Let's fight!

[SapeliSopuli]

[Tänne siis Maried ja hänen Tentacruelisa~ ]

*Oli puolipilvinen, lämmin päivä. Nuori ja nälkäinen Vaporeon uros tassutteli lammen lähistöllä etsien ruokaa, jota ei kuitenkaan tuntunut löytyvän millään. Tämä vastoinkäyminen sai uroksen raivon partaalle, eikä nuorukaista sovinnut nyt häiritä, ellei tosiaan halunnut turpiinsa. "GGRRRAAAHh!" Uros ärähti tuskaisesti, mutta vihaisesti. 'Eikö nykyään edes ruokaa löydy?!?? Joku itsekäs hyypiö on syönyt kaiken riistan... Kuolisi pois.'Uros ajatteli vilauttaen paria kulmahammastaan, joita ei kuitenkaan näkynyt vihreän huivin takaa. Nuorukainen alkoi jo luopua toivosta ruoan etsinnässä, ja suunnisti nyt lammelle täyttämään tyhjän vatsansa raikkaalla vedellä, joka ei kuitenkaan sammutanut Vaporeonin ärtymystä. 'Onkohan täällä käynyt ihmisiä metsästämässä pokémoneja..? Paljon mahdollista, jos ajattelee kuin ihmiset..' Nuorukainen mietiskeli samalla, kun vesi valui alas tämän kurkusta nostaessaan päätään. Uros katsoi ylös taivaalle. Aurinko alkoi tulla paremmin näkyviin pilvien keskeltä. Pain käänsi katseensa keteen, ja hyppäsi laineiden sekaan. Nuorukainen katsoi silmäkulmastaan taivaalle toisenkin kerran. 'Täällä on parempi olla, jos vielä tuo keltainen mollukka päättää porotaa koko loppupäivän...' ajatteli uros ärtyessään kokoajan lisää ja lisää. Pain huomasi pienen sukellusreissun jälkeen pienen, litteän kiven, joka oli vain hieman vedenpinnan yläpuolella. Uros kiipesi tämän päälle, ravisteli hieman turkkiaan, ja kävi makuullen lilluttaen pyrstöänsä vedessä.*

[maried]

Isoruko lillui vedessä tylsistyneenä. Se ei ollut saanut kunnon tappelua pystyyn vähään aikaan ja alkoi olla kurkkuaan myöten täynnä tätä samperin järvielämää. Pitikin muuttaa pois merestä! Mutta vanhoilla kotikulmilla alkoi olla liian kuumat oltavat, kun puolet siellä asuvista oli hänelle ja hänen tempperamentilleen vihaisia luultavasti ikuisesti.
Täällä järvessä ei todellakaan tapahtunut mitään... hetkinen! Mikäs se tuolla törrötti? Isoruko lillui hitaasti lähemmäs pinnan alla. Kyllä kyllä, häntähän se. Jos siitä vetäisisi voisi saada aikaan mehevän tappelun..
Isorukolla ei ollut aavistustakaan mikä Pokemon mahtoi olla kyseessä, mutta ennen kuin ehti tajuta itsekään kiersi yhden lonkeroistaan hännän ympärille ja nykäisi.

[SapeliSopuli]

*Ennen kuin uros kerkesi ummistaa silmäluomensa kiinni, tunsi tämä rajuhkon nykäisyn pyrstössään. Hyvin ärtynyt nuorukainen pomppasi pystyyn ja käänsi salaman nopeasti katseensa pyrstöänsä kohden. Uros huomasi yhden pyrstöönsä kiinni kietoutuneen, tumman harmahtavan lonkeron. Vedessä odottava pokémon ei tuntunuthellittävän otettaan, joten Pain kiivastui yhä enemmä ja enemmän. 'rrrrh... Kuinka röyhkeätä...' Ajatteli uros muristen hiljaa. Tänään näytti kaikki menevän päin mäntyä. 'Ensin ei löydy ruokaa, sitten tuo keltainen pallo rupeaa porottamaan ärsyttävästi, ja vielä tämä!' Nuorukainen kiivastui vielä entisestään muistellessaan tämänpäiväisiä tapahtumia. "RRRH... PRKLE!!!" Huusi uros huitaisten häntäänsä rajusti vihan sokaisemana. Nähtävästi taaskaan ei ollut kovinkaan pitkä matka raivokohtaukseen.
Pain loikkasi veteen valmiina kunnon taisteluun. Veden alla uros tunnisti pokémonin, joka tätä oli ärsyttänyt. Se oli suurehko tentacruel uros, joka näytti tehneen pyrstöstä nykäisyn tahallaan. Nuorukainen ei piitannut vastakkaisen osapuolen koosta, vaan ui ripeästi tätä kohti valkoisine, ja terävine hampaineen valmiina iskemään vastustajaan.*

/osuuko isku? ;3/

[maried]

Tentacruel oli innoissaan saadessaan vastustajansa veteen kanssaan. Huomatessaan että toinenkin oli vesipokemon ilo oli kaksinkertainen.
"Hohohoo, tule tänne vaan pikkuinen!" Isoruko pulputti innoissaan ja antoi toisen tulla hampaineen kimppuunsa. Oli aina helpompi tapella mitä lähempänä toinen oli eikä muutaman lonkeron menettäminen niin vakavaa ollut.
Isoruko tunsi adrenaliinin virtaavan itseensä kun Vaporeonin hampaat upposivat häneen.
"Niin sitä pitää!" Se karjui ja heilautti vapaita lonkeroitaan kohti Vaporeonia aikomuksenaan pitää toista hiukan nyrkkeilysäkkinä joka puolelta tuleville lonkeroilleen.

[SapeliSopuli]

*Pain iski naskali hampaansa tentacruelin pehmeähköön lonkerorustoon vaivattomasti. "Mrrrh! Nyt saat kärsiä!" huudahti uros hieman kovistelevalla äänensävyllä. Pian kuitenkin alkoi vastoinkäymiset uudestaan, kun vastassa oleva vesipokemon läimäytti tätä parilla lonkerollaan. Hampaat eivät pitäneet iskun voimasta enää kauempaan kiinni, vaan nuorukaisen leuat antoivat periksi.
Pain iskeytyi suhtkoht suurella voimalla pohjamutaan. Tämä tunsi vastustajan lonkeroiden aiheuttamat riipaisut kehossaan. Uros puri hampaitaan yhteen, ja pomppasi pohjaa hyväksikäyttäen tentacruelin eteen, ja huusi; "TAIL WHIP!", jonka jälkeen nuorukainen heilautti häntäänsä suunnaten kohti vastustajaa.*

[maried]

Isoruko nauroi räkäisesti nähdessään vastustajansa putoavan pohjamutiin. Ehkä tästä pikku-Vaporeonista ei sittenkään olisi vastusta kovia tappeluita kokeneelle Tentacruelille.
Nauru kuitenkin loppui lyhyeen koska Vaporeon oli yllättävän vikkelä ja ilmeisesti hyvin ärsyyntynyt Isorukon ilkkumisesta. Ennen kuin ehti tajutakaan kunnolla oli Isoruko saanut hännästä naamaansa kunnon mojauksen.
"Vai ruvetaan sitä läpsimään!" Isoruko karjaisi ja peruutti jonkun matkaa kunnes laukaisi kasan myrkkynuolia kohti Vaporeonia aikomuksenaan lamauttaa tämä ja sitten nuijia mustelmille. "Maista näitä!"

[SapeliSopuli]

*Pain alkoi jo nauttia taistelusta. Osuma Isorukon naamatauluun tuotti tälle urokselle mielihyvää, koska vastustaja oli niin kookas. "HAH! Siitäs sait!" huudahti uros uidessaan hieman etemmäs vastustajasta. Kuitenkin tämä ilo pättyi lyhyeen, sillä tentacruel laukaisi oikean sateen myrkkynuolia, joita uros kuitenkin pystyi väistelemään suuren adrenaliinin lisäytymisen vuoksi melko hyvin. 'Enää muutama nuoli väistämättä' uros ajatteli voitonhimoinen virne naamallaan.
Kuitenkin viimeisen nuolen saapuessa nuorukaista päin, uros teki liian jyrkän liikkeen, jolloin tentacruelin myrkkynuoli riipaisi urosta alavatsasta. "GYAAAAAH~!" Nuorukainen parahti tuskissaan ja vajosi uudestaan kohti pohjamutaa. 'Voi ei... mitä minä nyt teen??!!' Pain mietti puristaen hampaansa yhteen. Uroksen lihakset alkoivat osittain rentoutua, ja tämä tuskin pysty enää liikkumaan. Kuitenkin nuorukainen yritti viimeisillä, vähäisillä voimillaan tehdä seuraavan siirtonsa; "v-vh-VESI PYSSY!!!" karjaisi uros lennähtäen samalla itsekkin taakse päin. Suurehko, voimakas vesitykki suuntasi kohti vastustajaa.*

[maried]

Isoruko nautti nähdessään vastaustajansa kamppailevan nuolien kanssa ja saadessaan vihdoin osumaa ja putoavan taas pohjalle. Mutta yrittäessään miettiä seuraavaa siirtoaan jäi liiaksi oman onnistumisensa lumoihin eikä tajunnut että toinen pystyi vielä taistelemaan, koska myrkkynuoli oli vain raapaissut tätä. Niinpä ei onnistunut kunnolla väistämään vesipyssyä vaan sai taas osumaa.
Isoruko oli hyvin hämmentynyt siitä että Vaporeon taisteli niin innoissaan. Hän ei ollut pitkään aikaa törmännyt toisiin Pokemoneihin jotka laittaisivat samalla mitalla kampoihin hänelle. Isoruko ei oikein osannut päättää mitä tekisi asian suhteen. Oikeastaan nyt kun tarkemmin ajatteli hän halusi kovasti ystävystyä tämän Vaporeonin kanssa, koska kunnioitti tämän taistelutahtoa.
Niinpä lilluessaan päättämättömänä turvallisen välimatkan päässä karjaisi vastustajalleen:
"Hei, mikä on nimesi?"

[SapeliSopuli]

*Uros oli tyytyväinen, kun sai osuttua vastustajaan suht koht hyvin. Mutta kuitenkin nuorukainen ihmetteli, miksei toinen hyökännyt takaisin. Pain oli vähän tokkurassa, kun kuuli toisen huutavan tälle kysymyksen, joka koski uroksen nimeä. "Hnng...." Uros nousi vaivalloisesti ja vapisten pystyyn pohjalla. Kuitenkin nuorukainen oli vielä kovin ärtynyt tälle suurelle tentacruelille, sillä tunteita oli vielä tässä elämän vaiheessa vaikea hallita.
"Mitä se sinulle kuuluu...?" Uros sai sanottua, kun lihakset alkoivat taas saamaan hiljalleen lisää tehoa. "Ensin taistelet, ja sitten kysyt nimeäni..?!? Mitä sinun päässäsi oikein liikkuu..?" kysyi Pain törkeällä äänensävyllä, vaikka oma päänsä oli vielä sekavampi kuin vastustajan. Uros pääsi vihdoin tassuilleen suuren ponnistelun jälkeen. Pain läähätti saadakseen paremmin henkeä, sillä pulssi oli riipaisun lomasa noussut huippuunsa, ja vielä nyt hengitys oli raskasta. Kuitenkin uros oli o rauhallisempi, kuin hetki sitten. Häntä alkoi jopa kiinnostamaan itse vastustaja. 'Ehkei ensimmäinen ystävä olisi pahitteeksi.. tai no.. ystävä ja ystävä..' Pain mietiskeli hiljaa ja samalla käänsi katseensa kohti vastustajaa. "Murh. Olen Pain.. " Uros vastasi Isorukon kysymykseen hieman nolostuneena aikaisempaa käytöstään.*

[maried]

"Vai että Pain..." Isoruko mutisi ja katseli kun toinen kamppaili itsensä kanssa. "Hauska tutustua, Pain! Minä olen Isoruko!" Tentacruel jyrisi ja pullautti äkkiä ilmoille suuret määrät kuplia joiden sisään katosi. Hän tarvitsi tuumaustauon tähän tukalaan tilanteeseen missä hän ei tiennyt nuijiako toinen tajuttomaksi vai kutsuako kotiinsa teelle.
Tuskin Isoruko itsekään huomasi lipuvansa kuplapilvessä koko ajan lähemmäs Vaporeonia.
"Ruaaah, nuijin sinut kappaleiksi ja jos selviät siitä sinusta tulee uusi ystäväni, onko selvä?" Isoruko karjaisi tuskastuneena pilvensä sisästä ja ampaisi matkaan kohti Painia aikomuksenaan antaa lonkeroillaan tälle kunnon läksytys.

[SapeliSopuli]

*Pain kummasteli Tentacruelin nopeasti vaihtuvaa mielialaa, koska äsken tämä halusi tapella, sitten ystävystyä, sitten taas tapella... "Mitä IHMETTÄ!!" Uros karjahti silmät pyöreinä. Kuitenkin oli pakko tehdä jotain, jos halusi selvitä hengissä, mutta toisaalta, elämä oli Repainille pelkkää tuskaa, pessimistinen kun oli. 'Totelkaa jalat, totelkaa!!' Nuori uros käski itseään ajatuksen voimin.
Juuri ennen kuin tämä kookas tentacruel kerkesi iskeä, sai Pain jostain voimaa väistyä, vaikka lihakset olivat vielä huonosti hallittavissa. Uros otti askeleen, sitten toisen, ja kolmannen... Pain pystyi taas määrätä omaa kroppaansa, lihakset alkoivat toipua iskusta. 'Minun on yritettävä...' se ajatteli valmistellen iskuaan, joka kuitenkin veisi uroksen voimavarat jo kertaheitolla. Pain ampaisi matkaan. Hän alkoi juosta, kuin Isoruko ei olisi koskaan iskenytkään. Uros juoksi noin kolmenkymmenen metrin päähän vastustajasta, kääntyi, ja kiihdytti vauhtiaan. "QUICK ATTACK!!!" Tämä huusi murisevan sekaisella äänellään. Matkaa oli enää muutama metri, joka kuitenkin kului sekunnin murto-osassa, sillä nyt Pain oli aivan vastustajan kohdalla päälaki valmiina iskemään.*

//osuuko isku..? 83

[maried]

Tentacruel hämmentyi toisen väistäessä sokeaa hyökkäystä. Vielä enemmän hän hämmentyi kun toinen juoksikin karkuun. Koska pohjamuta pöllysi Tentacruelin jäljiltä niin pahasti tämä ei pystynyt väistämään toisen nopeaa vastahyökkäystä vaan tuli tyrmätyksi.
"Hoho, päätit tulla lähemäs, pikkuinen!" Isoruko yritti peittää tyrmistystään ja laukaisi ääniaallot suoraan vihollistaan päin. Korvia raastavat äänet sekoittavat yleensä vastustajat jolloin Isorukolla on aikaa itsellään selvitä iskuista ja kehittää lisää strategioita. Tällä hetkellä Isoruko kyllä toivoi että osaisi jotain hienoa sillä Vaporeon oli yllättävän kova vastus. Mutta nyt hän oli jo käyttänyt kaikki temppunsa, nyt niitä pitäisi vain yhdistellä nokkelasti.

[SapeliSopuli]

*Pain putosi iskunsa jälkeen pohjamutaan, taas kerran. Hän ihmetteli kuinka sai osuttua Isorukoon sameahkon veden seassa, sillä pikku kiviä ja hiekkaa pöllysi paljon. Uros ulottautui tassuillaan taputtaen päätään tarkistaakseen sen olevan kunnossa, sillä isku oli todella kova.
Kun tämä suuri kokoinen vastus päästi ilmoille ääniaalto hyökkäyksensä, ei Pain voinut tehdä enää mitään. "Ghhhhhgg..." Pain äänähti ja puri hampaitaan yhteen yrittäessään voittaa ääniaalto hyökkäyksen. Kuitenkin Vaporeonin voimat olivat niin vähissä, että pokemon pökertyi, ja kupsahti pöllyävän hiekan sekaan.*

[maried]

Lopetettuaan ääniaaltohyökkäyksensä Isoruko arveli menneensä liian pitkälle. Hänellä ei todellakaan ollut mikään hyvä olo kaikkien niiden iskujen jäljiltä mitä oli saanut vastustajaltaan ja nämä omatkin iskut veivät energiaan. Onneksi toinen näytti tuupertuneen pohjalle, joten hitaasti isoruko meni lähemmäs. Kaikki näkyi jotenkin sameana, oliko se sitten liejun vai iskujen vikaa, siitä Isoruko ei tiennyt.
"Hei, pikkuinen. Oletko vielä hengissä?" Isoruko kähisi Painin vieressä. "Et kai sinä heti luovuta? Vastahan päästiin alkuun! Hahahahahaa!" Isoruko päästi ilmoille hiukan heikon naurun, koska voimat alkoivat olla niin lopussa, mutta hänen piti silti esittää että jaksaisi vielä tapella, jos toinenkin osoittaisi siihen merkkejä. Ruokatauko kyllä voisi olla paikallaan, koska nälällä oli varmaan jotain tekemistä sen kanssa, että Isorukon silmissä vilisi ja ennen kuin itsekään kunnolla ehti tajuamaan, tömähti myös pohjalle makaamaan.
"Samperi...." Tentacruel ehti murahtaa ennen kuin hänen mielensä vaipui pimeyteen.