Salamavoimaa!

[totoro]

Naruiya oli saapunut salamavuoren juurille. Naaras ajatteli, että pääsisi kerrankin olemaan rauhassa. Tuskin kukaan eksyisi salamavuorille pahimmalla mahdollisella säällä. Naru lähti kiipeämään kohti huippua, vaikka sinne tuskin pääsisi. Vuori oli liukas sateesta, mutta Naruiya tarttui vahvalla otteella kiinni. Matka oli rasittava, varsinkin pitkän kävelymatkan jälkeen. Naru alkoi väsyä, mutta ei antanut itsensä nukahtaa. Umbreon katseli mustia pilviä. "Parasta levähtää, ei kukaan tänne tule" Naruiya huokasi ja asettui makuulleen. Se ei sulkenut silmiään, tai kääntänyt katsettaan. Naru tuijotti vuoren juurelle, ja varmisti ettei kukaan häiritsisi hänen rauhaansa. "Zapdos, pyh! Tuskin sellaista edes täällä on. Tälle säälle on luonnollinen selitys" Naruiya naurahti ja hymyili. Nuori naaras jäi makaamaan pienelle tasanteelle, katsoi alas ja lopulta nukahti hetkeksi.

[Ziharn]

Umbreonin ikäväksi sattui vuorella olemaan joku muukin. Tarkemmin ottaen valkeaturkkinen Renneon, jonka mielipuolinen katse haravoi vuoren huipulta alaspäin epäonnisten kulkijoiden varalta. Valkeat, sulkaiset siivet oli levitetty suuriksi sivuille ja ne olivat erittäin nuhjuiset ja likaiset. Muutenkin oli pokemon erittäin saastainen, eihän naaras siisteydestä tiennyt mitään. Punaiset silmät lurpattivat vain puoliksi auki, liikahtamattaan tuo veti ilmaa, likaista ilmaa, keuhkoihinsa, rinta kohoillen. Muuten ei olento liikahtanutkaan, muuten kuin että rinta kohoili hieman ja silmät liikahtelivat hieman lähes suljettujen silmäluomien alla.

Mutta sitten. Silmät rävähtivät täysin avoinaisiksi. Siivet kohottautuivat huomattavasti korkeammalle ja pää nousi korkealle. Silmät seurasivat alhaalla liikkuvaa pokemonia, tummaa Umbreonia. Hitaasti nousi Renneonin suupielille mielipuolinen virne, joka tehostettuna silmien hulluun tuijotukseen antoivat varsin sekavan, mutta myös pelottavan vaikutuksen. Valkea iski nuhjuisilla ja ryvettyneillä siivillään muutaman kerran ja ihme kyllä, nousi ilmaan. Punasilmä lähti mieleipuolinen ilme kasvoillaan liitelemään nopeasti alemmas, kohti tuota toista pokemonia. Puolessa välissä matkaa Renneon kuitenkin syöksyikin kohti maata ja iskeytyi lujasti maata vasten. Se sai aikaan pienen kivivyöryn, mutta kivet olivat kyllä kaikki varsin pieniä. Naaras pyöri, kieri ja iskeytyi vasten kovaa maata, mutta kohta se jo seisoi taas pystyssä. Kovilla ruhjeilla, kyllä, mutta hengissä yhtä kaikki. Pian Kauna kuitenkin syöksähti taas liikkeelle, lähestyen nopeasti ja erittäin äänekkäästi toista. Pian tuo seisoikin kuin mielipuolinen enkeli toisen yllä, tummuneet siivet levällään ja mielipuolinen katse toisessa.
Kuin kuoleman enkeli.

#Ja toivottavasti ei ahdista jos kirjoitan joissain kohdin vähän pidempiä ^^''#

[totoro]

Naruiya hätkähti nopeasti hereille. Se katsoi ylös, ja näki jotain yläpuolellaan. "Tietenkin täällä piti olla joku" naaras mutisi ja sulki silmänsä, mutta nousi pian pystyyn. Naruiya tarkasteli valkoista, likaista pokemonia. Umbreon istahti ja katseli pettynyt ilme naamallaan maahan. "Mitä sinä haluat?" Naru mutisi hiljaa ja katsoi pokemonia kulmat kurtussa. Naaras ei yhtään pitänyt toisen ilmeestä, se oli jotenkin karmiva. Naruiya päätti olla varoivainen, jos toinen vaikka hyökkäisi. Umbreon oli kovin huonossa kunnossa, niin paljon oli jo maailmaa koettu ja taisteluita käytä. Naruiya käänsi päätään alas päin, kunnioittaen valkoista, siivekästä ja nuhjuista olentoa yllään.

[Ziharn]

#Ainiin, Kaunalla on vähän kuin toinen persoona ja sen puheet kursivoin "-merkkien välissä ^^#

Kauna tuijotti mielipuolisesti punaiset silmät pyöreinä toista, virne haihtui hiljalleen ja nyt katse oli pikemminkin lävitsetunkeva. Katse tarkasteli toista, arvioi. Toinen oli heikon näköisessä kunnossa, joka ei kylläkään haitannut Renneonia vastaan, olihan tuo täysi mielipuoli juuri sillä hetkellä ja myöskin suunnittelemaan kyvytön. Olisihan kuitenkin Rienna apuna, toiset kun eivät sitä nähneet.
" Se on ilkeä, se puukottaa selkään heti kun käännät selkäsi... " Rienna mutisi Kaunan suulla, sanat olivat erittäin hiljaiset, olisi vain pieni mahdollisuus että toinen kuulisi kaiken. Rienna tuijotti toista ärtyneesti Kaunan silmin, tuijotti toista väheksyen ja halveksuen.
" ... Tapetaan se, sitten se ei voi puukottaa selkään... " Rienna mutisi Kaunalle sen omalla suulla ja mielipuolinen virne kohosi jälleen suupielille.

Sitten valtava salama halkaisi taivaan, se valaisi koko vuoren ja naaraan suusta kuului pelottava karjaisu. Sulkasiipi lennähti eteenpäin, mutta tömähtikin juuri ennen osumistaan toiseen johonkin muuhun, joka sivalsi pokemonin lentämään kauemmas vasemmalle. Kauna nosti pelokkaana ja ärtyneenä katseensa taivaalle ja näki mahtavan lintupokemonin kirkuvan raivoaan taivaalle, saade salamat halkomaan jälleen taivaita.

"Kuka uskaltaa häiritä vuoreni rauhaa!!!" Zapdos karjui ja tuijotti murhaavasti kahta paljon pienempää pokemonia. Kauna tuijotti takaisin ja karjaisi jälleen. Lintupokemon kallisti huvittuneena päätään ja käytti Thunderia. Kauna kiepsahti viime tingassa juuri sivummalle ja salamat halkoivat vain suuria lohkareita halki. Renneon pyörähti ympäri ja syöksyi sitten Umbreonia kohti, väistäen viime tingassa.
"Noh, autatko minua vai et..?!!" Kauna karjui ja syöksyi sitten kohti Zapdosta.

[totoro]

#Vedän Naruiyan pois pelistä, sillä en jaksa tätä jumitusta -.-#