Post by sinister on Aug 3, 2008 15:37:19 GMT -2
Jäämaassa tuuli ja lumi pöllysi kovasti, että oli erittäin vaikea nähdä eteensä. Lumessa, jos tarkemmin viitsi katsoa saattoi kauempana näkyä pieni hahmo kulkemassa lumessa, kunnes lumipyry taas vaihteeksi nielaisi tämän pisteen. Kukaan täysijärkinen ei olisi lähtenyt ulos tälläisellä ilmalla, mutta vaikeat olosuhteet eivät olleet koskaan pidätelleet nuorta glaceonia, joka nyt yksikseen käveli myrskyn keskellä antan tuulen heiluttaa sen turkkia.
Icy nautti jäästä ja lumesta, se tunsi ne omaksi elementikseen. Se sulki hymyillen silmänsä ja antoi tuulen kantaa ääniä mukanaan, mitään ei ikinä kannattanut jättää sattuman varaan. Lumessahan saattoi väijyä vaikka minkälaisia pokemoneja. Tämä ei tosin neitiä pelottanut vaan päättäväisesti tuo jatkoi tarpomistaan lumessa joka ylsi tuota melkein kaulaan asti. Lumessa eteenpäin kulkeminen oli parasta harjoitusta lihaksille. Se vilkaisi hymyillen taaksena ja huomasi jättäneensä selvän vanan taaksensa. Ketterästi se hyppäsi ylös lumesta laskeutuen kevyesti lumenpäälle. Se heilautti vähän häntäänsä saadakaseen enimmät lumet pois sen hännästä ja ravisteli sitten turkkiaan. Vapautuessaan lumesta tuo jäi istumaan hetkiseksi paikoilleen kunnes lähti hiljakseen tassuttelemaan eteenpäin. Lumipyry neidon takana pyyhki tuon jalanjäljet mennessään.
Pian Icy kumminkin pysähtyi ja heristeli korviaan. Jostain kauempaa kuului ääntä. Se jäi istumaan paikoilleen ja kuuntelemaan mistä suunnasta ääni tuli. Sen jälkeen se päätti odottaa kärsivällisesti löytäisikö tämä joku pienen glaceonin lumen keskeltä.
[eli welcome kuka vain haluaa...]
Icy nautti jäästä ja lumesta, se tunsi ne omaksi elementikseen. Se sulki hymyillen silmänsä ja antoi tuulen kantaa ääniä mukanaan, mitään ei ikinä kannattanut jättää sattuman varaan. Lumessahan saattoi väijyä vaikka minkälaisia pokemoneja. Tämä ei tosin neitiä pelottanut vaan päättäväisesti tuo jatkoi tarpomistaan lumessa joka ylsi tuota melkein kaulaan asti. Lumessa eteenpäin kulkeminen oli parasta harjoitusta lihaksille. Se vilkaisi hymyillen taaksena ja huomasi jättäneensä selvän vanan taaksensa. Ketterästi se hyppäsi ylös lumesta laskeutuen kevyesti lumenpäälle. Se heilautti vähän häntäänsä saadakaseen enimmät lumet pois sen hännästä ja ravisteli sitten turkkiaan. Vapautuessaan lumesta tuo jäi istumaan hetkiseksi paikoilleen kunnes lähti hiljakseen tassuttelemaan eteenpäin. Lumipyry neidon takana pyyhki tuon jalanjäljet mennessään.
Pian Icy kumminkin pysähtyi ja heristeli korviaan. Jostain kauempaa kuului ääntä. Se jäi istumaan paikoilleen ja kuuntelemaan mistä suunnasta ääni tuli. Sen jälkeen se päätti odottaa kärsivällisesti löytäisikö tämä joku pienen glaceonin lumen keskeltä.
[eli welcome kuka vain haluaa...]