Rauhallinen ilta

[alesha]

Aurinko oli juuri laskenut. Kahvila oli tyhjänä, mutta pian ovi aukeni ja Aoi Fuyu astui sisään. Hän katseli ympärilleen ja istui nurkkapöytään. "Hei, Persian!" hän huudahti, ja kahvilan pitäjä saapui nopeasti nurkkapöytään. "Otan yhden teen" Aoi sanoi ja Persian lähti. Se alkoi valmistella tiskin takana teetä. Aoi haukotteli hieman ja katseli unisena ikkunasta. Kadulla oli kovin hiljaista, mutta kyllä siellä vielä pieni tungos oli. Kahvila oli yleensä ihan täynnä, mutta iltaisin siellä oli ihanan rauhallista. Aoi Fuyu toivoi, ettei kahvilaan tulisi ketään, vaikka se oli aika mahdotonta. Ei se nyt niin paljon haittaisi, kunhan ei mitään meluisaa porukkaa. Persian toi Aoin teen, jota neiti alkoi hörppiä hitaasti.

[pohjankiisla]

Callie käveli katua pitkin, pujotellen eteenpäin väen seassa. Hänellä ei varsinaisesti ollut niin kiire mihinkään, että olisi pitänyt ohittaa ketään, mutta toisten hidas maleksiminen kävi hermoille. Ainostaan illan viileys pitkän porottavan päivän päätteeksi toi helpotusta jo hivenen ärtyneelle larvittarelle - eipä sillä, että kuumuus olisi Callieta haitannut, mutta toihan viileys mukavaa vaihtelua. Se tosin tuntui myös houkuttelevan väkeä kadulle, mistä Callie ei ollut aivan niin ilahtunut.

Juuri ohitettuaan erityisen hidastempoisen seurueen, Callien katse osui kahvilan kylttiin. Hän ei ollut kovin janoinen taikka kaivannut mitään syödäkseen, joten kaipa syynä oli yksinkertaisesti tarve päästä jonnekin pois, kunnes kaupunki vielä hieman hiljenisi. Hän työnsi oven kevyesti auki ja astui peremmälle. Kahvilan autius oli hienoinen yllätys - tosin tervetullut sellainen - Callielle, joka oli oppinut odottamaan taukoamatonta puheensorinaa ja täyteen ahdettuja pöytiä.

Larvitar ei ensivilkaisulla nähnyt ketään, joten hymähti hyväksyvästi istahtaessaan kutsuvanoloiseen pöytään seinustalta, läheltä ikkunaa. Vasta kun hän oli huikannut Persianin luokseen ja esittänyt tilauksensa, hän tajusi, että melkein hänen vieressään istui toinenkin asiakas, glaceon.

[alesha]

Aoi katseli yhä ikkunasta, mutta tajusi pian että melkein hänen vieressään istui joku toinen. Hän oli Larvitar, jota Aoi ei ollut koskaan nähnyt. Glaceon katseli ystävällisesti hymyillen hetken Larvitaria ja hörppäsi teetään. Aoi ei ollut hymyillyt pitkään aikaan, joten hymy oli jotenkin jäykkä. Aoi toivoi, ettei toinen huomannut hymyn jäykkyyttä ja huokaisi hiljaa. Hän hörppäsi uudestaan teetään joka oli jo vähän jäähtynyt. Neiti päätti aloittaa jonkinlaisen keskustelun, vaikkei keksinytkään aihetta. Hän mietti, että ei ehkä esittäytyisi ihan heti, vaan vasta vähän myöhemmin. "Hei. Kaunis sää tänään, vai mitä?" Aoi sanoi ystävällisesti ja joi teensä loppuun. Aoi hymyili hieman ja istahti hieman paremmin penkille.