Ah, näitä kesäpäiviä

[Ziharn]

[Yamashita tuo Alfonsensa tänne kaksikkoni seuraksi ^^]

Joki kohisi vieressä, kun suht nuori Swellow istuskeli mietiskelemässä sen kupeessa. Swellow oli ollut paikassa jo monta tuntia yhteen menoon, muttei koiras välittänyt ajasta juuri silloin. Se mietiskeli maailman asioita ja oli siksi valinnut tälläisen rauhallisen paikan, ettei melu keskeyttäisi sitä. Kuitenkaan ei ollut ketään jakamassa tämän mietteitä, pikkuveli ei jaksanut kuunnella, tai jos jaksoi, niin ei välittänyt pätkän vertaa. Siinä huomasi kuinka erilaisia veljekset olivat.

Samalla tuo nuorempi veli oli lentämässä joen yläjuoksulla. Se erottui hyvin puiden lomasta ja nuori Swellow seurasi sitä suht kovaa vauhtia erään vuoren tapaisen juurelle. Siellä se laskeutui rosoiselle kalliolle ja lepuutti siipiään rauhallisesti. Swellow havaitsi melko ison kuopan tapaisen kalliossa, johon oli kerääntynyt vettä vuoren uumenista virtaavasta pienestä purosta. Swellow hörppi hieman vettä ja ponnahti sitten taas lentoon. Kogawaksi kutsutulla oli nyt päämääränä isoveli Tozawa, joka edelleen istuskeli joen vierellä, kauempana alajuoksulla. Kogawa tuumasi hetken, olikohan isoveli edelleen yksin mietiskelemässä, vai olikohan se viimein saanut seuraa.

[Yamashita]

Joen hiljaisuus hilevi korvia. Hiljaisuuden takia oli myös Dragonite Alfons saapunut sinne. Se liietli kevyesti joen yllä katsellen paikkaa mihin laskeutua. Koska Dragonite on iso, se tarvitsi paljon tilaa laskeutumiseen ettei liiskaisi vahingossakaan ketää alleen.
Hteken etsittyään paikkaa se näki sopivan aukean paikan. Alfons alkoi hiljalleen laskeutua alas, kunnes sen jalat koskivat pehmeästi maata. Noin suurelta pokemonilta olikin melkoinen ihme sellainen pehmeä laskeutuminen. Tosin, Alfons oli ennen postipoikana ihmisten mailla, ja näistä ajoista sille oli jäännyt sen rakas laukkukin, jossa oli yksi iso sivutasku. Ruskeaa nahkaa olevassa laukussa se säilytti kaiken näköistä pientä ja mahdollisesti käyttökelpoistakin tavaraa.
Kun Alfons katseli hiukan ympärilleen mahdollisia esineitä, se näkikin maassa, aivan joen vesirajalla pienen, valkoisen ja hauraan simpukan kuoren. Alfons arvosti käyttökelpoisten esineiden lisäksi myös pieniä ja kauniitakin esineitä. Se käveli simpukan luo, kumartui ja otti sen hellä varaisesti suurelle kämmenellensä. Suuri ja vahva pokemon katseli tätä pientä ja haurasta simpukan kuorta hetken, kunnes se avasi laukkunsa sivutaskun ja pisti sen varovasti sinne. Tämän jälkeen se lähti hitaasti kävellen etsimään miettimispaikkaa.
Kului hetki. Se saapui paikalle, jossa Swellow nimeltä Tozawa miettelemässä omiaan. Alfons käveli hiljaa sen vierelle, katsoi sitä hetken, ja kumartaen sanoi:
"Anteeksi kovasti, mutta saanko istua tähän?"
Dragonite oli mitä nöyrin tuon Swellowin edessä. Se olisi vain voinnut heittää tämän yhdellä hännän heilautuksella pois, mutta ei - se kysyi vain kohteliaasti lupaa istua tähhän, koska paikka oli rauhallinen eikä Tozawa metelöinnyt turhia.

[Ziharn]

Tozawa havahtui mietteistään, kun kuuli vaimeita askelia ja pian jonkun kysyvän jotain. Swellow näytti hetken pöllämystyneeltä ja sitten vaihtoi ilmeensä normaaliksi: "Toki, kaipasinkin jo seuraa." Lintu puhui normaalilla äänellä, mutta siitä kuuli silti että Swellow oli iloinen saadessaan seuraa. "Olen Tozawa. Hauska tutustua." Tozawa esitteli itsensä ja kumarsi päätään hieman. "Mikä on sinun nimesi?" Toza kysäisi kohteliaasti ja piti katseensa Dragonitessa. Toinen oli paljon suurempi kuin Swellow, mutta se ei haitannut koirasta, ei niin kauan kun keskustelu pysyisi rauhallisena. 'Missähän Kogawa muuten on..?' Toza ajatteli mielessään ja käänsi katseensa joen yläjuoksulle. Taivaalla ei näkynyt vielä silloin ketääbn.

Kogawa liiteli rauhallisesti hyvin korkealla taivaalla. Se kaateli hieman nähdäkseen mahdollisimman kauas ja läväytti siipiään päästäkseen yhä korkeammalle. Sieltä näki juuri ja juuri meren rajan, mikä sai Kogan tajuamaan olevansa todella korkealla. Lintu havaitsi kauempana alajuoksulla isomman veljensä ja yllättyi hieman kun veljen vieressä nökötti rusehtava ja suuri pokemon; näytti olevan Dragonite. Kogawa tuhahti ja kohautti 'olkiaan' ja lähti syöksymään alaspäin. Lentäjä piti kuitenkin korkeutensa vielä, kunnes pääsisi melkein isoveljen ja tuon Dragoniten yläpuolelle. Päästyään melko lähelle, Koga laskosti siipiään ja lähti syöksymään alas. Ja juuri ennen maanpintaa Swellow teki hidastetun kiepin ja laskeutui pehmeästi maahan. "Hei isoveli. Kuka on ystäväsi?" Tozawa tervehti veljeään ja kysyi heti perään vierasta. Swellow pysyi seisaallaan, muttei mitenkään yltänyt Dragoniten korkuuteen. Siipensä leviettyään ylöspäin, niiden kärjet hipoivat niitä korkeuksia missä Dragoniten pää oli kun tuo seisoisi. Suuri veikko siis.

[Yamashita]

Alfons katseli Tozawaa. Se kumarsi vielä kerran, ja istahti. Kun toinen esitteli itsensä, päätti Dragonitekin tehdä saman.
"...siis Tozawa, vai? Minua sanotaan Alfonsiksi."
Kului pikku hetki, kunnes Tozawan pikkuveli Kogawa saapui. Alfons hämmästeli hetken niiden samannäköisyyttään ja ymmärsi niiden olevan varmaan veljeksiä. Kun Koga totesi Tozawalle 'isoveli' oli Alfons aivan varma tästä.
Dragonite vilkaisi Tozawaan, sitten Kogawaan.
"Olen Alfons."
Dragonite käänsi katseensa taivaalle. Hempeä tuuli tuiversi sen päässä olevia ulokkeita, ja ne heiluivat tuulen tahdissa. Alfons oli uppoutunut jälleen kerran omiin mietteisiinsä maailman perimmäisestä tarkoituksesta niin, että unohti Swellow-veljekset kokonaan.

[Ziharn]

Tozawa käänsi katseensa pikkuveljeensä ja nyökäytti päätään tervehdykseksi. "Terve veli. Missä olit?" Toza kysäisi veljeltään ja kääntyi sitten Alfonseen päin, tämä näytti tosin uponneen mietteisiinsä hetki sitten. Tozawakin vaikeni melkein samantien ja alkoi jälleen mietiskelynsä.
Kogawa käänsi lopulta arvioivan katseensa pois Dragonitesta ja kääntyi katsomaan veljeään. "Tulla yläjuoksulla vain lentelemässä.." Koga sanoi, mutta huomasi veljensä myös vaipuuneen mietteisiinsä. Swellow huokaisi, tuhahti ja kohautti olkiaan. "Menen taas lentelemään, tulen takaisin myöhemmin.." Swellow sanoi, vaikka tiesi ettei Tozawa kuunnellut. Siivet aukenivat äärimmilleen ja Swellow ponnisti ilmaan. Korkeutta saadessaan Kogawa lopetti räpyttelyn ja siirtyi liitelyyn. Vauhti oli silti suht kova, vaikkei Swellow läväyttänyt siipiään kuin harvoin. Koiras liiteli nyt pitemmälle alajuoksuun ja katseli niin pitkälle horisonttiin kuin saattoi nähdä. Kohta joki sen alla katosi rehevien puiden alle ja Koga näki sinisen meren siintävän kaukana. Se oli valtava, liian suuri ylitettäväksi Swellowille. Tai ehkei sittenkään. Ei tuo koiras kuitenkaan aikoisi edes yrittää ilman veljeään. Swellow kääntyi takaisin päin ja liiteli takaisin veljensä luo. Tuo ei kuitenkaan laskeutunut noiden viereen vaan tuo laskeutui joen toisella puolella kasvaviin puihin. Swellowia ei nähnyt, jos ei tiennyt mistä etsiä. Koga kuitenkin näki veljensä ystävineen.

[Yamashita]

Alfons vilkaisi kesken miettimisensä ajatuksissaan lähtevään Kogaan, minkä jälkeen se vaipui mietteisiinsä. Kaukaa jostain tuli suolainen meren tuoksu, jonka se tiedosti vain alitajuisesti. Hetken hiljaisuuden ja mietiskelyn jälkeen se vilkaisi Tozawaan.
"...Mitä mietit?"
Alfons käänsi katseensa jälleen taivaalle.
"Itse mietin usein vaikkapa sitä, kuinka korkealle pystyn lentämään. En ole koskaan yrittänyt lentää kovin korkealle, ja minua mietityttää, mitä tuolla pilvien yläpuolella on..."
Oli suuri ihme, että Alfons puhui näin paljon. Tavallisesti se oli suorastaan mykkä kuin kala. Ehkä se aisti miten samanlainen Tozawa oli ja halusi jakaa ajatuksensa sen kanssa.

[Ziharn]

Tozawa aukaisi silmänsä ja vilkaisi Alfonsea. "Mietin kuinka suuri tuo meri on joka alkaa joen alajuoksulta. Ajattelin jos joku kerta voisin yrittää lentää sen ylitse, mutta siihen taitaa olla vielä pitkä aika." Toza sanoi ja virnisti. Swellow suuntasi katseensa meren suuntaan ja huomasi korkealla ilmassa pienen mustan pisteen ja oletti sen olevan Kogawa. Lintu mietiskeli veljensä tekemisiä hetken, mutta käänsi sitten katseensa takaisin Dragoniteen. "Itse olen joskus lentänyt melko korkealle ja nähnyt pilvien toiselle puolelle. Siellä on miljoonia pieniä pisteitä, mutten tiedä niiden oikeaa nimitystä.." Tozawa sanoi ja käänsi katseensa suoraan ylöspäin. Se vaipui mietiskelemään niitä pieniä pisteitä ja niiden tarkoitusta. Mitä ne edes tekivät siellä?

Kogawa katseli joen toiselta puolelta veljensä toimia ja totesi itsekseen ettei kaksikon kesken tapahtunut mitään sitä kiinnostavaa. Swellow hypähti pois oksilta ja syöksyi hieman alaspäin, kunnes levitti siipensä ja lähti lentämään rauhaisana virtaavaa joen pintaa ylöspäin, kohti vuoria. Koga kiisi aluksi nopeaa vauhti eteenpäin, mutta kun tuo läväytti siipiään ja nousi korkeammalle, vauhti hidastui hieman. Swellow räpytteli itsensä korkeuksiin ja vaihtoi nopean lentämisen rauhaisaan liitelyyn. Koiras oli kuullut kun veli oli maininnut miljoonat pisteet ja ne olivat alkaneet kiinnostaa Kogawaa. Se mietti hetken ja virnisti sitten. Swellowin siivet alkoivat lyödä tiuhemmin ja lintu kohosi korkeuksiin. Nopeasti koiras kohosi pilvien yläpuolelle ja havaitsi pisteet. 'Niitähän ON miljoonia!' Koga ajatteli mielessään. Hetken kuluttua Swellowin päässä alkoi heittää ja silmissä sumeni. Linnun siivet lurpahtivat ja tuo lähti huimaan syöksyyn. Tajuton Swellow kieppui ilman halki ja syöksyi aina vain alemmas ja alemmas.
Tozawa havaitsi melko nopeasti mustan, tippuvan pisteen. Swellow katsoi tarkemmin ja huomasi sen Kogawaksi. Koiras pomppasi pystyyn ja huudahti: "Kogawa!" Sen sanottuaan Swellow hypähti ilmaan ja lähti nopeasti lentämään kohti veljeään. Valitettavasti Koga putosi liian nopeasti.
MOLSK!
Kogawa tippui veteen ja upposi. Nouseva kuplavan kuitenkin kertoi että toinen oli hengissä. Tozawa syöksyi veteen ja sukelsi nopeasti alaspäin. Lintu tarttui veljestään kiinni ja lähti pyrkimään kohti pintaa. Veli kuitenkin painoi liikaa ja siinä oli jo hengen lähtö lähellä. Tozawa pääsi juuri ja juuri pintaan, muttei jaksanut enää uida rantaan. Veljespari lähti virran mukana valumaan kohti merta. "Alfons, auta!" Tozawa huusi joen keskeltä ja piteli vaivoin veljensä päätä pinnalla. Dragonite olisi melko varmasti Swellowien ainut toivo.

[Yamashita]

Kun Tozawa oli mennyt hukkumassa olevan veljensä perään, ehti se ajatella ettei tätä tarvittaisi pelastustyössä. Toisin kävi - Swellowit lähtivät virran mukana merta kohti. Jos ne joutuisivat sinne, niillä tuskin olisi toivoa pelastautua.
Nyt ei Dragonite epäröinnyt hetkeäkään. Se kohotti siipensä, läpsytti niitä muutaman kerran ja nousi ilmaan. Noustuaan ilmaan se eteni nopeasti hieman veden pinnan yläpuolella kiitäen kohti veljeksiä. Nopetensa ansiosta se sai nämä helposti kiinni ja tarrasi käsillään veljeään pitelevään Tozawaan. Se heilautti vahjoja siipiään muutaman kerran voimakkaasti, ja Dragonite kohosi korkeammalle ilmaan Swellowit mukanaan. Alfons lensi rannalle ja laski molemmat varovaisesti maahan. Itse se meni vähän matkan päähän, ujona kun ei halunnut kuulla kehuja hommastaan. Se oli pikku juttu ennen postihommissa olleelle Dragonitelle.

[Ziharn]

Tozawa yski ja pärski kun Alfons nosti veljekset vedestä. Veljestään se kuitenkin piti lujasti kiinni. Päästyään rannalle Toza laski veljensä varovaisesti maahan ja kakoi loputkin vedet pois keuhkoistaan. Sisälmyksiä poltteli hetken aikaa ja Swellow irvisteli hetken aikaa pidellen vatsaansa. Kun kipu ja muu menivät ohi, Toza syöksähti veljensä luokse ja käänsi tuon kyljelleen. Hetken aikaa Kogawa ei liikahtanutkaan eikä tuosta kuulunut ääntäkään, mutta sitten yht' äkkiä vedet pulpahtivat tuon nokasta ja Swellowyski ja kakoi aina vain lisää vettä ulos keuhkoistaan. Märkä Swellow-kaksikko makasi ruohikolla väsyneinä, kunnes Tozawa käänsi katseensa Alfonsin suuntaan. "Kiitos, olit suureksi avuksi." Ja lauseen jälkeen Swellow hymyili lempeästi; tai ainakin yritti, mitä nyt nokalla pystyy tekemään.
Kogawa yski vielä hetken, kun keuhkojen kirvely ja polttelu eivät meinanneet loppua, mutta kun tuo rauhoittui, Swellow käänsi katseensa Alfonseen. Koiras nousi seisomaan ja asteli Dragoniten luokse. "Kiitos.." Koga sanoi hyvin hiljaa, mutta kuultavasti kuitenkin. Yleensä nuori koiras ei kiittänyt ketään, mutta koska tunsi veljensä käskevän tuijotuksen takaraivossaan, Swellow päätti poiketa hieman tavallisesta. Ja se myös jossain määrin uskoi, että Alfons oli tuon kunnioituksen arvoinen. Heti sanojensa jälkeen Kogawa asteli pari askelta taaksepäin ja levitti suuret siipensä. Pari kertaa tuo niitä löi yhteen, kunnes kohosi taivaan korkeuksiin. Vaikka uteliaisuus tuota nuorempaa vielä pistelikin, ei koiras tahtonut enää tänään lentää liian ylös. Ei tahtonut kastua uudelleen. Mutta jonain päivänä tuo vielä selvittäisi miksi näin oli käynyt. Veljensä avulla se sen selvittäisi, maksoi mitä maksoi.

[Yamashita]

Alfons ei vastannut Kogawan kiitokseen, vaan nyökkäsi vaiteliaasti. Sen jälkeen Dragonite meni hieman lähemmäs Tozawaa.
"Oletko kunnossa?"
Alfons kuulosti huolestuneelta. Se myös vaikutti muutenkin siltä.

[Ziharn]

Tozawa virnisti hetkellisesti ja katsoi sitten veljensä perään kun nuorempi koiras hiljalleen katosi taivaan oranssihtavaan horisonttiin. Swellow huomasi toisen tulleen lähemmäs ja kysyneen jotain, mutta koiras pysyi vielä hetken hiljaa, ennen kuin vastasi: "Olen kunnossa, samoin Koga, mutta hänen egonsa vain sai pienen kolauksen." Toza virnisti Alfonselle ja kääntyi tuota kohti. Lintu vajosi jälleen ajatuksiinsa, ennätysajassa tällä kertaa. Swellow katseli joen kuohuaviin aaltoihin ja vaipui unen omaiseen transiin moneksi minuutiksi, ajantaju pysähtyi kokonaan Tozawan päässä ja tuo unohti siksi hetkeksi aivan kaiken.

[Yamashita]

Alfons hiljeni. Sekin vaipui mietteisiinsä syvästi. Sen ajatukset lensivät jossain ajan ja paikan tuolla puolen, siellä, missä ei ollut kipua, surua tai muutakaan ikävää...

[Ziharn]

#Anteeksi, vetäisen nyt kaksikkoni pois, kun ei yhtään inspaa.. 8( Voidaan joskus vaikka yrittää uudestaan 83#

Tozawa heräsi ajatuksistaan ja tajusi kuinka myöhä jo todellisuudessa olikaan. Koiras nousi nopeasti ylös ja kääntyi Alfonsiin päin. "Pahoittelen, joudun lähtemään. Meidän on veljeni kanssa ehdittävä vielä käymään kaupungissa.. Näkemiin, toivottavasti tapaamme vielä" Ja sitten Toza levitti siipensä, otti hieman vauhtia ja nousi ilmaan. "Näkemiin!" koiras vielä huusi toiselle, kunnes kääntyi pilviä päin. Tuon noustua hieman korkeammalle, Swellow päästi nokastaa kutsuhuudon, jonka jälkeen meni hetki kunnes Kogawa liittyi veljensä seuraan. Kaksikko tervehti toisiaan vaietuin nyökkäyksin ja veljemmäisin virnein ja sen jälkeen veljekset lähtivät kaupunkia kohti, nopeaa vauhtia lentäen.

[Yamashita]

#Ei hätiä mitiä.#

Alfons katseli hiljaa, kun veljekset lensivät pois, ja hymähti hiukan. Sitten se itsekin lensi pois.

#Siirrän Alfonsin hiiteen täältä.#