Post by LENO on Apr 2, 2008 10:05:09 GMT -2
Puoli naamaa yhä turvoksissa mutta oli se kuva sneikkareista saatava u__u Ihq peilidaa <345
» Veera
» Sukunimellä yleensä kutsutaan. Leno siis
» Naaras
» 27.11.1993
» Helsinki, Pikku-huopalahti
» Helsingin kuvataidelukio, kavereiden kesken Torkkeli tahi Tossu
» Puhdasverinen ateisti
» Risteytyskani, neljä undulaattia sekä kaksi savanniparatiisikaijaa
» DeviantART
» Kupoli
» Andriaana
» Pokémon RPG version
» Hartsilapset
» Audrey
~
» Pituudeltani olen tällainen sieni, senttimetrejä kun on kertynyt vain noin 155–156 näin karkeasti arvioiden. Perusasentoni on hyvin huonoryhtinen datislötköily, ja sen mukaista on kuulemma persoonallinen kävelytyylinikin. Kumara ja veltto olemukseni luonnollisesti saa minut näyttämään entistä lyhyemmältä.
Rakenteeltani olen varsin kepeä ja linnunluinen, jossain määrin alipainoinekin, mutta tämän on jo todettu kulkevan suvussa. Okei, ei-niin-säännöllisillä ruokailutottumuksillanikin saattaa olla näppinsä pelissä jollain taholla. Ainoat mahdolliset naisekkaat muodot löytyvät tästä rintakehältä, lantiota ei ole.
Hiukseni ovat luonnolliselta väriltään hiekanruskeat (itse olen havaitsevinani niissä oliivinvihreääkin), mutta ovat tällä hetkellä värjätty mustiksi. Malliltaan kuontaloni on lyhyt ja mälsä; kasvojani halkoo oikean silmän peittävä emoletti niskan ollessa kynitty lähes siiliksi.
Silmäni ovat suuriksikin kutsutut ja ruskeat – eri kokoisetkin muuten hah. Niiden alta tietenkin löytyy vakiona kauniin purppuraiset silmänaluseni, jotka säteilevät sinen sävyissä ympärivuotisesti.
Lävistyksiä minulla on yhteensä viisi; nenänvarrella vino bridge, huulissa snakebitet ja loput kaksi lävistystä löytyvät korvanipukoistani. Niistä oikeassa on tällä hetkellä 6mm venytyskoru ja vasemmassa 8mm, kymmenen millin kokoon olisi tarkoitus jäädä.
Meikkiä en juurikaan käytä, korkeintaan kevyen kerroksen meikkivoidetta sinne sun tänne. Enempi meikkikerros saattaisi tehdä ihan hyvääkin ulkoiselle olemukselleni, mutta en oikein osaa meikata enkä oikein jaksa meikata.
Vaatteiden osalta tykkään kaapia vähän mitä käteeni sattuu, tummanpuhuvia lähinnä. Suurin osa kaappini tamineista on joko UFFista tai vanhempieni vaatekaapeista, kun en oikein vaatteiden shoppailusta voi sanoa pitäväni. Hameita, mekkoja, tai muuta yltiöpaljastavaa, naisellista saati kiristävän puristavaa on päältäni turhaa odottaa näkevänsä, liikun sellaisissa vetimissä missä minun on hyvä olla ja mitkä koen jotenkin pukevan minua. Erinäiset kaulakorut ja –pannat, niittikorut, henkselit, pinssit, hatut ja vastaavat pienet yksityiskohdat ovat hauskoja ne sellaiset, ja niitä tulee käytettyä. Tuoreimmat lellikkini ovat cyber-henkiset gogglesini sekä ah-niin-soma kaasunaamarini. Vakioina yltäni voi päivittäin bongata ainoat ja armaimmat kenkäni mustat Converset, sekä Sveniksi ja Göraniksi nimetyt valkoiset Skullcandy-kuulokkeeni.
~
» Ensilörpöttelemältä minusta saa usein varsin riemumielisen ja sosiaalisen ölliäisen kuvan. Niin uusille kuin vanhoillekin tuttavuuksille puhun paljon ja nopeasti ja useimmiten vielä hymyissä suin ja paikallani pomppien. Eipä ensivaikutelma minusta ole järin vääräkään, sillä olen iloinen ja paljon kikatteleva veikko, hytkyväksi ADHD-tapaukseksikin kuvailtu, eikä uusiin ihmisiin tutustuminen ole lainkaan hassumpaa kunhan alun jännityksestä päästään.
Vaikka jokeltelenkin yhtä paljon kaikkien seurassa, olen silti aika valikoiva seurani suhteen. Tuttavapiirini on siis laaja, sillä tulen melko hyvin toimeen melkeinpä kenen tahansa kanssa, mutta varsinaisesti läheisiä kavereita minulla ei ole kuin kourallinen.
Jeesh, tykkään olla yksin, paljon, ja sitä luonnollisesti tulee tehtyä. Paljon. En oikein koe handlaavani ihmissuhteita taidokkaasti, joka on myös osasyy yksinäisen otuksen elämääni. Ristiriitaisaa kylläkin, haavelistalla pyörii myös oma kulta jonka kainalossa nysvätä.
Luottamusta pidän varmaankin kaikensorttisten ihmissuhteiden perustana, minkä ansiosta voin ylpeänä kutsua itseäni luottamuksen arvoiseksi henkilöksi. Vihaan kaksinaamaisuutta, valehtelua ja juoruilua, joten sellaista käytöstä minulta on turha odottaa.
Sen vastapainoksi en sitten itse pysty luottamaan oikein keneenkään, mistä syystä ei minulla niitä läheisiä ystäviä ole muutamaa enempää.
Rehellinenkin olen, mitäs sitä valehtelemaan. Monet ovat kylläkin sanoneet, että vihaan kaikkea, ja yksi henkilö jopa ilmaisi pelkäävänsä minua sen takia. Öh. Ihan asian laita ei ole niin, satun vain olemaan mielipiteitteni kanssa suorapuheinen. Olen suora lonkero ja sanon mitä ajattelen enkä ajattele mitä sanon, ja usein onnistun loukkaamaan muita ja ajamaan tiehensä täysin tajuamattani. Jos siis joskus sanon jyrkästi vihaavani lempiruokaasi tai suosikkinäyttelijääsi, älkäämme ottako sitä henkilökohtaisesti, sillä en tee sitä ilkeyttäni.
Pahansuopa en ole, tosin olen valmis puolustamaan terävällä kielelläni itseäni ja ystäviäni ilkimyksiltä jos tarve vaatii. En pidä ollenkaan minkäänsorttisista kiistoista tai väittelyistä, joten pieni härnä ei riitä jos haluaa kuulla minun aukovan päätäni.
Olen laiska, saamaton ja hyödytön. Koulutyöt tehdään aina vastahakoisesti ja perseeni nostan tietokonetuolilta vain jos tulee ilmahälytys ja pommisuojaan on juostava. Tai jääkaapille noutamaan Mountain Dewiä. Olen kova kyllä riehumaan aina sille päälle sattuessani, mutta perusasentoni on se huonoryhtinen röhnötys.
Voisin jopa ilmaista olevani liian laiska puhumaankin aina aika ajoin, eritoten silloin, jos puheenaihe ei kiinnosta itseäni pätkääkään. Tästä syystä en voi sietää alati lörpöttäviä hölösuita, joiden elämän suola on kertoa ummet ja lammet kaiman undulaatinmyyjän salasuhteesta television kanssa. Kaikkien hiljaisuuksien ei tarvitse olla kiusallisia, hei.
Nihilistiksi olen myös itseni todennut. En koskaan ole yrittänyt tätä piirrettä itselleni omaksua, se vain on aina ollut osa minua ja kas vain kun joskus huomasin sille olevan ihan oma terminsäkin. Tietojeni mukaan siis nihilistisen henkilön periaatteisiin kuuluu yleinen piittaamattomuus suurtenkin asioiden suhteen, eli käytännössä millään ei ole mitään väliä näin tiivistettynä. Ja sehän kuvaa minua mainiosti. Enpä olisi väärässäkään jos sanoisin omaavani pessimistisiäkin piirteitä.
…Mut oikeesti oon kai ihan kiva. Ainakin, jos kauhean herkkä ihminen ei ole vastassa :------Dd Joo.
~
» Laiskana ihmisenä en luonnollisesti harrasta mitään järin aktiivista, kokeiltu kyllä on liiankin monta kertaa.
Piirtänyt olen ihan nassikasta saakka, kuten varmasti moni muukin täällä. Kuvataidekouluun ja taidenäyttelyihin äiti raahasi minut viiden vuoden iässä, minkä ohella sain paljon infoa aiheeseen liittyen taiteilevilta tädiltäni ja edesmenneeltä mummoltani, mutta aloin vakavissani piirtää vasta yläasteen kynnyksellä. Se on säilynyt tähän asti rakkaimpana harrastuksenani maalaamisen ohella.
Olen lonkeroisiani levittänyt myös luovan harrastuksen muille osa-alueille; valokuvausta ja ompelemista tulee siis satunnaisesti harrasteltua. Niitä tukee aasialainen pallonivelnukkeni, lyhyemmin ABJD:ni, jolle sitten ompelen ja jota sitten kuvailen. Amatööritasollahan minä vielä olen, mutta ehkä se siitä vielä kun opin ymmärtämään järkkärini kaikkia jännyyksiä.
Ropetuksen ynnä muun kirjoittelun saralla olen vielä melkoinen keltanokka. Tähän hommaan minut tutustutti Hapro itse – krediitit hänelle – vuoden 2008 alkupuolella, ja siitä lähtien olen harrastanut roolimista vaihtelevalla aktiivisuudella. Satunnaisia koulutöitä lukuun ottamatta enpä sitten muuta kirjoittelekaan, taidot ja mielikuvitus tuskin riittäisi novelleihin tai fanficceihin tai runoihin tai tai tai. Smöös.
~
» Kuten kai jo jossain mainitsin, ihania lemmikkipalleroisia löytyy täältä kaiken kaikkiaan seitsemän, joista suurin osa siivekkäitä.
Hemppa IV, pelkkänä Hemppana kutsuttu, on 6-vuotias naaraspuolinen pikimusta risteytyskanonen ja perinyt kovasti hermeliinin piirteitä ulkonäköönsä isältään. Siskonsa Bobon poistuttua vehreämmille laidunmaille se päätti ryhtyä rebeliksi ja evätä kaksijalkaisilta luvan koskea itseään. Pelokas tai aggressiivinen se ei ole, kunhan loikkii vikkelästi tiehensä jos pientä rapsua yrittää antaa. Puppeli on äärimmäisen utelias ja uhkarohkea, ja seikkailee oikein mielellään kaikkialla missä sen ei pitäisi. Tulee oikein hyvin juttuun myös siivekkäiden kanssa.
Yläkerran Poika mr.Palohälytin, lyhyemmin Ben, on toinen savanniparatiisikaijoistamme, värimuunnokseltaan pallid. Se on utelias ja touhukas, mutta ennen kaikkea hyvin perso ruoalle. Se on ehkä hitusen laiskakin, mutta tekee mitä vaan saadakseen nokkansa iskettyä muhevaan hirssintähkään. Tirppa säikkyy jonkin verran vieraita ihmisiä, pitkiä eritoten, mutta minun kädestäni pallero uskaltaa syödäkin. Huushollin undulaatteja se taasen rakastaa härnätä.
Toinen saman seurueen asukki, naaraspuolinen pallid-värimuunnos Yläkerran Tyttö mrs. Konekivääri on toistaiseksi jäänyt vaille erityistä lempinimeä ja pysytellyt pelkkänä Tyttönä tai Konekiväärinä. Tämä tapaus ei ole ihmisten suhteen aivan yhtä luottavainen kuin kämppiksensä, mutta Beniä paljon uskaliaampi kokeilemaan uusia tempauksia. Se on varsinainen hössöttäjä ja herpaantuu kaveriinsa helposti. Lintu ei voi sulattaa sitä, että parhaan nukkumapaikan kattolampustani kaappaa aina Ben, jota se teinimäisesti joka ilta huutaen protestoi. Tytön ehdoton mielipuuha on kylpeminen.
Undulaatteja minulla on ollut nyt 6 vuotta, ja tämänhetkiseen katraaseeni kuuluu koboltinsiniset vanha herra Pamppu, nuorempi Varvas, vihreänkeltainen Untamo sekä valkea Tiitu, koiraita kaikki. Lintuset muodostavat Kauniit ja Rohkeatkin päihittäviä draamakkaita suhdesotkuja keskenään, mutta kirjoittaisin tätä esittelyä vielä huomennakin jos ryhtyisin niistä ja lintujen kaikista vekkuleista piirteistä kertomaan. Mainitsemisen arvoinen yhteinen piirre nelikolle on kuitenkin suuri intohimo punaiseen hirssiin, jonka avulla koko ahnaan katraan saa näppärästi houkuteltua kädelle.
~
» Ja kaikkia toki kiinnostaa, että LENO…
» Vihaa pieniä lapsia
» Yrittää kovasti siirtyä pesco-vegetaristiksi
» On addiktoitunut Mountain Dewiin
» Ei osaa tehdä päätöksiä itse
» On kova kiroamaan ja yrittää kitkeä tapaansa
» Raiskaa Caps Lockia harva se päivä
» Ei ole sukua Jay Lenolle
~