Post by yainara on Nov 11, 2008 18:40:15 GMT -2
Otsikko: Ain't afraid to die
Kirjoittaja: Yainara
Ikäraja: R, eli K-16.
Genre: Angst/Romance/Deathfic
Fandom: The GazettE
Paritukset: ReitaxRuki
Beta: Ei oo
Varoitukset: Poikarakkautta tässäkin 8'D . Sisältää pienen maininnan viinasta ja huumeista, ja humaltuneen puukkohippailijan. MYÖS MOLEMPIEN PÄÄHENKILÖIDEN KUOLEMA.
Juoni: "Juuri kun kaikki oli kääntymässä parhain päin.."
A/N:
Angstinpurkuficit ftw.
Inspiraatio ja otsikko on Dir en Greyn 'Ain't Afraid to Die'-biisistä. Yksi niistä harvoista biiseistä, jotka saa meikäläisen ihan oikeasti itkemään. :'D
Linkki kyseiseen biisiin: Klick
Ja jälleen vähän kuvia kahdesta päähenkilöstä.
Reita
Ruki
Tää on one-shot, eli enempää osia ei tule.
Ja btw, tän tarinan kertojana toimii Reita.
Kirjoittaja: Yainara
Ikäraja: R, eli K-16.
Genre: Angst/Romance/Deathfic
Fandom: The GazettE
Paritukset: ReitaxRuki
Beta: Ei oo
Varoitukset: Poikarakkautta tässäkin 8'D . Sisältää pienen maininnan viinasta ja huumeista, ja humaltuneen puukkohippailijan. MYÖS MOLEMPIEN PÄÄHENKILÖIDEN KUOLEMA.
Juoni: "Juuri kun kaikki oli kääntymässä parhain päin.."
A/N:
Angstinpurkuficit ftw.
Inspiraatio ja otsikko on Dir en Greyn 'Ain't Afraid to Die'-biisistä. Yksi niistä harvoista biiseistä, jotka saa meikäläisen ihan oikeasti itkemään. :'D
Linkki kyseiseen biisiin: Klick
Ja jälleen vähän kuvia kahdesta päähenkilöstä.
Reita
Ruki
Tää on one-shot, eli enempää osia ei tule.
Ja btw, tän tarinan kertojana toimii Reita.
Ain't afraid to die
Juoksin. Juoksimme.
En tiedä kuinka pitkälle me juostiin, mutta kuitenkin niin kauan että emme meinanneet saada enää kunnolla henkeä.
Silti vain juoksimme. Sinä pimeänä, kylmänä syysyönä.
En siltikään tajunnut tapahtumien kulkua. Juuri äskenhän me istuimme vierekkäin sohvalla, toisissamme kiinni. Olimme onnellisia. Sitten juoksimmekin metsässä henkemme edestä joku hullu perässämme, pelon ja pakokauhun valloittamina.
Verta valui vuolaasti sen hullun aiheuttamasta haavasta. Olkapäässäni, jota hetki sitten lävisti veitsi. Veitsi, jota se sama juoppo tällä hetkellä heilutteli.
Miksi kaiken pitää mennä aina huonompaan suuntaan, kun elämä tuntuu taas elämisen arvoiselta?
~ Flashback ~
"Rakastan sinua."
Sanasi kaikuivat päässäni, kun katsoin sinua ja sinun kauniin täydellisiä kasvojasi. Sait minut hymyilemään, kuten aina ennenkin.
Käännyin enemmän sinua kohti, ja nostin sormeni sivelemään poskeasi. Hymyilit rakastavaa, ja rakastettavaa hymyäsi, kun kiersin käteni niskasi taakse ja vedin sinut hellästi lähemmäs, melkein kiinni itseeni. Painoin huuleni vasten omiasi. Suutelin sinua, ja sinä vastasit siihen. Hymyilin huuliasi vasten onnellisena. Tämän olisi pitänyt olla niitä hetkiä, jolloin mikään ei olisi saanut rikkoa yhteistä hetkeämme. Mutta kuinkas kävikään..
Vaativa paukutus kuului eteisen ovelta. Irroittauduin sinusta, ja käänsin katseeni eteiseen, hieman pettyneenä, ehkä hiukan ärtyneenäkin. Että joku osaa ajoittaa..
"Odota hetki, käyn avaamassa." Sanoin sinulle, ja nyökkäsit vastaukseksi. Nousin sohvalta, ja kävelin eteiseen, ja aukaisin oven nähdäkseni tulijan. Tulija oli uppo-outo, vaarallisen näköinen ja selvästi humalassa, sillä viinan haju löyhkäsi varmasti olohuoneeseen asti. Kohotin kulmiani miehelle.
"Sähän oot se diileri?" Humalainen murisi huultensa välistä ja nojasi ovenkarmiin pysyäkseen pystyssä.
"Diileri, minäkö? Hah. Olet erehtynyt henkilöstä", vastasin, ja meinasin vetää oven takaisin kiinni, tuntemattoman nenän eteen. En nimittäin kestänyt sitä ylivahvaa viinan hajua..
Humalainen iski kätensä oveen ja esti sulkemisyritykseni.
"Paskat! Anna mulle sitä kamaa!" Humalainen karjui, ja sai minut hätkähtämään säikähdyksestä. Vilkaisin hieman paniikissa taakseni; istuit yhä sohvalla ja katsoit kummastuneena meitä. Nousit ylös ja lähdit kävelemään kohti eteistä. Samalla käänsin katseeni takaisin tuntemattomaan.
"Hei, rauhotus nyt -", Yritin rauhoitella, mutta humalainen ei näyttänyt rauhoittumisen merkkejä, vaan nappasikin veitsen taskustaan ja iski sen syvälle olkapäähäni, vetäen sen samantien ulos haavasta. Karjaisin tuskasta, ja lyyhistyin polvilleni pidellen olkapäätäni, joka alkoi samantien vuotamaan pahasti verta.
"REITA!" Kuulin juoksuaskeleita takaani, jotka loppuivat sinun polvistuessa vierelleni. Pidin olkapäästäni kiinni ja purin huultani, mulkaisten humalaista miestä, joka oli ilmeisesti valmis iskemään veitsensä uudestaan minuun.
"Ruki, pakene!" Ähisin sinulle, muttet totellut. Tahdoit jäädä luokseni, vaikka henkesi olisi vaarassa yhtälailla kuin minunkin.
"En!" Huudahdit, ja salamannopeasti nousit jaloillesi ja löit humalaista kasvoille. Tuntematon ärähti, ja jäi hetkeksi pitelemään nenäänsä. Verta.
"Pakenemme yhdessä!" Sanoit minulle hätääntyneenä, ja vedit minut ylös lattialta, kuitenkin varoen haavaa. Juoksimme keittiöön ja lukitsimme oven perässämme. Hiljaisuus.
"Lähtiköhän se..?" Kysyit minulta, ja katsoit minuun pelko heijastuen silmistäsi. Hiljaisuus.. Kunnes sama paukutus alkoi, tällä kertaa keittiön ovessa. Henkäisimme, kun humalainen yritti väkivalloin päästä keittiöön. Keittiön ovi oli aika vanha, eikä varmasti kestäisi kauaa miehen potkimista ja hakkaamista..
"Meidän on lähdettävä", sanoin, ja juoksin keittiössä olleelle takaovelle, ja pian katosimme pimeän yön kylmään syleilyyn.
~ End of flashback ~
"Reita, en jaksa enää.." Huohotit, ja katsoit minua kyyneleiden sumentamin silmin, samalla kun juoksimme. Vilkaisin taaksemme. Hulluksi tullut humalainen oli silti perässämme, huutaen vieläkin jotain epäselvää meille. Huomasin humalaisen kompastuvan johonkin ja rämähtävän maahan. Saimme hänestä paljon etumatkaa, ja toivoin että pääsisimme eroon siitä hullusta ja saisimme soitettua apua..
Juoksimme metsästä, juoksimme aukiosta. Juoksimme usean tien yli, aina kallionkielekkeelle asti. Käsi kädessä.
Painoin vahingoittunutta kättäni rintakehääni vasten, huohotin. Lopulta lyyhistyin polvilleni kallioiselle maalle.
"Reita?" Kuulin huolestuneen äänesi, ja nostin katseeni sinuun. Polvistuit eteeni ja katsoit syvälle silmiini, löysit silmistäni tuskaa ja pelkoa.
Laskit kätesi olkapäätäni pitelevän käden päälle, ja liu'utit verisen käteni pois haavan päältä. Siitä pulppusi vieläkin verta, ja henkäisit.
"Sinähän vuodat kohta kuiviin!" Kuiskasit pelon ja surun sekaisella äänelläsi. Naurahdin heikosti ja hymyilin sinulle.
"Älä höpsi, olen ihan k-kunnossa -", en ehtinyt sanoa lausettani loppuun, kun kaikki sumeni hetkeksi ja meinasin kaatua maahan.
"REITA!!" Parkaisit, ja sait minut pysymään hereillä. Tunsin kun kätesi kietoutuivat ympärilleni ja sait minut pidettyä pystyssä, ja vedit minut halaukseen. Tärisit pelon ja surun valtaamana. Painoit pääsi olkapäätäni vasten ja annoit pelon ja surun purkautua ulos itkuna. Silloin tunsin kuumien kyyneleiden kihoavan silmäkulmiini, ja lopulta vierähtävän osaa kasvojani peittävälle rätille.
".. Mua pelottaa.. Sut pitää saada heti lääkäriin, tai sä ihan oikeasti vuodat kuiviin.." Sopersit itkusi lomasta, ja irroittauduit minusta, mutta pidit olkapäistäni kiinni, varoen kuitenkin haavaa. Heikko hymy koreili vieläkin kasvoillani, ja nostin terveen käteni pyyhkimään kyyneleet pois kasvoiltasi.
"E-ei mua haittaisi vaikka kuolisinkin tähän, sinun luoksesi.." Kuiskasin hiljaa, mutta tarpeeksi kovaa että sinä kuulisit.
"Mua haittaisi! Sä et saa kuolla! Et ikinä!" Huudahdit ja vedit minut takaisin syliisi. Tunsin kuumien kyyneleiden tipahtelevan olkapäälleni, ja nyyhkit kovempaa.
Yht'äkkiä kuulimme raksahduksen kauempaa, ja käänsin katseeni nopeasti äänen aiheuttajaa kohti; se sama hullu puukonheiluttaja. Humalainen huohotti kovaan ääneen verinen veitsi kädessään, ja lähestyi meitä hyvin hitaasti.
"Anna nyt sitä vitun kamaa niin mun ei tarvii leikellä sun nättiä naamaas irti!" Mies ärisi. Nousin sinun tukemana ylös, ja otin kädestäsi kiinni, puristaen hellästi.
"Mulla ei .. khh .. ole mitään kamaa, usko jo!" Ärähdin, mutta humalainen ei vaikuttanut uskovan minua. Hän lähestyi edelleen. Peräännyimme, kunnes tunsimme reunan takanamme. Vilkaisimme alas, ja huomasimme todella pitkän pudotuksen ja pauhaavan, kylmän meren. Suolainen vesi iskeytyi kovaa kalliota ja sen lähellä oleviin teräviltä näyttäviin kiviin..
"Reita.." Puristit kättäni kovempaa, ja katsoit minuun.
"Ruki, pakene.." Mumisin sinulle, mutta pudistit päätäsi.
"En mene minnekkään ilman sinua.. Jos kuolet, kuolen sinun kanssasi.." Sanoit minulle, kyynelten vieriessä vuolaana poskillasi. Säikähdin hieman sanomistasi, ja katsoin sinua järkyttyneenä.
"Ruki.. ei.. sinun pitää elää! Ei minusta ole väliä!" Kuiskasin, ja pudistit päätäsi uudelleen.
"Rakastan sinua.. en halua elää ilman sinua..!" Vastasit, ja tarrasit verisen paitani kauluksesta.
Humaltunut mies oli enää kahden metrin päässä meistä, mutta sitten maa meidän allamme sortui, ja aloimme pudota kohti meren kylmää syleilyä. Se on menoa nyt..
Kiljaisit hätääntyneenä, ja painauduit minuun kiinni. Kiersin käteni vapisten ympärillesi ja halasin sinua viimeisen kerran, hymyillen lohduttomasti, kyyneleiden vierähtäessä silmäkulmistani.
"Ruki.. Rakastan sinua koko sydämestäni. Tulen aina rakastamaan." Kuiskasin sinulle, ja painoin huuleni vasten omiasi. Vastasit suudelmaan niin kauan, kunnes iskeydyimme teräviin kiviin ja huuhtouduimme meren kylmään, loputtomaan syleilyyn.
Tulen aina rakastamaan ..Ikuisesti..
"ERIKOISUUTISET!
Maailmankuulun bändin, The GazettEn vokalisti, Matsumoto Takanori (Ruki) ja basisti, Suzuki Akira (Reita) ovat poistuneet keskuudestamme. He menehtyivät eilen myöhään illalla, kun kallionkieleke heidän allaan sortui. Kyseessä saattoi olla myös henkirikos, sillä Akiran olkapäästä löytyi syvä pistohaava, ja pistoase, veitsi, löytyi omistajineen kallionkielekkeen läheltä. Epäilty oli pahoin humaltunut ja hän oli sammunut kielekkeelle. Hän itse ei muista tapahtumista mitään.
Kaksikkoa jäävät kaipaamaan perheet, ystävät ja muut The GazettEn jäsenet. Otamme osaa lähiomaisten suruun."
A/N: Lol, eka kerta ku mun oma tekele pistää itkettämään..
.. Ai vittu mun päähän sattuu nyt..
Jäi vähän lyhyeksi, antakaa anteeksi.
.. Tää on aika paska, antakaa anteeksi sekin. Mutta nyt lähen suihkuun
En tiedä kuinka pitkälle me juostiin, mutta kuitenkin niin kauan että emme meinanneet saada enää kunnolla henkeä.
Silti vain juoksimme. Sinä pimeänä, kylmänä syysyönä.
En siltikään tajunnut tapahtumien kulkua. Juuri äskenhän me istuimme vierekkäin sohvalla, toisissamme kiinni. Olimme onnellisia. Sitten juoksimmekin metsässä henkemme edestä joku hullu perässämme, pelon ja pakokauhun valloittamina.
Verta valui vuolaasti sen hullun aiheuttamasta haavasta. Olkapäässäni, jota hetki sitten lävisti veitsi. Veitsi, jota se sama juoppo tällä hetkellä heilutteli.
Miksi kaiken pitää mennä aina huonompaan suuntaan, kun elämä tuntuu taas elämisen arvoiselta?
~ Flashback ~
"Rakastan sinua."
Sanasi kaikuivat päässäni, kun katsoin sinua ja sinun kauniin täydellisiä kasvojasi. Sait minut hymyilemään, kuten aina ennenkin.
Käännyin enemmän sinua kohti, ja nostin sormeni sivelemään poskeasi. Hymyilit rakastavaa, ja rakastettavaa hymyäsi, kun kiersin käteni niskasi taakse ja vedin sinut hellästi lähemmäs, melkein kiinni itseeni. Painoin huuleni vasten omiasi. Suutelin sinua, ja sinä vastasit siihen. Hymyilin huuliasi vasten onnellisena. Tämän olisi pitänyt olla niitä hetkiä, jolloin mikään ei olisi saanut rikkoa yhteistä hetkeämme. Mutta kuinkas kävikään..
Vaativa paukutus kuului eteisen ovelta. Irroittauduin sinusta, ja käänsin katseeni eteiseen, hieman pettyneenä, ehkä hiukan ärtyneenäkin. Että joku osaa ajoittaa..
"Odota hetki, käyn avaamassa." Sanoin sinulle, ja nyökkäsit vastaukseksi. Nousin sohvalta, ja kävelin eteiseen, ja aukaisin oven nähdäkseni tulijan. Tulija oli uppo-outo, vaarallisen näköinen ja selvästi humalassa, sillä viinan haju löyhkäsi varmasti olohuoneeseen asti. Kohotin kulmiani miehelle.
"Sähän oot se diileri?" Humalainen murisi huultensa välistä ja nojasi ovenkarmiin pysyäkseen pystyssä.
"Diileri, minäkö? Hah. Olet erehtynyt henkilöstä", vastasin, ja meinasin vetää oven takaisin kiinni, tuntemattoman nenän eteen. En nimittäin kestänyt sitä ylivahvaa viinan hajua..
Humalainen iski kätensä oveen ja esti sulkemisyritykseni.
"Paskat! Anna mulle sitä kamaa!" Humalainen karjui, ja sai minut hätkähtämään säikähdyksestä. Vilkaisin hieman paniikissa taakseni; istuit yhä sohvalla ja katsoit kummastuneena meitä. Nousit ylös ja lähdit kävelemään kohti eteistä. Samalla käänsin katseeni takaisin tuntemattomaan.
"Hei, rauhotus nyt -", Yritin rauhoitella, mutta humalainen ei näyttänyt rauhoittumisen merkkejä, vaan nappasikin veitsen taskustaan ja iski sen syvälle olkapäähäni, vetäen sen samantien ulos haavasta. Karjaisin tuskasta, ja lyyhistyin polvilleni pidellen olkapäätäni, joka alkoi samantien vuotamaan pahasti verta.
"REITA!" Kuulin juoksuaskeleita takaani, jotka loppuivat sinun polvistuessa vierelleni. Pidin olkapäästäni kiinni ja purin huultani, mulkaisten humalaista miestä, joka oli ilmeisesti valmis iskemään veitsensä uudestaan minuun.
"Ruki, pakene!" Ähisin sinulle, muttet totellut. Tahdoit jäädä luokseni, vaikka henkesi olisi vaarassa yhtälailla kuin minunkin.
"En!" Huudahdit, ja salamannopeasti nousit jaloillesi ja löit humalaista kasvoille. Tuntematon ärähti, ja jäi hetkeksi pitelemään nenäänsä. Verta.
"Pakenemme yhdessä!" Sanoit minulle hätääntyneenä, ja vedit minut ylös lattialta, kuitenkin varoen haavaa. Juoksimme keittiöön ja lukitsimme oven perässämme. Hiljaisuus.
"Lähtiköhän se..?" Kysyit minulta, ja katsoit minuun pelko heijastuen silmistäsi. Hiljaisuus.. Kunnes sama paukutus alkoi, tällä kertaa keittiön ovessa. Henkäisimme, kun humalainen yritti väkivalloin päästä keittiöön. Keittiön ovi oli aika vanha, eikä varmasti kestäisi kauaa miehen potkimista ja hakkaamista..
"Meidän on lähdettävä", sanoin, ja juoksin keittiössä olleelle takaovelle, ja pian katosimme pimeän yön kylmään syleilyyn.
~ End of flashback ~
"Reita, en jaksa enää.." Huohotit, ja katsoit minua kyyneleiden sumentamin silmin, samalla kun juoksimme. Vilkaisin taaksemme. Hulluksi tullut humalainen oli silti perässämme, huutaen vieläkin jotain epäselvää meille. Huomasin humalaisen kompastuvan johonkin ja rämähtävän maahan. Saimme hänestä paljon etumatkaa, ja toivoin että pääsisimme eroon siitä hullusta ja saisimme soitettua apua..
Juoksimme metsästä, juoksimme aukiosta. Juoksimme usean tien yli, aina kallionkielekkeelle asti. Käsi kädessä.
Painoin vahingoittunutta kättäni rintakehääni vasten, huohotin. Lopulta lyyhistyin polvilleni kallioiselle maalle.
"Reita?" Kuulin huolestuneen äänesi, ja nostin katseeni sinuun. Polvistuit eteeni ja katsoit syvälle silmiini, löysit silmistäni tuskaa ja pelkoa.
Laskit kätesi olkapäätäni pitelevän käden päälle, ja liu'utit verisen käteni pois haavan päältä. Siitä pulppusi vieläkin verta, ja henkäisit.
"Sinähän vuodat kohta kuiviin!" Kuiskasit pelon ja surun sekaisella äänelläsi. Naurahdin heikosti ja hymyilin sinulle.
"Älä höpsi, olen ihan k-kunnossa -", en ehtinyt sanoa lausettani loppuun, kun kaikki sumeni hetkeksi ja meinasin kaatua maahan.
"REITA!!" Parkaisit, ja sait minut pysymään hereillä. Tunsin kun kätesi kietoutuivat ympärilleni ja sait minut pidettyä pystyssä, ja vedit minut halaukseen. Tärisit pelon ja surun valtaamana. Painoit pääsi olkapäätäni vasten ja annoit pelon ja surun purkautua ulos itkuna. Silloin tunsin kuumien kyyneleiden kihoavan silmäkulmiini, ja lopulta vierähtävän osaa kasvojani peittävälle rätille.
".. Mua pelottaa.. Sut pitää saada heti lääkäriin, tai sä ihan oikeasti vuodat kuiviin.." Sopersit itkusi lomasta, ja irroittauduit minusta, mutta pidit olkapäistäni kiinni, varoen kuitenkin haavaa. Heikko hymy koreili vieläkin kasvoillani, ja nostin terveen käteni pyyhkimään kyyneleet pois kasvoiltasi.
"E-ei mua haittaisi vaikka kuolisinkin tähän, sinun luoksesi.." Kuiskasin hiljaa, mutta tarpeeksi kovaa että sinä kuulisit.
"Mua haittaisi! Sä et saa kuolla! Et ikinä!" Huudahdit ja vedit minut takaisin syliisi. Tunsin kuumien kyyneleiden tipahtelevan olkapäälleni, ja nyyhkit kovempaa.
Yht'äkkiä kuulimme raksahduksen kauempaa, ja käänsin katseeni nopeasti äänen aiheuttajaa kohti; se sama hullu puukonheiluttaja. Humalainen huohotti kovaan ääneen verinen veitsi kädessään, ja lähestyi meitä hyvin hitaasti.
"Anna nyt sitä vitun kamaa niin mun ei tarvii leikellä sun nättiä naamaas irti!" Mies ärisi. Nousin sinun tukemana ylös, ja otin kädestäsi kiinni, puristaen hellästi.
"Mulla ei .. khh .. ole mitään kamaa, usko jo!" Ärähdin, mutta humalainen ei vaikuttanut uskovan minua. Hän lähestyi edelleen. Peräännyimme, kunnes tunsimme reunan takanamme. Vilkaisimme alas, ja huomasimme todella pitkän pudotuksen ja pauhaavan, kylmän meren. Suolainen vesi iskeytyi kovaa kalliota ja sen lähellä oleviin teräviltä näyttäviin kiviin..
"Reita.." Puristit kättäni kovempaa, ja katsoit minuun.
"Ruki, pakene.." Mumisin sinulle, mutta pudistit päätäsi.
"En mene minnekkään ilman sinua.. Jos kuolet, kuolen sinun kanssasi.." Sanoit minulle, kyynelten vieriessä vuolaana poskillasi. Säikähdin hieman sanomistasi, ja katsoin sinua järkyttyneenä.
"Ruki.. ei.. sinun pitää elää! Ei minusta ole väliä!" Kuiskasin, ja pudistit päätäsi uudelleen.
"Rakastan sinua.. en halua elää ilman sinua..!" Vastasit, ja tarrasit verisen paitani kauluksesta.
Humaltunut mies oli enää kahden metrin päässä meistä, mutta sitten maa meidän allamme sortui, ja aloimme pudota kohti meren kylmää syleilyä. Se on menoa nyt..
Kiljaisit hätääntyneenä, ja painauduit minuun kiinni. Kiersin käteni vapisten ympärillesi ja halasin sinua viimeisen kerran, hymyillen lohduttomasti, kyyneleiden vierähtäessä silmäkulmistani.
"Ruki.. Rakastan sinua koko sydämestäni. Tulen aina rakastamaan." Kuiskasin sinulle, ja painoin huuleni vasten omiasi. Vastasit suudelmaan niin kauan, kunnes iskeydyimme teräviin kiviin ja huuhtouduimme meren kylmään, loputtomaan syleilyyn.
Tulen aina rakastamaan ..Ikuisesti..
"ERIKOISUUTISET!
Maailmankuulun bändin, The GazettEn vokalisti, Matsumoto Takanori (Ruki) ja basisti, Suzuki Akira (Reita) ovat poistuneet keskuudestamme. He menehtyivät eilen myöhään illalla, kun kallionkieleke heidän allaan sortui. Kyseessä saattoi olla myös henkirikos, sillä Akiran olkapäästä löytyi syvä pistohaava, ja pistoase, veitsi, löytyi omistajineen kallionkielekkeen läheltä. Epäilty oli pahoin humaltunut ja hän oli sammunut kielekkeelle. Hän itse ei muista tapahtumista mitään.
Kaksikkoa jäävät kaipaamaan perheet, ystävät ja muut The GazettEn jäsenet. Otamme osaa lähiomaisten suruun."
A/N: Lol, eka kerta ku mun oma tekele pistää itkettämään..
.. Ai vittu mun päähän sattuu nyt..
Jäi vähän lyhyeksi, antakaa anteeksi.
.. Tää on aika paska, antakaa anteeksi sekin. Mutta nyt lähen suihkuun
*PAHISNAURUA*
