Post by Hapro on Apr 3, 2009 20:04:47 GMT -2
Miinan seikkailut seksimaassa
Valmistunut Yainaran, Ruusun, Haplon ja Kakun panostuksella päivinä 3.-4.4. uwu Ajattelimme sitä kaikenikäisten kirjaksi, jonka lukemisesta jokainen nauttisi.
Ideahan lähti Yaista; hän alkoi hokea yhteisessä keskustelussamme (jossa minä ja Yai menimme naimisiin kovien vaiheiden jälkeen <3) porn, porn, porn, josta kaikki kovasti intoutuivat. Ruusu totesi, että: ’Joku kirjottamaa PMD ropee pornoo BD’ ja Kakku siihen: ’Kaikki joukolla!
Porno-jatkotarina!’ òwó Skitty x Wailord oli Ruusun idea, häntä kiittäkäämme. Ja mitä minä tein? En yhtään mitään muuta kuin roikuin taustalla. Ai joo! Annoin tietysti asiantuntevan kommentin: ’JOOO!1’ liittyen johonkin asiaan jota en muista.
Ikäraja on K15, kuten otsikossakin seisoo~
Sensuureita on kovasti yritetty huijailla, mutta etteköhän te erota mitä siellä kuuluisi lukea ja mikä on ohitettu kiertoilmauksella uwu
----------------
Bell the CAT sanoo:
Olipa kerran nuori, pieni skitty, jonka nimi oli Miina. Miinalla oli hyvin omalaatuinen ongelma.
Hän oli rakastunut merenelävään. Eikä mihin tahansa merenelävään, vaan juuri siihen kaikista suurimpaan; Wailord-kuninkaaseen. Se oli lajitovereitaan suurempi, omasi jykevän ja hyväkuntoisen vartalon, ja sen charmikkuus oli viedä toisilta wailordeilta evät alta. Niin charmikkuus oli purrut Miinaankin, kun tämä näki kyseisen kunkun laumansa kanssa lähellä rantaa.
Ruusu sanoo:
Miina, pieni vaaleanpunainen Skitty, stalkkasi hartaasti joka päivä rakkaudensa kohdetta rannan läheiseen pusikkoon piiloutuneena. Hän oli niin ujo, ettei kehdannut käydä alfa-Wailordille juttelemaan suoraan. Hän vain unelmoi, stalkkasi ja kuolasi ihastuksensa perään.
Töh Hapro sanoo:
Vaan Miina rakas ei tiennytkään, että salaa rakasti alfa-Wailordkin häntä. Wailord nimeltään Walle oli toki valaiden valas ja alfojen alfa, mutta hänen elämästään puuttui rakkaus. Wallella ei ollut omaa pientä narttua, joka olisi ollut aina odottamassa häntä kotona, kun hän tuli Wailmer-lasten metsästysreissultaan (Walle oli hyvin lapsirakas persoona, joka piti erityisesti lasten takapäistä). Tähän työhön alfa-Wailord tahtoi Miinan.
Kakku sanoo:
Eräänä päivänä Miina-Skitty ei enää kestänyt riipivää tuskaa, jota hän kärsi kun ei joka välissä saanut nähdä rakkaan Wallensa valtaisaa ruhoa. Niinpä hän päätti, että nyt oli aika ryhtyä tositoimiin! Miina marssi päättäväisenä metsään, etsi miellyttävimmän näköisen puun ja ryhtyi raivokkaasti kynsimään runkoa. Se ei kuitenkaan auttanut mitään. Ohi sattui kävelemään Scyther, jota kovasti ihmetytti Miinan touhut. Niinpä se rohkaistui kysymään:
"Mitä sä niinku hommaat hei daa?"
Bell the CAT sanoo:
Miina mulkaisi Scytheriä, lyöden samantien päänsä vasten kynsittyä puuta. Miksi juuri TUON piti tulla hänen luokseen? Toinenhan oli tyhmä kuin saapas, ja käytti ihkupinkkejä meikkejä niinku! Ihminenkö se luulee olevansa?
"No siis kynsin puuta niinku daa", Miina vastasi matkien Scytherin ääntä ja ärsyttävää puhetapaa.
Ruusu sanoo:
Scyther siirsi tiuhaan tahtiin painoaan jalalta toiselle odottaessaan Skittyn vastausta kysymykseensä, saaden erittäin nätit ja uhkeat pisisselluliittipakaransa hyllymään hypnoottisesti. Sitten tämän punatut huulet pyöristyivät hämmästyksestä Skittyn töykeästä vastauksesta.
"WÄÄÄH! Kukaan ei rakasta muaaahhh!" Scyther räjähti parkumaan ja angstiinsa viilteli ranteitaan viikatekäsillään ja kyyneleleensä tuhrivat kauniit vosumeikkinsä; poskille valui kalliit merkki kajaalit ja ripsarit.
Töh Hapro sanoo:
"Lol", Miina totesi ja tuijotti toisen pelottavia viikatekäsiä kuin hypnoosissa. Skittyllä oli kummallinen himo viillellä itsekin itseään noilla isoilla kynsisaksilla, jotta hän saisi mielestään Wallen ihanan valtavan ihanuuden, joten nerokkaana tyttönä kisu nappasi Scytherin käsistä kiinni ja huusi: ”Minä rakastan sinua, jos saan viillellä itseäni noilla viikatteillasi!” Scyther lopetti hetkeksi viiltelyn ja nyyhki, muttei vielä vastannut mitään.
Kakku sanoo:
"R-rakastatko varmasti?" Scyther kysyi nyyhkäisten sanojen välissä dramaattisesti.
"Nyt ja ikuisesti!" Miina julisti ja sen kummempia kyselemättä otti suuresta viikatekädestä kiinni ja veti sen nahkansa poikki. Ja se sattui. Verta valui hitaasti Skittyn pinkkiin turkkiin sen tuijottaessa tyhmänä haavaansa. Sitten se kirkaisi korviasärkevästi ja alkoi sitten valittaa surkeana:
"Mitä minä meninkään tekemään?! Sanoin rakastavani toista, vaikka minun piti vain rakentaa lautta, jolla pääsisin rakkaani luo! En ansaitse häntä enää!"
Miina nyyhkytti vielä vähän ja sitten viilsi itseään jälleen Scytherin teräkädellä.
Ruusu sanoo:
Toinen yhtä syvä ja kivulias haava uursi rannetta ja purskahti verta, värjäten Miinan turkkia ja Scytherin terän taas punaiseksi. Kuullessaan Skittyn OIKEAN rakkauden julistuksen Scyther järkyttyi tajutessaan häntä ja hänen viikatettaan käytettävän vain hyväksi. Hän veti nopeasti kätensä pois Miinan ulottuvilta ja loukkaantuneena tunteillaan leikkimisestä läimäytti uutuuttaan hohtavalla caterpie-nahka laukullaan Skittyn poskea, johon jäi iskusta hehkuvan punainen jälki. Nahkalaukun kylki repeytyi siinä samassa auki ja kaikki sen sisältö lennähti syntyneestä reiästä ulos.
Töh Hapro sanoo:
Miinan poskea vasten läsähti ikävästi laukku, joka toi taas kipua mukanaan. ”Äh, lopeta jo hei”, Skitty sanoi toiselle pidellen kivistävää poskeaan ja huomasi sitten mitä laukusta oli putkahtanut. Wailordin kutsumis –pilli! Miina nappasi pillin tassuihinsa ja tutkaili sitä. Se oli hienostunut soitin, uusinta muotoilua (ja muistutti epäilyttävästi kyrpää, mutta Skitty ei tietenkään sitä huomannut). Miina kohotti pillin huulilleen ja puhalsi.
Kakku sanoo:
Sitten Miina vain odotti... ja odotti... ja odotti.
"Eikö tämä toimi?" hän kirkaisi epätoivoisena. Scytherkin heräsi angstisuudestaan todellisuuteen.
"Siis huoh, etsä niinku tosiaan tiedä miten tällasii käytetään? Annappa ku mää niinku näytän", hän sanoi Miinalle ja tarttui pilliin viikatekädellään (älkää vain kysykö miten hän siinä onnistui). Sitten hän tökkäsi pillin maahan paksu pää alaspäin ja alkoi tanssia ripaskaa sen edessä. Pian pilli alkoi herätä eloon: se kasvoi, kasvoi... ja pian siitä purkautui taivaalle sininen säde. Miina katsoi tätä kaikken silmät ihmetyksestä pyöreinä. Pian hän siristi silmiään, sillä hänestä näytti aivan siltä kuin taivaalta olisi ollut putoamassa jotain...
Ruusu sanoo:
Jotain, joka oli aivan pientä ja kevyttä. Wailord se ei ainakaan ollut, Miinan pettymykseksi. Pian kävikin ilmi sen olevan pieni paketti, joka oli kääritty kirkkovenein koristeltuun lahjapaperiin. Kohta kevyt paketti tipahti taivaalle hölmistelevän Skittyn otsalle terävä kulma edellä, aiheuttaen siihen pienen kuhmun. Kuhmuaan hieroten Miina alkoi tutkiskelemaan taivaalta tippunutta pakettia, johon oli kiinnitetty päälle lappu, jossa seisoi;
Töh Hapro sanoo:
’Näin se käy; ohjeet täydelliseen illan viettoon seksin merkeissä’ Miina tuijotti lappua kuin ei olisi ikinä nähnyt sitä (kuten ei tosiaan ollutkaan). Scytherkin kumartui katsomaan. ”Daa, varmaan vaan jotain turhaa ihQ-juttuu” hän totesi ja sörkki pakettia teräkädellään. Osuman jälkeen boksi heilahteli muutaman kerran omia aikojaan ja Miina ja Scyther vilkaisivat toisiaan. Miina ei kuitenkaan ollut ujo, vaan ojensi tassunsa ja avasi laatikon kannen.
Kakku sanoo:
Miina katsoi tarkasti sisään, siristi silmiään oikein kunnolla varmuuden vuoksi. Olipas outoa ettei siellä ollutkaan mitään. Tai ehkä Miinan näkö vain oli huonontumassa. Hän työnsi päätään hieman syvemmälle... ja vielä vähän. Lopulta Skittyn koko pää oli laatikon sisällä ja se roikkui enää vaivoin laatikon reunassa.
"Mitä ihQ siel on, anna mäki katon!" Scyther kirkaisi ja huitaisi. Huitaisullaan hän onnistui suistamaan Miinan tasapainosta ja kovaan ääneen naukaisten Miina putosi laatikon pimeisiin syvyyksiin.
"Ei se ollu mun vika..." Scyther sanoi puoliääneen ja lähti äkkiä hipsimään pois paikalta.
Bell the CAT sanoo:
Miina tunsi putoavansa yhä syvemmälle laatikkoon. Hän oli puristanut silmänsä tiukasti kiinni, ettei olisi nähnyt kun hänen tassunsa vaikka rusentuisivat mössöiksi tai jotain.
Putoaminen vain jatkui ja jatkui, Skittyn alkaessa pikkuhiljaa kyllästymään.
"Wittu, kuinka syvä tää laatikko muka on?!" Hän naukaisi turhautuneena, mutta samantien tunsikin pehmoisen määränpäänsä allaan.
Miina reväytti silmänsä ammolleen, kohdaten varsin .. öh, mukavan näyn, joka oli ...
Ruusu sanoo:
Kirkkovene sen aidommassa versiossaan! Skitty tunsi uppoavansa sen uumeniin yhtä liukkaasti kuin juoksuhiekkaan. Hän ei kuitenkaan antanut sitä tapahtua, että joutuisi kokemaan niin karmean lopun kuin tukehtumisen pillunesteisiin ja höyryihin, vaan työnsi esiin neulanterävät kyntensä, iski ne siniseen ihoseinämään ja alkoi kavuta niillä ylös turvaan. Samalla hetkellä kun hän ehti upottaa kyntensä lihaan, ilmassa kuului mahtava möläys ja iho Skittyn jalkain alla alkoi tutista.
Töh Hapro sanoo:
Ennen kuin Miina huomasikaan, oli hän yhtäkkiä syöksynyt ulos kirkkoveneestä kuin raketti. Kummallistahan se tietysti oli, mutta mitä sitä tiesi Wailordien alapäiden anatomiasta, kun ei ollut kaloihin tutustunut. Miina oli onnekseen niin onnekas, ettei edes tiennyt mihin oli päätynyt. Tai no, mistä oli nyt päässyt ulos, sillä hän lensi lujaa vauhtia taivaalla suoraan kohti valtaisaa kyrpää, joka kohosi edessä kuin valtava jäävuori. ”Voi wittu”, Skitty totesi sivistyneesti.
Kakku sanoo:
Koska Skitty oli jo lentänyt niin pitkälle, oli tätä lentoa enää mahdoton pysäyttää. Niinpä hän kauniissa kaaressa lensi ja törmäsi jättikyrpään. Törmäyksen jäljiltä sekaiseksi jäänyt pääkoppa ei edes rekisteröinyt, että hän oli lähtenyt putoamaan alaspäin. Hän kuitenkin tajusi asian olevan näin havahtuessaan seuraavassa kohteessaan. Ensin Miina ei millään käsittänyt missä oli, mutta sitten hän katsoi toiselle puolelleen ja ylöspäin. Kyllä vain, jättikyrpä sojotti siellä edelleen kuin puu. Ei ihme, että nämä ulokkeet, joita Skitty oli luullut heinänkorsiksi, näyttivät ja tuntuivat niin... karvaisilta.
Ruusu sanoo:
Saatuaan katseensa irti tuosta komeudesta, joka kohosi hänen vieressään, Miina alkoi katselemaan ympärilleen. Mutta mitään hän ei kyennyt nähdä kyrpäkarvaviidakkossa, vaikka niitä karvoja melko harvakseltaan olikin. Skitty alkoi taapertamaan siis kohti mielivaltaista tietä, joka johtaisi ennen pitkää pois pehkosta. Väistellessään kookkaita karvoja, tämä tuli törmänneeksi mm. pariin luurankoonkin.
Töh Hapro sanoo:
Luurangot saivat Miinan tuntemaan olonsa hieman ahdistuneeksi. Jostain kumman syystä hän näki myös lintuja, jotka olivat kummallisen muotoisia, vaaleita ja näyttivät siltä, että olivat nestettä. ”Ihme sakki koko tämäkin paska”, Miina sanoi. ”Totta turiset kuomaseni!” kuului ääni kauempaa. Skitty kääntyi nopeasti ympäri ja tähysteli. ”Hohhohoo minua et näekään, koska olen paras!” ääni ilmoitti omahyväisesti. Mutta Miina kohotti katseensa ja näki…
Kakku sanoo:
... pienenpienen siittiön! Tai no, Miinaan itseensä nähden se ei oikeastaan ollut pienenpieni, mutta sen tuottaneen olennon kokoon nähden kylläkin. Miina-raukka kuitenkin oli niin siveellinen, ettei hänellä ollut harmainta aavistusta siitä, mikä tuo ihmeolio hänen edessään oli. Koska hän oli uteliaalla ja varsin rohkealla tuulella, hän päätti kysyä suoraan.
"Mikä sinä olet?" Miina kysyi katsellen kysymyksen kohdetta kiinnostuneena.
Ruusu sanoo:
Mätkähdettyään Skittyn jalkojen eteen, puhuva siittiö nousi siimalleen Miinan tasolle.
"Älä pelkää, olen Herran Enkeli ja minulla on sinulle ilosanoma" Puhuva siittiö kertoi taivaallisen kuoron alkaessa säestää sen sanoja ja valokeilan valaistessa sitä. Miina räpsytteli hämmästyneenä silmiään. Hän kuvittelikin enkeleiden pukeutuvan valkoiseen, mutta ei ikinä olisi arvannut niiden näyttävän nuijapäiltä. Mutta totuus on joskus taruakin ihmeellisempää, joten Miina nieli koko tarinan.
"J-jaahas. Mikä ilosanoma?" Skitty kysyi siittiöltä pää kallellaan.
Töh Hapro sanoo:
Siittiö yskähti muutaman kerran, sillä ei selvästikään ollut valmistautunut tähän hankalaan kysymykseen, koska hän ei oikeasti ollut Herran Enkeli vaan ainoastaan pienen pieni siittiö, josta ei ollut mihinkään. Valonheittimet ja kuorokin oli ostettu Alepasta. ”Niin siis, ilosanoma tietysti”, totesi pikkusiittiö hermostuneesti kehää kiertäen, ”siitä että tuota noin… joku rakastaa sinua! Ja aiomme saattaa sinut ja rakkaasi yhteen.” Valhe meni ihan täydestä, sillä Miinan silmiin syttyivät tähdet ja hän päästi ’aww’-äänen ja olisi halannut siittiötä ellei tämä olisi niin pieni. ”OLET PARAS! OLEN AINA RAKASTANUT WALLEA JA NYT SAAN OLLA HÄNEN KANSSAAN!” huusi Miina ja raiskasi Capsin.
Kakku sanoo:
Miina laskeutui kumminkin pian onnen seitsemännestätoista taivaasta. Hänellä oli jo kiire päästä rakkaan Wallensa luokse ja tuo enkelihän oli luvannut johdattaa hänet sinne.
"Noniin, lähdetään sitten! Miten ajattelit viedä minut? Näytätkö tietä vai lennätätkö minut sinne vai taiotko ehkä?" Miina kyseli innoissaan. Nyt siittiö-parka oli tosissaan pulassa; eihän hän osannut lentää tai näyttää tietä kenenkään luo ja vielä vähemmän taikoa! Onneksi (tai epäonneksi) se kuitenkin välttyi vastaamasta; oli nimittäin tullut sen kuoleman aika. Yhtäkkiä, täysin varoittamatta, pikku siittiö vain surkastui Miinan katsellessa ihmetellen.
Ruusu sanoo:
Miina pukkasi eteensä henkensä heittänyttä siittiön raatoa varpaallaan koittaen, josko saisi siihen eloa. Mutta reaktiota ei tökkäämiseen näkynyt eikä kuulunut. Miina huokaisi syvään sangen turhautuneena siitä, että menetti juuri äkillisesti oppaansa, muttei jäänyt pitämään sille muistotilaisuutta, vaan lähti kyrsiintyneenä taas matkaan ja löysi tiensä ulos karvapöheiköstä. Hänen eteensä aukeni näky, jota Miina ei voinut uskoa..
Töh Hapro sanoo:
Nimittäin valtaisa kasa kuolleita siittiöitä! Osa niistä oli isompia, toiset pienempiä, mutta jokaiikka oli kuollut kuin kivi. Miinaa olisi puistattanut, ellei hän olisi ollut yhä rakkaushurmoksessa eikä hän ollen tajunnut yhtikäs mitään siitä, että hän käveli ruumishuoneella. Skitty-tyttönen tassutteli siis eteenpäin ruumiskasojen välissä ja silmäili hämmentyneenä ympärilleen. ”Ja missähän vitussa sitä nyt ollaan?” Miina pohdiskeli tajuamatta, että oli juuri sieltä vitusta onnistunut tässä hetki sitten karkaamaan. Yhtäkkiä Miina luuli tuntevansa maan tärinää ja näkevänsä liikettä, mutta koskaan ei voinut olla varma.
Kakku sanoo:
Tärinä oli niin vahvaa, että se sai Miinan suorastaan irtoamaan maasta. Ja pian painovoima pudotti hänet takaisin ja tärinä heitti hänet jälleen ilmaan. Pikku Skitty kirkui kauhuissaan.
"Miksi tässä kävi näin? En minä halunnut maanjäristystä! En tahtonut viillellä itseäni tai pudota valtavaan kirkkoveneeseen tai lentää valtavaan kyrpään pahki tai mitään muutakaan vastaavaa! Tahdoin vain päästä rakkaani luokse!" pikku Skitty huusi epätoivoisena. Ja jatkoi pomppimistaan. Ja äkkiä hän näki jälleen sen laatikon, joka oli tuonut hänet tänne!
Ruusu sanoo:
Miina näki tilaisuutensa tulleen paeta tästä hirvittävästi painajaisesti ja syöksähteli kohti laatikkoa aina kun sai siihen sinisen maan tärinältä tilaisuuden. Mutta myös laatikko oli tämän tärinän alaisena ja joutui vain kauemmaksi epätoivon valtaamasta Skittystä. "Ei prkele! Haluan pois täältä ja Wallun syliin!" Miina sai vinguttua tärinältään. Hänen korvissaan pauhui pian sen jälkeen voimakas möly, josta sai erottua jotenkuten lauseen "Hih-hih-hii! Kutittaa!"
Töh Hapro sanoo:
”No kuka wittu siellä nyt taas on?” Miina kysyi ärsyyntyneellä äänellään. Hän tahtoi yhä vain päästä Wallen syliin, eikä kuulla jotain… kutittelua. Mahdollisuutta päästä laatikon luokse ei kuitenkaan sillä hetkellä ollut, joten Miina joutui tyytymään paikoillaan ylös alas tärinään ja ”Hih-hih-hii”-ääneen kuunteluun. Pian äänen lähde tulikin jo lähelle. Hän oli kaikkien tuntema, itse ylijumalien ylijumala, kaikkien janoisten sankari, kaikkien miesten esikuva; Villapaita-Sakari! ”Hih-hih-hii! Kutittaa!” hoki tuo mahtavin kaikista hypellessään Miinaa kohti pelkkä vihreä villapaita päällään.
Kakku sanoo:
"Pois! Mene pois!" Miina huusi kauhuissaan katsellessaan villapaitamonsterin lähestymistä.
"Kutittaa, kutittaa, kutittaa!" se vain huusi juostessaan melkein hidastetun näköisesti pikku Skittyä kohti. Mutta vihdoin Miinaa onnisti; hän päätyi laatikon luokse! Nopeasti Miina avasi laatikon kannen ja sukelsi sen uumeniin. Ja jälleen oli edessä pitkä pudotus. Kunnes hän laskeutui...
Ruusu sanoo:
...kuonolleen pehmeälle maaperälle, rantahiekalle. Lopettaessaan vauhtiuran luomisen liukumisellaan, Miina nousi istumaan ja sylki kuivat sannat suustaan, jotka oli liukuessaan hotkaissut. Hän oli palannut omituisesta kyrpä- ja pillulandiasta takaisin sinne mistä oli tullutkin ja missä myös armaansa Walle odotteli. Skitty oivalsi tämän nopeasti huomatessaan tutut maisemat ja lempi puskansa, jossa tapasi aina Wallea stalkkailla.
Töh Hapro sanoo:
Siinä se Walle nökötti, yhtä upean massiivisena kuin aina ennenkin. Miina kipitti sirosti Wailord-alfan vierelle ja täräytti: ”Minä rakastan sinua.” ”Minäkin rakastan sinua!” sanoi Walle ja he suutelivat. Wailord otti Skittyn selkäänsä ja he kulkivat yhdessä auringonlaskuun. Walle sai kaipaansa kotonaodottelijan ja Miina sai rakkaansa, jota oli niin kauan pusikossa stalkannut. Ylijumala Villapaita-Sakari sai elää onnellisena kyrpä- ja pillulandiassa, eikä hän enää vaivannut Miinaa, sillä kenenkään ei antanut Walle häneen koskea. Ainoastaan hän itse sai harrastaa hyvää seksiä Skittyn kanssa. Ja he elivät onnellisina elämänsä loppuun asti.
Valmistunut Yainaran, Ruusun, Haplon ja Kakun panostuksella päivinä 3.-4.4. uwu Ajattelimme sitä kaikenikäisten kirjaksi, jonka lukemisesta jokainen nauttisi.
Ideahan lähti Yaista; hän alkoi hokea yhteisessä keskustelussamme (jossa minä ja Yai menimme naimisiin kovien vaiheiden jälkeen <3) porn, porn, porn, josta kaikki kovasti intoutuivat. Ruusu totesi, että: ’Joku kirjottamaa PMD ropee pornoo BD’ ja Kakku siihen: ’Kaikki joukolla!
Porno-jatkotarina!’ òwó Skitty x Wailord oli Ruusun idea, häntä kiittäkäämme. Ja mitä minä tein? En yhtään mitään muuta kuin roikuin taustalla. Ai joo! Annoin tietysti asiantuntevan kommentin: ’JOOO!1’ liittyen johonkin asiaan jota en muista.
Ikäraja on K15, kuten otsikossakin seisoo~
Sensuureita on kovasti yritetty huijailla, mutta etteköhän te erota mitä siellä kuuluisi lukea ja mikä on ohitettu kiertoilmauksella uwu
----------------
Bell the CAT sanoo:
Olipa kerran nuori, pieni skitty, jonka nimi oli Miina. Miinalla oli hyvin omalaatuinen ongelma.
Hän oli rakastunut merenelävään. Eikä mihin tahansa merenelävään, vaan juuri siihen kaikista suurimpaan; Wailord-kuninkaaseen. Se oli lajitovereitaan suurempi, omasi jykevän ja hyväkuntoisen vartalon, ja sen charmikkuus oli viedä toisilta wailordeilta evät alta. Niin charmikkuus oli purrut Miinaankin, kun tämä näki kyseisen kunkun laumansa kanssa lähellä rantaa.
Ruusu sanoo:
Miina, pieni vaaleanpunainen Skitty, stalkkasi hartaasti joka päivä rakkaudensa kohdetta rannan läheiseen pusikkoon piiloutuneena. Hän oli niin ujo, ettei kehdannut käydä alfa-Wailordille juttelemaan suoraan. Hän vain unelmoi, stalkkasi ja kuolasi ihastuksensa perään.
Töh Hapro sanoo:
Vaan Miina rakas ei tiennytkään, että salaa rakasti alfa-Wailordkin häntä. Wailord nimeltään Walle oli toki valaiden valas ja alfojen alfa, mutta hänen elämästään puuttui rakkaus. Wallella ei ollut omaa pientä narttua, joka olisi ollut aina odottamassa häntä kotona, kun hän tuli Wailmer-lasten metsästysreissultaan (Walle oli hyvin lapsirakas persoona, joka piti erityisesti lasten takapäistä). Tähän työhön alfa-Wailord tahtoi Miinan.
Kakku sanoo:
Eräänä päivänä Miina-Skitty ei enää kestänyt riipivää tuskaa, jota hän kärsi kun ei joka välissä saanut nähdä rakkaan Wallensa valtaisaa ruhoa. Niinpä hän päätti, että nyt oli aika ryhtyä tositoimiin! Miina marssi päättäväisenä metsään, etsi miellyttävimmän näköisen puun ja ryhtyi raivokkaasti kynsimään runkoa. Se ei kuitenkaan auttanut mitään. Ohi sattui kävelemään Scyther, jota kovasti ihmetytti Miinan touhut. Niinpä se rohkaistui kysymään:
"Mitä sä niinku hommaat hei daa?"
Bell the CAT sanoo:
Miina mulkaisi Scytheriä, lyöden samantien päänsä vasten kynsittyä puuta. Miksi juuri TUON piti tulla hänen luokseen? Toinenhan oli tyhmä kuin saapas, ja käytti ihkupinkkejä meikkejä niinku! Ihminenkö se luulee olevansa?
"No siis kynsin puuta niinku daa", Miina vastasi matkien Scytherin ääntä ja ärsyttävää puhetapaa.
Ruusu sanoo:
Scyther siirsi tiuhaan tahtiin painoaan jalalta toiselle odottaessaan Skittyn vastausta kysymykseensä, saaden erittäin nätit ja uhkeat pisisselluliittipakaransa hyllymään hypnoottisesti. Sitten tämän punatut huulet pyöristyivät hämmästyksestä Skittyn töykeästä vastauksesta.
"WÄÄÄH! Kukaan ei rakasta muaaahhh!" Scyther räjähti parkumaan ja angstiinsa viilteli ranteitaan viikatekäsillään ja kyyneleleensä tuhrivat kauniit vosumeikkinsä; poskille valui kalliit merkki kajaalit ja ripsarit.
Töh Hapro sanoo:
"Lol", Miina totesi ja tuijotti toisen pelottavia viikatekäsiä kuin hypnoosissa. Skittyllä oli kummallinen himo viillellä itsekin itseään noilla isoilla kynsisaksilla, jotta hän saisi mielestään Wallen ihanan valtavan ihanuuden, joten nerokkaana tyttönä kisu nappasi Scytherin käsistä kiinni ja huusi: ”Minä rakastan sinua, jos saan viillellä itseäni noilla viikatteillasi!” Scyther lopetti hetkeksi viiltelyn ja nyyhki, muttei vielä vastannut mitään.
Kakku sanoo:
"R-rakastatko varmasti?" Scyther kysyi nyyhkäisten sanojen välissä dramaattisesti.
"Nyt ja ikuisesti!" Miina julisti ja sen kummempia kyselemättä otti suuresta viikatekädestä kiinni ja veti sen nahkansa poikki. Ja se sattui. Verta valui hitaasti Skittyn pinkkiin turkkiin sen tuijottaessa tyhmänä haavaansa. Sitten se kirkaisi korviasärkevästi ja alkoi sitten valittaa surkeana:
"Mitä minä meninkään tekemään?! Sanoin rakastavani toista, vaikka minun piti vain rakentaa lautta, jolla pääsisin rakkaani luo! En ansaitse häntä enää!"
Miina nyyhkytti vielä vähän ja sitten viilsi itseään jälleen Scytherin teräkädellä.
Ruusu sanoo:
Toinen yhtä syvä ja kivulias haava uursi rannetta ja purskahti verta, värjäten Miinan turkkia ja Scytherin terän taas punaiseksi. Kuullessaan Skittyn OIKEAN rakkauden julistuksen Scyther järkyttyi tajutessaan häntä ja hänen viikatettaan käytettävän vain hyväksi. Hän veti nopeasti kätensä pois Miinan ulottuvilta ja loukkaantuneena tunteillaan leikkimisestä läimäytti uutuuttaan hohtavalla caterpie-nahka laukullaan Skittyn poskea, johon jäi iskusta hehkuvan punainen jälki. Nahkalaukun kylki repeytyi siinä samassa auki ja kaikki sen sisältö lennähti syntyneestä reiästä ulos.
Töh Hapro sanoo:
Miinan poskea vasten läsähti ikävästi laukku, joka toi taas kipua mukanaan. ”Äh, lopeta jo hei”, Skitty sanoi toiselle pidellen kivistävää poskeaan ja huomasi sitten mitä laukusta oli putkahtanut. Wailordin kutsumis –pilli! Miina nappasi pillin tassuihinsa ja tutkaili sitä. Se oli hienostunut soitin, uusinta muotoilua (ja muistutti epäilyttävästi kyrpää, mutta Skitty ei tietenkään sitä huomannut). Miina kohotti pillin huulilleen ja puhalsi.
Kakku sanoo:
Sitten Miina vain odotti... ja odotti... ja odotti.
"Eikö tämä toimi?" hän kirkaisi epätoivoisena. Scytherkin heräsi angstisuudestaan todellisuuteen.
"Siis huoh, etsä niinku tosiaan tiedä miten tällasii käytetään? Annappa ku mää niinku näytän", hän sanoi Miinalle ja tarttui pilliin viikatekädellään (älkää vain kysykö miten hän siinä onnistui). Sitten hän tökkäsi pillin maahan paksu pää alaspäin ja alkoi tanssia ripaskaa sen edessä. Pian pilli alkoi herätä eloon: se kasvoi, kasvoi... ja pian siitä purkautui taivaalle sininen säde. Miina katsoi tätä kaikken silmät ihmetyksestä pyöreinä. Pian hän siristi silmiään, sillä hänestä näytti aivan siltä kuin taivaalta olisi ollut putoamassa jotain...
Ruusu sanoo:
Jotain, joka oli aivan pientä ja kevyttä. Wailord se ei ainakaan ollut, Miinan pettymykseksi. Pian kävikin ilmi sen olevan pieni paketti, joka oli kääritty kirkkovenein koristeltuun lahjapaperiin. Kohta kevyt paketti tipahti taivaalle hölmistelevän Skittyn otsalle terävä kulma edellä, aiheuttaen siihen pienen kuhmun. Kuhmuaan hieroten Miina alkoi tutkiskelemaan taivaalta tippunutta pakettia, johon oli kiinnitetty päälle lappu, jossa seisoi;
Töh Hapro sanoo:
’Näin se käy; ohjeet täydelliseen illan viettoon seksin merkeissä’ Miina tuijotti lappua kuin ei olisi ikinä nähnyt sitä (kuten ei tosiaan ollutkaan). Scytherkin kumartui katsomaan. ”Daa, varmaan vaan jotain turhaa ihQ-juttuu” hän totesi ja sörkki pakettia teräkädellään. Osuman jälkeen boksi heilahteli muutaman kerran omia aikojaan ja Miina ja Scyther vilkaisivat toisiaan. Miina ei kuitenkaan ollut ujo, vaan ojensi tassunsa ja avasi laatikon kannen.
Kakku sanoo:
Miina katsoi tarkasti sisään, siristi silmiään oikein kunnolla varmuuden vuoksi. Olipas outoa ettei siellä ollutkaan mitään. Tai ehkä Miinan näkö vain oli huonontumassa. Hän työnsi päätään hieman syvemmälle... ja vielä vähän. Lopulta Skittyn koko pää oli laatikon sisällä ja se roikkui enää vaivoin laatikon reunassa.
"Mitä ihQ siel on, anna mäki katon!" Scyther kirkaisi ja huitaisi. Huitaisullaan hän onnistui suistamaan Miinan tasapainosta ja kovaan ääneen naukaisten Miina putosi laatikon pimeisiin syvyyksiin.
"Ei se ollu mun vika..." Scyther sanoi puoliääneen ja lähti äkkiä hipsimään pois paikalta.
Bell the CAT sanoo:
Miina tunsi putoavansa yhä syvemmälle laatikkoon. Hän oli puristanut silmänsä tiukasti kiinni, ettei olisi nähnyt kun hänen tassunsa vaikka rusentuisivat mössöiksi tai jotain.
Putoaminen vain jatkui ja jatkui, Skittyn alkaessa pikkuhiljaa kyllästymään.
"Wittu, kuinka syvä tää laatikko muka on?!" Hän naukaisi turhautuneena, mutta samantien tunsikin pehmoisen määränpäänsä allaan.
Miina reväytti silmänsä ammolleen, kohdaten varsin .. öh, mukavan näyn, joka oli ...
Ruusu sanoo:
Kirkkovene sen aidommassa versiossaan! Skitty tunsi uppoavansa sen uumeniin yhtä liukkaasti kuin juoksuhiekkaan. Hän ei kuitenkaan antanut sitä tapahtua, että joutuisi kokemaan niin karmean lopun kuin tukehtumisen pillunesteisiin ja höyryihin, vaan työnsi esiin neulanterävät kyntensä, iski ne siniseen ihoseinämään ja alkoi kavuta niillä ylös turvaan. Samalla hetkellä kun hän ehti upottaa kyntensä lihaan, ilmassa kuului mahtava möläys ja iho Skittyn jalkain alla alkoi tutista.
Töh Hapro sanoo:
Ennen kuin Miina huomasikaan, oli hän yhtäkkiä syöksynyt ulos kirkkoveneestä kuin raketti. Kummallistahan se tietysti oli, mutta mitä sitä tiesi Wailordien alapäiden anatomiasta, kun ei ollut kaloihin tutustunut. Miina oli onnekseen niin onnekas, ettei edes tiennyt mihin oli päätynyt. Tai no, mistä oli nyt päässyt ulos, sillä hän lensi lujaa vauhtia taivaalla suoraan kohti valtaisaa kyrpää, joka kohosi edessä kuin valtava jäävuori. ”Voi wittu”, Skitty totesi sivistyneesti.
Kakku sanoo:
Koska Skitty oli jo lentänyt niin pitkälle, oli tätä lentoa enää mahdoton pysäyttää. Niinpä hän kauniissa kaaressa lensi ja törmäsi jättikyrpään. Törmäyksen jäljiltä sekaiseksi jäänyt pääkoppa ei edes rekisteröinyt, että hän oli lähtenyt putoamaan alaspäin. Hän kuitenkin tajusi asian olevan näin havahtuessaan seuraavassa kohteessaan. Ensin Miina ei millään käsittänyt missä oli, mutta sitten hän katsoi toiselle puolelleen ja ylöspäin. Kyllä vain, jättikyrpä sojotti siellä edelleen kuin puu. Ei ihme, että nämä ulokkeet, joita Skitty oli luullut heinänkorsiksi, näyttivät ja tuntuivat niin... karvaisilta.
Ruusu sanoo:
Saatuaan katseensa irti tuosta komeudesta, joka kohosi hänen vieressään, Miina alkoi katselemaan ympärilleen. Mutta mitään hän ei kyennyt nähdä kyrpäkarvaviidakkossa, vaikka niitä karvoja melko harvakseltaan olikin. Skitty alkoi taapertamaan siis kohti mielivaltaista tietä, joka johtaisi ennen pitkää pois pehkosta. Väistellessään kookkaita karvoja, tämä tuli törmänneeksi mm. pariin luurankoonkin.
Töh Hapro sanoo:
Luurangot saivat Miinan tuntemaan olonsa hieman ahdistuneeksi. Jostain kumman syystä hän näki myös lintuja, jotka olivat kummallisen muotoisia, vaaleita ja näyttivät siltä, että olivat nestettä. ”Ihme sakki koko tämäkin paska”, Miina sanoi. ”Totta turiset kuomaseni!” kuului ääni kauempaa. Skitty kääntyi nopeasti ympäri ja tähysteli. ”Hohhohoo minua et näekään, koska olen paras!” ääni ilmoitti omahyväisesti. Mutta Miina kohotti katseensa ja näki…
Kakku sanoo:
... pienenpienen siittiön! Tai no, Miinaan itseensä nähden se ei oikeastaan ollut pienenpieni, mutta sen tuottaneen olennon kokoon nähden kylläkin. Miina-raukka kuitenkin oli niin siveellinen, ettei hänellä ollut harmainta aavistusta siitä, mikä tuo ihmeolio hänen edessään oli. Koska hän oli uteliaalla ja varsin rohkealla tuulella, hän päätti kysyä suoraan.
"Mikä sinä olet?" Miina kysyi katsellen kysymyksen kohdetta kiinnostuneena.
Ruusu sanoo:
Mätkähdettyään Skittyn jalkojen eteen, puhuva siittiö nousi siimalleen Miinan tasolle.
"Älä pelkää, olen Herran Enkeli ja minulla on sinulle ilosanoma" Puhuva siittiö kertoi taivaallisen kuoron alkaessa säestää sen sanoja ja valokeilan valaistessa sitä. Miina räpsytteli hämmästyneenä silmiään. Hän kuvittelikin enkeleiden pukeutuvan valkoiseen, mutta ei ikinä olisi arvannut niiden näyttävän nuijapäiltä. Mutta totuus on joskus taruakin ihmeellisempää, joten Miina nieli koko tarinan.
"J-jaahas. Mikä ilosanoma?" Skitty kysyi siittiöltä pää kallellaan.
Töh Hapro sanoo:
Siittiö yskähti muutaman kerran, sillä ei selvästikään ollut valmistautunut tähän hankalaan kysymykseen, koska hän ei oikeasti ollut Herran Enkeli vaan ainoastaan pienen pieni siittiö, josta ei ollut mihinkään. Valonheittimet ja kuorokin oli ostettu Alepasta. ”Niin siis, ilosanoma tietysti”, totesi pikkusiittiö hermostuneesti kehää kiertäen, ”siitä että tuota noin… joku rakastaa sinua! Ja aiomme saattaa sinut ja rakkaasi yhteen.” Valhe meni ihan täydestä, sillä Miinan silmiin syttyivät tähdet ja hän päästi ’aww’-äänen ja olisi halannut siittiötä ellei tämä olisi niin pieni. ”OLET PARAS! OLEN AINA RAKASTANUT WALLEA JA NYT SAAN OLLA HÄNEN KANSSAAN!” huusi Miina ja raiskasi Capsin.
Kakku sanoo:
Miina laskeutui kumminkin pian onnen seitsemännestätoista taivaasta. Hänellä oli jo kiire päästä rakkaan Wallensa luokse ja tuo enkelihän oli luvannut johdattaa hänet sinne.
"Noniin, lähdetään sitten! Miten ajattelit viedä minut? Näytätkö tietä vai lennätätkö minut sinne vai taiotko ehkä?" Miina kyseli innoissaan. Nyt siittiö-parka oli tosissaan pulassa; eihän hän osannut lentää tai näyttää tietä kenenkään luo ja vielä vähemmän taikoa! Onneksi (tai epäonneksi) se kuitenkin välttyi vastaamasta; oli nimittäin tullut sen kuoleman aika. Yhtäkkiä, täysin varoittamatta, pikku siittiö vain surkastui Miinan katsellessa ihmetellen.
Ruusu sanoo:
Miina pukkasi eteensä henkensä heittänyttä siittiön raatoa varpaallaan koittaen, josko saisi siihen eloa. Mutta reaktiota ei tökkäämiseen näkynyt eikä kuulunut. Miina huokaisi syvään sangen turhautuneena siitä, että menetti juuri äkillisesti oppaansa, muttei jäänyt pitämään sille muistotilaisuutta, vaan lähti kyrsiintyneenä taas matkaan ja löysi tiensä ulos karvapöheiköstä. Hänen eteensä aukeni näky, jota Miina ei voinut uskoa..
Töh Hapro sanoo:
Nimittäin valtaisa kasa kuolleita siittiöitä! Osa niistä oli isompia, toiset pienempiä, mutta jokaiikka oli kuollut kuin kivi. Miinaa olisi puistattanut, ellei hän olisi ollut yhä rakkaushurmoksessa eikä hän ollen tajunnut yhtikäs mitään siitä, että hän käveli ruumishuoneella. Skitty-tyttönen tassutteli siis eteenpäin ruumiskasojen välissä ja silmäili hämmentyneenä ympärilleen. ”Ja missähän vitussa sitä nyt ollaan?” Miina pohdiskeli tajuamatta, että oli juuri sieltä vitusta onnistunut tässä hetki sitten karkaamaan. Yhtäkkiä Miina luuli tuntevansa maan tärinää ja näkevänsä liikettä, mutta koskaan ei voinut olla varma.
Kakku sanoo:
Tärinä oli niin vahvaa, että se sai Miinan suorastaan irtoamaan maasta. Ja pian painovoima pudotti hänet takaisin ja tärinä heitti hänet jälleen ilmaan. Pikku Skitty kirkui kauhuissaan.
"Miksi tässä kävi näin? En minä halunnut maanjäristystä! En tahtonut viillellä itseäni tai pudota valtavaan kirkkoveneeseen tai lentää valtavaan kyrpään pahki tai mitään muutakaan vastaavaa! Tahdoin vain päästä rakkaani luokse!" pikku Skitty huusi epätoivoisena. Ja jatkoi pomppimistaan. Ja äkkiä hän näki jälleen sen laatikon, joka oli tuonut hänet tänne!
Ruusu sanoo:
Miina näki tilaisuutensa tulleen paeta tästä hirvittävästi painajaisesti ja syöksähteli kohti laatikkoa aina kun sai siihen sinisen maan tärinältä tilaisuuden. Mutta myös laatikko oli tämän tärinän alaisena ja joutui vain kauemmaksi epätoivon valtaamasta Skittystä. "Ei prkele! Haluan pois täältä ja Wallun syliin!" Miina sai vinguttua tärinältään. Hänen korvissaan pauhui pian sen jälkeen voimakas möly, josta sai erottua jotenkuten lauseen "Hih-hih-hii! Kutittaa!"
Töh Hapro sanoo:
”No kuka wittu siellä nyt taas on?” Miina kysyi ärsyyntyneellä äänellään. Hän tahtoi yhä vain päästä Wallen syliin, eikä kuulla jotain… kutittelua. Mahdollisuutta päästä laatikon luokse ei kuitenkaan sillä hetkellä ollut, joten Miina joutui tyytymään paikoillaan ylös alas tärinään ja ”Hih-hih-hii”-ääneen kuunteluun. Pian äänen lähde tulikin jo lähelle. Hän oli kaikkien tuntema, itse ylijumalien ylijumala, kaikkien janoisten sankari, kaikkien miesten esikuva; Villapaita-Sakari! ”Hih-hih-hii! Kutittaa!” hoki tuo mahtavin kaikista hypellessään Miinaa kohti pelkkä vihreä villapaita päällään.
Kakku sanoo:
"Pois! Mene pois!" Miina huusi kauhuissaan katsellessaan villapaitamonsterin lähestymistä.
"Kutittaa, kutittaa, kutittaa!" se vain huusi juostessaan melkein hidastetun näköisesti pikku Skittyä kohti. Mutta vihdoin Miinaa onnisti; hän päätyi laatikon luokse! Nopeasti Miina avasi laatikon kannen ja sukelsi sen uumeniin. Ja jälleen oli edessä pitkä pudotus. Kunnes hän laskeutui...
Ruusu sanoo:
...kuonolleen pehmeälle maaperälle, rantahiekalle. Lopettaessaan vauhtiuran luomisen liukumisellaan, Miina nousi istumaan ja sylki kuivat sannat suustaan, jotka oli liukuessaan hotkaissut. Hän oli palannut omituisesta kyrpä- ja pillulandiasta takaisin sinne mistä oli tullutkin ja missä myös armaansa Walle odotteli. Skitty oivalsi tämän nopeasti huomatessaan tutut maisemat ja lempi puskansa, jossa tapasi aina Wallea stalkkailla.
Töh Hapro sanoo:
Siinä se Walle nökötti, yhtä upean massiivisena kuin aina ennenkin. Miina kipitti sirosti Wailord-alfan vierelle ja täräytti: ”Minä rakastan sinua.” ”Minäkin rakastan sinua!” sanoi Walle ja he suutelivat. Wailord otti Skittyn selkäänsä ja he kulkivat yhdessä auringonlaskuun. Walle sai kaipaansa kotonaodottelijan ja Miina sai rakkaansa, jota oli niin kauan pusikossa stalkannut. Ylijumala Villapaita-Sakari sai elää onnellisena kyrpä- ja pillulandiassa, eikä hän enää vaivannut Miinaa, sillä kenenkään ei antanut Walle häneen koskea. Ainoastaan hän itse sai harrastaa hyvää seksiä Skittyn kanssa. Ja he elivät onnellisina elämänsä loppuun asti.
