Vaarat selkäsi takana. (Joki)

[Ruusu Ursula]

Varhaisaamun hämärryttämän taivaan alla kiertelee ohut, kostea sumu. Ruohokasvit uinuvat yhä kannatellen painavia kastepisaroita vahapinnallaan. Niiden saartama, eteenpäin lipuva joki pujottelee irtokivien välissä, heitellen vedestä välillä pisaroitaan ja on toistaiseksi vielä ainoa ääni alueella. Harmaat pilvet pidättelevät menestyksekkäästi aurinkoa, jonka aika loistaa on kohta käsillä.
Riutunut Frighteon uros astelee maiseman poikki sumun keskelle. Se hengittää hyvin raskaasti, eikä näytä olevan kunnossa. Maahan tippuileekin jokaisella askeleella pisara kirkkaanpunaista verta, joka saattaisi kieliä haavoittumisesta. Pokémonin hopeiset silmämunat välkehtivät, niiden skannatessa aluetta. Aika näyttää sen silmissä olevan pysähtynyt. Se oli epätavallista. Minne tahansa Frighteon oli iltasella kulkenutkin, oli siellä sattunut olemaan sumuista. Aivan kuin sitä olisi aina seurannut pimeys, sumu ja kuoleman hiljaisuus. Mutta ei, kyllä se on sattumaa.

Varjo pokémon ottaa harkittuja askelia kohti jokea ja asettautuu seisomaan keskelle virtausta. Frighteon katsahtaa alas toivoen näkevänsä peilikuvansa, mutta vesi kuohahtelee aivan liikaa. Ainoat kuviot siihen saavat aikaan huulenpielestä tippuilevat veripisarat. Pokémon upottaa nopeasti päänsä veden alle, päin vastavirtausta ja taas noustessaan ravistelee itseään. Veri on nyt toistaiseksi puhdistettu turkin peittämältä leualta. Uros jatkaa kahlausta vastavirtaan jonkin matkaa ja kiinnittää kohta katseensa matalaoksaiseen puuhun. Sen varjoihin Frighteon päättää jäädä väijyksiin. Odottamaan päivän ensimmäistä ateriaa joelle.

#Mariedilla taitaa olla uhri tulossa :9#

[maried]

Vähän kauempana yläjuoksulla joki leveni lammikon tapaiseksi, syvenikin huomattavasti. Siellä lillui suuri mustekalan näköinen otus.
Isoruko tuli pikkuhiljaa tajuihinsa. Ensin se luuli olevansa meressä ja vain lillui paikoillaan. Mutta havaitessaan olevansa keskellä metsää, heräsikin huomattavasti vikkelämmin.
'Mitä mitä mitääh? Missä minä olen?!' Isoruko pyöri ympyrää verrattain pienellä vesialueella. Se muisti hämärästi tapelleensa jonkun kanssa, mutta sillä ei ollut aavistustakaan miten se oli päätynyt metsään sieltä meren keskeltä.
Isoruko yritti rauhoittua. Se hengitti pari kertaa rauhallisesti sisään ja ulos.
'Mutta tämä kaikki on sen toisen vikaa!' Isoruko keksi. Sillä ei käynyt mielessä että ehkä vastustaja oli ollut vähän liian iso ja voimakas ja singonnut Tentacruelin vaivattomasti metsälampeen.
'Noh, annan sille köniin kunhan pääsen täältä pois.' Isoruko alkoi mittailla katselaan pääsisikö se jokea pitkin takaisin mereen. Joki vaikutta tarpeeksi syvältä ja johonkihan se laski kuitenkin. Toivottavasti ei kuitenkaan toiseen lampeen tai Tentacruel jäisi tänne ikuisiksi ajoiksi.
Se aloitti uhakrohkean matkansa joen kuohuissa käyttäen lonkeroita apunaan. Lonkeroita oli muuten taas kadonnut muutama kappale, edellisen tappelun tulosta. Jonkin ajan päästä joki hiljensi tahtiaan ja siinä oli helpompi edetä. Mutta se myös madaltui huomattavasti.
'Kökkö...' Isoruko kirosi ja pysähtyi pohtimaan tilannettaan.
Se ei huomannut Frighteonia varjoissa, koska oli niin keskittynyt ongelmaansa.

[Ruusu Ursula]

Frighteon pysyttelee matalana, pitäen luisevan vartalonsa vasten maanpintaa ja odottaa kärsivällisenä liikettä edessään. Kokemuksestakin tietää, että ennemmin tai myöhemmin villinä elävät tarvitsivat vettä juodakseen. Joki oli siis varsin oiva paikka saalistukseen.
Pian uros valpastuu huomatessaan virtaa pitkin etenevän, suuren hahmon. Leveät, tikein suljetut huulenpielet kohoavat omahyväiseen virneeseen. Tummaturkkinen päättää yllättää tuon mystisen, sumuun verhoutuneen jääsäteellään. Se oli voimakas, osui pitkälle ja saattoi hyydyttää toisen liikkeet täysin. Toisaalta se näytti metsästäjän olinsijan ja jaloistaan vikkelällä oli tilaisuus päästä karkuun. Frighteon kuitenkin nousee jaloilleen, pysytellen varjoissa ja valmistelee sädettä. Pitkän henkäyksen aikana tuon suun sisällä hehkuilee kirkasta energiaa, tiivistyen, kunnes lopulta purkautuu hyytävänä säteenä kohdetta kohti. Liikkeen heiketessä pokémon syöksähtää piilostaan niin, että vain oksat vavahtavat ja loikkii lähemmäksi jokea.
' Prkl ' Se kavahtaa nähdessään olennon tarkemmin. Tuollaista isoa, limaista harvemmin näki metsässä. Tavallisesti monet olisivat tässä vaiheessa pelänneet ja harkinneet vakavasti perääntymistä. Frighteon kuitenkin näkee oivan tilaisuuden saada kunnolla syödäkseen. Isommalla olennolla oli luonnollisesti suuremmat varjot. Uros lähestyy hitaasti, mutta arkailematta Tentacruelia ihan puhe-etäisyydelle, pysytellen uhkaavasti kumarassa.

#Osuuko hyökkäys? :]#

[maried]

Tentacruel ei tajunnut mikä häneen iski. Yhtäkkiä hän vain hyytyi paikoilleen keskelle jokea. Isoruko ulvaisi vihaisena. Kirotun sumun takia se ei ensin nähnyt pajoakaan, mutta havaitsi sitten jonkun lähestyvän kumarassa. 'Ovelaa, en oikein osaa sumun ja kumartuneen olemuksen takia sanoa mikä Pokemon se on... Mutta eipä tässä hätiä mitiä...' Isoruko havaitsi että osa lonkeroista oli vielä jotenkin toimintakykyisiä, ei toisin riittävästi, mutta ehkä sillä saisi jonkinlaista hämäystä aikaiseksi kunnes lamaannus hellittäisi. Oisi tietysti mukava päästä mereen, mutta kunnon tappelu oisi kyllä vieläkin mukavampaa.

[Ruusu Ursula]

Sumun väistyessä askeltavan Frighteonin tieltä, se ensimmäistä kertaa kykenee näkemään uhrinsa kehon yksityiskohtineen. Tosin tuon kelmeää ihoa peittää nyt suurilta osin rosoinen jääpinta. Nähtävästi Frighteonin jääsäde siis osui. Siitäkös uros on mielissään. Sen viiruiksi kavenneet, hohtavat silmät nauliutuvat ahnaasti vesipokemoniin. Vinkuva tuulenviima heilauttelee sen sähkönsinistä harjasta kuin vanhaa riepua. Pian tuon ohut kieli tunkeutuu huulten välistä, notkahtaen velttona alas, mutta nousten taas kiermurtelemaan lipaistakseen kuonoa. Vereen tuhriutunut sylki juoksee lihaksen pinnalla. Kuonoon jää sen kosketuksesta ohut punainen viiru.
Pokemon alkaa kiertelemään toista kuin aavikon taivaalla korppikotkat kuolevaa.
" Typeryssh.. " Kolkko ääni sähisee. Pää pysyttelee koko ajan painuneena. Lähes paljas häntä keinuu tasaisesti askelten mukana.
' Mönki suoraan ansaani. Tämän yksilön aivot ovat nähtävästi korvattu vedellä. ' Frighteonin vartalo kääntyy sulavasti tuon huomatessa pääpalkinnon odottavan jalkojensa alla - pyöreäpiirteinen, Tentacruelin varjo. Tummaturkkinen jää seisomaan vain viiden jalan etäisyydelle saaliistaan. Kieli perääntyy hallitusti suun uumeniin ja nuori uros supistaa huulensa. Tentacruelin tumma varjo alkaa värisemään ja hiljalleen häilymään savuksi, irroten maasta ja leijailee kohti Frighteonin kuonoa.

#Ignoraa Isorukon varjon väriseminen, jos koet sen autohitiksi.#

[maried]

Hahaa, tätä Isoruko oli odottanut. Nyt hän saattoi näyttää toiselle Pokemonille taivaan merkit.
"Mitäs luulet puuhaavasi?!" Isoruko räjähti toimintaan, jääiskut eivät tehonneet kovin hyvin vesipokemoneja vastaan ja nytkin se toimi kunnolla vain koska Isoruko ei tiennyt hyökkäyksen tulosta mitään. "Sinähän et minua täällä turhaan pidättele, turkasen lurjus!"
Isorukon suunnitelmana oli vain ottaa ja murskata heiveröisen koiraeläin teräviin rantakiviin, että pääsisi jatkamaan keskeytynyttä matkaansa kohti omaa rakasta kotiaan, joten Tentacruelin julmat lonkerot kurottivat kohti pikkuista Frighteonia.

//Ilmeisesti Kallan hyökkäys keskeytyy? //

[Ruusu Ursula]

Frighteon hätkähtää jaloillaan Tentacruelin rähjäämistä. Sen keho kumartuu vaistomaisesti alemmas ja pokémon nostaa katseensa takaisin meduusaan. Tuohon, jonka piti olla kyvytön toimimaan jääsäteen osumasta. Nuorukaisena Kalla ei ymmärrä tyyppien välistä eroa, joten tämä ei ollut tietoinen siitäkään, miten eri saaliit parhaiten pysäytetään. Jään kuuluisi käydä jokaiseen samalla tavalla - Kalla mielsi. Sen ruokailu kuitenkin jää nyt niin ikään kesken ja varjo tarrautuu takaisin ruohikkoon. Uroksen katseessa on hieman tervettä pelkoa, kunnioitusta suurempaansa kohtaan. Kuitenkin se on valmiudessa kohtaamaan Tentacruelin iskuja, jos niitä on tullakseen. Mutta pitää muistaa, että nyt Frighteon on puolestaan yllätetty. Sen puolustus onkin rakennettu liian hätäisesti ollakseen pettämätön.
" Hiljaa! Etkö tajua, että selviäisit minusshta ehjänä pysshymällä paikallasi?! " Pokémon sähähtää sylki lentäen. Se ei ehdi edes kieltään väläyttää, kun jo saa vastaansa meduusan lonkerot. Frighteon ehtisi ehkä pois alta, mutta jääräpäisyyttään jää mielummin kohtaamaan vihollisensa heti. Ei kunniansa tunteva Frighteon tuollaisia hyytelöaivoisia nilviäisiä kumarra. Sitä paitsi uroksen mielestä noin suurta saalista ei sopinut päästää karkuun.
Pokémon loikkii Tentacruelia vastaan, väistellen parhaansa lonkeroita. Sen kynnet hohtavat terävyyttään ja niillä se yrittää silvota lonkeroita tieltään päättömästi, ja outo kiilto silmillään. Sivustakatsoja voisi luulla tuon menettäneen kontrollin itseensä. Kallalla on kuitenkin tavoite; tavoittaa Tentacruelin kuori ja repiä se auki.

#Grr.. Kalla ei pysty puhumaan tarpeeksi sähisevästi foorumin sensuurien vuoksi =_=#

[maried]

Ja siinä vaurioitui taas yksi lonkero! Mutta se ei Isorukoa haitannut, olihan hänellä vielä reilusti lonkeroita Frighteonin raadeltavaksi. Ja ne jotka eivät menneet poikki, paranisivat aikaa myöten. Tietysti vain jos hän selviäisi hengissä tuosta raatelukoneesta.
Hiukan Isorukoa hermostutti se miten toinen oli niin päällekäyvä. Tämä mustekalaolio oli kuitenkin ollut useissa taisteluissa ja hänestä Frighteon taisteli kuin henkensä kaupalla, ihan kuin ei oisi muuta vaihtoehtoa. Miksei se vain jäänyt odottamaan jotain pienempää saalista, jos sillä oli nälkä?
"Hohohoo, sinä tykkäät tapella! Siitä minä pidän! Mikään ei piristä päivää niin kuin kunnon tappalu!" Isoruko nautti tästä tilanteesta kuitenkin suunnattomasti ja ajatteli hyödyntää kaiken siitä. Ei hänellä niin kiire ollut kotiin.
"Mitäs tästä pitäisit?" Isoruko tokaisi huomatessaan Frighteonin pääsevän hälyttävän lähelle jääräpäisellä otteellaan tappeluun. Isoruko rupesi kehittämään vedestä kuplia ja kohta joki näytti aivan kylpyammeelta, johon oli kaadettu hiukan liikaa kylpyvaahtoa. Isorukon ideana oli kadota kuplien sekaan ja yllättää pikku koiruli hyökkäämällä jostain kuolleesta kulmasta.

[Ruusu Ursula]

Kalla saa kokea silpomisen riemun tulosten ollessa toivotut; Muutamat lonkerot saavat pinnalleen rivin siistiä viiltoja. Frighteonien sulavuus ja nopeus olivat monien lonkeroiden väistelyssä ihan omiaan. Tosin tuo joutui painamaan liikkuessaan leveät korvansa alas vähentääkseen ilmanvastusta. Näytti luontokin kannustavan tällä kertaa vesipokémonia. Kosteutta riitti sekä ilmassa että ympäristössä. Kastepisarat eivät tosiaan parantaneet kitkaa, joten Frighteonin kaltaisen hontelot jalat luiskahtelivat hieman loikkiessa ja syöksyessä.
Enimmäkseen tuon kynnet pääsivät käyttöön, sillä hampaitakaan kyseinen ei omaa. Ne olivat surkastuneet evoluutiossa olemattomiksi, koskeivät olleet koskaan käytössä. Mitä tuolle mahtoi, kun kuono oli sidottu visusti remmillä kiinni. Suun sai auki kylliksi puhumiseen, joka sekään ei ollut kovin selkeää.
Limainen jättiläinen yltyy taas mörisemään. Rohkeutta ja uhoa siltä ei kyllä puuttunut, piti Kallan myöntää. Toisaalta näitä piirteitä ei uupunut myöskään varjojen herralta, mutta Kalla alkaa lisäksi menettää malttinsa. Tuon veri miltein kiehuu suonissa Tentacruelin nauraessa päin naamaa. Julkeaakin! Kallan puolesta sanat olivat tosiaan jo sanottu. Vesipokémonin läsnäolo suorastaan kuvottaa ylpeää hopeasilmäistä.
No, Frighteon kyllä näyttäisi tuolle isottelijalle, kuka näitä metsästysalueita hallitsee! Itsehän oikein kaivoi verta nenästään.
’ Laitan sinut vielä anelemaan nopeaa kuolemaa. ’
Pokémon seuraa keskittyneenä lonkeroiden liikkeitä, sillä viimeiseksi tuo halusi noiden saastaisten saavan kehostaan otteen. Se saattaisi olla sitten kerrasta poikki…

Frighteon ei ensin kuuntelekaan Tentacruelia tai kiinnitä erityisemmin huomiota tämän touhuun. Kuitenkin vaahtojen jo vyöryessä nurmelle, osaa Kalla katsoa jalkoihinsa. Tuo ei tosin ymmärtänyt, mitä ideaa tuossa oli. Ajatteliko saalis, että saisi Frighteonin pakenemaan häntä koipien välissä nähdessään kasan kauniita kuplia? Kallaa ihan huvittaa moinen epätoivo.
Vaahtomeri tosin näyttää vain kasvavan ja peittävän luojansa suojiinsa. Frighteon pystyy vain perääntymään tieltä ja kiertelemään vuorta. Näyttää siltä, ettei Tentacrueliin pääse enään ollenkaan käsiksi.... Ellei sitten.
Kalla vaivaa hieman aivosolujaan ja saa aikaan ihan hyviä ideoita, miten asiat kääntyisivät kannaltaan suotuisiksi. Vaahto näyttää kevyeltä, joten siitä saattaisi päästä eroon voimakkaalla puhalluksella. Myöskään jää hyökkäykset eivät olleet huono vaihtoehto. Kuplat muodostuvat pääosin vedestä, joka puolestaan voisi jäätyä.
Pokémon hykertelee nerouttaan, jolkuttaen taukoamatta Tentacruelin suojamuurin ympärillä. Se hengittää pihisten, tuntien veren rautaisen maun suussaan. Kalla oli ehkä nopea ja notkea, melkoisen vahvakin, mutta kestävyytensä oli hieman keskiarvoja heikompi. Tuo oli valmiiksi uuvuttanut itseään käyttämällä energiaansa hyppelyyn, hyökkäyksiin ja väistelyyn. Toistaiseksi Tentacruel ei ollut saanut vielä iskuja perille.

Kalla toteuttaa ideaansa siirtymällä kauemmas. Pysähtyessään pokémon vetää ilmaa sieraimiinsa, kunnes keuhkonsa ovat laajimmillaan.
' Minulta on turha piiloutua. ' Tuo ajattelee ja puhaltaa samassa suustaan voimakkaan tuulenviiman vaahtokeon keskikohtaan.

[maried]

Ehkä tässä vaahtojutussa oli vähän parantamisen varaa. Isoruko ei nimittäin paljon itse nyt nähnyt täältä keskeltä mitään. Oisi sittenkin pitänyt tähdätä se Frighteoniin.
Ei se mitään, ei se mitään. Ainakaan tuo raatelija ei vahingoittanut häntä juuri nyt ja Isorukolla oli aikaa miettiä mitä tekisi seuraavaksi. Se osasi kyllä vielä muutaman tempun joita saattoi käyttää maallakin, mutta lonkeroista ei tainnut tämän vastustajan kanssa olla kamalasti apua. Hän ei ollut ehtinyt saada kunnon otetta Frighteonista, mutta ehkä hän voisi jossain vaiheessa yrittää käyttää lonkeroitaan nyrkkien tapaan ja vain paukutella toista Pokemonia niillä. Ja Frighteonilla tuntui olevan pitkän matkan hyökkäyksiä enemmän, joten ehkä jos Tentacruel pääsisi tarpeeksi lähelle...
Isoruko kiipesi vaahdon suojassa pois joesta juuri kun Frighteon rupesi puhaltamaan vaahtoa pois. Isoruko lähetti matkaan kasan myrkkynuolia kohti Frighteonia ja rynnisti lonkerot ojossa vaahdon suojasta kohti toista.
"Nyt alkaa lentää verta!" Isoruko karjui mielipuolisena ja heilutti lonkeroitaan kuin paraskin nyrkkitappelija Frighteonin ympärillä. "Kahdeksan lonkeroa yhtä aikaa melkein joka sivulta! Väistä näitä!" Isoruko nauroi hurmiossa.

[Ruusu Ursula]

Myrkkypiikit tulivat Frighteonille täytenä yllätyksenä. Se ei ehdi tehdä pienintäkään väistöliikettä, kun saa jo myrkkypiikkisateen kylkeensä. Lihaksia kouristaa hieman piikkien työnnyttyä syvälle ihon läpi. Itse piikit eivät edes tuntuneet kuin pienenä pistelynä, kuin jäsen olisi puutunut. Kuitenkin kunkin neulan vapauttamalla myrkyllä oli toinen vaikutus. Normaalisti Frighteoniin eivät myrkyt tehneet hallaa, mutta näin hyvä osuma oli jo vaarallinen. Kalla tuntee hetken sietämätöntä kipua ja poltetta lihaksissaan. Se seisahtuu, pyrkien antamaan keholleen aikaa tottua poltteeseen.
Ei siinä tosin ehtinyt edes ajatella tahi levätä, kun Tentacruel jo rymistelee kohti voimaa uhkuen. Frighteon pakottaa itsensä liikkeelle ja hieman kömpelösti tuon tärisevät jalat kantavat kehoa juoksussa. Lonkerot näyttävät piirittävän pokémonin ja vuorollaan täräyttävät sitä kohti. Kallan kynnet puolestaan hehkuvat taas ja vastaiskuna viiltelevät kuin veitset. Myrkky toimii varkain ja leviää sydämen tykyttäessä yhä kiivaammin.
Yllättäen Kallan luisevat jalat pettävät hetkeksi ja lonkeron isku saa pokémonin lennähtämään kauemmas jokeen, jossa on jo huomattavasti syvempää. Tummaturkkinen uppoaa miltein välittömästi pinnan alle, vajoten syvemmälle kohti mustaa tuntematonta. Kalla tottakai on uimataidollinen ja pyrkiikin kohti pintaa, mutta silloin myrkky saa lihakset kouristelemaan hallitsemattomasti. Frighteon ymmärtää sentään sylkäistä Tentacruelin varalta mustepilven veteen, joka verhouu pokémonin täysin ja antaa hieman ylimääräistä aikaa palautua. Vedessä ei silti ollut aikaa kuin minuutteja - Frighteonit tarvitsivat ilmaa hengittää.
' Kirotun myrkky. En pysty liikkumaan... Hukunko nyt tänne? ' Virtaus vei pokémonin nykivää kehoa mukanaan ja Frighteon joutui sylkemään mustetta vain enemmän samalla kun pidätteli henkeään.
Näkö siinä alkoi hämärtyä ja taju mennä. Onnekseen pokémon huomaa tunnon taas palaavan, ja virtauksen avulla se pääsee nopeasti lähelle kuivaa maata. Missähän se limanuljaska on nyt? Tuleeko se perässä? Kalla puskee ylös vedestä ja vilkuilee taakseen. Vedestä raskaaksi kastunut turkki väsyttää pokémonin lihaksia entisestään. Se ravisteleekin turkkiaan voimakkaasti ja istahtaa raskaasti paikalleen, ja tuijottaa edessään lainehtivan veden syvyyksiin. Mitään ei näy eikä kuulu moneen hetkeen. Kallaa ärsyttää moinen; hänen saaliinsa, jonka eteen hän oli nähnyt kovasti vaivaa oli päässyt karkuun.

Kalla alkaa yskimään ja hänen suuhunsa tunkeaa etäisesti tuttu maku. Hän myös huomaa kehonsa tärisevän ja maisema hänen edessään sumenee kuin paksu usva olisi liukunut eteen verhoksi. Irvistäen Kalla nousee jaloilleen ja nilkuttaa veden luota puiden varjojen kätköihin.
' Parasta etsiä jokin suojaisa soppi, missä voin parantua rauhassa. '

#Puurrr. Arvoisaa vastapelaajaa ei ole näkynyt toviin, eikä viesteihini vastaa, joten otan valtuudet vetäytyä Kallani kanssa. Mutta kiitos, Maried, tästä viihdyttävästä pelistä.#

[iselumin]

Prednisone Online <a href="http://mewkid.net/buy-prednisone/">Buy Prednisone Online</a> cka.wrpl.pmdrope.proboards.com.xsg.mo mewkid.net/buy-prednisone/

[ijifleceqem]

Buy Prednisone Online <a href="http://mewkid.net/buy-prednisone/">Prednisone Without Dr Prescription</a> oyd.levo.pmdrope.proboards.com.pvc.jj mewkid.net/buy-prednisone/