|
Post by Kaya on Feb 20, 2009 15:23:47 GMT -2
//Näin Mystery Dungeon -episodin vajaa vuosi sitten. Siinä pokémonit todella puhuivat pelkän ääntelyn sijaan, ja puhuessaan aukoivat muistaakseni myös suutaan - minun muistiini tosin ei ole paljon luottamista. Sitä paitsi ei tuolla mitään merkitystäkään ole, turhaa pilkuntökintää minun puoleltani//
Vulpix oli kipittänyt varjonsa perään, ja Routa sai astella hetken aivan yksin. Ei Glaceon Selesiä missään nimessä inhonnut, mutta naaras vain viihtyi paremmin omissa oloissaan. Jääpokémon huokasi hiljaa. Se oli halunnut vain hetken katsella merta ja nyt suunnitelmat olivat menneet auttamattoman pieleen. Rauhan hetki rikkoutui pian, kun Seles palasi Glaceonin rinnalle päivänvarjoaan kantaen. Tulipokémon yritti aloittaa jonkinlaista keskusteluakin, ja Routa vastaili toiselle kohteliaisuuden vuoksi. "No jaa, en pahemmin ole kiinnostunut säätiloista. Lumisade tietysti suo minulle etuja ja helle haittoja tyyppini vuoksi, mutta omalla tavallaan ne ovat kaikki kauniita." Glaceon vilkaisi puhetoveriaan, ja päätti itsekin kysyä jotain. Kuitenkin Seles niin toivoi... "Oletko täältäpäin kotoisin? En muista nähneeni sinua aiemmin, tosin se johtunee siitä, että en nykyään viihdy samassa paikassa kovin kauaa." Routa puheli kevyesti, eikä sitä suinkaan haittaisi, vaikka Vulpix jättäisi vastaamattakin.
|
|
|
Post by rollchan on Mar 4, 2009 18:55:32 GMT -2
Vulpix nyökkäili glaceonille vastaukseksi. Routa osasi puhua kauniisti ja vaikutti erittäin älykkäältä, vaikkakin hiljaisuudesta enemmän pitävältä. Siitä huolimatta jääpokemon itsekin esitti vastakysymyksen. Seleksestä se oli niin hauskaa! Oli mukavaa puhua itse, mutta vielä mukavampaa kuulla toisen juttelevan. "Asun kaupungin länsilaidalla itsekseni. Tulenkin usein viikonloppuna tänne rannalle tai menen läheiseen metsään vaeltelemaan ja ihmettelemään." Seles oli jo jatkaa vaelteluaiheestaan, mutta viime hetkellä jätti sen sikseen ja kysyi, oliko Roudalla vakituista asuinpaikkaa kaupungissa, vai oliko tämä kenties kulkija. Hänestä olisi ainakin jännittävää olla jonkinlainen seikkailija tai vaikka pelastustiimin jäsen, mutta ehkäpä oli vain parempi pysytellä "taviksena". Seles ei sitä vielä huomannut, mutta kauempaa oli heitä kohti tulossa jotain. Se oli niin kaukana, ettei siitä olisi vielä edes voinut tietää, mikä se oli. Joka tapauksessa se tuli kaksikkoa kohti kiireellä.
//Jee, jotain uutta jännää. Mielikuvituksesi varaan jätin, mitä. ;3 Oon häijy.//
|
|
|
Post by Kaya on Mar 8, 2009 15:56:33 GMT -2
//Olet selvästi. Krauh, mun mielikuvitustani ei kannattaisi tukea, muuten käy näin...//
Glaceon kuunteli Selesin puhetta vaiti, ja vastasi vasta, kun siltä itseltään jotain kysyttiin. "Ei, minulla ei ole minkäänlaista asuinpaikkaa. Kierrän ympäriinsä, yritän löytää samankaltaisuuksia entiseen maailmaani verrattuna." Routa hiljeni äkisti. Tämä aihe oli sille vähän arka, eikä siitä puhuminen näin tuoreen tuttavuuden kanssa tuntunut kovin luontevalta. Naaras yrittikin keksiä nopeasti uutta puheenaihetta, mutta säästyi siltä vaivalta. Piskuinen Pidgey tömähti jääpokémonin takaraivoon suunnattomalla nopeudella, saaden Roudan ulvahtamaan ja ottamaan pari tukiaskelta eteenpäin. Pidgey oli pudonnut maahan, ja katseli törmäyksensä kohteena ollutta Glaceonia ja tämän seurassa olevaa Vulpixia silmät hämmästyksestä suurina. Aluksi Routa oli aikonut läksyttää häiritsijäänsä, mutta koska kyseessä oli selkeästi vahinko, ei naaras hennonut sanoa mitään.
//...nimittäin pikkulinnut alkavat sekaantua asioihin.//
Edit: Koska pelitoverini nyt sitten päätti lähteä;
Pidgey sopersi nopeasti pahoittelunsa, ja viuhahti höyhenet pörröllään tiehensä yhtä äkillisesti kuin oli saapunutkin. Routa tuijotti hetken hölmistyneenä linnun perään. Pian Glaceon kuitenkin käänsi katseensa Selesiin, todeten, että hänenkin oli aika lähteä. Pokémonin juostessa tassut jättivät hiekkaan jäljet, jotka tuuli peitti nopeasti alleen. Pian näytti siltä, kuin Routa ei olisi koskaan rannalla käynytkään. Ainoat jäljet jääpokémonin vierailusta olivat Vulpixin ja kahden Mightyenan mielissä, ja hekin unohtaisivat hänet pian.
|
|