Post by silverspeed on Nov 5, 2008 12:45:03 GMT -2
Muah, tarina minusta.
-----------------------------------------------------------------------------------
Kukaan ei tiennyt, kuka hän oli. Kukaan ei uskaltanut kysyä, koska hänen uskottiin suuttuvan. Kukaan ei koskaan edes tuntenutkaan häntä. Mutta nyt saatte kuulla, kuka hän oikeastaan oli.
Nuori, harmaaseen mekkoon pukeutunut tyttö seisoi vuorella. Hän katsoi tummenevaa taivasta. Taivas oli vain niin kiehtova, ja tytön tavoite oli joskus vielä päästä sinne. Eikä siis kuolemalla, vaan elävänä. Että hän saisi kertoa kaikille, millaista siellä oli. Tyttö halusi olla valon lähettiläs! Mutta se oli vain toteutumaton haave. Tytön ilme muuttui surulliseksi ja hän lähti alas vuorta. Tytön nimi oli Silver. Häntä kutsuttiin myös Speediksi, koska hän oli niin nopea. Joskus ihmiset yhdistivät hänen nimensä ja lempinimensä, josta tuli SilverSpeed. Silveriä ei kiinnostanut, miksi he tyttöä kutsuivat. Sillä tyttö ei kiinnittänyt huomiota kylän asukkaisiin. Silver oli oikea yksinäinen susi, joka pärjäsi yksinkin. Hänellä ei ollut äitiä tai isääkään enää, sillä he olivat kadonneet sodassa. Silver oli varma, etteivät he olleet kuolleet, sillä hän oli saanut heiltä viestin. Viestissä luki, että he olivat kunnossa, ja Silverin ei tarvinnut pelätä. Mutta Silver oli joskus vielä aikonut pelastaa heidät, mutta sekin oli vain ylitsepääsemätön haave. Kaikki oli vaikeaa nuoren tytön elämässä, mutta hän kesti kaiken, oli vaikka mikä.
Seuraava aamu oli taas tavallinen. Silver nousi, valmisti itselleen ruokaa ja lähti heti purolle. Purolla hän keräsi vettä sankoihin ja vei ne pieneen puumökkiinsä, jossa hän asui. Mökki ei ollut kylässä, sillä Silver tahtoi asua rauhassa. Harvoin kukaan sinne eksyikään, mutta välillä ihmiset tulivat tervehtimään ja kysymään, miten Silver voi. He olivat huolissaan Silveristä, ja yrittivät auttaa, mutta tyttö kieltäytyi aina jämäkästi. Hän ei tarvinnut kuulemma apua. Kyläläiset alkoivat jo suunnitella, että ottaisivat Silverin vaikka väkisin kylään, mutta he antoivat hänen olla rauhassa. Silver piti yksinäisyydestä.
Jatkan tarinaa, kunhan ensin tulee kommentteja...
-----------------------------------------------------------------------------------
Kukaan ei tiennyt, kuka hän oli. Kukaan ei uskaltanut kysyä, koska hänen uskottiin suuttuvan. Kukaan ei koskaan edes tuntenutkaan häntä. Mutta nyt saatte kuulla, kuka hän oikeastaan oli.
Nuori, harmaaseen mekkoon pukeutunut tyttö seisoi vuorella. Hän katsoi tummenevaa taivasta. Taivas oli vain niin kiehtova, ja tytön tavoite oli joskus vielä päästä sinne. Eikä siis kuolemalla, vaan elävänä. Että hän saisi kertoa kaikille, millaista siellä oli. Tyttö halusi olla valon lähettiläs! Mutta se oli vain toteutumaton haave. Tytön ilme muuttui surulliseksi ja hän lähti alas vuorta. Tytön nimi oli Silver. Häntä kutsuttiin myös Speediksi, koska hän oli niin nopea. Joskus ihmiset yhdistivät hänen nimensä ja lempinimensä, josta tuli SilverSpeed. Silveriä ei kiinnostanut, miksi he tyttöä kutsuivat. Sillä tyttö ei kiinnittänyt huomiota kylän asukkaisiin. Silver oli oikea yksinäinen susi, joka pärjäsi yksinkin. Hänellä ei ollut äitiä tai isääkään enää, sillä he olivat kadonneet sodassa. Silver oli varma, etteivät he olleet kuolleet, sillä hän oli saanut heiltä viestin. Viestissä luki, että he olivat kunnossa, ja Silverin ei tarvinnut pelätä. Mutta Silver oli joskus vielä aikonut pelastaa heidät, mutta sekin oli vain ylitsepääsemätön haave. Kaikki oli vaikeaa nuoren tytön elämässä, mutta hän kesti kaiken, oli vaikka mikä.
Seuraava aamu oli taas tavallinen. Silver nousi, valmisti itselleen ruokaa ja lähti heti purolle. Purolla hän keräsi vettä sankoihin ja vei ne pieneen puumökkiinsä, jossa hän asui. Mökki ei ollut kylässä, sillä Silver tahtoi asua rauhassa. Harvoin kukaan sinne eksyikään, mutta välillä ihmiset tulivat tervehtimään ja kysymään, miten Silver voi. He olivat huolissaan Silveristä, ja yrittivät auttaa, mutta tyttö kieltäytyi aina jämäkästi. Hän ei tarvinnut kuulemma apua. Kyläläiset alkoivat jo suunnitella, että ottaisivat Silverin vaikka väkisin kylään, mutta he antoivat hänen olla rauhassa. Silver piti yksinäisyydestä.
Jatkan tarinaa, kunhan ensin tulee kommentteja...
