Post by yainara on Nov 8, 2008 12:37:47 GMT -2
Kuten huomaatte, uudelleenkäytin tän topicin, missä oli ennen se Antikku/Miyavificci. Mä en yksinkertasesti vaa jaksanu jatkaa sitä XD Olen pahoillani... Mut replacetan sen ficin uudella. nwwn Hahaha
Kirjoittaja: Yainara
Beta: Luotan valitettavasti itseeni, mikä ei ole kovin kivaa.
Ikäraja: R (k-15-k-16?)
Genre: AU, fantasia, romanssi (tietenki!), ... väkivaltaa yms muuta jännää
Varoitukset: Öäh.. Yliluonnollisuuksii + ihq koulupoikaficcuntaateli owo Ehkä myös sekshiä myöhemmissä osissa owwwo
Fandom: Dir en Grey, The GazettE, Malice Mizer... lisää tulee sitä mukaa kun uusia tyyppejä ilmestyy.
Paritukset: ... Hehehe.
A/N:
Noniin... Eli mä oon halunnu tehä tämmösen ficin jo kauan aikaa, ja yhdistin sit tähän uusimman ideani. owo Tää on semmonen, että ficciä ensimmäiseksi kommentoinut saa puuttua ficin jatkoon. Mä annan jokasen luvun lopuksi kolme vaihtoehtoa, joista pitää valita yksi. Ja jokaiselle kohdalle oon suunnitellu erilaiset tilanteet (ja valinta saattaa muuttaa tarinan kulkua paljonkin !), ja kommentoija valitsee niistä yhden, mikä tulee toteutumaan, vaikka itse ei tiedäkään, mitä valitsee. Se jää mysteeriks niin kauan kunnes oon kirjottanu sen osan. XD
dkölk... Joo laitan ton osan kohta. Mut henkilöitä nyt, jotka on ekassa luvussa esiintynyt/on mainittu:
Oppilaat:
Shinya
Uruha
(Luku 2)
Die
Kyo
Ruki
Opettajat:
Mana(-sama) - Rehtori
Ja edelleen... Vaikka kuinka henkilöt näyttäisi naisilta, ne on miehiä. hah.
~
Kello löi tasan viisi, kun Shinya vilkaisi kelloa kännykästään varmaan kymmenettä kertaa matkansa aikana. Hän huokaisi raskaasti nostaessaan jalkansa toisen päälle ja kääntäessään katseensa ikkunaan. Kiskot hänen allaan kolisivat äänekkäästi, tuuli ujelsi armottomana ulkona. Vauhti oli kova, ja juna oli lakannut pysähtelemästä muutama tunti sitten, kun muut asemat olivat jääneet taakse.
Maisemakin oli asemien loppumisen myötä muuttunut pelkäksi synkäksi metsäksi. Hän ei ole moneen tuntiin nähnyt muuta kuin vilahduksia ikivanhoista havupuista, mikä pisti vaaleahiuksisen miettimään määränpäätään. Onko sekin keskellä metsää?
'Ja vielä alle pari tuntia', Shinya huokaisi jälleen, kääntäen katseensa muualle vaunuun.
Kun hän oli astunut junaan, lähes kaikki istumapaikat oli täytetty. Hänenkin vieressä oli istunut mukavanoloinen rouvashenkilö parin tunnin aikana, ja he olivat rupatelleet vähän kaikesta. Mutta ei rouva mukavuutensa tähden hänen mieleensä painunut, vaan reaktioonsa siihen, mihin hän oli matkalla.
Kun Shinya oli vastannut kysymykseen, että mihin hän oli matkalla, rouva näytti säikähtävän, ja vaihtoi nopeasti puheenaiheen. Ja hyvästellessään hänet nainen olisi - ainakin ilmeestä päätellen - mieluummin kidnapannut pojan mukaansa kuin jättänyt siihen.
Mutta nyt kun katsoi, Shinyan lisäksi paikalla ei ollut ketään. Hänestä tuntui, kuin hän olisi aivan yksin koko junassa...
'Niin, ketkä nyt matkustaisivatkaan keskelle korpea...' Hän ajatteli, nostaen vasemman kätensä nojaamaan pieneen ikkunasyvennykseen. Hän nojautui kättään vasten sulkien silmänsä. Hän ehtisi vielä nukkua, ennenkuin pääsisi määränpäähänsä.
Kun Shinya seuraavan kerran avasi silmänsä, hän tuskin näki metsää. Taivas oli aivan mustana pilvistä, ja metsä näytti entistä pimeämmältä.
Vaaleahiuksinen laski luomiaan alemmas, katsoen unisena jalkojaan. Hän huomasi valuneensa alemmas penkillä, joten nousi laiskasti kunnolliseen asentoon.
Hän nappasi sylistään kännykkänsä, vilkaisten kelloa. Puoli seitsemän.
Mutta sentään matkaa pitäisi olla enää vain puoli tuntia jäljellä. Poika huokaisi helpottuneena tunkiessaan kännykän farkkujensa taskuun. Hän nousi seisomaan, venytellen käsiään vaunun kattoa kohti. Selkä raksahti kuuluvasti Shinyan taivuttaessa yläruumistaan taaksepäin, ja jalat tuntuivat oudoilta tuntikausia istumisen jälkeen.
Vaaleahiuksinen korotti yläpuolellaan olevaan tavaratilaan napaten matkalaukkunsa sieltä. Hän laski sen viereiselle penkille, istuutuen takaisin paikoilleen.
Katse käännettiin juuri parahiksi katsomaan ulos ikkunasta. Metsä loppui jyrkänteeseen, jonka juurella kohisi valtava joki. Itse juna liukui nopeasti sillan yli niityn keskelle, jonka reunalla näkyi synkkä metsä.
"Sentään jonkinlaista vaihtelua näissäkin maisemissa..." Shinya mumisi itsekseen, naurahtaen hiljaa katsellessaan enemmänkin harmaalta näyttävää niittyä. Ei hän kauaa ehtinyt näkymää katsella, kun juna sujahti takaisin metsän siimeksiin.
Ensimmäisen kerran moneen tuntiin juna ylitti tien, kertoen Shinyalle sivistyksen olevan lähellä. Hän huokaisi helpotuksesta, rusauttaen selkäänsä uudelleen. Pian hän huomasi junan hidastavan vauhtiaan, jolloin vaaleahiuksinen nousi seisomaan, nappasi matkatavaransa ja meni uloskäynnille odottamaan. Juna pysähtyi, ja konduktööri aukaisi Shinyalle oven, toivottaen hyvää loppuiltaa.
Vaaleahiuksinen veti rullilla varustettua matkalaukkua perässään, pysähtyen paikoilleen. Jonkun pitäisi tulla hakemaan hänet tästä...
Ainakin saamansa kirjeen mukaan yksityiskoulun rehtorin pitäisi henkilökohtaisesti tulla vastaan.
Poika työnsi vetokahvan matkalaukun sisään, istahtaen sen päälle. Hän katseli uteliaana juna-asemaa. Sekin näytti niin synkältä ja... tyhjältä, että ei yhtään luulisi paikan olevan toiminnassakaan enää. Mutta kyllä henkilökuntaa hääri junan ympärillä ja kaikkea.
"Shinya Terachi, oletan?"
Shinya käänsi katseensa kuulemansa äänen suuntaan, huomaten siistiin, tummansiniseen koulupukuun pukeutuneen, pitkän pojan.
"Kyllä", vaaleahiuksinen vastasi, nousten seisomaan. Pidempi poika hymyili ystävällisesti, ojentaen kättään.
"Kouyou Takashima, kutsu vain Uruhaksi", toinen esittäytyi, Shinyan tarttuessa toisen käteen kätelläkseen.
"Mana-sama lähetti minut hakemaan sinut hänen puolestaan, hänelle kun sattui tulemaan odottamaton este. Mutta hän odottaa jo, joten meidän tulisi kiirehtiä."
Shinya nyökkäsi lyhyesti, ja he lähtivät kohti juna-aseman uloskäyntiä. Lyhyemmän katse vaelteli uteliaana ympäristössä. Ankea maisema toisi mieleen helposti hylätyt aavekaupungit, ellei ikkunoista kajastaisi valoa ja ihmisiä hyörisi asemalla. Henkilökuntaa kyllä oli, mutta matkustajia ei näyttänyt olevan ollenkaan. Eikö kukaan halua täältä pois? Vasta saapunut olisi valmis jo kääntymään takaisin luotaantyöntävien maisemien ja tunnelman takia. Shinyan mielestä jokin tässä haiskahti.
Uruha katsoi vierestä, kun lyhyemmän katse siirtyili vilkkaaseen tahtiin joko sivulle, maahan tai mustien pilvien täyttämälle taivaalle.
"Silmäsi putoavat kohta päästä, ellet hidasta." Hän huomautti naurahtaen. Shinya käänsi katseensa toiseen, hymähtäen.
"Jotenkin epäilyttää tämä paikka..." Vaaleahiuksinen sanoi, katseen valuessa takaisin jonnekin.
"Mitenkäs niin?" Hunajahiuksinen naurahti jälleen, potkaisten eteen tulleen kiven pois tieltään.
"No kun tulee enemmänkin mieleen jokin aavekaupunki kuin aktiivinen sellainen..."
Uruha tyrskähti. "Aika moni sanoo niin... Mutta älä huoli, kukaan täällä asuva ei ole aave tai muukaan mörkö. Pitää vain totutella, ja myöhemmin näet tämän ihan normaalina kaupunkina."
"Mitenköhän..." Shinya mumisi epäileväisenä. Hän hätkähti selvästi, kun hunajahiuksinen lätkäisi kätensä hänen hartioilleen.
"Älä huoli! Ei täällä mitään erikoista ole", pidempi sanoi huolettomasti, ravistaen Shinyaa hellästi. Lyhyemmän oli pakko naurahtaa.
"... Vaunut?"
Shinya tuijotti heidän eteen parkkeerattua, kauniisti koristeltua vaunua kummastuneena. Vaunuja vetävät, mustat hevoset hörisivät, viskaten päätään taaksepäin ja sivulle, kuin halutakseen nähdä taakseen, kuskin yrittäessä rauhoitella niitä. Uruha ja Shinya käänsivät katseensa hevosiin, jotka eivät näyttäneet rauhoittumisen merkkejä.
"Mikä niillä on?" Vaaleahiuksinen kysyi, pidemmän katseen siirtyessä hiljaa häneen, ja takaisin hevosiin. Shinyaan, hevosiin, Shinyaan, hevosiin...
"Uruha?" Shinya kysyi toisen pysyessä hiljaa, vakavan ilmeen kiristyessä hetkeksi toisen kasvoille. Hevoset alkoivat näyttämään enemmän levottomuuden merkkejä, toisen jo noustessa takajaloilleen.
"... Tules tänne", Uruha sanoi hetken päästä, tarttuen Shinyan käteen. Hän veti toisen hevosten eteen turvallisen välimatkan päähän, hevosten lopettaessa heti riehumisen, ja kurottivat kaulojaan kohti Shinyaa.
Vaaleahiuksisen kulmat nousivat melkein hiusrajaan asti, Uruhan pysyessä hiljaa ja tuijottaessa hevosia. Hän päästi Shinyan kädestä irti.
Hevoset kävelivät askeleen eteenpäin kurottaakseen välimatkan niiden ja vaaleahiuksisen välillä umpeen. Lyhyempi vilkaisi Uruhaa, ja nosti käsiään, laskien ne hevosten turville, silittäen hitaasti.
Kuski oli sanomassa jotain, mutta hiljeni alkuunsa Uruhan tiukan katseen huomattuaan. Shinya ei kyseistä seikkaa huomannut, vaan silitteli lumoutuneena hevosia, jotka hörisivät rauhallisina.
"Ne pitää sinusta." Uruha tokaisi, katsoen vierestä, kun Shinyan suu oli loksahtanut aavistuksen verran auki silitellessään hevosten silkkisiä harjoja.
"Siltä näyttää..."
"Pitävätkö eläimet sinusta paljonkin?" Hunajahiuksinen kysyi ohimennen, alkaen itsekin silittelemään toisen hevosen turpaa.
Shinya mietti hetken. "Kyllä kai... En muista yhtäkään eläintä, mikä ei minusta olisi pitänyt."
Hunajahiuksinen hymähti vastaukseksi, perääntyen hevosista. "Meidän pitäisi jo mennä, ettei Mana-sama joudu odottamaan liikaa."
"Okei..." Shinya mumisi, rapsauttaen molempia hevosia leuan alta, ja perääntyi myös. He kiersivät vaunujen luo, nostivat Shinyan matkatavarat sisään ja menivät itse perässä.
"Mutta miksi vaunut?" Vaaleahiuksinen kysyi istuutuessaan samettiselle penkille Uruhaa vastapäätä. Hän tunsi, kun vaunut nytkähtivät liikkeelle.
"Yritämme välttää luonnon saastuttamista täällä, joten autot ja muut saastuttavat kulkuneuvot ovat kiellettyjä tässä kaupungissa, ellei ole erillistä lupaa. Koulullamme on kyllä lupa, mutta käytämme sitä hyvin harvoin. Vain silloin, kun meidän pitää kuljettaa enemmän kuin kuusi ihmistä jonnekkin kauas." Uruha selitti, vetäen viininpunaiset verhot ikkunan edestä. "Lisäksi Mana-sama rakastaa vanhoja asioita, kuten näitä vaunuja. Vanhanaikaisuus näkyy myös koulun ja asuntolan sisustuksessa ja ulkomuodossa. Yllätyt varmasti, kun näet tulevan koulusi." hän sanoi naurahtaen, "Nimimerkillä kokemusta on."
"Ei siis mikään tavallinen, ankea laitos?" Shinya kysyi uteliaana, Uruhan nyökätessä.
"Se on sinänsä mukava juttu. Pientä vaihtelua sinullekkin", hunajahiuksinen hymyili, lyhyemmän naurahtaessa.
"Tosiaan."
Hiljaisuus lankesi hetkeksi heidän välilleen. Uruha käänsi katseensa ulos, Shinyan jäädessä tuijottamaan tämän sivuprofiilia. Toinen näytti niin mietteliäältä... Hän oli kysymässä asiasta, mutta hunajahiuksisen huulien puristuessa pitkäksi viivaksi mietteissään, vaaleahiuksinen ei tiennyt halusiko edes tietää.
"Sieltä he tulevat... Tunnen heidät jo."
Katseenvaihto, tumman turkin sukaisu. "Samoin."
"Eikö meidän pitäisi mennä tervehtimään?" Suupielet venyivät virneeseen.
"Ei vielä, he pääsevät perille noin kahdeksan minuutin päästä." Jalka nostettiin toisen päälle, oikea käsi vaelteli silkkisen turkin seassa. "Ja tällä kertaa et pelleile." Varoittava katse, leikkimielinen uikahdus.
"Kumpi meistä olikaan se käskyttäjä?" Valkea käsi tarttui silittäjän käteen, virnistelijä kohotti toisen leukaa pitkillä sormillaan. Hymähdys.
A/N: Noniiiin.
Eli ensimmäinen kommentoija saa valita mitä tulee tapahtumaan valitsemalla yhden noista vaihtoehdoista. Tässä ne tulee:
Mihin Shinya kiinnittää ensimmäisenä huomiota astuessaan ulos vaunusta?
a) Koulurakennukseen
b) Ulos juoksevaan oppilaaseen
c) Portailla odottavaan rehtoriin
Estraadi on sinun, arvon ensimmäiseksi kommentoija nwn
Kirjoittaja: Yainara
Beta: Luotan valitettavasti itseeni, mikä ei ole kovin kivaa.
Ikäraja: R (k-15-k-16?)
Genre: AU, fantasia, romanssi (tietenki!), ... väkivaltaa yms muuta jännää
Varoitukset: Öäh.. Yliluonnollisuuksii + ihq koulupoikaficcuntaateli owo Ehkä myös sekshiä myöhemmissä osissa owwwo
Fandom: Dir en Grey, The GazettE, Malice Mizer... lisää tulee sitä mukaa kun uusia tyyppejä ilmestyy.
Paritukset: ... Hehehe.
A/N:
Noniin... Eli mä oon halunnu tehä tämmösen ficin jo kauan aikaa, ja yhdistin sit tähän uusimman ideani. owo Tää on semmonen, että ficciä ensimmäiseksi kommentoinut saa puuttua ficin jatkoon. Mä annan jokasen luvun lopuksi kolme vaihtoehtoa, joista pitää valita yksi. Ja jokaiselle kohdalle oon suunnitellu erilaiset tilanteet (ja valinta saattaa muuttaa tarinan kulkua paljonkin !), ja kommentoija valitsee niistä yhden, mikä tulee toteutumaan, vaikka itse ei tiedäkään, mitä valitsee. Se jää mysteeriks niin kauan kunnes oon kirjottanu sen osan. XD
dkölk... Joo laitan ton osan kohta. Mut henkilöitä nyt, jotka on ekassa luvussa esiintynyt/on mainittu:
Oppilaat:
Shinya
Uruha
(Luku 2)
Die
Kyo
Ruki
Opettajat:
Mana(-sama) - Rehtori
Ja edelleen... Vaikka kuinka henkilöt näyttäisi naisilta, ne on miehiä. hah.
~
Kello löi tasan viisi, kun Shinya vilkaisi kelloa kännykästään varmaan kymmenettä kertaa matkansa aikana. Hän huokaisi raskaasti nostaessaan jalkansa toisen päälle ja kääntäessään katseensa ikkunaan. Kiskot hänen allaan kolisivat äänekkäästi, tuuli ujelsi armottomana ulkona. Vauhti oli kova, ja juna oli lakannut pysähtelemästä muutama tunti sitten, kun muut asemat olivat jääneet taakse.
Maisemakin oli asemien loppumisen myötä muuttunut pelkäksi synkäksi metsäksi. Hän ei ole moneen tuntiin nähnyt muuta kuin vilahduksia ikivanhoista havupuista, mikä pisti vaaleahiuksisen miettimään määränpäätään. Onko sekin keskellä metsää?
'Ja vielä alle pari tuntia', Shinya huokaisi jälleen, kääntäen katseensa muualle vaunuun.
Kun hän oli astunut junaan, lähes kaikki istumapaikat oli täytetty. Hänenkin vieressä oli istunut mukavanoloinen rouvashenkilö parin tunnin aikana, ja he olivat rupatelleet vähän kaikesta. Mutta ei rouva mukavuutensa tähden hänen mieleensä painunut, vaan reaktioonsa siihen, mihin hän oli matkalla.
Kun Shinya oli vastannut kysymykseen, että mihin hän oli matkalla, rouva näytti säikähtävän, ja vaihtoi nopeasti puheenaiheen. Ja hyvästellessään hänet nainen olisi - ainakin ilmeestä päätellen - mieluummin kidnapannut pojan mukaansa kuin jättänyt siihen.
Mutta nyt kun katsoi, Shinyan lisäksi paikalla ei ollut ketään. Hänestä tuntui, kuin hän olisi aivan yksin koko junassa...
'Niin, ketkä nyt matkustaisivatkaan keskelle korpea...' Hän ajatteli, nostaen vasemman kätensä nojaamaan pieneen ikkunasyvennykseen. Hän nojautui kättään vasten sulkien silmänsä. Hän ehtisi vielä nukkua, ennenkuin pääsisi määränpäähänsä.
Kun Shinya seuraavan kerran avasi silmänsä, hän tuskin näki metsää. Taivas oli aivan mustana pilvistä, ja metsä näytti entistä pimeämmältä.
Vaaleahiuksinen laski luomiaan alemmas, katsoen unisena jalkojaan. Hän huomasi valuneensa alemmas penkillä, joten nousi laiskasti kunnolliseen asentoon.
Hän nappasi sylistään kännykkänsä, vilkaisten kelloa. Puoli seitsemän.
Mutta sentään matkaa pitäisi olla enää vain puoli tuntia jäljellä. Poika huokaisi helpottuneena tunkiessaan kännykän farkkujensa taskuun. Hän nousi seisomaan, venytellen käsiään vaunun kattoa kohti. Selkä raksahti kuuluvasti Shinyan taivuttaessa yläruumistaan taaksepäin, ja jalat tuntuivat oudoilta tuntikausia istumisen jälkeen.
Vaaleahiuksinen korotti yläpuolellaan olevaan tavaratilaan napaten matkalaukkunsa sieltä. Hän laski sen viereiselle penkille, istuutuen takaisin paikoilleen.
Katse käännettiin juuri parahiksi katsomaan ulos ikkunasta. Metsä loppui jyrkänteeseen, jonka juurella kohisi valtava joki. Itse juna liukui nopeasti sillan yli niityn keskelle, jonka reunalla näkyi synkkä metsä.
"Sentään jonkinlaista vaihtelua näissäkin maisemissa..." Shinya mumisi itsekseen, naurahtaen hiljaa katsellessaan enemmänkin harmaalta näyttävää niittyä. Ei hän kauaa ehtinyt näkymää katsella, kun juna sujahti takaisin metsän siimeksiin.
Ensimmäisen kerran moneen tuntiin juna ylitti tien, kertoen Shinyalle sivistyksen olevan lähellä. Hän huokaisi helpotuksesta, rusauttaen selkäänsä uudelleen. Pian hän huomasi junan hidastavan vauhtiaan, jolloin vaaleahiuksinen nousi seisomaan, nappasi matkatavaransa ja meni uloskäynnille odottamaan. Juna pysähtyi, ja konduktööri aukaisi Shinyalle oven, toivottaen hyvää loppuiltaa.
Vaaleahiuksinen veti rullilla varustettua matkalaukkua perässään, pysähtyen paikoilleen. Jonkun pitäisi tulla hakemaan hänet tästä...
Ainakin saamansa kirjeen mukaan yksityiskoulun rehtorin pitäisi henkilökohtaisesti tulla vastaan.
Poika työnsi vetokahvan matkalaukun sisään, istahtaen sen päälle. Hän katseli uteliaana juna-asemaa. Sekin näytti niin synkältä ja... tyhjältä, että ei yhtään luulisi paikan olevan toiminnassakaan enää. Mutta kyllä henkilökuntaa hääri junan ympärillä ja kaikkea.
"Shinya Terachi, oletan?"
Shinya käänsi katseensa kuulemansa äänen suuntaan, huomaten siistiin, tummansiniseen koulupukuun pukeutuneen, pitkän pojan.
"Kyllä", vaaleahiuksinen vastasi, nousten seisomaan. Pidempi poika hymyili ystävällisesti, ojentaen kättään.
"Kouyou Takashima, kutsu vain Uruhaksi", toinen esittäytyi, Shinyan tarttuessa toisen käteen kätelläkseen.
"Mana-sama lähetti minut hakemaan sinut hänen puolestaan, hänelle kun sattui tulemaan odottamaton este. Mutta hän odottaa jo, joten meidän tulisi kiirehtiä."
Shinya nyökkäsi lyhyesti, ja he lähtivät kohti juna-aseman uloskäyntiä. Lyhyemmän katse vaelteli uteliaana ympäristössä. Ankea maisema toisi mieleen helposti hylätyt aavekaupungit, ellei ikkunoista kajastaisi valoa ja ihmisiä hyörisi asemalla. Henkilökuntaa kyllä oli, mutta matkustajia ei näyttänyt olevan ollenkaan. Eikö kukaan halua täältä pois? Vasta saapunut olisi valmis jo kääntymään takaisin luotaantyöntävien maisemien ja tunnelman takia. Shinyan mielestä jokin tässä haiskahti.
Uruha katsoi vierestä, kun lyhyemmän katse siirtyili vilkkaaseen tahtiin joko sivulle, maahan tai mustien pilvien täyttämälle taivaalle.
"Silmäsi putoavat kohta päästä, ellet hidasta." Hän huomautti naurahtaen. Shinya käänsi katseensa toiseen, hymähtäen.
"Jotenkin epäilyttää tämä paikka..." Vaaleahiuksinen sanoi, katseen valuessa takaisin jonnekin.
"Mitenkäs niin?" Hunajahiuksinen naurahti jälleen, potkaisten eteen tulleen kiven pois tieltään.
"No kun tulee enemmänkin mieleen jokin aavekaupunki kuin aktiivinen sellainen..."
Uruha tyrskähti. "Aika moni sanoo niin... Mutta älä huoli, kukaan täällä asuva ei ole aave tai muukaan mörkö. Pitää vain totutella, ja myöhemmin näet tämän ihan normaalina kaupunkina."
"Mitenköhän..." Shinya mumisi epäileväisenä. Hän hätkähti selvästi, kun hunajahiuksinen lätkäisi kätensä hänen hartioilleen.
"Älä huoli! Ei täällä mitään erikoista ole", pidempi sanoi huolettomasti, ravistaen Shinyaa hellästi. Lyhyemmän oli pakko naurahtaa.
"... Vaunut?"
Shinya tuijotti heidän eteen parkkeerattua, kauniisti koristeltua vaunua kummastuneena. Vaunuja vetävät, mustat hevoset hörisivät, viskaten päätään taaksepäin ja sivulle, kuin halutakseen nähdä taakseen, kuskin yrittäessä rauhoitella niitä. Uruha ja Shinya käänsivät katseensa hevosiin, jotka eivät näyttäneet rauhoittumisen merkkejä.
"Mikä niillä on?" Vaaleahiuksinen kysyi, pidemmän katseen siirtyessä hiljaa häneen, ja takaisin hevosiin. Shinyaan, hevosiin, Shinyaan, hevosiin...
"Uruha?" Shinya kysyi toisen pysyessä hiljaa, vakavan ilmeen kiristyessä hetkeksi toisen kasvoille. Hevoset alkoivat näyttämään enemmän levottomuuden merkkejä, toisen jo noustessa takajaloilleen.
"... Tules tänne", Uruha sanoi hetken päästä, tarttuen Shinyan käteen. Hän veti toisen hevosten eteen turvallisen välimatkan päähän, hevosten lopettaessa heti riehumisen, ja kurottivat kaulojaan kohti Shinyaa.
Vaaleahiuksisen kulmat nousivat melkein hiusrajaan asti, Uruhan pysyessä hiljaa ja tuijottaessa hevosia. Hän päästi Shinyan kädestä irti.
Hevoset kävelivät askeleen eteenpäin kurottaakseen välimatkan niiden ja vaaleahiuksisen välillä umpeen. Lyhyempi vilkaisi Uruhaa, ja nosti käsiään, laskien ne hevosten turville, silittäen hitaasti.
Kuski oli sanomassa jotain, mutta hiljeni alkuunsa Uruhan tiukan katseen huomattuaan. Shinya ei kyseistä seikkaa huomannut, vaan silitteli lumoutuneena hevosia, jotka hörisivät rauhallisina.
"Ne pitää sinusta." Uruha tokaisi, katsoen vierestä, kun Shinyan suu oli loksahtanut aavistuksen verran auki silitellessään hevosten silkkisiä harjoja.
"Siltä näyttää..."
"Pitävätkö eläimet sinusta paljonkin?" Hunajahiuksinen kysyi ohimennen, alkaen itsekin silittelemään toisen hevosen turpaa.
Shinya mietti hetken. "Kyllä kai... En muista yhtäkään eläintä, mikä ei minusta olisi pitänyt."
Hunajahiuksinen hymähti vastaukseksi, perääntyen hevosista. "Meidän pitäisi jo mennä, ettei Mana-sama joudu odottamaan liikaa."
"Okei..." Shinya mumisi, rapsauttaen molempia hevosia leuan alta, ja perääntyi myös. He kiersivät vaunujen luo, nostivat Shinyan matkatavarat sisään ja menivät itse perässä.
"Mutta miksi vaunut?" Vaaleahiuksinen kysyi istuutuessaan samettiselle penkille Uruhaa vastapäätä. Hän tunsi, kun vaunut nytkähtivät liikkeelle.
"Yritämme välttää luonnon saastuttamista täällä, joten autot ja muut saastuttavat kulkuneuvot ovat kiellettyjä tässä kaupungissa, ellei ole erillistä lupaa. Koulullamme on kyllä lupa, mutta käytämme sitä hyvin harvoin. Vain silloin, kun meidän pitää kuljettaa enemmän kuin kuusi ihmistä jonnekkin kauas." Uruha selitti, vetäen viininpunaiset verhot ikkunan edestä. "Lisäksi Mana-sama rakastaa vanhoja asioita, kuten näitä vaunuja. Vanhanaikaisuus näkyy myös koulun ja asuntolan sisustuksessa ja ulkomuodossa. Yllätyt varmasti, kun näet tulevan koulusi." hän sanoi naurahtaen, "Nimimerkillä kokemusta on."
"Ei siis mikään tavallinen, ankea laitos?" Shinya kysyi uteliaana, Uruhan nyökätessä.
"Se on sinänsä mukava juttu. Pientä vaihtelua sinullekkin", hunajahiuksinen hymyili, lyhyemmän naurahtaessa.
"Tosiaan."
Hiljaisuus lankesi hetkeksi heidän välilleen. Uruha käänsi katseensa ulos, Shinyan jäädessä tuijottamaan tämän sivuprofiilia. Toinen näytti niin mietteliäältä... Hän oli kysymässä asiasta, mutta hunajahiuksisen huulien puristuessa pitkäksi viivaksi mietteissään, vaaleahiuksinen ei tiennyt halusiko edes tietää.
"Sieltä he tulevat... Tunnen heidät jo."
Katseenvaihto, tumman turkin sukaisu. "Samoin."
"Eikö meidän pitäisi mennä tervehtimään?" Suupielet venyivät virneeseen.
"Ei vielä, he pääsevät perille noin kahdeksan minuutin päästä." Jalka nostettiin toisen päälle, oikea käsi vaelteli silkkisen turkin seassa. "Ja tällä kertaa et pelleile." Varoittava katse, leikkimielinen uikahdus.
"Kumpi meistä olikaan se käskyttäjä?" Valkea käsi tarttui silittäjän käteen, virnistelijä kohotti toisen leukaa pitkillä sormillaan. Hymähdys.
A/N: Noniiiin.
Eli ensimmäinen kommentoija saa valita mitä tulee tapahtumaan valitsemalla yhden noista vaihtoehdoista. Tässä ne tulee:
Mihin Shinya kiinnittää ensimmäisenä huomiota astuessaan ulos vaunusta?
a) Koulurakennukseen
b) Ulos juoksevaan oppilaaseen
c) Portailla odottavaan rehtoriin
Estraadi on sinun, arvon ensimmäiseksi kommentoija nwn