Post by totoro on Jan 26, 2009 11:30:25 GMT -2
Tarina kertoo nuoresta tytöstä, jolla on unelma. Hän haluaa olla kuuluisa kitaristi, ja joutuu harjoittelemaan ankarista. Nauttikaa!
-----------------------------------------------------------------------------------
"Otan tuon punaisen" nuori tyttö sanoi ja osoitti seinällä roikkuvaa verenpunaista kitaraa. "Selvä homma" mies sanoi tiskin takaa ja haki kitaran, ojensi sen tytölle ja asettui taas tiskin taakse mukavasti. Tyttö jätti rahat tiskille ja käveli ulos liikkeestä. "Vihdoin sain sen" tyttö sanoi itsekseen ja siveli kitaran pintaa. "Kalliiksi se tuli, mutta kyllä kannatti" tyttö sanoi vielä ja lähti kävelemään metsätietä pitkin. Hän kantoi kitaraa käsissään, eikä päästänyt katsettaan irti siitä. Tyttö oli toivonut kitaraa pienestä lähtien, ja nyt oli onnistunut hankkimaan sen. Ja vielä omilla rahoilla, josta erityisesti tytön isä oli ylpeä. Hän käveli vielä vähän matkaa ja avasi oven nopeasti. Hän ryntäsi sisään, otti kenkänsä pois ja riisui takin. "Laura, tulitko sinä jo?" tytön äidin ääni kuului keittiöstä. "Joo, tulin" Laura vastasi nopeasti. Lauran isä tuli heti alakertaan katsomaan tyttärensä kitaraa. Äitikin keskeytti hetkeksi ruoanlaiton. Laura esitteli ylpeänä kitaransa ja ryntäsi sitten omaan huoneeseensa.
Pienet kitaran äänet kantautuivat Lauran huoneesta. Hän oli heti alkanut harjoitella, kysyttyään ensin neuvoa isältään. "En voi uskoa että tämä on minun" Laura sanoi itselleen aina välissä.
Jatkuu myöhemmin..
-----------------------------------------------------------------------------------
"Otan tuon punaisen" nuori tyttö sanoi ja osoitti seinällä roikkuvaa verenpunaista kitaraa. "Selvä homma" mies sanoi tiskin takaa ja haki kitaran, ojensi sen tytölle ja asettui taas tiskin taakse mukavasti. Tyttö jätti rahat tiskille ja käveli ulos liikkeestä. "Vihdoin sain sen" tyttö sanoi itsekseen ja siveli kitaran pintaa. "Kalliiksi se tuli, mutta kyllä kannatti" tyttö sanoi vielä ja lähti kävelemään metsätietä pitkin. Hän kantoi kitaraa käsissään, eikä päästänyt katsettaan irti siitä. Tyttö oli toivonut kitaraa pienestä lähtien, ja nyt oli onnistunut hankkimaan sen. Ja vielä omilla rahoilla, josta erityisesti tytön isä oli ylpeä. Hän käveli vielä vähän matkaa ja avasi oven nopeasti. Hän ryntäsi sisään, otti kenkänsä pois ja riisui takin. "Laura, tulitko sinä jo?" tytön äidin ääni kuului keittiöstä. "Joo, tulin" Laura vastasi nopeasti. Lauran isä tuli heti alakertaan katsomaan tyttärensä kitaraa. Äitikin keskeytti hetkeksi ruoanlaiton. Laura esitteli ylpeänä kitaransa ja ryntäsi sitten omaan huoneeseensa.
Pienet kitaran äänet kantautuivat Lauran huoneesta. Hän oli heti alkanut harjoitella, kysyttyään ensin neuvoa isältään. "En voi uskoa että tämä on minun" Laura sanoi itselleen aina välissä.
Jatkuu myöhemmin..