Iltapäivätee

[maried]

//Come one, come all! The more the merrier!

Harun oli tehnyt mieli teetä jo monta päivää. Mikään ei ollut sen mielestä rentouttavampaa kuin juoda kupponen teetä ja miettiä miten voisi olla vieläkin kauniimpi.
Joten hän suunnisti kylän kahvilaan. Kahvila ei ihan vastannut hänen odotuksiaan kunnon teepaikasta, mutta oli se parempi kuin ei mitään.
Astuessaan sisään hän suunnisti suoraan vakipaikalleen ikkunan ääreen, siitä hän sai tarkkailtua ohikulkevia Pokemoneja.
Persian ei enää vaivautunut Harun luokse kysymään mitä tämä halusi vaan laittoi veden kiehumaan. Jokatapauksessa, eihän kahvilassa ollut kuin yhtä teelaatua.
Haru ei kauhesti välittänyt vihreästä teestä, mutta koska mustaa teetä ei ollut tarjolla, vihreään hänen oli tyytyminen.
Ulkona Pokemonit kiirehtivät aisoillaan ja kärsivällinen Haru istuskeli odottamassa teetänsä.

[flower]

//Mukaan tulen//

Warrior astui kahvilaan hiljaa. Hän suuntasi kahvilan varjoisimpaan paikkaan ja istahti alas. Hän katsoi oliko kahvilassa muita pokemoneja. Sitten Warrior näki Harun. Warrior tarkkaili hetken Harua. Pian Warrior kuitenkin huomasi sanomalehden pöydällä. Hän uppoutui lehteen. Persian tuli Warriorin luokse. -Mitä saisi olla? Persian kysyi. Warrior säpsähti. -Ooh.. Haluaisin suolapähkinöitä, Warrior sanoi nopsaan. Persian kävi hakemassa suolapähkinöitä ja antoi ne Warriorille. Warrior jatkoi lukemista ja nappasi aina välillä pähkinän.

[Ziharn]

//Saanen liittyä mukaan :3//

Vastakkaisessa nurkassa, varjoisessa semmoisessa, istuskeli jo entuudestaan melko suurikokoinen pokemon. Eihän sitä helposti huomannut, mutta kyllä se siellä oleili. Pokemon oli Blaziken ja nimeltään Zihur Blazeheart, useimmat käyttivät joko etunimeä tai lempinimeltään Blaze. Zihur tarkkaili Bellosomia, sekä äskettäin tullutta Wartortlea. Uteliaat silmät tekivät matkojaa toisten luona ja Blaziken virnisti hiljaa itsekseen. Uroksella oli päällään tummansininen matkaviitta, jonka huppu peitti tuon kasvoja. Persian asteli jälleen tuon pokemonin luokse ja kysyi tapansa mukaan mitä tämä tahtoisi. "Ottaisin mieluusti teetä, kiitos." Ja ennekuin Persian lähti takaisin tiskinsä ääreen, Blaze pudotti muutaman Póken sen tassulle. Persian kiitti ja palasi tiskinsä taakse.

Zihur jatkoi odottelevasti tarkkailuaan ja vilkaisi aina välillä kadulle. Mustat silmät kiiluivat himmeästi tumman hupun alla ja varjostivat silmiä entisestään, tehden niistä yhä vain tummemman näköiset. Koiras tuijotti hieman tylsistyneenäkin kadulle, kunnes se yht' äkkiä nousi ylös ja asteli valoon. Blaziken piti viittansa yllään, eikä näyttänyt kasvojaan Wartortlelle. Askeleensa tuo suuntasi Bellosomin luokse ja päästyään tuon viereen melko hiljaiset sanat karkautuivat Bellosomin kuultaviksi. "Sopiiko liittyä seuraan?" Blaziken hymyili lempeästi huppunsa alta ja katsoi kärsivällisesti tuota toista pokemonia, odottaen toisen häätävän itsensä pois tai vastoin antavansa luvan istuutua seuraansa.

[maried]

Haru säpsähti kuullessaan jonkun puhuvan hänelle. Hän ei ollut odottanut saavansa seuraa ja oli hiukan hämmentynyt kun toinen vain tuppautui mukaan.
Pikaisella vilkaisulla hän huomasi että kahvilaan oli muutenkin tullut lisää väkeä. Wartortle istui pöytänsä ääressä ja nappaili suolapähkinöitä, kuinka rahvasta. Harulle tuli väreitä pelkästä pähkinöiden ajattelustakin.
Tämä seuraan työntyvä miekkonen ei ollut sen paremman oloinen tälle snobikukkaistytölle. Mutta Haru oli liian hyväkäytöksinen sanoakseen ei edes nätisti, joten hän vain hymyili ja osoitti istumapaikkaa kutsuvasti.
Samalla Persian tyrkkäsikin Harun eteen jo tämän tilaamaa teetä. Kiitollisena tyttö hymyili tällekin, mutta Persian oli jo mennyt tärkeämpiin puuhiinsa.
Kahvilassa toinen tuntematon Pokemon edelleen söi maapähkinöitä ja Harulla oli pieni aavistus että tutustuisi vielä ajan myötä tähänkin, mutta itsehän hän ei voinut noin vain tunkea toisten pöytiin istumaan koska oli hieno leidi.

//Sori että kesti tämä vastaaminen, mutta kun oon ollut ylitöissä.

[flower]

Wartortle heitti tyhjän pähkinäpussin roskikseen ja jatkoi lehden lukemista. Pian se kuitenkin laski lehden pöydälle ja katsoi ulos. Se katsoi kuinka kiireiset pokemonit juoksivat vasemmalle ja oikealle, sivuille ja muuallekkin. Wartortle naurahti hiljaa. Sitten se taas otti lehden käsiinsä ja alkoi lukea.

"Tylsä lehti" Wartortle sanoi lopulta ja laittoi sen pöydälle. Nyt sillä ei ollutkaan enää mitään tekemistä.

[maried]

"Hm, kylläpä kaikilla näyttää olevan kiirettä tänään."
Haru ajatteli rikkoa hiljaisuuden puhumalla edes jotain mutta pelästyi itsekin kuinka ääni kaikui hiljaisessa kahvilassa. Peittääkseen hämmennyksenä hän hörppäsi teetä kupistaan ja poltti suunsa, kun oli unohtanut että teehän oli tulikuumaa. Kuumaa teetä hän aina pyysikin, aluksi Persian oli tuonut tälle jotain haaleaa litkua joka muistutti lähinnä tiskivettä. Puhuttelun jälkeen arvoisa kahvilanpitäjä kiikutti tälle aina kuumaa ja tuoretta teetä. Niin sitä pitikin, olihan Haru hänen kanta-asiakkaansa.
Nyt Haru yritti peittää tuskansa ja vain hymyili pöytäseuralleen, mutta sai aikaan lähinnä tuskaisan irvistyksen, joka oli kaukana hienostuneisuudesta. Miksi hän aina onnistui nolaamaan itsensä vaikka kuinka yritti olla hyväkäytöksinen?
Harun teki vain mieli vajota pöydän alle nolostuneisuudessaan. Voi, kun äkkiä tapahtuisi jotain!

[Ziharn]

Zihur katseli huppunsa alta rauhallisesti Bellosomia ja hymyili tuolle lempeästi, kun tuo selvästi myöntyi tuon kysymykseen. Blaziken vetäisi tuolia hieman taaksepäin ja kävi istumaan siihen. "Kiitän." Mustat silmät kiinnittivät katseensa hetken kuluttua lähenevään Persianiin, joka kiikutti viitalliselle teetä. Kiitos kävi nyökkäyksestä, kun Persian virnisti tälle matkalaiselle. Uros hörppäsi teetään ja hymyili onnellisena sen polttavasta, mutta silti niin raikkaasta mausta. Silmät kiiluivat himmeästi hupun alla ja ne tutkailivat mielenkiintoista Bellosomia, joka puhuikin hetken hiljaisuuden jälkeen. "Totta. Eivät ole pokemonit kuin ennen, huolettomia ja kiireettömiä.." Blazen puhuessa tuon katse kääntyi kiireiselle kadulle. Tulipokemon tuhahti vielä sanojensa päätteeksi ja kääntyi jälleen Bellosomin puoleen. "Saanko udella neidin nimeä, vai olenko turhan tahditon?" Koiras kohotti toista kulmaansa, jota ei välttämättä huomannut.

Hetken kuluttua tuo kolmaskin pokemon kahvilassa tuhahti jotain ja tummien silmien mietiskelevä katse kääntyi rauhallisesti Wartortleen. Pienoinen virne käväisi hupun alle kätketyillä kasvoilla ja sitten katse kääntyi jälleen pöytäseuralaiseen. "Ah, en ole itsekkään esittäytynyt, kuinka huolimatonta. Aivan, olen Zihur Blazeheart, yksin elävä samooja ja mietiskelijä. Joskus myös opetan halukkaille taistelun saloja." Zihur esitteli itsensä ja nyökäytti sanojensa vastineeksi. Jälleen tuo hörppäsi teetään ja laski sitten huppunsa, jonka alta paljastuivat vihdoin nuo yön mustat silmät, sekä pitkä hiuspehko. Ylväs olemus antoi tuosta paremman kuvan kuin tuo todellisuudessa oli, mutta ei kovinkaan paljoa parempaa kuvaa. Lempeä katse ja hymy säilyivät herran kasvoilla hupunkin laskeuduttua ja se taatusti sai kenet tahansa rauhoittumaan. Tosin mustat silmät yleensä antoivat pelottavankin kuvan, riippui henkilöstä. Jälleen Zihur hörppäsi teetä ja käänsi katseensa Wartortleen. Toinen ei näemmä enää lukenut lehteä, mitä lie toinen mietiskeli. Sitten kohtelias katse kääntyi jälleen neitiin ja toinen kulma kohosi hieman. "Ja nimenne, neiti..?"

[flower]

Warrior katseli ikkunasta ulos ja muisteli menneisyyttään. Menneisyys oli kyllä kurja, mutta ei voinut mitään. Warrior katseli hiljaa kaulapantaa, joka oli yhä muistona noista vanhoista ajoista. Se punainen kaulapanta, minkä avulla vanha kouluttaja yrittää jäljittää Warrioria yhä. Yhtäkkiä kaulapannan valo alkoi piipata taas pitkästä aikaa. -Tyhmä kouluttaja, Warrior mutisi ja löi valon rikki. Nyt kouluttaja ei enää pääsisi jäljittämään Warrioria. Paitsi ehkä jollain tyhmällä koneella. Mutta kaulapannalla ei enää. Warrior yritti irrottaa typerää kaulapantaansa, mutta ei onnistunut. Se oli laitettu todella tiukalle. Warrior murisi hiljaa ja nosti lehden käsiinsä. Se katsoi hetken kantta, mutta avasi lehden sitten. Siellä oli vielä yksi sivu lukematta. Warrior luki sen nopeasti ja laski lehden käsistää. Warrior katsoi surullisesti ikkunasta vielä ulos.

Persian tuli Warriorin luo. -Saisiko vielä olla jotain? Persian kysyi kohteliaasti. -Ymmh... Jos voisin saada lasin vettä? Warrior pyysi. Persian kävi hakemassa vettä ja antoi sen Warriorille. Sitten Persian meni takaisin missä oli ollutkin. Warrior katsahti hetkeksi kauempana oleviin pokemoneihin, mutta keskittyi sitten katsomaan ikkunasta ulos.

[maried]

"Nimeni on lady Haru." Bellossom innostui puhumaan vähän palturiakin, mutta hän vain kaipasi kunnioitusta ja hänestä oli kivaa olla joku ylhäisempi. Jä tämä puhekumppanihan oli täysin tuntematon, mitä haittaa pienestä valkoisesta valheesta voi olla. "Ja kyllä, kaikilla on nykyään niin kiire eikä aikaa tutustua toisiin ja järjestää teekutsuja tai mitään ihanaa."
Haru yritti olla näyttämättä uteliaisuuttaan kun vihdoin näki puhekumppaninsa ilman huppua. Kohteliaasti hän yritti keskittyä teehensä, mutta vilkuili silti koko ajan miltä tämä mystinen herra näytti.
"Vai että taistelutaitoja, herra Blazeheart. Onko teillä jokin oppipoika-menetelmä vai opetatteko halukkaille muutaman huitaisun ruokapalkasta? "
Haru säpsähti kun kuuli pamauksen toisesta pöydästä. Hän pyörähti katsomaan mitä siellä tapahtui, mutta tuntematon Pokemon vain katseli ikkunasta ulos surullisen oloisena. Harun kävi tätä hiukan sääliksi ja hän yritti kovasti keksiä jotain millä voisi murheen murtaman toverin pyytää keskusteluun mukaan.

[Ziharn]

#Pois veto, jumitan niin pahasti etten ehdi vastailemaan.. >.<#

[maried]

// Harmillista. Haluaakos Flower kuitenkin vielä jatkaa?

[flower]

//Flower jatkaa peliä, vaikka mikä olisi ^^//

Warriorin mieliala meni yhä vain alemmas. "Pitäisi ehkä liittyä noiden kahden seuraan, mutta pilaisin vain tunnelman..." Warrior ajatteli ja päätti pysyä pöydässä.

//Sorry, tuli nyt vähän lyhyt...//

[maried]

Hetken kuluttua Blaziken päätyi erkanemaan Harun seurasta ja Bellossom jäi yksinään kököttämään pöytäänsä. Teekin oli juotu jo ajat sitten, joten Harulla ei hirveänä ollut mitään tekemistä.
Vaivihkaa hän silmäili kahvilan toista asiakasta. Hänen mielestään yksin jupiseva Pokemon oli aika pelottava ilmestys. Mutta toisaalta Haru oli tavattoman utelias ja halusi tietää lisää.
Tehtyään päätöksen Haru nousi ja meni Wartortlen pöydän ääreen.
"Hyvää iltapäivää. Saanko liittyä seuraan?"

[flower]

Wartortle katseli ikkunasta muurheellisena. Se katseli sivusilmällään, kuinka Blaziken lähti kahvilasta ja Bellosom jäi yksin. Tuo neiti päätti näköjään tulla Warriorin seuraksi, kun muitakaan ei ollut. "Hyvää iltapäivää. Saanko liittyä seuraan?" Bellosom kysyi ystävällisesti. Warrior nosti katseensa ikkunasta. "Tottakai, istu vain" Warrior sanoi ystävällisesti. Ei naaras jaksanut enää mököttää, kun seuraakin oli saanut. Olihan alunperin tarkoitus nauttia päivästä mukavassa kahvilassa. "No, kuulin hieman keskusteluanne, ja sinä olet varmaan Haru?" Warrior kysyi miettityään hetken. "Minun nimeni on Warrior, mutta voit kutsua millä nimellä tahdot. Warrior hymyili hetken ja asettui tuoliinsa mukavammin.

[maried]

Haru ilahtui ystävällisestä vastaanotosta ja istuutui pöydän ääreen.
"Kyllä, minä olen Haru. Hauska tutustua, Warrior." Haru hymyili uudelle tuttavalleen. Samalla hän yritti katsoa näkyisikö Persiania missään, mutta ilmeisesti kahvilanhoitaja oli takahuoneessa. Harmi, Haru oisi voinut ottaa vähän lisää teetä.
"Mikä sinut tuo tänne?" Keskusteluhan oli pakko avata jollain eikä Haru halunnut mitään kaunis ilma-keskustelua. Vaikka sekin oisi hyvin sivistynyttä, mutta liian heppoista. Haru tahtoi jotain kunnollista asiaa, kun sattui kerrankin sillä päällä olemaan ja sitten ensimmäinen keskustelukumppani lähti hyvältä vaikuttaneen alun jälkeen karkuun. Toivottavasti tämä ei tee samoin, Haru mietti. Pitäisi yrittää olla pelästyttämättä muita ylhäisellä käytöksellä ja yrittää laskeutua heidän pariinsa. Niin juuri, nyt Harun pitäisi tsempata.