Post by taelon on Apr 24, 2008 15:51:52 GMT -2
// joo tuo otsikko on muunnelma yhdestä elokuvasta. Ei kannata edes yrittää ymmärtää ;D//
Nebula saapui lammen rannalle. Vaellettuaan koko päivän hän tuumi, että lepotauko voisi olla paikallaan. Hän kävi makaamaan ja katseli lammen pinnasta heijastuvaa kuvaansa. Eevee hän oli, ei siitä mihinkään päässyt. Ja eeveenä hän luultavimmin myös pysyisi. Mutta sehän ei hänen vanhemmilleen käynyt. Nebula mietti kauanko hänen lähdöstään jo oli. Oliko hän ollut poissa kotoaan ikuisuuden vai vain häviävän hetken? Tällaisina hetkinä Nebula mietti, oliko tehnyt oikein lähtiessään. Toisaalta isän ja äidin ilmeet silloin, kun hän ilmoitti päätöksestään, tekivät selväksi että häntä ei tultaisi kaipaamaan. "Siitä vain, lähde. Mutta takaisin ei tarvitse tulla", oli hänen äitinsä sanonut. Nebula pyyhki silmäkulmaansa ilmestyneen kyyneleen, sulki silmänsä ja yritti miettiä, millaista elämä olisi voinut olla. Jos hän vain olisi erilainen. Jos hänen vanhempansa vain olisivat olleet erilaisia. Hiljaisuus oli ainoa, joka piti hänelle seuraa, mutta Nebula oli jo tottunut siihen. Hän oli yksin. Oli aina ollut.
//Myönnetään, vähän synkkä. Mutta minkäs teet...?//
Nebula saapui lammen rannalle. Vaellettuaan koko päivän hän tuumi, että lepotauko voisi olla paikallaan. Hän kävi makaamaan ja katseli lammen pinnasta heijastuvaa kuvaansa. Eevee hän oli, ei siitä mihinkään päässyt. Ja eeveenä hän luultavimmin myös pysyisi. Mutta sehän ei hänen vanhemmilleen käynyt. Nebula mietti kauanko hänen lähdöstään jo oli. Oliko hän ollut poissa kotoaan ikuisuuden vai vain häviävän hetken? Tällaisina hetkinä Nebula mietti, oliko tehnyt oikein lähtiessään. Toisaalta isän ja äidin ilmeet silloin, kun hän ilmoitti päätöksestään, tekivät selväksi että häntä ei tultaisi kaipaamaan. "Siitä vain, lähde. Mutta takaisin ei tarvitse tulla", oli hänen äitinsä sanonut. Nebula pyyhki silmäkulmaansa ilmestyneen kyyneleen, sulki silmänsä ja yritti miettiä, millaista elämä olisi voinut olla. Jos hän vain olisi erilainen. Jos hänen vanhempansa vain olisivat olleet erilaisia. Hiljaisuus oli ainoa, joka piti hänelle seuraa, mutta Nebula oli jo tottunut siihen. Hän oli yksin. Oli aina ollut.
//Myönnetään, vähän synkkä. Mutta minkäs teet...?//