Post by samirix on Oct 24, 2008 12:58:48 GMT -2
// Yamashita tänne näin ^^\\
Nuori Flareon käveli pientä hiekkaista polkua pitkin heiluttaen häntäänsä samalla. Lunaliéta mietitytti hänen unensa. Hän ei muistanut mitä hän oli nähnyt, mutta sen kyllä pokemon muisti, että se oli ollut hyvin omituinen. Pian tie haarautui ja keskellä oli kyltti osoittaen kahteen suuntaan. Luna katsoi molempiin suuntiin ja katseli kylttiä.
' Kumpaan suuntaan sitä menisi?', flareon mietti hetken. Oikean puoleisen polkua ei näkynyt paljoa, kun se jo kääntyi. Vasemman puoleinen polku oli hieman valoisampi.
" Ehkäpä voisin mennä tähän suuntaan..", hän mutisi itsekseen ja oli lähdössä vasempaan, mutta äkkiä kuuli jotain valitusta. Lunalié katsoi ympärilleen. Kukaan ei ollut lähettyviltä. Flareon hypähti säikähtäneenä ilmaan, kun kuuli jonkun kiljaisevan. Lunan sydän meinasi lentää ylös kurkkuun. Se pamppaili kiivaaseen tahtiin. Pokemon vilkuili ympärilleen ja heristi korviaan, jotta kuulisi jotain, joka kertoisi mistä ääni oli tullut. Nyt naaras kuuli itkua. Se tuli hänen takaansa. Aluksi hän oli menossa vasempaan vievälle polulle, mutta nyt tämä juoksi hädissään oikealle vievää polkua pitkin. Pian hän pikkesi polulta metsään kuunnellen samalla tarkkaan ääntä.
Juostuaan jonkin aikaa Lunalién tietämättä edessä oli suuri pudotus. Pokemon huomasi sen jonkin ajan päästä ja pysähtyi. Oli erittäin lähellä, että hän olisi pudonnut alas. Hengähtäneenä pokemon astui pari askelta taakse päin ja kurkki alas, jotta näkisi jos siellä olisi joku.
" Hei! Voisitko auttaa minut ylös!?", Luna kuuli jonkun huutavan alhaalta. Pudotus oli noin viiden metrin pudotus. Flareon katsoi tarkkaan ja huomasi kuopassa olevan joku. Hän ei nähnyt kunnolla kuka se oli, kun oli sen verran pimeää.
" Odota siellä! Haen köyden jota pitkin voit kavuta ylös, okei?", Lunalié sanoi kovaan ääneen varmistaakseen, että toinen kuuli.
" Okei..", olento sanoi hieman hiljempaa kuin aikaisemmin. Luna kääntyi ja pinkoi juoksuun etsien samalla jotain köyden tapaista.
' Mistä minä nyt köyden pölläsen!?', naaras ajatteli hätääntyneenä ja katsoi maahan ja ympärilleen. Eihän metsiköstä mitenkään voi löytää mitään köyttä. Lehdet havisivat tuulen leikkiessä niillä. Viileä tuuli puhalsi pokemonin takaalta. Luna tunsi kylmiäväreitä kulkevan selkäänsä pitkin. hän ravisti itseään ja yritti keskittyä.
" Minun on vain löydettävä jotain paksua köynnöstä.. Tai jotain sinne päin...", pokemon mutisi itsekseen. Hän juoksi ympäriinsä etsien jotain hyödyllistä. Se oli kylläkin vaikeata. Jos hän löysin köynnöksen, niin se oli liian heikko tai lyhyt. Jonkin ajan päästä flareon lysähti maahan hengähtäneenä ja epätoivoisena.
" Mitä minä nyt teen..?", Lunalié kysyi ääneen ja kuunteli luonnon ääniä. Aurinko alkoi laskea ja taivas punersi. Lunalié yritti saada hengityksensä tasaantumaan ja rauhoittua, jotta ajattelisi järkevämmin. Pokemon pääti mennä takaisin sinne, missä monttu oli. Lunalié oli aivan poikki juoksemisesta, mutta kumminkin juoksi koko matkan takaisin. Päästyään määränpäähänsä, pokemon meni reunalle ja huhuili montussa oleilijaa. Toinen vastasi nyt hiljaa ja jotenkin kuulosti pahalta. Lunalié oli huolissaan toisesta ja mietti miten pystyisi auttamaan tätä.
// Anteeksi, kun kesti hieman..\\
Nuori Flareon käveli pientä hiekkaista polkua pitkin heiluttaen häntäänsä samalla. Lunaliéta mietitytti hänen unensa. Hän ei muistanut mitä hän oli nähnyt, mutta sen kyllä pokemon muisti, että se oli ollut hyvin omituinen. Pian tie haarautui ja keskellä oli kyltti osoittaen kahteen suuntaan. Luna katsoi molempiin suuntiin ja katseli kylttiä.
' Kumpaan suuntaan sitä menisi?', flareon mietti hetken. Oikean puoleisen polkua ei näkynyt paljoa, kun se jo kääntyi. Vasemman puoleinen polku oli hieman valoisampi.
" Ehkäpä voisin mennä tähän suuntaan..", hän mutisi itsekseen ja oli lähdössä vasempaan, mutta äkkiä kuuli jotain valitusta. Lunalié katsoi ympärilleen. Kukaan ei ollut lähettyviltä. Flareon hypähti säikähtäneenä ilmaan, kun kuuli jonkun kiljaisevan. Lunan sydän meinasi lentää ylös kurkkuun. Se pamppaili kiivaaseen tahtiin. Pokemon vilkuili ympärilleen ja heristi korviaan, jotta kuulisi jotain, joka kertoisi mistä ääni oli tullut. Nyt naaras kuuli itkua. Se tuli hänen takaansa. Aluksi hän oli menossa vasempaan vievälle polulle, mutta nyt tämä juoksi hädissään oikealle vievää polkua pitkin. Pian hän pikkesi polulta metsään kuunnellen samalla tarkkaan ääntä.
Juostuaan jonkin aikaa Lunalién tietämättä edessä oli suuri pudotus. Pokemon huomasi sen jonkin ajan päästä ja pysähtyi. Oli erittäin lähellä, että hän olisi pudonnut alas. Hengähtäneenä pokemon astui pari askelta taakse päin ja kurkki alas, jotta näkisi jos siellä olisi joku.
" Hei! Voisitko auttaa minut ylös!?", Luna kuuli jonkun huutavan alhaalta. Pudotus oli noin viiden metrin pudotus. Flareon katsoi tarkkaan ja huomasi kuopassa olevan joku. Hän ei nähnyt kunnolla kuka se oli, kun oli sen verran pimeää.
" Odota siellä! Haen köyden jota pitkin voit kavuta ylös, okei?", Lunalié sanoi kovaan ääneen varmistaakseen, että toinen kuuli.
" Okei..", olento sanoi hieman hiljempaa kuin aikaisemmin. Luna kääntyi ja pinkoi juoksuun etsien samalla jotain köyden tapaista.
' Mistä minä nyt köyden pölläsen!?', naaras ajatteli hätääntyneenä ja katsoi maahan ja ympärilleen. Eihän metsiköstä mitenkään voi löytää mitään köyttä. Lehdet havisivat tuulen leikkiessä niillä. Viileä tuuli puhalsi pokemonin takaalta. Luna tunsi kylmiäväreitä kulkevan selkäänsä pitkin. hän ravisti itseään ja yritti keskittyä.
" Minun on vain löydettävä jotain paksua köynnöstä.. Tai jotain sinne päin...", pokemon mutisi itsekseen. Hän juoksi ympäriinsä etsien jotain hyödyllistä. Se oli kylläkin vaikeata. Jos hän löysin köynnöksen, niin se oli liian heikko tai lyhyt. Jonkin ajan päästä flareon lysähti maahan hengähtäneenä ja epätoivoisena.
" Mitä minä nyt teen..?", Lunalié kysyi ääneen ja kuunteli luonnon ääniä. Aurinko alkoi laskea ja taivas punersi. Lunalié yritti saada hengityksensä tasaantumaan ja rauhoittua, jotta ajattelisi järkevämmin. Pokemon pääti mennä takaisin sinne, missä monttu oli. Lunalié oli aivan poikki juoksemisesta, mutta kumminkin juoksi koko matkan takaisin. Päästyään määränpäähänsä, pokemon meni reunalle ja huhuili montussa oleilijaa. Toinen vastasi nyt hiljaa ja jotenkin kuulosti pahalta. Lunalié oli huolissaan toisesta ja mietti miten pystyisi auttamaan tätä.
// Anteeksi, kun kesti hieman..\\