Varjoissa viidakon.

[Ziharn]

//Kakku tuo Vaporeoninsa tänne Espeonini seuraksi ^^//

Varjoisan viidakon kätköistä kuului vaimeaa ja tyytyväistä tuhinaa. Sitten rysähdys ja violetit silmät rävähtivät auki katselemaan ympäristöään. Kissamainen olemus venytteli verkkaisesti ja nousi seisomaan suuren puun juurakon alla. Aurinko täplitti varjoisia alueita paikoittain oksien lävitse ja kun tämä kissamainen olento astui puunjuurakon alta pois, astui näkyviin hyvin kaunis Espeon. Naaras heilutteli häntäänsä ja huivi sen päässä liehui hieman. Nuori Espeon oli kiertänyt jaloissa olevat huivinsa koko jalkojensa ympärille. Espeon lähti kävelemään varjojen halki ja kohta se kiihdytti hetkeksi ja loikki ketterästi suureen puuhun. Naaras asteli kevyesti puunoksalla ja katseli alas maahan. Kun oksa rupesi loppumaan, Espeon loikkasi kevyesti toiselle oksalle ja kohta se kiihdytti jo vauhtiaan ja loikki ketterästi oksalta oksalle, edeten erittäin nopeasti. Harva olisi todennäköisesti edes huomannut Espeonia sen kaiken joukosta.

Hetken ajan Espeon eteni nopeaa tahtia, mutta kun se kuuli askelten ääniä hieman kauempaa, se vaihtoi suuntaa ja lähti nopeasti hyppien ääniä kohti. Pian naaras hidasti vauhtiaan ja pysähtyi lähes kokonaan, kun tuo huomasi Vaporeonin kulkevan alapuolellaan. Hiljaa kulki aluksi tuo kissapokemon toisen yläpuolella, kunnes aukaisi suunsa ja lausui sanansa: "Kuka olet, hiljainen kulkija? Kerro nimesi tai minä pistän sinut kertomaan." Espeon hyppäsi toiselta oksalta toiselle ja pisti merkille jokaisen toisen liikkeen. Hetken kuluttua naaras kyllästyi piileskelyyn ja hyppäsi alas puusta, suoraan varjoihin. Mutta hetken aloillaan oltuaan, Espeon astui valoon ja näytti kasvonsa Vaporeonille.

[Kacku]

[Täältä tullaan. ^^ *tuo Ayumin paikalle hännästä kiskomalla*]

Viidakossa oli tavallisen paahtava ilma. Ainahan sää oli kuuma ja kostea siellä, mutta yhtä sietämättömältä se tästä tiedosta huolimatta tämän vaeltelijan mielestä silti tuntui. Ayumi oli selvästi tottunut liikaa viileämpään ilmastoon, josta oli aina saanut nauttia asuttuaan koko ikänsä viileävetisen joen vierellä. Nytkin hän oli päätynyt tänne vain huonon tuurin anteliaalla avustuksella, vapaaehtoisesti hän ei olisi lähtenyt pahimmissa houreissaankaan tähällaiseen uuniin. Ayumilla oli ikävä tunne että tämä kuuma ja kostea ilma haihduttaisi hänestä viimeisenkin vesipisaran. Janoisena hän päätti lähteä etsimään jonkinlaista paikkaa, josta saisi vettä. Varmasti sademetsässä olisi jonkin sortin lähde tai puro tai joki tai vastaava. Vaporeon yritti nuuhkia ilmaa haistaakseen veden, mutta se ei oikein onnistunut viidakon kaikkien hämäävien tuoksujen keskellä. Ayumi huokaisi ja päätti että nyt ei voinut kuin yrittää luottaa vaistoihin ja vaellella päättömästi. Sattumanvaraisesti hän valitsi suunnan ja lähti kulkemaan sinne.

Jonkin aikaa naaras ehtikin kulkea rauhassa, mutta tarkat korvat havaitsivat pientä ääntä ylhäältä päin. Puiden oksistossa kuului kulkevan joku. Se nyt ei ollut yllättäävää, eihän hän voinut olla ainut koko pahuksen viidakossa liikkuva pokémon, mutta liiasta arovaisuudesta ei kyllä olisi mitään haittaa täällä. Tämän äkkipysäyksen jälkeen Ayumi lähti jälleen kulkemaan, mutta nyt entistä valppaampana. Ja siitä oli hyötyä, sillä hän huomasi jonkun seuraavan. Naaras huolestui tästä hieman, mutta yritti olla niin kuin kaikki olisi kunnossa. Hän kuitenkin olisi valmiina puolustautumaan ja ainakaan yllätyshyökkäykset eivät onnistuisi. Hänen hämmästyksekseen seuraaja ei kuitenkaan yrittänytkään yllättää häntä vaan kysyi suoraan hänen nimeään. Ayumilla ei ollut pienintäkään aikomusta paljastaa nimeään varjostajalleen, vaikka tämä sitten yrittäisikin 'pistää' hänet sanomaan. Hiljaisuuden keskellä hän kuulikin äkkiä tömähdyksen maahan ja tajusi, että kysyjä oli varmasti hypännyt puusta alas maahan. Yhä hän kuitenkin oli varjoissa piilossa ja Vaporeon oli varuillaan. Pian hänen silmiensä eteen kuitenkaan astui rauhallisen näköinen Espeon. Vihdoinkin se oli päättänyt paljastaa itsensä. Ayumi mietti, pitäisikö hänen sittenkin sanoa nimensä. Hän ei halunnut tapella ja hyvällä tuurilla hän saisi kumppanin mukaansa.
"Minun nimeni on Ayumi. Ehkä sinäkin haluaisit kertoa omasi? Se olisi sentään hieman kohteliasta kaiken tuon varjostamisen jälkeen", Ayumi sanoi. Hän oli seurailusta hieman närkästynyt ja edelleen valmiina puolustautumaan.

[Anteeksi pieni kesto, netti ei ole pitänyt minusta pariin päivään. *mulkoilee modeemia*]

[Ziharn]

Naaras katseli Vaporeonia arvioiden ja kallisti päätään hiukan, niin että korvat hieman lurpahtivat siihen suuntaan, mihin hän päätään kallisti. Hienovarainen virne ilmestyi hetken päästä hiljaisen Espeonin kasvoille ja tuo nosti päänsä normaaliin asentoon. Kissamainen pokemon heilutteli hitaasti häntäänsä selkänsä takana ja piti korvansa hyvin tarkkana. Violetit silmät kiiluivat hieman, kun tarkkaavainen naaras katseli toista, pitäen huolen ettei toinen pääsisi yllättämään. "Hyvä on, vaikken sinua varjostanutkaan, osuin vain paikalle.. Olen Mist." Mist hetken hiljaisuuden jälkeen esitteli itsensä ja hienovarainen virne vaihtui lempeään hymyyn. Tänään ei tuo haastaisi riitaa kenenkään kanssa, ei nyt, sen lupasi Mist itselleen. Toinen vaikutti hieman vihaiselta, kun Espeon oli hetken aikaa sitä seurannut, mutta minkäs tuo sille mahtaisi jos oli luonteeltaan hieman utelias. Naaras katseli toista hetken hiljaa ja aukaisi sitten suunsa sanoakseen sanottavansa. "Ei pahalla, mutta vaikutat hieman eksyneeltä.. Tahtoisitko kenties juoda?" Espeon siirsi häntänsä eteensä ja kääri siinä olevan huivin häntänsä ympärille.

Sitten yht' äkkiä Mist kääntyi ympäri ja lähti kävelemään syvemmälle viidakkoon. Häntä helaihteli hyvin lähellä puita ja Espeon myös piti korvansa höröllä, koska muuten ei lähdettä löytyisi ikinä. Naaras omasi myös hienon suuntavaiston, joten eksymisen vaaraa ei hirveästi ollut, jos sattui olemaan tuon seurassa. Hetken aikaa Mist asteli varman oloisena eteenpäin ja sitten sen korvat värähtivät. Espeon käänsi katseensa kuulemansa äänen suuntaan ja käänsi kohta varmana koko vartalonsa kävelemään tuota solisevaa ääntä kohti. "Tule tännepäin Ayumi niin saat juoda!" naaras huudahti peräänsä ja lähti hölkkäämään solisevaa ääntä kohti. Hetkessä Espeon ilmestyi vienelle aukiolle, jonka poikki solisi suht suuri puro. Mist hidasti vauhtinsa ripeiksi askeleiksi ja sitten painoi päänsä vesirajaan. Naaras hörppi viileää ja virkistävää vettä sisäänsä ja kasteli myös naamansa siinä vedessä. Kun Espeon oli juonut, se kääntyi katsomaan Ayumia ja jälleen päätyi puhumaan. "Kuinka oikeastaan joudit tänne? Itse olen jo ollut täällä päiväkausia, mutta en ole nähnyt sinunkaltaistasi pokemonia vielä aiemmin täällä ollessani, ainoastaan niitä ötököitä.." Mist kallisti jälleen päätään hiukan ja kohotti toista kulmaansa kysyvästi. Naaras istahti maahan ja arveli, että olisi parasta jäädä aukiolle ainakin hetkeksi ja sitten myöhemmin vaikka opastaa Ayumi ulos viidakosta. Koska Mist oli tottunut jo viidakon kosteuteen ja kuumuuteen, ei sille tuottanut ongelmaa oleskellakaan siellä, joten sillä oli ainakin vielä hyvin mukavat oltavat.

¤Ei mitään ^^ Minulla tulee nyt aika kökköä, kun koulu alkaa huomenna ja alkaa varmaan tuntua samantien aika oudolta hommalta kun uusi koulu ja uudet opettajat.. *läimii itseään poskille*

[Ziharn]

#Vetäisen Mistin pois, turhaan en jaksa häntä jumittaa täällä, sowwy.. Otetaan sitten joskus vaikka uudestaan.. ^^#