Tattadaa, uus luku! \oLuku 2
Matka taittui varsin leppoisissa oloissa. Shinya sai huomata, että koulu ei ollutkaan kaupungissa, vaan kauempana metsässä. Miksi se oli syrjemmällä?
Ei hän paljoa ehtinyt miettiä mahdollisia vaihtoehtoja, kun Uruha alkoi selittämään esimerkiksi säännöistä ja opettajista.
Viiden minuutin tiivistetty tietopaketti valaisi paljon asioita. Vaaleahiuksinen kuuli kaikkea hyödyllistä, kuten esimerkiksi ketkä opettajista on lepsuimpia, keiden tunneilla kannattaa varoa käyttäytymistään... Hän kuuli myös, että koulussa on kaksi rehtoria sen takia, kun Mana-samalla on kuulemma liikaa kiireitä, eikä ehdi aina olla paikalla. Ja että molemmilla rehtoreilla on aina lemmikit mukanaan. Mana-samalla Usagi-niminen, sekarotuinen koira ja toisella rehtorilla – Asagilla - Mara-niminen musta rotukissa. Ja niihin ei kuulemma saisi koskea, ellei eläimet itse tule hakemaan silityksiä tai rapsutuksia, mikä on harvinaista.
Koululle vievä tie oli suora, ja Shinya saattoi jo nähdä suuret portit tien päässä. Kahden pojan välillä vallitsi rento hiljaisuus loppumatkan ajan.
~~~~~
Mana seisoi koulunsa portailla, hypistellen sormissaan olevia sormuksia. Kaulapannasta roikkuva ketju kilahti, kun vieressä seisova, valtava koira liikautti päätään poispäin mustahiuksisesta rehtorista, vääntäen koiranvirneen kasvoilleen. Mana katsahti koiraa, jonka säkäkorkeus yltäisi vyötäröön asti, ellei hänellä olisi korkeapohjaisia kenkiä.
"Tiedän."
Manakin näki omin silmin, kun hevosten vetämät vaunut lähestyivät mustia portteja, jotka kirskuen aukesivat. Jos kaikki menisi suunnitelmien mukaan, Mana menisi toivottamaan uuden oppilaan tervetulleeksi ja saattaisi toimistoonsa ilman mitään ongelmia. Antaisi tälle pinon kirjoja, koulupuvun, asuntolan huoneeseen avaimet ja muuta jännää, jonka jälkeen päästäisi hänet tutustumaan kouluun tukioppilaan - toisin sanoen Uruhan avustuksella.
Niin. Kaikki näytti menevän aivan oikein, kun vaunu parkkeerattiin vähän matkan päähän ovista, Manan ja koiran lähtiessä hitaasti kohti vaunuja. Mutta suunnitelmathan on tehty muutettaviksi, niinhän?
Vaunun pysähtyessä Shinya aukaisi vaunun oven, astuen ulos. Hän oli kohottamassa katsettaan koulurakennukseen, mutta jokin muu kiinnitti hänen huomionsa samantien.
"Hulluja kääpiöitä!" kuului naurava huudahdus hänen oikealta puoleltaan, ja Shinya käänsi katseensa siihen suuntaan.
Punapäinen poika juoksi suoraan häntä kohti katsomatta eteensä. Vaaleahiuksinen ei ehtinyt väistää tai sanoa mitään, kun tajusikin makaavansa maassa tuntematon poika päällään.
"Die, h*lvetti sentään, katsoisit kerrankin eteesi!" Uruha huudahti, tuijottaen tyrmistyneenä Dieksi kutsuttua poikaa, joka oli nopeasti noussut neljälle raajalleen ja tuijotti jähmettyneenä allaan makaavaa silmät ammollaan, Shinyan tuijottaessa vähintään yhtä säikähtäneenä takaisin.
Punapää kuuli huutoja kauempaa, kääntäen katseensa ovelle, Shinyan tehdessä samoin.
Sisältä juoksi kaksi lyhyttä poikaa, jotka kirosivat Dietä maanrakoon, juosten Manan ja koiran ohi.
Die käänsi nopeasti katseensa Shinyaan, ja hipaisi nopeasti tämän leukaa sormellaan, vaaleahiuksisen ja hunajahiuksisen katsoessa vielä järkyttyneempänä.
"Sori", punapää sanoi, nousten seisomaan ja lähti jälleen pakomatkalle.
"Mitä hemmetin apinalaumaa me täällä pidetäänkään..." Mana mumisi itsekseen, koiran murahtaessa.
"Kyo ja Ruki, pysähtykää heti! Die, heti takaisin!"
Kaksi ensimmäisenä mainittua totteli kyllä, mutta punapää jatkoi pakoon kirmausta.
"Ei hyvä luoja... Usagi", Mana ärähti painottaen lemmikkinsä nimeä, irrottaen koiran kaulapannasta ketjun. Koira haukahti raivoisasti, ja lähti juoksemaan Dietä kiinni. Se ei ollut homma eikä mikään pitkät jalat omaavalle, hyväkuntoiselle koiralle, ja pian oli paimentanut oppilaan juoksemaan muita kohti.
Kun Die yritti viilettää heidän ohitseen, Kyo ja Ruki saivat hänet kiinni ja pitivät tätä käsistä paikoillaan. Koira jolkotteli tyynesti takaisin Manan vierelle, tämän kiinnittäessä Usagin takaisin kaulapannasta omaansa kettingin avulla.
"Die, Kyo, Ruki, mitä ihmettä te täällä ryntäilette ja kaadatte viattomia ihmisiä?!" mustahiuksinen tiuskaisi tiukasti, tuijottaen kolmikkoa vihaisena. Uruha laskeutui vihdoin vaunusta, auttaen Shinyan pystyyn.
"Anteeksi, Mana-sama, mutta Die koetteli hermojamme - jälleen kerran." Kyo sanoi, mutristaen suuttuneena huuliaan.
"Taas?" rehtori kohotti kulmiaan, kääntäen katseensa viattomana virnistelevään punapäähän. "Miten nyt tällä kertaa?"
"V*ttuili lyhyydestämme." Ruki vastasi, mulkaisten Dietä.
"Sama virsi, siis..." Naisellinen rehtori pyöräytti jäänsinisiä silmiään, "Die, ehkäpä sinulta pitäisi leikata jalat irti? Eipähän sinun tarvitsisi enää vitsailla heidän pituudestaan, kun he ovat silloin sinua pidempiä, hmm?" Mana kohotti kulmiaan, Dien kääntäessä katseensa säikähtäneenä rehtoriin. Kyo ja Ruki naurahtivat yhteen ääneen, Usagikin päästi sellaisen äänen, kuin olisi naurahtanut. Uruha vain hymyili, Shinyan tuijottaessa silmät pyöreinä rehtoria. Ei kai hän ollut tosissaan?
Mana huomasi Shinyan katseen, ja naurahti.
"Onnistuin sittenkin pelästyttämään... Die, Ruki ja Kyo, menkäähän nyt tunnille tai mitä teillä nyt ikinä onkaan."
Kolmikko katosi yllättävän nopeasti sisälle, Manan ja koiran astuessa lähemmäs Uruhaa ja Shinyaa.
"Ei hätää, ei me täällä katkota oppilaiden raajoja. Minulla vain sattuu olemaan kieroutunut huumorintaju", Mana selitti hymyillen Shinyalle, joka naurahti Uruhan kanssa.
"Muttamutta, tervetuloa vain joukkoomme. Kaiken tarvittavan informaation oletkin saanut kirjeen kautta, joten eikös siirryttäisi toimistooni jotta voin antaa kirjat sun muut?" rehtori ehdotti hymyillen, ”Sen jälkeen Uruha voisi kierrellä kanssasi näyttelemässä paikkoja.”
Vain yksi nyökkäys, ja rehtori koirineen ja oppilaineen katosi pihalta koulun sisälle, jättäen itsekseen hörisevät hevoset ja korvaansa kaivavan kuskin keskenään.
A/N:Vitsi, en jaksanu kirjottaa pidempää! XD Lupaan parantaa sitten seuraavassa luvussa. Röhröh.
Ja jälleen:
Minkä värinen rehtorin kanslian perimmäinen seinä on?
a) Tummansininen
b) verenpunainen
c) musta.
