Syö tai tule syödyksi [Meraldgute~]

[Ruby]

// Ihan paras otsikko XD Eli Mera tänne kera Pochien~ //

Sanotaan, että vuoriston olosuhteet ja karu maasto yhdessä ovat tappaneet monia tänne kuulumattomia pokemoneja. Vettä virtasi vain harvoissa paikoissa, eikä vihreää kasvillisuuttakaan ollut paljon. Vieno tuuli pyyhki yli laakeiden vuorten aiheuttaen samalla ainoan äänen vuoristoisessa maisemassa. Samassa hiljaisuuden rikkoo vaalea ja sulavalinjainen olento, joka loikkii kallioiden ja kivien päällä varmoin ja tottunein askelein.

Kairi pysähtyi hetkeksi lepäämään. Naaras huohotti raskaasti tuntien juoksemisen jälkeen, ja lopulta lysähti maahan. Absol nousi kumminkin sinnikkäästi pystyyn, ja lähti kipuamaan pitkin kalliota hitaasti yhä ylemmäs ja ylemmäs samalla huohottaen. Kairi ei ollut sitä tyyppiä, joka käyttää aina tasaisia teitä, jotka kiemurtelivat kallioiden keskellä suoraan naaraan alapuolella. Suoraan sanottuna naaras vältteli yleisiä teitä. Vuoren huipulle päästyään, Absol huokaisi syvään. "Vihdoin perillä...." Tämä mutisi itsekseen ja pudisti päätään. Kairin alapuolelle levittäytyi kaunis näkymä. Se oli tulivuoren tapainen monttu keskellä kalliota, ja sen pohjalla oli kirkasvetinen lampi. "Legendaarinen" Lampi, jonka olinpaikan vain harvat tietävät. N. 15 metriä halkaisijaltaan oleva lampi oli nykyisin tunnetuista vuoriston lammista kaikkein suurin, ja monet käyttivät sen etsimiseen koko elämänsä. Kairi lähti laskeutumaan rauhallisesti alas samalla tutkiskellen ympäristöään. Kaulapanta naaraan kaulassa heilui sinne tänne samalla hiertäen Absolin kaulaa. Alas päästyään Kairi käveli lammen rannalle. Kristalli-lammeksi kutsuttu lampi oli keskeltäkin Kairia vain kaulaan saakka, mutta puheet lammen veden maukkaudesta pitivät paikkansa. Kairi oli aivan väsähtänyt, mutta päätti silti kavuta takaisin ylös. Naaraan jalat tuntuivat lyijyltä, ja oli helpotus, kun Absol pääsi vuoren harjalle. Kairi asettui makaamaan maahan ja tarkkailemaan ympäristöään. Alhaalla liikkui selvästi joku.

[meraldgute]

//On ollut hieman kiirettä -.- anteeksi etten ole kerennyt tänne tuhertaa x3//


Normaalia vaaleampi poochyena kiipesi vuorta ylöspäin, oli todella yllätys että tämä oli vaivautunut kapuamaan jo niinkin korkealle.
Pochienin pieni ja tukevahko ruumiinrakenne ei ollut omiaan niin vaikeakulkuiseen ympäristöön ja vaivalloiseen kiipeämiseen, se oli kuitenkin liian ylpeä leähtääkseen vielä. Kun tämä uros päätti jotain, se myös piti.
Minuuttien kuluttua Pochien oli päässyt mukavan matkan eteenpäin ja tarkisti selustansa varmistaakseen olevansa varmasti yksin.
Aikaa vuorten ylittämiseen Pochien oli varannut parisen vuorokautta, läksiessään kiipeämään vuoristo oli vaikuttanut helppokulkuiselta ja matalammalta.
Nuori poochyena huokaisi, olihan tämä hyvää harjoittelua, ehkä hän saisi aikaan jonkinmoisen ottelunpoikasenkin.
Uros hengitti raskaasti, ilma oli täällä ylempänä ohuempaa ja saadakseen keuhkot täyteen sai hengittää oikein urakalla... Päässä pyöri ja jano kuivasi Pochienin kurkkua tuoden mukanaan inhottavan olon. Juuri nyt Pochien toivoi olevansa ainoa lähistöllä kulkeva pokemon.

[Ruby]

// Ummm...... Ehheh..... Keeeesti vähän.... ^^' Olen pahoillani......//

Kairin silmät havaitsivat pokemonin Poochyenaksi. Harmaa olento käveli yhä ylemmäs ja ylemmäs selvästi läkähtymisen partaalla, ja vilkuili vähän väliä taakseen kuin varmistaakseen ettei kukaan seurannut. poochyenan vaalea turkki ja väsähtänyt olemus antoivat siitä aika heikon kuvan. Kairi ei voinut vastustaa kiusausta vähän ärsyttää poochyenaa, joten naaras lähti loikkimaan hiljaa alaspäin. Täydellisen hiljaisuuden vallitessa Kairi loikki kiveltä toiselle karun maiseman keskellä, lopulta päätyen vaalean poochyenan taakse. Naaras tuhahti jokseenkin kuuluvasti, ja asettui makaamaan poochyenan takse. Nyt naaras voisi vain odottaa, että miten toinen reagoisi yht'äkkiä taakseen ilmestyneeseen Absoliin. Kolme vaihtoehtoa: Poochyena lähtisi karkuun häntä koipien välissä oli yksi niistä. Toisaalta Kairi tiesi myös odottaa hyökkäävääkin käytöstä, joten naaras oli varmuuden vuoksi varuillaan.

// Ja kolmas tietenkin on hyväksyvä käytös Owo Lyyhyttää! DX //

[meraldgute]

Täydellisen yksinäisyyden ja tätä vallitsevan hiljaisuuden rikkova tuhahdus pelästytti Pochienin, joka käännähti salamana ympäri huomaten Absolin. Miten noinkin kookas pokemon oli onnistunut hiippailemaan Pochienin taakse ilman että toinen kuuli pienintäkään ääntä? Hampaat irvessä Pochien murisi Absolille, kuinka se uskalsi nolata poochyenan? Valkoturkki oli kuitenkin kiinostava tapaus, vaikka Pochienia ärsytti moinen olemus!

"Mitä sinä meinaat?!" Pochien murahti vihaisesti pitäen silmänsä tiukasti lukittuina Absoliin, vahtien tämän pienintäkin hengähdystä.

[Ruby]

// OwÒ Netti ei oo toiminu.... //

Kairi naurahti rauhallisesti, Kun Poochyena käännähti nopeasti ympäri. Toinen oli yhä aika surkeassa kunnossa, ja näytti vieläkin säälittävämmältä ollessaan vihainen. Ei sillä, Kairi ei pelännyt mitään muuta kuin Mewtwo:ta. Miksi siis säikähtää pienen ja läkähtymisen partaalla olevan vaalean poochyenan irvettä? Ei siinä olisi mitään järkeä. Kairi vain makasi paikoillaan ja rauhallisena. Naaras oli aivan rento, ja oli silmiin nähden huvittunut toisen käytöksestä.

"Mitä sinä meinaat!?" Kairi havahtui mietteistään Poochyenan alkaessa raivota. Absol mietti hetken, ja vastasi "En mitään sen ihmeenpää~ Olin vaan tuolla kallionkiellekkeellä ja huomasin läkähtyneen ja vaalean poochyenan, joka vaikutti hieman surkealta laahautuessaan eteenpäin. Minuölla sattui olemaan tylsää, joten En voinut vastustaa kiusausta pelotella vähän~" Kairi itsekkin hieman hätkähti sanomisiaan. Yleensä naaras oli viileän rauhallinen, mutta nyt rupeaa ilkkumaan läkähtynyttä ohikulkijaa, joka ei ollut tehnyt Absolille mitään. Naaras todellakin oli tylsistynyt. "Entä itse? Kävelet kallioilla aivan läkähtyneenä etkä voi ylpeytesi takia kääntyä takaisin?" Kairi nappasi kommenttinsa tuulesta, eikä tiennyt yhtään mitä poochyena oikeasti teki täällä. Kunhan ärsytti. Mutta eihän kukaan muu sitä tiedä kuin hän itse.....

// Pyydän anteeksi Kairin käytöstä n____n' //