Rämeen kulkijat

[Gray]

Maj kuljeskeli pitkin rämettä haeskellen itselleen jotain suuhun pantavaa.
Vaikka olikin keskipäivä oli rämeellä niin usvaista ja koleaa että aurinko ei yltänyt usvan lävitse maahan saakka.
Maj tuhahti synkästi, kun hänen sorkkansa upposi liejuun, miten inhottavaa! Minkähän laista ruokaa täältä muka pitäisi löytyä? Otus katseli kitukasvuisia puita toiveikkaana, mutta hänen toiveensa haihtuivat hetkessä olemattomiin, kuin usva hänen jaloissaan. Puut olivat kituliaita, eikä maassa versonnut juuri muuta kuin turhia rikkaruohoja ja märkiä sammalia.
Maj'n kärsivällisyyttä koeteltiin nyt toden teolla, ja naaras kiristeli hampaitaan koettaen rauhoittua. Suolla ei auttaisi riehua, kun ei juuri nähnyt mihin astui, eikä tiennyt mikä jalansija olisi pettävä.
Äkkiä usvan seassa rasahti, ikäänkuin joku olisi polkenut jalkansa oksien sekaan. Maj'n kasvavahko vihantunne haihtui salamana ja se alkoi kolean viileästi katselemaan ympäristöään valmiina mihin tahansa.

[Anybody..]

[panda]

// Tulin pelastamaan! //

Hugh imeskeli etutassuaan, se maistui tavallista maukkaammalta tänään. Vai johtuiko se vain aavemaisesta usvasta? Hugh oli selvästi hermostunut ja pureskeli jo tässä vaiheessa tassuaan imeskelyn sijasta. Teddiursa ei ollut varma miten oli edes alunperin päätynyt tälle rämeelle, mutta nyt se halusi sieltä pois ja vähän äkkiä. Oli tässä jotain hyvääkin... ukkan ei ollut näkemässä, kuinka tämä Teddiursa asteli vapisten ja horjuen pitkin rämettä, täysin vailla suuntaa minne mennä.
Hugh tuli lahoavan kannon luo. Pokemon seisahtui ja tuijotti kantoa. Ihan kuin, hän olisi nähnyt sen, aiemminkin... "Voi ei! Kierrän kehää!": Hugh ulvahti ja tassu tippui Pokemonin suusta. Hugh alkoi painikoida, jos hän kiersi kehää, hän ei osannut enää mennä takaisin sinne, mistä tuli.
Kyyneleet silmissä Hugh vaipui istumaan, nyyhkyttäen omaa surkeuttaan ja surkeaa tilannetta.

[Gray]

[Sorry, kesti vähän tämä vastaaminen..]

Maj katsoi tarkkaavaisena Hugh'a ja tavoistaan poiketen lähestyi tätä hieman jäätävä katse kasvoillaan ja aloitti puhumisen. "Mitä ihmettä teddy tekee rämeellä?" Kysyi Maj jäätävän olemuksensa muuttuessa hivenen uteliaammaksi.
Maj lähestyi Hugh'a sankan usvan seasta. Kolea ilma vallitsi pokemonien ympärillä ja Maj olisi voinut vaikka vannoa kuulevansa rämeessä jonkin epämääräisen molskahduksen mutta ohitti äänen ja keskittyi Hugh'n.
Maj oli jo melko lähellä Hugh'a mutta pysyi varautuneena. Maj sanoi tälle, "Räme ei ole teddyille oikea paikka, kannattaisi lähteä kotiin."

[panda]

// No problem. Alkukankeuden syyksi pistetään. ^^ //

Hugh hätkähti ja nostaen itkuisen katseensa. "Mitä!? Kuka siellä?" Teddyursa nousi seisomaan, pälyillen ympärilleen. Kun Maj ilmestyi sumusta, Hugh oli huudahtaa, mutta oli liian peloissaan ettei saanut itsestään kuin pienen pihahduksen. Hugh katseli Maj:ta ja kun tämä esitti tälle ehdotuksen lähteä kotiin, Teddyursa purskahti itkuun: "Mutten osaa mennä kotiin. Olen eksynyt!"

[Gray]

Maj katsoi itkevää teddyursaa kylmästi mutta lopulta pyöräytti silmiään ja huokaisi syvään. "Ei kai tässä muuta voi kuin viedä sinut pois Rämeeltä.. Kai sinä sitä haluat?".
Maj ei ollut uskoa omia sanojaan, mutta pakko se oli.
Maj huikkasi Teddyursalle kutsuvasti ja sanoi painavasti sekä koleasti tälle, "Vien sinut pois Rämeeltä mutta yhdellä ehdolla, et mainosta olinpaikkaani muille.. Olen yks.. Itsenäinen.".

[panda]

Hugh nosti katseensa. Se ei voinut uskoa korviaan. "O-Oletko tosissasi?" Ei, Maj ei valehdellut. Hugh ponkaisi pystyyn ja huudahti: "Voi kiitos, kiitos, kiitos! Kuinka voinkaan ikinä korvata tämän sinulle?" Teddyursa loikkasi Majta kohti, halaten tätä, näin hetken mielijohteesta.