Yksikin väärä askel voi olla viimeisesi [Kaya]

[Yamashita]

#Eli minun ja Kayan Shiran juttu. Muutkin voivat olla tervetulleita...jos asiasta sovitaan etukäteen. Vai mitä, Kaya...?#

Vuoristo, ja sen vaarallinen ympäristö ei sopinut kelle tahansa pokemonille. Sen takia Kin oli tullutkin tänne, etteivät viholliset seuraisivat sitä ja hänen ystäväänsä Shiraa. Vasta hetki sitten he olivat perustaneet oman pelastustiiminsä, mutta olivat joutuneet pahoihin vaikeuksiin erään Houndourin kanssa. Nyt Kin etsi turvallista paikkaa, sillä vihollisia saattoi olla enemmänkin. Vuoristossa oleva polku, jota pitkin Nidorino kiipesi ylös, oli kapea ja vaarallinen virhe askeleille.
Se oli kuitenkin osittain Ground-tyyppiä, ja tottunut elämään karussa ympäristössä jo lapsuudessaan. Tämä ei ollut mitään verrattuna Nidorinon lapsuuden julmiin kokemuksiin. Kinin isä oli hakannut sitä aina, ja tämä oli jättänyt nuorukaiseen ikuiset arvet - niin henkiset kuin fyysisetkin. Sen todisti kuonon päällä oleva arpikin.
Kin vilkuili hieman huolestuneena peräänsä, varmistaen onko Shira mukana, ja että seurattaisiinko heitä. Sen jälkeen se käveli nopeasti eteenpäin.
"Tule. Meillä ei ole aikaa viivytellä enempää."

[Kaya]

//Toki, minulle käy kyllä muidenkin seura. Tosin epäilen, ettei tänne kukaan löydä.//

Shira kulki Kinin perässä, luottaen siihen, että Nidorino tiesi minne he olivat menossa. Hänellä itsellään ei ollut siitä harmainta aavistustakaan, mutta Vulpix ei silti sanonut mitään. Eihän hän tuntenut oikeastaan mitään muutakaan seutua, joten hänen paikkatuntemuksestaan ei olisi kuitenkaan hyötyä.
Vuoristossa liikkuminen sen sijaan oli Shiralle hyvinkin tuttua; sehän oli harjoitellut vuosikaudet vuoristossa. Siksipä Vulpix kykeni nyt liikkumaan lähes katsomatta jalkoihinsa, varoen petollista vuoriston kalliota. Myös Kin näytti pystyvän kulkemaan hyvin, joten ainakaan vielä ongelmia ei ollut tullut.

Nidorinon hoputtaessa, Shira tyytyi vain nyökkäämään tälle ja lisäämään vauhtiaan. Äskeinen tapaaminen Houndourin kanssa oli muistuttanut heille, etteivät kaikki olleet lainkaan ystävällisiä. Siksipä nyt oli järkevintä suunnata johonkin turvalliseen paikkaan.

[Yamashita]

Kin käveli Shiran edellä, varmistaen jatkuvasti, että missään ei olisi vihollisia. Nidorinon päältä ei sitä huomannut, mutta se oli todella hermostunut tästä kaikesta. Ainoastaan ajatus siitä, että se oli sannut tehtyä pelastustiimin Shiran kanssa rauhoitti sitä. Oikeastaan ajatus teki sen melkein lempeäksi.
Äkkiä loiva polku, jolla he kulkivat, alkoi täristä voimakkaasti. Ei ehtinyt kulua kuin sekuntti, niin polkua pitkin vieri valtava Graveler! Se liiskaisi kaksikon alleen, ellei kukaan tekisi mitään.
"Varo!"
Kin hyppäsi uhkarohkeasti Gravelerin ja Vulpixin väliin, latasi samassa vahmimman iskunsa, Iron Tailin täyteen tehoonsa ja iski sen kivipokemoniin. Graveler oli voimakas, eikä Kin pystyisi pitämään sitä kauaa paikoillaan. Nidorinolla olikin muuta mielessä; se käänsi itseään hiukan siten, että toinen putosi alas polulta. Kin katsoi reunan yli, ja horjahti. Se onnistui saamaan kuitenkin tasapainonsa takaisin.
"Ei hätää. Siitä ei ole enää ongelmaa."

[Kaya]

Shira hätkähti suuresti kallioperän alkaessa täristä. Hetken Vulpix jo luuli maanjäristyksen iskeneen alueelle, kunnes se huomasi Gravelerin vyörymässä kohti.
Shira ei kuitenkaan ehtinyt tehdä mitään, sillä Kin oli jo ottanut asian hoitaakseen; Vulpix pystyi vain katselemaan, kun Nidorino sai lopulta työnnettyä Gravelerin alas.
"Huomaan sen. Toivottavasti sille ei käynyt kuinkaan, tuo pudotus on kovin korkea."

Vulpixin mieliala synkistyi tämän kohtaamisen jälkeen. Graveler ei kai ollut vain huomannut heitä, mutta ei Shira muiden vihamielisyyttä ajatellutkaan. Ei, Vulpix mietti omaa hyödyttömyyttään Kinin seurassa. Nidorino oli tähän mennessä selvittänyt kaiken lähes yksin: Taillowin auttamisen, Houndouria vastaan taistelemisen ja Gravelerilta suojautumisen. Shira tunsi itsensä turhaksi, ja alkoi hivenen katua pelastusryhmään liittymistään. Hän ei suinkaan katunut sitä omalta kannaltaan, vaan siksi, koska oli varma, että Kin olisi voinut saada jonkun hyödyllisemmänkin tiimitoverin kuin hän.
Shira ei olisi halunnut jarruttaa mitenkään Nidorinon ryhmän toimintaa.

"Meidän kai pitäisi jatkaa matkaa."
Vulpix totesi hivenen alakuloisesti. Se näki nyt ainoana vaihtoehtonaan olla hyödyksi kehittymisen tuomat lisävoimavarat, eikä kehitys ikinä onnistuisi paikalla pysyessä.

[Yamashita]

Kin huomasi Vulpixin alakuloisuuden ja oli samasa huolissaan siitä.
"Onko kaikki hyvin? Vaikutat alakuloiselta."
Nidorino meni ystävänsä luokse huolestuneen näköisenä.
"Sano pois."

[Kaya]

Shira ei oikein tiennyt, mitä vastata Kinille. Jos hän kertoisi, mikä häntä todella painoi, Nidorino pettyisi. Mutta jos hän jättäisi kertomatta, Vulpix pettäisi Kinin luottamuksen.
Siksi Shira päätti kertoi totuuden.
"Kaikki on hyvin. Mutta..."
Vulpix piti pienen tauon, ja yritti miettiä, miten kertoa asia ilman, että Kin käsittäisi väärin.
"Minun ei olisi pitänyt liittyä ryhmääsi, sillä minusta ei ole hyötyä. Pystyt tekemään kaiken itse. Olisit ansainnut paremman tiimitoverin."
Shira jatkoi asiaansa, sillä hän todella arvosti Kiniä ja piti tämän seurasta, ja halusi Nidorinon ymmärtävän sen.
"Minusta on mukavaa olla pelastusrymässäsi, ja pidän sinusta kovasti. Mutta en suinkaan ihmettelisi, jos pyytäisit minua eroamaan ryhmän parhaaksi. Moni muu tekisi niin."
Vulpix huokaisi niin hiljaa, ettei sitä voinut oikeastaan edes huomata. Miksi hän oli mennyt edes aloittamaan tämän keskustelun?
"Toivon, että annat minulle vielä mahdollisuuden. Etsin tulikiven, ja kehitän itseni. Sillä tavoin voimistun, ja pystyn ehkä tekemään paremmin osani ryhmän hyväksi."
Shira piti pienen miettimistauon, ja sanoi sitten sen, minkä oli pelännyt joutuvansa sanomaan.
"Mutta jos lähden etsimään kiveä, meidän on väliaikaisesti hajaannuttava."

//Shiralla oli paljon asiaa, enkä tiedä saiko tuosta selvää. Se siis ei varsinaisesti halunnut ryhmästä erota, ainoastaan kehittää itsensä, jotta ryhmällä olisi parempi tulevaisuus.//

[Yamashita]

Kin kuunteli hiljaa Shiraa. Se ei tehnyt elettäkään häiritäksen sitä, päin vastoin. Kun Vulpix oli sanonut kaiken, Nidorino käveli hitaasti sen luo ja asetti toisen etujalkansa sen kaulalle.
"Tee kuten parhaaksi näet. Se sinun valintasi, ei minun. Minä seuraan sinua kaikkialle, ja kuuntelen tahtoasi. Älä anna minun estää sinua aikeissasi."
Nidorinon ääni oli lämmin, vahva. Jokin salaperäinen voima alkoi kohota Nidorinossa.
"Mene, jos niin tahdot. Mutta muista - jos olet pulassa, niin kutsu. Minä tulen aina sinne missä sinäkin olet. Mene!"
Kinin ääni ei ollut komentava, vaan pikemminkin kannustava. Sen silmät säkenöivät niiden sen katsoessa Shiraan.

[Kaya]

Kuunnellessaan Kinin ystävällisiä ja kannustavia sanoja, Shira tunsi silmiensä hivenen kostuvan. Lähtö tulisi olemaan todella hankalaa...
'Hemmetti, ryhdistäydy nyt.'
Vulpix kokosi itsensä, ja katsahti taas Nidorinoon.
"En lähde mielelläni, mutta luulen, että se on tarpeellista. Jos haluat, voin toki yrittää hankkia ryhmäämme lisää jäseniä samalla."
Vulpix jäi odottamaan vastausta, sillä se ei suinkaan halunnut mainostaa ryhmää, jos Kin halusi sen pysyvän pienenä.
"Vaikka lähden nyt, palaan takaisin. Etsin sinut käsiini, tapahtui mitä tapahtui. Vannon sen."

[Yamashita]

Kin nyökkäsi.
"Minäkin aion etsiä lisää jäseniä. Kasvamme suuremmaksi ja jokainen elää toistensa vuoksi. Se on haaveeni."
Nidorino juoksipolkua pitkin alas kovaa vauhtia. Äkkiä se pysähtyi, ja vilkaisi vielä Vulpixia.
"Muista - olemme ystäviä, aina. Me emme ole ikinä erossa, vaan elämme toistemme sydämissä."
Kin heilautti veikeästi päätään, virnisti, ja juoksi pois.

#Herra jättää ystävänsä ja poistuu.#

[Kaya]

Shira katsoi Nidorinon perään, kun tämä kääntyi ja lähti juoksemaan poispäin. Kin kuitenkin pysähtyi, ja jatkoi vielä puhettaan Vulpixille.
"Minä en tulee unohtamaan."
Shira vastasi Kinin virnistykseen, ja Nidorinon syöksyessä kohti uusia seikkailuja, Vulpix vielä huusi tämän perään.
"Näkemiin!"
Shira ei tiennyt kuuliko Kin huutoa, mutta Vulpix oli aivan varma, ettei sillä ollut merkitystä. He tapaisivat vielä...

//Shirakin lähtee nyt etsimään sitä murikkaa jostain.//