

[Ruby]

// Aiihanaotsikko BD Jees, nyt yritetään tehdä jotain hyvin luovaa ùwu //

Hiljaisuus vallitsi läntisen metsän keskellä. Yksikään lintu pokémon ei laulanut puussa, ja harvinaista kyllä, ei tuulikaan juuri havisuttanut korkeiden puiden lehtiä. Sinä kuuman painostavana kesäiltana kaikki olivat käymässä poikkeuksellisesti nukkumaan jo noin kello kuuden paikkeilla, sillä ilma oli sen verran kosteaa, että se alkoi jo kerääntyä monien pokémonejen turkkiin tehden ne inhottavan raskaiksi. Uneliaisuus oli vallannut miltei koko metsän. Yksi (Kaksi - Raato.) poikkeus kuitenkin oli.
Edna lunary ketsueki oli kävelyllä metsän keskellä. Ei tälle reissulle ollut sinällään minkään laista syytä ollut - vain hetkellinen päähänpisto. Se vain tuntui rauhoittavan neidin alati ailahtelevaa mieltä jonkin verran. Tälläisinä iltoina kun yleensä sai olla rauhassa kaikelta siltä supinalta ja halveksuvilta katseilta. Melko tervettullut hetki siis. Ja olisi se saattanut olla vielä parempikin, ellei Edna olisi toissapäivänä törmännyt pariin töykeään graveleriin, jotka madalsivat neidin sekavaa mieltä kohtuullisen paljon. Ehkä juuri ja juuri niin pajon että häntä voisi sanoa vihaiseksi. Tai ehkä ärtynyt olisi parempi sana kuvaamaan naaraan tunnettilaa.
Edna talssi eteenpäin päämäärättömästi, alati vilkuillen ympärilleen ja välillä tuhahtaen kärsimättömän oloisesti. Tämän isot, punaiset silmät kiiluivat vaarallisesti silloin, kun puolikuun säde sattui joskus niihin osumaan. Neidillä ei ollut sitten niin minkään laista halua jättää metsä yhtä hiljaiseksi kuin sinne tullessaan. Marssi vain eteenpäin, puskien ja muiden kasvien lävitse kohtuullisen äänekkäästi halkaisten sen rauhan joka siellä oli aiemmin ollut. Välillä muutama pidgey ponnahti ulos piilostaan ja lehahti täysin pilvettömälle yötaivaalle rääkyen kauhuissaan. Edna vain mulkaisi niitä murhaavasti ja jatkoi talssimistaan välillä silpoen puskia maan tasalle. Metsä tiheni tihenemistään, lopulta hidastaen Ednan kulkua niin paljon, että tämä pääsi etenemään vain muutaman metrin eteenpäin minuutissa. Lopulta se menetti malttinsa ja hyökkäsi edessään olevia esteitä kohti käyttäen Slashia. Kun viimeinenkin puu oli kaatunut maahan, jäljellä oli enää siisti tie sneaselin edessä. Sitä naaras sitten lähti kulkemaan eteenpäin, vieläkin selvästi tuohtuneena.

// Nonih, siitä tuli nyt vähän lattea, mutta kelpuutat kai? B0 Olin mummon luona eikä siellä ollut tietokonetta, btw. Siitä johtuu tämä hidas vastaus. // //Edit: Huomasin tämän olevan hiukan ristiriidassa edellisen ´viestisi kanssa, joten piti vähän editoida uwu; //

[Ziharn]

Raato alkoi tylsistyä jo hiljaa piilossaan ja turhautuneena kohotti toisen viikatekätensä, ollen juuri pistämässä silpuksi vieressään olevan nuoren puun, kun havaitsi yksinään kävelevän Sneaselin, virnistäen omahyväisesti ja syöksähtäen erottamattoman nopeasti pois piilostaan ja loikaten samantien ylöspäin taivaalle, tuo paljasti itsensä ja valmistautui iskemään toista. Scyther heilautti kättään ja viilsi ilmaa näyttävästi, syöksyen alaspäin ja viiltäen tarkoituksella hieman toisesta ohi, huitaisten sitten toisen teränsä lappeella tarkoituksellisesti täydellä voimalla kylkeen, koittaen murtaa pari luuta. Punaiset silmät tavoittivat melkein välittömästi toisen tämän pyörähtämisen jälkeen ja Raato kohottautui täyteen mittaansa, ollen toista melkoisesti suurempikokoisempi.
"Kukas perkele sinä olet ja mitä teet meikäläisen tontilla? Ja jos et vastaa, viipaloin." Raato tokaisi virnistäen mukamas niin pelottavasti ja laskien toisen viikatteensa lappeen olkapäälleen, osoittaen toisen kärjellä pienempäänsä ja tapittaen toista odottavasti, huitaisten pari kertaa kärsimättömänä ilmaa.

"ÄÄH! En jaksa odottaa, meni jo liikaa aikaa!" Raato pienen tauon jälkeen tiuskaisi ja syöksähti lajilleen ominaisen nopeasti eteenpäin, huitaisten molemmilla viikatteillaan toista, koittaen aiheuttaa mahdollisimman paljon vahinkoa.