Eksynyt raunioiden uumenissa

[Kacku]

Merenrannan lähellä sijaitsevasta rauniosta kuului outoa ääntä. Jotkut vanhukset, jotka olivat ikänsä eläneet siiden lähistöllä sanoivat vanhan kummituksen olevan jälleen liikkeellä. Totuus oli paljon arkisempi. Kurosu vaelteli ympäriinsä raunioissa tutkiskellen outoja kirjoituksia, joita seinillä oli. Kuten arvata saattoi, hän ei tajunnut niistä yhtään mitään. Mutta hän oli kuullut raunioista ja päättänyt hetken mielijohteesta lähteä sumeilematta tutkimaan niitä. Ja vaikkei hän halunnut myöntää sitä, hän oli onnistunut jo lyhyen ajan sisällä eksymään siihen sokkeloon. Ja ne raunioista kuuluvat äänetkin olivat hänen aiheuttamiaan. Onneksi sentään raunioissa ei ollut hyökkääviä pokémoneja, muuten hän olisi varmaan todella pulassa. Mutta silti ulos pitäisi päästä.
"Haloooo, onko täällä ketään?" Kurosu huusi jo ties kuinka monetta kertaa, varmaan jälleen turhaan.

[yainara]

*Kurosu ei todellakaan ollut ainoa joka on eksynyt sokkeloisiin raunioihin, sillä siellä harhailee hahmo .. eikun kaksi. Nimittän Ava ja Nyako ovat eksyneet päivän aikana raunioihin aika kivasti. He ovat myös törmänneet erääseen pokéjoukkoon, jotka hyökkäsivät heidän kimppuunsa. Mutta Avan ja Nyakon yhteistyöllä he selvisivät joukosta.. Naaras sai ruhjeita ja hänen voimansa ovat melkein lopussa, toisin kuin Nyako, joka oli heti taistelun jälkeen nukahtanut ja tuhisee hiljaa Toxamin pään päällä.
Ava laahustaa hetken käytävää pitkin, kunnes saapuu huoneeseen, ja naaras lysähtää nurkkaan makaamaan, ja Nyako liukuu kevyesti nukkuessaan Avan otsalle, tassut roikkuen silmän päällä. Naaras heilauttaa päätään hiukan taakse, ja Ryneko valuu niskan kautta selän päälle.
Toxami laskee päänsä maahan, sulkien silmänsä, aikoen nukahtaa että voisi palautella voimiaan. Mutta, kun he pääsivät kuuloetäisyydelle, Ava kuuli Kurosun huutelun, ja naaraan pää nousee ylös taas, ja hän vilkuilee huonetta.*
"Kuka siellä?"
*Ava huudahti takaisin, vilkaisten samalla unissaan naukaisevaa Nyakoa, joka ei kuitenkaan huutelun takia herännytkään.*

[Kacku]

Kurosu oli jo vähällä luopua toivosta, kun kuuli jonkun huutavan vastauksen. Hän lähti heti äänen suuntaan, toivoen löytävänsä ulos. Mutta hän löysikin vain suuren huoneen, jossa ei ensi vilkaisulla näyttänyt olevan mitään. Pian hän kuitenkin huomasi pari pokémonia huoneen toisessa päässä. Lähemmäs päästyään Kurosun toiveet laskivat jälleen. Molemmat olivat hänelle tuntematonta lajia, toinen oli selvästi vahingoittunut, toinen oli syvässä unessa eikä kumpikaan todellakaan näyttänyt sellaiselta, joka osaisi jotenkin ulos koko paikasta.
"Jahas, mitäs porukkaa täältä löytyy? Ja miten te olette tänne joutuneet? Ja mitä teille on tapahtunut?" Weavile aloitti kyselyn päästyään kunnolla näköetäisyydelle.

[yainara]

*Ava katsoi pitkään ovensuulle, kunnes siitä astuu sisään hieman ilkeän näköinen Weavile. Ennenkuin Kurosu pääsee näköetäisyydelle, naaras kampeaa ylös aristaen hieman vasenta etujalkaansa, jossa törrötti vieläkin muutama myrkkypiikki, mutta myrkky ei ole päässyt tekemään hallaa kun Toxamin ruumiissa virtaa muutenkin myrkkyä, onhan hän kyseistä tyyppiä.
Nyako herää siihen kun Ava yht'äkkiä liikkuukin, ja hän aukaisee silmänsä puoliksi, tuijottaen unenpöpperöisenä eteensä, mutta näkee kaiken sumeasti. Uros räpäyttää silmiään pari kertaa, kunnes näkö selkenee ja huomaa lähestyvän Weavilen. Ryneko säikähtää kiljaisten, ja pinkaisee Avan pään päälle piiloutuen naaraan otsaharjan sekaan, ja hännät ja jalat jäävät vain näkyville, ja yksi kurkkiva silmä pilkistää harjan seasta.
Ava katsoo Weavilen tulemista, ja hänen päästessä näköetäisyydelle naaras perääntyy askeleen. Naaras ei nyt huonokuntoisena viitsi alkaa ilkeäksi, sillä hän oikeastaan pelkääkin että Kurosu suuttuu siitä ja hyökkää kimppuun, ja toisen voitto olisi jo selvä, sillä Avalla ei riitä energiat tappeluun juuri nyt.*
"..Eh .. Eksyttiin ja jotkut sekopäät hyökkäsivät kimppuumme."
*Ava vastaa hieman vastahakoisesti. Hänestä oli outoa vastata noin tuntemattomalle, se ei ole hänen tapaistaan, ei ollenkaan. Mutta hän ajatteli omaa etuaan; ehkä toinen ei hyökkääkkään vaikka vähän ilkeältä vaikuttaakin.*

[Vihdoinkin sain vastattua! >w< *Juhlii*]

[Kacku]

Kurosu katseli nyt kaksikkoa entistä tarkemmin. Ihan oudon näköisiä. Sitten pienempi heräsi ja hetken Kurosu jo luuli, että se hyppäisi hänen kimppuunsa. Mutta ei, se taisikin vain olla pelossa. No, mikäs ihme sekään oli jos tosiaan oli käynyt kuten isompi selitti. Ei ihmekään jos ne pelkäsivät.
"Jaa että sillä tavalla. No, voitte rauhoittua, minä en ole sellainen sekopää. Mutta en olisi arvannut että niitäkin täällä liikkuu. Kaipa olin onnekas kun en niihin törmännyt. Mutta olen silti eksynyt ja oletan että te ette tiedä miten täältä pääsee ulos?" Kurosu kysäisi. Hän halusi tietää jos siihen oli pienikin mahdollisuus. Häntä ei kovin huvittanut ajatus raunioihin jäämisestä ja sellaiseen sekopääjoukkoon törmäämisestä. Eli parempi hankkiutua pian ulos.

[yainara]

*Kurosun sanomisesta Ava huokaisee helpotuksesta, ja "piilossaan" kököttävä Nyako pitää sitä hyvänä eleenä, ja siirtää tassullaan harjasta naamansa edestä tullen enemmän näkyviin, ja tapittaa Kurosua syvälle silmiin päästämättä ääntäkään.
Naaras nyökkää Weavilelle.*
"Oletit oikein, emme ollenkaan tiedä missäpäin on uloskäynti, eheh .."
*Myrkkytyyppinen vastaa animehikipisaran valuessa ohimolle.*
"Mutta pitää etsiä se uloskäynti, olisi kiva päästä täältä joskus poiskin, mutta näin heikkona en oikein pitkälle pääse.. Sattuisiko sinulla olemaan mitään mikä palauttaisi voimiani?"
*Ava kysäisee kallistaen pienesti päätään, ja tuijottaa Kurosua. Pään päällä ollut Ryneko katsoo hetken Avaa, ja liukuu alas Toxamin selälle ja hyppää siitä alas, ja kipittää pari askelta eteenpäin, tuijottaen Weavilea, joka näyttää näin "sammakkoperspektiivissä (hemmetin äikäntunnit XD)" tavattoman suurelta. Uroksen suu loksahtaa auki ja se vain tuijottaa tyhmänä.*

[Kacku]

Kurosu tyytyi vain huokaamaan epäonneaan. Nyt heitä oli kolme vaeltamassa labyrinttimaisessa rauniomuodostelmassa. Ainakin heitä oli sitten myös kolme tappelemassa vastaan jos jotkut hullut päättäisivätkin hypellä vastaan.
"Mitään parannusesineitä, niinkö?" Weavile sanoi toiselle ja veti jostain esille kätevänkokoisen pienen pussin, jossa säilytti tavaraa retkiö varten. Nyt pussi sattui vielä olemaan ääriään myöten täynnä, sillä hän käytti esineitä äärimmäisen säästeliäästi, ei sitä tiennyt jos ne tulisivat yllättäen tarpeellisiksi ja sitten siitä riemu ratkeaisi kun ne oli tuhlattukin turhaan. Weavile yritti parhaansa mukaan olla välittämättä pikkupokémonilta saamastaan huomiosta ja kaiveli vain hermostuneena tavarapussiaan. Samalla hän alkoi mielessään harmitella sitä, ettei ollut viitsinyt sijoittaa Kecleon-veljesten myymään kuuluisaan 'pakopalloon', jonka avulla pääsi häipymään luolastoista kohtuullisen turvallisesti. Eikä tässä hullussa paikassa tietenkään voinut sellaisia hienouksia olla. Näitä hän mietiskeli pussia penkoessaan ja tuskaili kun ei millään löytänyt mitään. Mutta lopulta ne kaivatut tavarat sitte löytyivät.
"Tässä kaksi oran-marjaa, olkaa hyvät. Parantavat ja täyttävät vatsaa hieman. Toivottavasti teitä ei uhkaa nälkäkuolema, sillä haluaisin säästää ruokatavaroita niin kauan kuin suinkin mahdollista", Weavile saarnasi samalla kun heitti nälkäiselle parille marjat.

[yainara]

*Ava nyökkää Kurosulle, ja katsoo kun toinen veti jostain pienen pussin ja kaivelee sitä. Samalla Toxami tuntee pienen pistoksen vasemmassa etujalassaan ja katsoo alas, huomaten Nyakon, joka kiskoo hampaillaan myrkkypiikkejä pois naaraan etujalasta. Avan suulle leviää kevyt, äidillinen hymy (.....Erh.....), ja hän laskee päätään ja nuolaisee Nyakon otsaa ikäänkuin kiitokseksi. Nyako vetää loputkin piikit Avan jalasta ja katsoo sitten Avaa, naukaisten iloisesti heilutellen häntiään. Sitten Ryneko kääntyy ihmettelemään taas Kurosua. Ava taasen nostaa katseensa takaisin Weavileen, joka löytää marjat ja heittää ne kaksikolle. Ava nappaa marjan suoraan ilmasta kitaansa ja syö sen, kun taas Nyako lähtee ilosta kiljahtaen kauemmas vierivän marjan perään, ja näyttää enemmänkin leikkivän sillä. Toxami kääntää katseensa pikkupokémoniin ja naurahtaa pienesti.*
"Nyako, ruoalla ei leikitä."
*Ava sanoo ja Ryneko kääntää katseensa naaraaseen, tuijottaen silmät suurina, ja sitten tajuaakin syödä marjan.
Myrkkytyyppinen kääntää taasen katseensa Kurosuun hymyillen kiitollisena.*
"Kiitos! Ei minulla niin hirveä nälkä ole että pitäisi nyt heti syödä, ja Nyako nyt saa vatsansa täyteen jo tuosta marjasta."
*Ava tokaisee Kurosulle. Samalla Nyako tassuttelee Weavilen ja Toxamin väliin ja istahtaa siihen, ja tuijottaa molempia suurempia pokémoneja vuorotellen.*
"Niin muuten, mikä on nimesi? Itse olen Ava, ja hänen nimensä jo kuulitkin."
*Ava esittäytyy, ja viittaa sitten Nyakoon.*

[Kacku]

Heitettyään marjat kaksikolle Kurosu istahti alas kovalle, kylmälle kivilattialle ja tunki kätevän pienen tavarapussinsa takaisin sinne salaperäiseen paikkaan, josta oli sen ottanutkin. Marjat näemmä kelpasivat molemmille, sillä toinen söi omansa heti ja toinenkin pisti sen poskeensa pienen leikkimisen jälkeen. Kurosu katseli pikkuisen marjan kanssa huitomista virnuillen. Sille oli aina vaikeaa uskoa miten pienistä ja oudoista pikkuasioista pennut huvittuivat.
"Ei kestä kiitellä, pitäähän pulassa olevia toki auttaa. Ja minusta on mukava auttaa. Hyvä kun kukaan ei ole niin nälkäinen että pitäisi ruokatavaroita kaivella esiin, niitä on minulla erittäin rajallisesti", Kurosu selitti. Leikkisä pikkupokémon tassutteli kahden keskustelijan väliin ja tuijotti. Kurosu tuijotti leikkimielisesti takaisin aina kun pikkuinen siirsi siihen katseensa.
"Siis Ava. Ja pikkuinen taitaa olla nimeltään Nyako. Minä taas olen Kurosu", pokémon esitteli itsensä takaisin. [kuulostaapa tyhmältä ò.o] Sitten se muisti taas että nyt olisi eräs tärkeä asia hoidettavana.
"Meidän pitäisi varmaan yrittää päästä täältä uloskin, nyt kun olette hieman paremmassa kunnossa ja niin edespäin. Lähdemmekö kävelemään saman tien?" hän kysyi.

[yainara]

[Jups, eli Ava & Nyako on vedetty pois pelistä. Kaippa ne selvisi raunioista ehjin nahoin X'D Aamen. Pelin loppu. Didaduu.]