Jos olisin tiennyt

[Kaya]

//Fabian ja hänen tuntematon pelattavansa tänne, kiitos//

Aukiolla oli menossa se tavanomainen hyörinä. Lukuisat pokémonit kuljeskelivat ympäriinsä, tutkaillen alueen kauppiaita, jutellen keskenään tai vain nauttien hyvästä säästä. Osa oli tietenkin ainoastaan läpikulkumatkalla, aikomatta jäädä pyörimään aukiolle enemmäksi aikaa kuin oli tarpeen. Lämmin sää sai kaikki hyvälle tuulelle, ja melutaso olikin puhetulvien ansiosta suuri.
Vaikka tänään aukiollaolijat olivatkin sosiaalisella tuulella, yksi pokémoneista oli selkeästi erossa muista. Glaceonin kynnet napsahtelivat rytmikkäästi kivetettyyn pintaan, jääpokémonin kävellessä rivakasti kohti alueen toista laitaa. Kukaan ei vaikuttanut halukkaalta häiritsemään otusta, jonka koko olemus kieli, että keskustelua yrittävät saisivat pinkoa kaummaksi kuin pippuri oli ikinä uskaltanut juuriaan ujuttaa.
Routa ei ollut hyvällä tuulella, ei sinne päinkään. Tämä positiivinen ilmapiiri sai sen turkin pystyyn. Niinkuin naarasta ei muka jo muutenkin puistattaisi suuri väkijoukko. Routa vältteli juuri tälläisiä tilanteita parhaansa mukaan, ja kirosikin valintaansa kulkea juuri tästä ja juuri tänään. Ei kiertäminen niin kauaa olisi vienyt... Vaikka naaras joutui kyllä myöntämään, että enimmäkseen syynä hänen huonoon tuuleensa oli huono aamupäivä. Routa oli herännyt aivan liian aikaisin, törmännyt parveen kiukkuisia Combeeita ja joutunut pakenemaan henkensä edestä tänne.
Glaceon kiersi keskusteluun uppoutuneen Monfernon. Liekkiapina ei olisi huomannut häntä ajoissa, ja mokomaankin leimuajaan törmääminen oli suunnilleen ensimmäisenä Roudan "Tätä en halua tehdä"-listalla. Vilkuillessaan hermostuneena tulipokémonia, Routa tunsi osuvansa johonkuhun muuhun. Tai pikemminkin, jonkun muun osuvan häneen.

[PikkuFabian]

Jalkojen vilinässä pujotteli pieni oranssi olento. Se tuijotteli ylös ja sivuilleen silmät suurina ja näytti melkein että sen niskassa oli jonkinlainen jousi kun se niin innokaasti pyöritteli päätään. Eihän Chibi lyhyenläntänä nähnyt juuri mitään, mutta se vähä mitä se näki oli tietysti valtava ihmetyksen aihe. seuraavassa hetkessä se oli jo uppoutunut tuijottamaan erään monfernon roihuavaa liekkiä. Torchik tuijotti sitä suu auki ja silmät loistaen ihailusta, mutta jääden silti tyystin vaille huomiota vilinässä. Chibi olisi mielellään ottanut itselleen yhtä tyylikkään roihun, olipa se kerran sytyttänyt pyrstösulkansakin liekkeihin ottaen mallia muuan charmeleonilta, mutta eihän siitä ollut tullut muuta tulosta kuin kärventyneitä sulkia. Onneksi ne olivat jo melkein kasvaneet takaisin, vaikka pyrstöstä saattoikin huomata että sulat olivat siellä paljon lyhyempiä kuin muualla torchikin kehossa.
Chibi päätti jatkaa matkaansa tuijotettuaan aikansa, mutta ei kyennyt aivan heti irrottamaan silmiään ihmeellisestä liekistä. Chibi peruutti katsomatta eteensä kunnes törmäsi johonkin pehmeään. Hän päätteli oitis että toiseen pokemoniin.
"Oi! Olen pahoillani herra taikka rouva! Miten minä nyt näin törmäilin? Oli pitänyt katsoa eteeni.."
Chibi pajatti puheripulin saaneena. Routa oli törmännyt kenties pahimpaan painajaiseensa, taikka tämä oli kenties tömännyt Routaan.

[Kaya]

Routa oli aikonut murahtaa jotain epämääräistä tuntemattomalle töytäilijälle, mutta huomattuaan näkökenttänsä laidalta syyllisen olevan väriltään oranssi ja muistettuaan toisen poikkeuksellisen korkean ruuminlämmön, se loikkasikin muutaman askeleen taaksepäin.
'Tulityyppi...'
Pian Glaceonille kuitenkin valkeni, että kyseessä oli vain pikkuinen töyhtöpää, Torchic. Ei mitään kovin vaarallista siis. Huomio sai hermostuneen naaraan palaamaan lähemmäksi tipua, kuullakseen, mitä tällä oli sanottavana.

Vieras todella oli pahoillaan, selvästi. Routa aikoi avata suunsa kertoakseen, että asia oli unohdettu, mutta joutui pitämään sen kiinni Torchicin puheiden alla. Eikö tuo koskaan aikonut lopettaa?
Kaksikko alkoi hiljalleen kerätä ympäröivien kulkijoiden huomion, olivathan jo kaksi niin erilaista tyyppiä harvinainen näky, saati sitten kaksi niin erilaista persoonaa. Glaceon rykäisi varovasti, pyytäen siten huomiota itselleen.
"Ymmärsin, että se oli vahinko. Sinun ei tarvitse enää vaivata itseäsi minulla."
Routa yritti puhua niin kohteliaasti kuin suinkin, mutta tiesi itsekin, että pieni määrä turhautuneisuutta pääsi livahtamaan hänen kahteen lauseeseensa.

[PikkuFabian]

Chibiltä ei jäänyt huomaamatta, miten toinen oli loikkunut pari askelta taaksepäin hänet huomatessaan. Ei kait hän vain ollut säikyttänyt tuota siniturkkia? Olisihan se aika ymmärrettävää kun vastassa oli niinkin hirmuinen ilmestys kuin Chibi, mutta torchikille tuli tästä hiukan huono omatunto. Chibi sai itsensä vaiennettua sen verran että kuuli mitä toisella oli sanottavana. Toisen turhautuneisuus kuitenkin paistoi viimeisestä lauseesta jonkin verran, niin että Chibi suorastaan huolestui että oli nyt onnistunut pahoittamaan toisen mielen törmäilyllään.
"Älä pelkää en satuta sinua. Olen ihan tosissaan pahoillani, voinko korvata tämän sinulle jotenkin? Minulla ei tosin ole paljon rahaa. Tai on minulla jonkin verran, mutta yritän säästää."
Chibi jatkoi ja alkoi päästä vasta vauhtiin.
"Olen tiimin johtaja näetkös, minulla on vastuu rahoista."
Pieni torchik röyhisti rintaansa ylpeänä uskoen tekevänsä suuren vaikutuksen. Se jopa korotti hiukan ääntään jotta mahdollisimman moni sivullinen kuulisi. Muutama ohikukija pudisteli päätään huvittuneena.

[Kaya]

Torchic selvästi kuuli mitä Routa oli sanonut, ja siirtyikin nyt rauhoittelemaan Glaceonia. Eeveen kehitysmuoto hämmentyi pahemman kerran, kun tipu alkoi selittämään, ettei Roudalla ollut mitään syytä pelätä.
'Pelätä? Pelätä häntä? Jotain rajaa siihen mielikuvitukseen...'
Katselijat tyrskähtelivät naaraan ilmeellle, joka kerrankin kuvasti jotain: suunnatonta epäuskoa. Routa yritti epätoivoisesti pysyä kiinni pikkuisen ajatuksenjuoksussa, mutta seuraavaksi Torchic vaihtoi aihetta.
Glaceonia nauratti sen kokoisen otuksen kerskailu yhtä paljon kuin katsojiakin.
"En tarvitse rahojasi, sillä ei minulla ole niille käyttöä."
Routa oli lievästi yllättynyt kuullessaan toisen olevan pelastustiimin johtaja. Yleensä se ei olisi kiinnostunut itselleen kuulumattomista asioista niin suuresti, mutta tällä kertaa ei Glaceonkaan voinut olla utelematta.
"Sinäkö siis olet jonkin ryhmän johtaja?"
Routa huomasi asian kiinnostavan heidän yleisöäänkin, joskaan he eivät vaikuttaneet yhtä epäuskoisilta kuin jääpokémon. Päinvastoin, muutamat soivat Torchicille rohkaisevan hymyn.

[PikkuFabian]

Pokemonien keskuudessa pelastustiimit olivat suosiossa, niitä tunnuttiin tarvitsevan nykyään enemmän kuin koskaan aiemmin. Ehkä sen takia jopa Chibin kokoinen sintti sai puolelleen muutaman sivullisen. Torchik huomasi oitis rohkaisevat hymyt ja innostui selittämään lisää, ensin se kuitenkin pöyhisti rintaansa ja yritti näyttää mahdollisimman sankarilliselta.
"Aivan niin, totta se on. Minä, Chibi, olen tiimin johtaja."
Chibi sanoi arvellen tehneensä valtavan vaikutuksen. Glaceonin ilme oli ainakin ollut niin hämmästynyt että Chibi tulkitsi sen merkiksi syvästä kunnioituksesta häntä kohtaan. Torchik unohti täpinöissään mainita että hänen tiimissään oli vain yksi jäsen hänen itsensä lisäksi.
"Eräänkin kerran pelastimme erään pikku Shroomissin ilkeiltä Ekanseilta!"
Chibi kehaisi ja katseli ympärillään olevia ilmeitä odottaen josko joku haluaisi kuulla lisää.

[Kaya]

Roudalle selvisi jo Torchicin nimikin, toisen esitellessä itsensä Chibiksi. Glaceon onnitteli mielessään töyhtöpään vanhempia oivallisesta nimivalinnasta, tosin se kyllä tiesi, että kaikki Chibin lajitoverit olivat tuossa kehitysvaiheessa piskuisia.
Naaraan mielessä kävi itsensä esitteleminen, mutta Routa torjui ajatuksen välittömästi. Torchic ei näyttänyt olevan erityisen kiinnostunut muusta kuin kuuntelijoista, ja nimettömänä pysyminen sopi Glaceonille paremmin kuin hyvin.
Chibi alkoi kertomaan pelastustehtävästä, ja Roudan mielenkiinto alkoi lopahtaa. Kaikesta päätellen Torchicin joukkio oli vain ryhmä seikkalunhaluisia lapsia, jos heitä oli kovin montakaan; eivät Ekansit sentään niin vaarallisia voineet olla. Tai mistäs sitä tiesi.
"Vai oikein Ekanseja."
Routa oli lähinnä ajatellut ääneen, mutta sai vastaukseksi muutaman naurahduksen, samoin kuin muutaman kiukkuisen tuhahduksen. Osa muista piti ilmeisesti Glaceonin tavoin käärmepokémoneja heikkoina, osa taas oli edelleen sitä mieltä, että Chibi oli rohkea ja oikealla asialla sekä kyvykäs ollakseen vielä Torchic. Roudalla ei ollut mitään halua morkata Chibiä eikä etenkään olla syyllisenä kaupunkitappeluun, joten hän yritti häipyä paikalta vähin äänin.
"Ja mihin neiti on menossa? Vai tunnetko itsesi liian mahtavaksi meidän seuraamme?"
Ääni oli ivallinen, ja Glaceon kääntyi takaisin sanoakseen, että joku oli nyt kyllä käsittänyt aivan väärin.