Kohti seikkailuja (Haploo~^_^)

[Yamashita]

Läntiset saaret olivat hurja näky. Kallioiset rannat eivät houkutelleet kiipeämiseen, mutta tuskin kukaan täysjärkinen lähtisi edes uimaan näille saarille.
Paitsi yksi: Kin, nuori Nidorino, jolla oli tavoite. Perustaa oma pelastustiimi. Nyt sillä oli siihen mahdollisuus, mutta vain, jos se tulisi näille saarille. Lucchi luultavasti odotti sitä.
Kin oli uinut pitkän matkan. Se oli kamalan väsynyt, mutta sen pieni ruumis sai voimaa, kun se ajatteli päämääräänsä.
Vielä vähän...
Kin ui kallioiselle rannalle. Mahtavat aallot keikuttelivat pientä Nidorinoa miten sattui, mutta Kin piti pintansa. Sillä oli tarkka suunnitelma, miten pääsisi ylös kallioille.
Kun aallot laskeutuivat ennen seuraavaa syöksyä ylös, Kin sukelsi. Se sukelsi vähän matkaa, ja sitten kun aallot alkoivat nousta, se nouri kovalla vauhdilla pintaan.
Tästä se sai paljon hyppyvoimaa, ja pääsi kallioiden päälle. Se oli päässyt rantaan, mutta oli lopen uupunut.
Minä tein sen..pääsin tänne elossa!
Kin lyysähti maahan väsyneenä, mutta onnellisena.

[Hapro]

Aallot löivät rantaan, kun Lucchi liisi eteen päin. Merellä oli raskaampaa lentää kuin maalla, mutta uros ei siitä välittänyt. Hän olisi lentänyt vaikka ilmattomassa tilassa, jos se vain olisi mahdollista. Lucchi arveli olevansa myöhässä. Häneen oli viime yönä iskenyt paha varastamisen halu ja hän oli ryöstänyt yhdestä talosta kaikki arvoesineet. Epäonnekseen uros oli jäänyt kiinni ja häntä oli jahdattu melkein koko yö. Takaa-ajajat olivat lopettaneet vasta huomattuaan uroksen lähtevän Läntisille Saarille. 'Tuskin Kin on ollut minua nopeampi.' Pidgeotto mietti ja kaarsi ylös päin kohti kallioita. Hän kohosi ylemmäs ja tarkkaili allaan levittyvää maisemaa. Saari, jolle hän oli tullut, oli kaunis ja täynnä makeita hedelmiä. 'Tuollaisia voisi ottaa mukaan.' Lucchi päätti ja kaarsi alemmas. Kiniä ei näkynyt; Nidorino tuli varmaan vastakkaiselta puolelta saarta. 'Hän saa itse etsiä minut käsiinsä; se on hänen tehtävänsä.' Lucchi laskeutui korkean puun latvaan ja nappasi nokkaansa yhden hedelmän. Hän piti sen mausta. Samalla uros tähysteli saaren keskellä olevaan metsään päin. Siellä ei näyttänyt olevan ketään. Lucchi päätti jäädä odottamaan Kiniä. 'Kyllä hän tänne löytää.' Lucchi ajatteli varmana. Nidorinossa oli puhtia ja tuo oli selvästikin ollut hyvin varma sanoessaan Lucchille tulevansa.

[Yamashita]

Kin oli lepäillyt aikansa, ja päätti etsiä Lucchin, mikäli se olisi täällä. Nuori Nidorino oli täynnä käsittämätöntä voimaa, mikä johti sitä eteenpäin.
Kin suuntasi saareen. Se etsiskeli metsässä aikansa Pidgeottoa, mutta ei löytänyt.
Niinpä tietenkin. Onkohan hän edes täällä..? Olisi huono juttu, jos ei.
Se nosti arpisen kuononsa ilmaan ja haisteli metsän tuoksuja. Ne toivat sille kauniita muistoja. Muistoja sen äidistä.
Kin oli vasta muutaman kuukauden vanha, kun sen äiti kuoli sairauteen. Isä ei jaksanut hoitaa poikaansa vaan hakkasi sitä aina. Siksipä Kin oli vieläkin vähän arka.
Metsästä kuului rasahdus. Nidorino pelästyi hirveästi, mutta rauhoitti ajatellessaan sitä, että oli tulut vahvemmaksi isän lähdettyä pois.
Kin meni makaamaan maahan ja toivoi, että se löytäisi Lucchin.

[Hapro]

Lucchi mietti miten voisi viihdyttää itseään. Pelkkä odottelu oli oikeastaan tylsää kuin mikä, mutta ei hänellä oikein muutakaan mahdollisuutta ollut. Pidgeotto halusi, että Kin itse löytäisi hänet; eihän koko jutussa olisi muuten mitään ideaa. Lucchi ei vieläkään tiennyt oliko Kin tullut saarelle vai ei. Ja hän halusi saada sen tiedon. Uros pudotti kynsissään pitämänsä hedelmän pois ja lennähti alas puusta. Onnekseen hän näki alhaalla olevan Stantlerin. 'Häntä voisi käyttää hyväksi.' Lucchi mietti ja suuntasi nokkansa kohti Stantleria. Peurapokemon ei panikoinut, kun Lucchi lennähti hänen vierelleen.
"Sinä siinä", Lucchi aloitti, ei kovin kohteliaasti, "Voisitko tehdä minulle palveluksen?"
"Eiköhän se käy", Stantler vastasi ja mussutti ruohoa.
"Käy katsomassa tuolla metsässä, että näkyykö siellä Nidorinoa. Nidorinon kuonossa on yksi arpi; tunnistat hänet kyllä. Tule sitten kertomaan minulle näitkö häntä, mutta älä kerro hänelle että minä lähetin sinut", Lucchi sanoi painottaen viimeistä lausetta. Stantler nyökkäsi ymmärtäneensä ja köpötteli metsää kohti. Lucchi lensi tyytyväisenä takaisin puun oksalle ja otti kynsiinsä hedelmän. 'Tuollaiset hömelöt ovat sitten käteviä.' Pidgeotto ajatteli tyytyväisenä. Nyt hänen tarvitsi vain odottaa Stantlerin paluuta; hän saisi tietää oliko Kin pystynyt tulemaan saarille. Lucchi uskoi Nidorinon onnistuneen, mutta hän halusi saada varmistuksen.

[Yamashita]

Nidorino lepäili vieläkin puiden varjossa, mutta sen rauha häiriintyi kuullessaan kopistelevan äänen. Se meni melkein paniikkiin, sillä äänestä päätellen tulossa oli joku hieman isompi pokemon.
Ja sieltä se tulikin: Stantler, joka havahtui heti nähdessään Kinin. Samassa peuran-kuvatus (Krhm: en pidä Stantlerista liiemmin, mutta minulla on siitä figuuri...) kääntyi ja häipyi paikalta.
Kin jäi pitkäksi toviksi miettimään, mitähän sillä oli mielessä...

[Hapro]

#Stantler nyt vain tuli mieleen Eihän niissä ole mitään vikaa~ Kunhan ovat rumia xD#

Lucchi näki kuinka Stantler, joka ei ollut viipynyt kauaa, palasi reissultaan ja lennähti saman tien alas sen luokse.
"No, näitkö mitään?" Lucchi kysyi. Stantler nyökkäsi. "Hän on tuossa suunnassa", peura sanoi ja osoitti sarvillaan metsää. Lucchia ei kiinnostanut pätkän vertaa mikä suunta oli, mutta hän päätti olla sanomatta sitä. Pidgeotto kääntyi ja oli lähdössä pois, kun Stantler pysäytti hänet.
"Haluan vastapalveluksen", peura sanoi. Lucchi kääntyi ja katsoi Stantleria murhaavasti ja oli lentämässä pois, kun hän yhtäkkiä muisti mitä Pelastustiimiläiset tekivät.
"No mitä sinä tarvitset?" hän siis kysyi ja tuijotti tylsistyneenä Stantleria suoraan silmiin. Stantler viittasi puuhun ja sen hedelmiin. 'Ei muuta? Ihme hyypiö.' Lucchi mietti ja lensi puun oksalle, napaten sieltä mukaansa muutaman hedelmän. Sitten hän lensi takaisin maahan ja pudotti hedelmät maahan. Pidgeotto kääntyi ja lennähti pois, kuullen takaansa Stantlerin kiitokset. Lucchista tuntui oudon mukavalta kuulla jonkun kiittävän häntä. Kukaan ei ollut koskaan kiittänyt. Pidgeotto laskeutui takaisin samaan puuhun, jossa hän oli koko ajan oleskellut ja käänsi katseensa metsään. 'Tuletko sinä vai et, Kin?'

[Yamashita]

Äkkiä Kin kuuli tarkoilla korvillaan metallista ääntä. Kuin Lucchin siipi.
Hän...hän siis taitaa olla täällä!
Kuin pieni salama, Nidorino nousi pystyyn ja juoksi äänen suuntaan. Äkkiä se muisti, että Stantler oli tullut ja mennyt samaan suuntaan kuin Kin nyt.
Se kuitenkin päätti unohtaa koko peuran ja kulki eteenpäin. Se oli saapunut puun juurelle. Puun, jossa Lucchi oli, mutta Kin ei havainnut sitä.

[Hapro]

#En muuten näe avaasi Yami O.o Missähän vika?#

Lucchi suki oikean siipensä sulkia. Odottelu oli suorastaan tylsää, eikä puussa ollut mitään mitä voisi varastaa. 'Älä nyt taas rupea miettimään varastelua, hitto soikoon!' Lucchi sätti mielessään itseään. Hänen mielessään oli pyörinyt aivan liikaa varastelu tässä lähiaikoina. Pidgeotto ei pitänyt siitä yhtään, muttei voinut sille mitään. Lucchi keskitti kaiken tarmonsa sulkiensa sukimiseen eikä ensin huomannut kuinka Kin saapui. Kun hän siirtyi sukimaan alempana olevia sulkia, käänsi hän samalla katseensa alas. Hänen silmiinsä osui nuori Nidorino joka seisoi puun juurella eikä ilmeisesti ollut huomannut Lucchia. 'Kin! Tulihan hän viimein.' Pidgeotto mietti tyytyväisenä. 'Mutta oli hän hidas, yhtä kaikki. Jokin rangaistus siitä pitää saada. Ei mitään vakavaa, mutta nythän on loistava tilaisuus kokeilla mihin hän pystyy.' Lucchi ajatteli ja hän hymyili hiukan ilkeää hymyä. Lucchi avasi siipensä ja varoi ettei hänen metallisiivestään pääsisi ääntäkään. Samassa Lucchi syöksyi alas päin ja muodosti siipiensä avulla valtavan Hiekkamyrskyn jonka hän tähtäsi kohti Kiniä. Hän halusi auttamattomasti tietää miten nopeasti Kin reagoisi ja miten Nidorino sen tekisi. Hiekkamyrsy ei vahingoittanut, mutta siitä ei ollut helppo paeta.

[Yamashita]

#En tiedä. Ai, taisin vahingossa suoralinkittää sen...anteeksi!#

Kin havahtui huomatessaan Lucchin tekemän hiekkamyrskyn.
Mitä halvattua?!
Kin teki Iron tailin nopeasti ja torjui sillä enimmät hiekat. Loput hiekoista osuivat sen kovaan panssariin.
Nidorino katsoi hieman äkäisenä Lucchiin. Mutta samassa se huomasi sen viimein ja leppyi.
"Sinäkö se olitkin?"

[Hapro]

#Ei se minua paljoa haitannut, mitä vain pisti silmään ^^#

Lucchi leijui ilmassa ja katsoi hyväksyvästi kun Kin iski Rautahännällä ja torjui hiekkamyrskyn.
"Taitavaa", Pidgeotto sanoi ja laskeutui maahan Kinin eteen.
"Pääsit kuin pääsitkin perille; vähempää en sinulta toisaalta odottanutkaan", Lucchi sanoi, sukien taas sulkiaan.
"Oliko matka rankka?" Pidgeotto kysyi. Hän halusi viivytellä ennen vastauksensa antamista. Hän oli jo varma vastauksestaan ja tiesi melko varmasti myös mitä Kin tulisi vastaamaan. Mutta hän halusi pitää Nidorinon vielä jännityksessä. Ei koko hommassa olisi muuten mitään hauskaa. Lucchi kohottautui siivilleen ja lensi puun oksalle. Hän nappasi mukaansa yhden hedelmän ja laski sen Kinin eteen.
"Hedelmä? Usko pois, ne ovat hyviä", Lucchi sanoi. 'Surkea viivyttelytaktiikka, mutta minkäs teet', uros ajatteli. Pidgeotto oli myös huomannut, ettei hän ollut paljoa valehdellut lähiaikoina. Hyvä merkki. Mutta tälläkin hetkellä hän halusi varastaa jotain; onneksi mitään siihen sopivaa ei ollut näkyvillä.

[Yamashita]

"Oli; mutta pääsin lopulta tänne."
Kin vilkaisi, kun Lucchi antoi sille hedelmää.
"Ei kiitos."
Nidorino huomasi, kun Pidgeotto mietiskeli jotain, mutta ei välittänyt siitä liiemmin.
"No, tulin tänne saakka. Kerrotko minulle jo vastauksesi vai et?"
Kinin silmät leiskuivat outoa voimaa. Se sai sen muistuttamaan aikuista.

[Hapro]

"Ei sitten." Lucchi nokkaisi hedelmästä palan ja nielaisi sen. Hän tuijotti Kiniä, kun Nidorino vaati häntä vastaamaan. Kinin silmistä leiskui outoa voimaa ja se tuntui vanhemmalta kuin mitä oikeasti oli. 'Hän on vakuuttava', Lucchi ajatteli. 'Mutta silti...'
"Kerronko? Oletko varma että haluat tietää, Kin?" Lucchi kysyi, haukaten uuden palan hedelmästä. Hän halusi yhä viivytellä; oli paljon hauskempaa jumittaa vastausta kuin kertoa sitä heti. Vaikkakin, Kin saattaisi arvata hänen vastauksensa. Minkäs teet, oli se joka tapauksessa hauskempaa näin. Ja Lucchi halusi yhä tietää kaikenlaista Kinin suhtautumisesta Pelastustiimin perustamiseen. Nidorino oli tullut Läntisille saarille saakka, hyvä, mutta miten hän suhtautuisi jos ei pitäisi vastauksesta? Lucchi halusi tietää kestäisikö Kin kuulla sen vastauksen, jota ei halunnut kuulla. Pidgeotto janosi tietoa siitä.

#Niin lyhyttä -.-#

[Yamashita]

Kin alkoi olla hieman kärsimätön, muttei näyttänyt sitä päälle päin. Ei, muutenhan Lucchi olisi ajatellut siitä vaikka mitä.
Nidorino asettui istumaan, Sen pää oli aikuismaisen ylväästi pystyssä sen katsoessa Lucchiin.
Hän on erillainen. Ehkä hän ei ihan sitä, mitä etsin...
Taivaalla oleva aurinko paistoi kirkkaasti. Kinin nahka loisti kellertävänä siinä kirkkaassa valossa.
"Sano jo, mitä aioitkin sanoa. Ei sillä ole mitään väliä, kunhan et tuhlaa liikaa aikaani. Elämä on lyhyt."

[Hapro]

Lucchi vaistosi että Kinistä jonkinlaista kärsimättömyyttä, muttei ollut varma tuntemuksestaan. Uros nokkaisi taas palasen hedelmästä ja katsoi kuinka Nidorino istuutui ja kohotti ylväästi päätään. 'Hänessä on voimaa, mutta silti...' Lucchin metallisiivessä tuntui inhottavalta; se alkoi kuumeta auringon paisteen vuoksi. Lucchi liikautteli siipeään, jotta se ei kuumenisi sietämättömäksi; vaikka sitä ei ollut tehty kovinkaan helposti kuumenevasta metallista, ei Lucchi ottanut mitään riskejä. Samalla hän kuunteli Kinin puhetta.
"Vai ei ole väliä? Mikä pelastustiimiläinen sellainen on, joka ei välitä mistään mitään?" Lucchi kysyi kylmästi. Hän arveli ettei Kin syvällä sisimmässään kuitenkaan ajatellut noin; Nidorino oli ollut innoissaan silloin kun Lucchi oli sanonut että tapaisi hänet Läntisillä saarilla. Lucchi ei pitänyt pätkän vertaa tästä muutoksen oloisesta, joka Nidorinossa tuntui tapahtuneen. 'Hmm, pitääpä miettiä vastaustani tarkemmin. Taisin hätiköidä', Lucchi ajatteli, tarkkaillen koko ajan Nidorinoa. Pidgeotto nokkaisi taas palasen hedelmästä ja liikutteli metallisiipeään, jotta se ei lämmittyisi liikaa.

#Tämä ei tunnista sanaa l-ä-m-p-e-n-i-s-i O.o

[Yamashita]

Kin nousi ylös katsoen Lucchiin turhautuneena.
"Et ymmärrä. Et sinä voi ymmärtää miltä minusta tuntuu."
Nidorino muisti samassa sen päivän, kun päätti perustaa oman tiimin. Se muisti isänsä hakanneet pelastustiimiläiset, ja sen, kun ne näyttivät niin isoilta, vahvoilta ja ylväiltä pienen Nidorinon silmissä. Kin oli halunnut liittyä heihin, mutta ne olivat sanoneet vain: 'Olet liian pieni siihen. Kasva isoksi ja tule sitten uudelleen juttusille.'
Siitä lähtien Kin oli halunnut perustaa oman tiiminsä. Hänen sielunsa leimusi voimasta muistellessaan niitä sanoja.