With the insanity~ #Ruby ja Flower 8)#

[Ziharn]

#Eli tänne siis Ruby ja Flower kera hahmonsa ^^ Mahti otsikot jälleen alá Ziharn~ XD Ja näin btw, ne puheet jotka on kursivoitu, ovat siis Riennan puhetta~ Näin selvennykseksi ^^#

Yksinäinen tassu painautui tasaiseen maahan. Kylmä ja välinpitämätön katse tuijotti vain eteenpäin, se ei harhaillut minnekään. Punasilmä vaikutti tylsistyneeltä ja sitä se tosiaan olikin. Ketään ei oltu kohdattu pitkään aikaan ja vaimea murahdus pääsi suusta.
"Kukaan ei tahdo tavata Kauna-raukkaa, uskovat hulluksi." Hiljainen puhe kumpusi suusta.
"Eivät ymmärrä Kauna-rukkaa, halveksivat ja luulevat hulluksi. Kukaan ei häntä kaipaa.. Ääni oli kylmä ja ärsyttävä, osoitettu vain puhujalle itselleen. Siivekäs murahti jälleen ja raotti suutaan.
"Älä kutsu minua Kaunaksi!" Sorrow sihahti kipakasti ja iski jalkansa pysähdyksiin. Siivet levisivät uhkaavasti näkymättömälle olennolle, jonka naaras näki omin silmin vierellään.
"Olen White Sorrow, en Kauna!" tuo siivekäs toisti haaleammalle kopiolleen itsestään. Naaras sohaisi sitä siivellään, mutta ilman vaikutusta. Jälleen oli yksi päivä tuon olennon elämästä tuon oudon kohtauksen alaisena.

Punaiset silmät kääntyivät toiseen päin. Sorrow väläytti hampaitaan toiselle ja mulkaisi sitä. Juuri tämän takia tuota pokemonia pidettiin hulluna, muut kun eivät nähneet sitä. Siksi White-paralla ei ollutkaan ystäviä. Valkea käänsi jälleen katseensa ja ensimmäistä kertaa se kiersi maisemia. Kaunaksikin kutsuttu tuhahti vaisusti, ketään ei vieläkään ollut näköpiirissä.

Siivet levittyivät sivuille ja tuo iski pari kertaa niitä yhteen. Hento olento nousi ilmaan ja katseli alueita lintuperspektiivistä. Tasanko oli edelleen hiljainen. Lyhyt murahdus kumpusi jälleen kerran tuon kurkusta vaimeana ja siivet laskostuivat kylkiin, kun tuo valkea lähti huimaan syöksyyn. Vähän ennen maata Renneon kuitenkin levitti vielä siipensä, ne hidastivat laskeutumista vain hieman, mutta isku oli silti varsin kova ja pokemon rysähti melkein suoraan maahan makaamaan. Punasilmä jäi ilmeettömänä makaamaan maahan, silmät kiinnittyivät johonkin kaukaiseen ja siivet repsottivat luonnottomassa asennossa. Kauempaa katsottuna Sorrow saattoi hyvinkin näyttää kuolleelta.

[flower]

Marie käveli nopeaa tahtia tasangolla. "Miten minä sitten tähän paikkaan päädyinkin?" Marie valitti itsekseen ja istahti hetkeksi. Se silitti häntäänsä, joka oli aivan pölyn peitossa. "En sitten yhtään pidä tästä" Marie sanoi ja painoi silmänsä kiinni. Se mietiskeli hetken rauhassa ja avasi silmänsä sitten. Maisema ei ollut muuttunut, kuten Marie oli toivonut. Nyt ei kai muukaan auttanut kuin odottaa apua, jos sellaista sattui tänne. Espeon kävi maaten ja tuijotti lähintä voikukkaa. "Ei sitten parempaa tekemistä ole arvokkaalla Espeonilla..." Marie sanoi itsekseen ja nousi istumaan. "Onko täällä ketään?" Marie huuteli ympärilleen, mutta vastausta ei kuulunut. Naaras jäi hiljaa odottamaan muita pokemoneja, edes pientä äännähdystä.

[Ruby]

// ......... :00 *Häiriintyy Sasuke-avan tuijotuksen takia ja juoksee Itachin taakse piiloon* Se kiusaa! DD: Se ei nyt taida hirveästi haitata jos vaihdan hahmoa näin kesken kaiken :0 kuka ihmeessä pistäisi Caseyn tasangolle? XDDD Tämä siis tunkee paikalle kahden Kohteliaan pichu parinsa kanssa uwu Katselen muuten samalla Half moon Diaryn Amv:itä, joten mitään hyvin järkevää tekstiä ei kannata odottaa :0 //

"Nee nee, Niné, miksi me siis tultiinkaan tänne?" Niná asetteli rusettiaan paremmin kaulaansa, ja vilkaisi sisartaan uteliaasti. Kaksoset olivat kävelleet jo tuntikausia täysin tyhjällä tasangolla, eikä yhtään pokémonia ollut tullut sinä aikana vastaan. "... Sanoinhan jo ettei siihen ole mitään erityistä syytä, Niná." Sanoi Niné ärsyyntyneesti ja vilkuili valppaasti ympärilleen, kuin varmistaakseen ettei paikalla ollut varmasti ketään. "Halusin vain päästä eroon siitä sinun uskollisesta ihailijalaumastasi." Niná huokaisi syvään ja pisti silmänsä hitaasti kiinni. "... Et sitten vieläkään ole tottunut siihen, huh..." Tämä sanoi itsekseen, ja hymähti pienesti. Niné mulkaisi siskoaan vihaisesti, ja puristi pienet keltaiset käpälänsä nytkkiin. "Mitä tuo oli muka olevinaan!?" Niná katsahti sisareensa päin ehkä vähän pelästyneestikkin. "E-En minä mitään pahaa sillä tarkoittanut! Ajattelin vain ääneen..." Niné tuhahti kuuluvasti ja jatkoi kävelyään eteenpäin. Niná raukka puolestaan ei voinut tehdä mitään muuta kuin vain yksinkertaisesti pysytellä perässä. Naaras ei mitenkään erityisesti viihtynyt täysin tyhjillä alueilla, Toisin kuin Niné. Ärtyisäluonteinen pichu vilkuili ympärilleen, ja tuhahti aina välillä tylsistyneesti. Naaraan päivä ei ollut alkanut tänään hyvin, joten pichulta oli tosiaankin hyödytöntä odottaa yhtään tippaa sympatiaa. Niná olisi puolestaan ollut elämänsä kunnossa ilman kiukuttelevaa sisartaan, mutta eihän naaras sitä tietenkään älynnyt. Niná vain halusi olla rakkaan siskonsa kanssa tämän oikutteluista huolimatta. Vaikka miten asiaa katsoi, Tasanko oli ja pysyi tyhjänä.

Oliko siellä ylipäätänsä minkäänlaista elämää pichujen lisäksi?

// Joo, siis Ziha saa luvan luvata mulle että tälläkertaa ei tule Sellasia keskiverto ropetuksia (Ne mitä me kaksi yleensä kirjoitetaan on keskivertoja: Kun vertaa kakun haplon ja veerun kirjoituksiin >.>) koska muuten mä jumitan ja paljon owo Eli vähän lyhyempää tälläkertaa, joohan? uwu //

[Ziharn]

Yht' äkkiä silmät liikahtivat hieman ja Renneon sulki ne nopeasti. Sitten se avasi ne hitaasti, värisi hetken ja rupesi sitten selvittämään itseään siitä sotkussa jossa se makasi. Siivet oikenivat rusahdellen ja naaras seisoi pian kummastuneen näköisenä tasangon laidalla.
' Kuulinko minä... Puhetta? ' Sorrow kallisti mielipuolisen ilmeen kera päätään ja pyöritteli korviaan, yrittäen näin havaita puhetta läheltä. Punaiset silmät pyörähtivät pään mukana ympäri ja silloin katse tavoitti kaksi pientä olentoa kauempana.
"Kuu, väkeä.. Nekin vihaavat sinua varmasti..." puhutteli jälleen haaleampi, muille näkymätön yksilö.
"White voisi tavata ne.." White Sorrow sanoi hyvin tyhmältä kuulostaen ja muutti ilmeensä hyvin mielipuoliseksi, tarkoituksena ollen kuitenkin näyttää mukavammalta.

Renneon lähti astelemaan hieman huojuen kohti kahta pientä pokemonia ja saapuikin pian puhe-etäisyydelle.
"... Hei..." Kauna sanoi hiljaisella mutta kuultavalla äänellä. Punakultaiset silmät tuijottivat kahta Pichua varsin pelottavastikin, vaikka tuo naaras itse ei sitä tajunnutkaan. Pichujen takana häilyi kaksi vaaleampaa olentoa, jotka olivat täysin samanlaiset kuin kaksi oikeaakin Pichua. Sorrow kallisti päätään hieman ja tuijotti olentoja - Pichujen sieluja. Toinen hyppeli pirteänä ja iloisena, toinen oli vaisumpi ja tuijotti ilmeisesti sisarensa touhuja.
"... White Sorrow.... Olen White Sorrow." Sorrow puhui uudelleen ja tuijotti edelleen pelottavan näköisenä Pichuja. Siivet olivat levällään kylkiä vasten ja olivat koko ajan hanganneet maata. Naaras tuhahti vaisusti ja astui askeleen kohti Pichuja.
"Keitä ovat nämä tuntemattomat? Taatusti ilkeitä ja inhottavia jälleen Kaunalla!" kylmä ääni sanoi Renneonin suusta. Se oli hyvin paljon erilaisempi kuin tuon pokemonin oikea ääni, siitä saattoi jo hyvinkin tajuta että täysin eri henkilö puhui juuri silloin. Kauna kallisti päätään, nyt kehoa hallitsi kahden persoonan pahempi puoli, Rienna.

#owo.. Ei kai siitä nyt tullut niin himmuisen pitkä? Ja en minä mahda jos inspaa!! >__<''#

[flower]

Marie tuijotti eteenpäin tympääntyneenä. "Ei sitten kukaan viitsi auttaa... Täytyy kai pärjätä yksin" naaras sanoi hieman masentuneena, mutta nosti päänsä sitten kohti aurinkoa. "Ainoa seuralaiseni" Espeon sanoi hiljaa auringolle, joka näytti paistavan aina vain kirkkaammin. Marie katseli epätoivoisena ympärilleen. Pian jostain kuului ääniä. "Puhetta, tarkemmin sanottuna kahden Pichun puhetta" Marie sanoi kuultuaan äänet. Naaraalla oli hyvin tarkka kuulo, ja se erotti eri pokemonien äänet helposti. Siinä oli myös joku toinen, jota Marie ei ollut ennen nähnyt, tai kuullut. Ei koskaan. Naaras lähti suunnistamaan, ja tuli noin 5 metrin päähän noista kolmesta. Se tarkkaili niitä ja pysyi paikallaan. Naaras odotti, että joku huomaisi sen tai puhuisi sille.

[Ziharn]

#Jos nyt laitettaisi vaikka 3 päivän deadline kun inspaisi pelailla.. Ja en tahtoisi jumittaa muuten vain~ 8P#

Sorrow tuijotti kahta Pichua ihmeissään, kaksikko ei sanonut naaraalle yhtään mitään. Renneon pyöräytti korvansa ympäri ja supisi joitain sanoja niin hiljaa ettei kukaan niitä kuullut.
"Pichuilla... Ystävä lähellä..?" Kauna kohotti päätään ja tuijotti punakultaisilla silmillään Pichu kaksikkoa. Sitten pelottava katse kääntyi takaviistoon, tuijottamaan suoraan Espeonia silmiin.
"White Sorrow.. On nimi.. Mikä sinun?" Puhe oli kangertelevaa, koska sairaus oli jälleen ottanut vallan. Naaras tuijotti mielipuolisesti hymyillen Espeonia ja kallisti päätään. Valkeat, sulkaiset siivet makasivat osittain maata vasten ja olivat hyvin likaiset.

Valkea astahti pari askelta Espeoniin päin ja seisahtui sitten. Nyt oli huomio täysin vetäytynyt pois Pichuista, kuin ne eivät edes olisi enää paikalla. White oli keskittänyt kaikki ajatuksensa nyt Espeoniin ja hiljainen ääni kumpusi jälleen naaraan kurkusta ja nyt jos oli tarkkana, sen saattoi jopa kuulla.
"Varo, jos päästät sen pois näkösältä se hyökkää takaapäin ja tappaa sinut niille sijoillesi. Ja varo myös tuota Pichu-kaksikkoa, nekin voivat hyökätä aivan äkkiarvaamatta, niin kuin kaikki muutkin silloin tekivät." Rienna lausui ja virnisti ilkeästi. Valkea astui askeleen eteenpäin ja seisahtui sitten hetkeksi. Pian siivekäs kuitenkin syöksähti Espeonia kohti ilman minkäänlaista merkkiä aikomuksistaan. Renneon tavoitteli hampaillaan toisen kurkkua ja ilkeä virne hallitsi naamaa täysin. Ja jollei Espeon olisi tarpeeksi nopea, saisi tuo pian kurkkuunsa kiinni rivin valkeita, teräviä hampaita ja se voisi olla vanhemman pokemonin loppu.

[flower]

Marie oli todella nopea, mutta joutui silti vastustelemaan täysin voimin. Pian naaras pääsi hieman taaemmas. Espeon otti ystävällisen ilmeen kasvoilleen. Hymy melkein viesti yhtä ainoata asiaa. Marie halusi olla ystäviä, ei aikonut pahaa. Naaras uskoi hymyn toimivan, ja että tuo pokemon voisi auttaa hänet pois täältä tasangoilta. Marie ei nimittäin ollenkaan pitänyt tuollaisesta paikasta, jossa ei juurikaan kasveja näkynyt. Tai niin hiekkaista ja likaista. Mutta nyt oli vain odotettava että toinen ymmärtäisi Marieta. Naaras päätti puhua pokemonille. "En halua pahaa kenellekkään, olen ystävä" Marie sanoi hiljaa, mutta niin että toinen kuuli. Marie toivoi noiden sanojen ja hymyn toimivan. Naaras jäi odottamaan toisen reaktiota jännittyneesti.

[Ziharn]

#Ööö.. Näin alustavasti, eihän tuossa selviä miten Marie suhtautuu miun hahmon hyökkäykseen.. (?) Eli voisitko sie sen korjata, nihnih.. ^^#

[flower]

//Tuota tuota, korjaan sen myöhemmin, nyt on liika juttuja tehtävänä kun koulu on alkamassa taas pian//

[Ziharn]

#Juu, eli valitettavasti vetelen nyt hahmoni poies, kun en viitsi turhaan jumitella.. Kiitos kuitenkin ^^#