|
|
Post by rh on May 25, 2008 8:28:21 GMT -2
# maried kera Haru n__n #
Eddie
Eddie tuojotteli edessään olevaa, suurta puuta. Vähän väliä togetic hyppäsi sen runkoon kiinni ja liukui takaisin maan tasalle. Pokémon halusi väkisinkin päästä puun oksalle, mistä voisi tarkkailla ympäristöään. Väsyneesti uros yritti yhä uudestaan ja uudestaan. Lento taito olisi ollut nyt todella tarpeen. Pikku siivet yrittivät nostaa vartalon ylös, mutta tuloksetta - Eddie nousi maasta vain muutaman hassun sentin. Lopulta Eddie ei enää jaksanut, vaan tömähti väsyneesti maahan. Uros oli hyvin hengästynyt. Hän katseli liaaneja, jotka olivat luotuja kiipeilyyn.
# Hyvin lyhyttä, tuli kiire #
|
|
|
|
Post by maried on May 25, 2008 16:30:14 GMT -2
Haru oli eksynyt tänne typerään viidakkoon nyt pahemman kerran. Hänellä paloi pinna useaankin otteesseen, mutta paikka oli kuitenkin kumman lumoava ja Haru tunsi olonsa kotoisaksi. Siltikin hän oisi halunnut sinne minne oli menossa eli kuulemansa tarinan lumotun puun luokse. Mutta saavuttuaan pitkän ja raskaan matkan jälkeen viidakkoon, huomasi Bellossom ettei kukaan viidakossa tahtonut auttaa häntä ja kaikki juoksivat vain pois hänen luotaan. Totisesti, kellään ei ollut enää käytöstapoja!
Kierrettyään taas yhden läpipääsemättömän liaaniröykkiön, Haru kuuli tömähtelyn ääniä ja päätteli että edessäpäin olisi joku toivottavasti avulias Pokemon. Haru siis kiirushti ja pääsi saman puun juurelle Togeticin kanssa. Hän pysähtyi katselemaan maassa makaavaa, hengästynyttä Pokemonia ja tämän vieressä olevaa suurta puuta. Haru arveli tietävänsä mitä toinen oli puuhannut juuri ennen kuin hän oli tullut paikalle.
"Anteeksi kauheasti jos häiritsen, mutta voisinko kysyä yhtä pientä asiaa?" Haru kysyi lipuen varovasti lähemmäs.
|
|
|
|
Post by rh on May 26, 2008 8:07:09 GMT -2
Eddie nousi istumaan ja katseli hieman murheissaan paksua puuta, johon ei ollut onnistunut kiipeämään. Siitä puusta olisi takuulla nähnyt koko viidakon. Uros heilutteli hieman hädissään pieniä siipiään, joista ei ollut tässäkään tapauksessa ollut apua. Togetic oli harjoitellut lentämistä kauan, mutta tuloksetta. Hän nousi kovastakin yrityksestä ilmaan vain muutaman hassun sentin. Äkkiä Eddie kuuli korvissaan askelten ääniä. Nopeasti togetic riemastui jälleen ja oli valmis pyytämään apua. Pian hän erotti tulijan bellossomiksi. Ei ollut mikään ihme, että ruohotyypin pokémon liikkui viidakossa. Uros hymyili tälle pehmeästi ja nousi jaloilleen ja soi tälle kysyvän katseen. "Anteeksi kauheasti jos häiritsen, mutta voisinko kysyä yhtä pientä asiaa?" bellossom kysyi ja tuli yhä lähemmäs. Eddie piti kasvoillaan iloisen ilmeen. "Kysy vain", hän sanoi pitäen katseensa bellossomissa. 'Mitäköhän hän haluaa tietää?'
|
|
|
|
Post by maried on May 31, 2008 15:01:16 GMT -2
Koska oli näin yllättäen törmännyt ystävällisen oloiseen pokemoniin Haru hämmentyi yhtäkkiä. Pieni puna nousi kukkapokemonin poskille ja sitä ujostutti yhtäkkiä kamalasti. 'Ääh, mitä hitsiä? Kokoa itsesi, Haru!' se komensi itseään mielessään ja saikin entisen itsevarmuutensa takaisin.
"Niin, ajattelin tässä että mahtaisitko tietää onko näillä main mitään lumottua puuta?" Haru ajatteli viisaammaksi katsoa jonnekin sivulle ettei hämmentyisi vain uudelleen. Hän kiinnitti huomionsa vieressään olevaan saniaiseen ja tutkaili sitä hiukan välinpitämättömästi vilkuillen samalla syrjäsilmällä togeticia. Viidakossa oli vaikea näyttää ylhäiseltä varsinkin pitkän rämpimisen jälkeen, mutta Haru tavoitteli parhaansa kuningatar-asennettaan.
Hän pohti samalla hiukan ilkeästi kysyisikö toiselta miten lentotunnit sujuivat, mutta se ei olisi ollut hyvien tapojen mukaista, joten päätti olla sanomatta mitään.
|
|
|
|
Post by rh on Jun 17, 2008 15:23:40 GMT -2
# Anteeksi kesto .. #
Eddie katsoi hieman kummastuneena, kun toisen kasvoille nousi puna, joka kumminkin katso ihetken päästä. Togetic säilytti pienen hymynsä suupielissään, sillä halusi antaa itsestään mahdollisimman mukavan ensivaikutelman ja ehkä vakuuttaakin, ettei hänen seurassaan tarvinnut punastella. "Niin, ajattelin tässä että mahtaisitko tietää onko näillä main mitään lumottua puuta?" bellossom kysyi. Eddien ilme muuttui ihmetteleväiseksi, ehkä jopa kysyväksi. Hieman nolostuneena togetic laski katseensa omiin, väsyneihin jalkoihinsa. Hän olisi mielellään halunnut auttaa toista, eikä halunnut myöntää, ettei ollut kuullutkaan lumotusta puusta. 'Valehtelminen on väärin!' Uros ruhdisti mielensä ja katsoi taas bellossomia. "En ole valitettavasti kuullutkaan", Eddie sanoi hieman hiljaisella äänellä, näin osoittaakseen, että asia todella harmitti häntä.
|
|
