Yamashita
Lv.1
AVATAR (C) MEIK? ELI EI KOPIOIDA!
Posts: 34
|
Post by Yamashita on Mar 6, 2010 10:57:37 GMT -2
Tumma taivas peitti pahamaineista maata, Pahamaata, jossa kuului vain hiljainen tuulen ujellus. Maaperä oli perin karua, eikä pokemoneja ollut mailla halmeilla. Koko paikka tuntui kuolleelta ja hämärältä. Keskellä tuota lievää hämärää näkyi kirkas valo. Se tuli liekistä. Joka oli kovia kokeneen Charmeleonin hännän päässä. Charmeleon joka istui ison kiven päällä ja mietti, oliko tullut oikeaan paikkaan. Tuon Charmeleonin nimi oli Ringo, tai oikeammin Ritchie, mutta se ei koskaan käyttänyt sitä nimeä itsestään. Se oli kuullut tästä pahamaisesta paikasta, jossa se saattaisi löytää etsimiään vahvoja vastuksia paikan karuuden vuoksi, mutta vielä se ei ollut tavannut ketään. Arpia sen vasemman silmän päällä kutitti hieman kivuliaasti ja raajoissa olevat punaiset hikinauhat kiristivät, kun se mietti tehneensä virheratkaisun tullessaan tänne.
|
|
|
Post by banetoid on Mar 6, 2010 15:41:49 GMT -2
Mudkipper oli eksynyt harmaan ikävänä päivänä Pahamaahan. "Hienoa, mikä tahansa muu paikka olisi kelvannut" se lateli monologia ääneen, "Mutta, että Pahamaa... Pitäisiköhän lopettaa puhuminen, ettei kurkku kuivu?" Hän sai kävellä vielä pari tuntia kun huomasi oranssin valon n. puolen kilometrin päässä. "Vihdoinkin jotain!" Se lähes huusi ja lähti juoksemaan valoa kohti... Lähemmäs tultaessa se huomasi valon tulevan hikoilevasta tulipokemonista. Se muisteli miltä pokémonilta se näytti... MAGMAR! Se juoksi pokemonia kohti sen selkäpuolelta, kunnes kaatui kuivuneen maan halkeamaan, jolloin sen sisuksista purskahti pokémonin päälle mutavettä. Pokémon kääntyi ja Mudkipper sanoi: "Öö... Moi, öö... Magmar?"
|
|
Yamashita
Lv.1
AVATAR (C) MEIK? ELI EI KOPIOIDA!
Posts: 34
|
Post by Yamashita on Mar 6, 2010 18:45:32 GMT -2
Äkkiä Ringo oli kuulevinaan ääniä. Se aluksi luuli kuvittelevansa, mutta sitten havaitsi päällensä satavan vetisen mudan ja käännähti äkkiä katsomaan taakseen: ja näki pienen Mudkipin, joka änkytti jotain Magmarista. Ringo päätteli mudan tulleen tästä ja ärsyyntyi. "Kuka olet ja mitä luulet tekeväsi?!" se ärjäisi niin että se puhalsi suustaan jopa pieniä liekkejä ja hännässä oleva puolestaan rätisi äkäisesti, "olisit voinnut osua häntääni, eikä se olisi ollut kovinkaan hyvä juttu - nimittäin sinulle!"
|
|
|
Post by Ruusu Ursula on Mar 6, 2010 18:46:06 GMT -2
Kissamainen hahmo hiiviskeli vähin äänin kallioiden lomassa, pysytellen mahdollisimman matalalla ja yrittäen saada kivenlohkareista itselleen näkösuojaa. Kaikista paikoista se piti olla juuri Pahamaa, johon Espeon oli päätynyt harrastamaan kalliokiipeilyä... tällä kertaa. Jätettyään lumiset kotikontunsa naaras oli alkanut suosimaan vuoristoisia seutuja. Miksi näin? Enkeli ei perustellut valintojaan kuin sillä, että hän vain yksinkertaisesti seurasi sydäntään. Ironisesti vaaralliset paikat kutsuivat häntä. Saattoi myös olla, että kivien tarjoama suoja vaikutti tähän valintaan omalta osaltaan. Enkeli oli ennen kaikkea erittäin arka yksilö. Pokémonista näki kuitenkin vaivatta, että ko. extreme-harrastus oli pistänyt tämän kehon koville; se arasteli jalkojaan, jotka olivat hyvin mustelmaiset ja joiden anturat vuosivat aina vuorollaan verta, merkiten sillä samalla kulkemaansa polkua (kiviseen maastoon ja fyysisiin ponnisteluihin tottumattomana Enkeli uuvahteli ja kompuroi helposti). Ja pokémonin silmäluomet roikkuivat painavina usvaisten silmien yllä, jotka kertoivat tarinaansa unettomina vietetyistä öistä; Enkelin unta verottivat mm. kehoaan koetteleva kipu sekä mieltään yleisesti vaivaava paranoia. Espeon ei silti katunut valintojaan hetkeäkään. Tämä uskoi, että kaikki uurastus maksaisi vielä takaisin, jokin päivä...
Nytkin Enkeli oli hyvin uupunut, siitä ei ollut kysymystäkään, mutta siitä huolimatta tämä jatkoi itsepintaisesti ryömimistään kivikossa. Vaikka ilta olikin jo hämärtynyt tummentuneesta taivaasta päätellen, ilma tuntui tukahduttavan kuumalta arktisissa oloissa syntyneestä Espeonista. Valitettavasti tälle oli suotu pitkä ja paksu turkki, eikä kallioissa joissa pokémon parhaillaan lymyili, toiminut ilmastointi järin hyvin. Niin joo, eikä varmaan pitäisi unohtaa sitäkään seikkaa, että nyt oltiin täysin päinvastaisessa ilmansuunnassa, etelässä, ja horisontissa kohosi mustaa savua sylkevä helvetin esikartano?
Enkeli oli kahden vaiheilla; pysytelläkö piilossa ja paistua elävältä vai ryömiäkö esille tuulen hyväiltämäksi ja riskeerata terveytensä. Hämärästä ei ollut apua Enkelin tapauksessa. Päinvastoin, pokémonista tuli elävä maalitaulu hohtavan olemuksensa ansiosta; toki tämän turkki ei ollut sillä hetkellä niin puhtaan valkea kuin luonnostaan, sillä mahdollisuutta kylpeä ei juurikaan ollut ja maasto oli ollut varsin pöllyävää. Mutta koska Espeon ei ollut laskenut suojakenttäänsä, Protectia, sekä pokémon että tämän otsakivi hehkuivat vaimeasti.
Lopulta Espeonilla ei kuitenkaan ollut muuta vaihtoehtoa, kuin kömpiä ulos hakemaan helpotusta ololleen. Pokémon ehti ottaa pari askelta pois kivikosta, ennenkuin se kompastui omiin tunnottomiin jalkoihinsa ja mätkähti kyljelleen. Hyvin nuutuneen oloisena se jäi makaamaan paikalleen, vain keräämään siihen hetken voimiaan. Jostakin kuului ääniä, mutta vähään aikaan tämä ei pystynyt tiedostamaan muuta kuin oman raskaan hengityksensä. Meediopokémonia ympäröivä suojakenttä pysyi kuitenkin vahvana.
|
|
|
Post by banetoid on Mar 7, 2010 5:35:22 GMT -2
Mudkipper huomasi, ettei pokémon voinut olla Magmar; sillä ei ollut piikkejä selässä, sillä ei ollut kahta liekin muotoista möykkyä päässänsä, se oli joku muu pokémon, mutta Magmarin tapaan sitä ei ollut nähty usein Hoennissa, mistä Mudkip oli kotoisin.
Hän oli omissa ajatuksissaan, mutta huomasi pokémonin sanoneen jotain, mihin Kipper ei ollut kiinnittänyt huomiota... Hän päätti jatkaa keskustelua kumminkin: "Aivan, mutta mikäs pokémon olet? Et taida olla Magmar." Mudkipper kysyi, mutta ei kuunellut vastausta. Se oli hiljaa, koska pokémon näytti vihaiselta.
Sitten se huomasi, että pokémon mätkähti maahan. Antenninsa avulla se huomasi, että pokémon oli n. metrin mittainen ja n. 25 kg painava, joku kissaeläimen tapainen... Se oli Espeon, sen hän tunnisti kun kääntyi, mutta se oli valkoinen?? Mudkipper oli kääntyneenä poispäin tulipokémonista, koska hänen oli vaikea keskittyä moneen asiaan kerrallaan.
|
|
Yamashita
Lv.1
AVATAR (C) MEIK? ELI EI KOPIOIDA!
Posts: 34
|
Post by Yamashita on Mar 7, 2010 16:05:58 GMT -2
#Saanen huomauttaa, että Magamrin "liekinmuotoise möykyt" ovat ihan oikeita liekkejä: itseasiassa koko pokemon on iso liekkikasa, ja polttaa koskettaessa, toisin kuin Charmeleon, joka on melkein pelkkää nahkaa lukuunottamatta hännän liekkiä.#
Ringo oli ärsyyntynyt ja perin hämmentynyt, kun toinen puhui edelleen Magmarista. "En minä Magmar ole, ja jos satuit huomaamaan, kastelit minut tällä mudalla!" se ärjyi ja ravisteli vetisen mudan pois päältään, "Jos haastat riitaa, niin täältä pesee!" Äkkiä Ringokin lakkasi puhumasta, sillä sekin huomasi paikalle tupsahtaneen Espeonin. Se luultavimmin käytti jotain suojahyökkäystä hohteestaan päätellen. Ringo unohti sitä ärsyttäneen Mudkipin, loikkasi alas kiven päältä ja asteli rähmällään olevan Eeveen meediomuodon luokse.
|
|
|
Post by Ruusu Ursula on Mar 7, 2010 18:49:39 GMT -2
#Btw, näkyykö teillä muilla Yaman teksti vähän... öh... erikoisena? o__o' Ei muuten, mutta sitä on vähän työlästä lukea.#
Kyllä, ilma oli viileämpää louhikon ulkopuolella. Kevyt ilmavirta tuntui oikein hyvältä tuskanhiestä kylpevää ihoa ja turkkia vasten. Ei menisi kauaa, kun tuuli kuivaisi Espeonin, ja tämä virkoaisi. Pokémon makasi hiljaa, kokeillen aina silloin tällöin kärsimättömänä jäseniään. Ne toimivat, vaikkakin vapisivat aavistuksen verran. Naaraan polkuanturat olivat käytännössä vereslihalla, ja Enkeli itsekin oli hämmästynyt siitä, kuinka pitkälle ne olivat jaksaneet häntä kantaa. Puhumattakaan siitä, kuinka paljon kipua hän oli pystynyt niiden vuoksi sietämään. Mutta Enkeli ei halunnut koetella enempää rajojaan tai tuntea kipua, siksi tämän pitäisi jatkaa matkaa niin pian kuin suinkin kykeni. Enkeli ei voisi vain jäädä avomaastoon retkottamaan, ei, kuka -tai mikä- tahansa voisi löytää tämän. Oli löydettävä uusi suoja.
Se oli kuin karman ivaa; valkoturkkisen hengityksen ehdittyä tasaantua, tämä poimi taas korviinsa ääniä. Puhetta? Kesti vaivainen silmänräpäys ennenkuin Enkeli käsitti, että äänet totisesti olivat puhetta ja että se kajahteli hälyttävän läheltä. Sanoihin naaras ei ehtinyt mukaan, mutta äänensävystä tämä osasi päätellä, että puhuja ei ollut kovin mielissään. Syytä tähän Enkeli saattoi vain arvailla. Eikä kulunut aikaakaan, kun puhetta seurasivat askeleet. Ne lähestyivät Espeonia. Silloin pokémonin suonissa kuohahti, ja tämä räpytteli nopeasti usvaisuuden pois rubiininpunaisilta silmiltään. Asentoaan hieman korjaamalla tämä saattoi vangita näkökenttäänsä kaksi hahmoa; lisko- ja mutakalapokémonin. Enkelin ensisijainen huomio kiinnittyi kuitenkin tähän Charmeleoniin, sillä se oli kaksikosta lähempänä ja vaikutti myös uhkaavammalta, ainakin noin silmämääräisesti.
Naaras vei kiireesti tassut allensa, yrittäen pakottaa itsensä ylös. Kipu onnistui kuitenkin yllättämään tämän, ja pokémon kompuroi taaksepäin, päätyen istumaan selkä vasten kalliota. Pokémon painautui siihen tiukasti kiinni, kuin nurkkaan ahdistettu eläin. "SEIS! Varoitan sinua... älä tule lähemmäksi." Espeon lähetti viestinsä telepaattisesti Charmeleonille, pitäen toisen tiukasti tarkkailunsa alla. Tämä olisi valmis käyttämään Flashia, otsakivestä välähtävää valoa, sokaistaakseen ahdistelijansa. Enkeli tosin rukoili, ettei tämän tarvitsisi turvautua siihen tällä kertaa, sillä niillä jaloilla naaras ei ehtisi pitkälle pötkiä... Ja tämä todella vältteli yhteenottoja viimeiseen asti.
|
|
Yamashita
Lv.1
AVATAR (C) MEIK? ELI EI KOPIOIDA!
Posts: 34
|
Post by Yamashita on Mar 8, 2010 10:14:45 GMT -2
#Juu, nuo kaksi edellistä viestiäni on kirjoitettu äitini kannettavalla, joka ei vain osaa.#
Ringo havahtui kuulessaan ääniä päänsä sisältä, ja kouristi kehoaan kuin kärsien kipua. Äkkiä se tajusi jotain: se oli kuullut puhuttavan joskus meedio-tyypin pokemoneista, jotka osasivat mm. telepatiaa, puhetta mielen voimalla. Se selittäisi tapahtuneen outouden. Charmeleon ihmetteli hieman toisen varoituksia, kun tämä huomasi maassa, Espeonin jalkojen juuressa, verta. Se oli tullut tästä pokemonista. Ringon viha laantui, ja sen kasvoille tuli lähes lempeä katse, kun se otti hieman varoen askeleen lähemmäksi tuota loukkaantunutta pokemonia. "Älä pelkää", se sanoi hiljaa mutta kuuluvasti, "Haluan vain auttaa sinua."
|
|
|
Post by banetoid on Mar 8, 2010 14:29:16 GMT -2
Mudkipper huomasi, että tulipokémon meni Espeonia kohti, jolloin Espeon perääntyi. Se juoksi heikonnäköisen pokémonin luokse... Sen tassut olivat verillä. Hän ihmetteli vieläkin Espeonin hohdetta, mutta sitten hän muisti sen olevan suojakenttä, jonka itsekin oli joskus osannut luoda... Tulipokémon oli kiltti heikolle kissapokémonnaaralla... Ne molemmat olivat kärsineet kovia, toisin kuin Mudkipper, jonka ainoa ongelma oli kuiva kurkku, joka sekin vain johtui siitä, että sen keho yrittää pitää vettä sisällänsä.
"Moi, mä oon Mudkipper! Mitkä on teidän nimet?" Mudkipper uskalsi osoittaa kysymyksensä myös tulipokémonille, joka näytti nyt lempeämmältä kuin äsken. Sitten hän tajusi, ettei tuo olisi ollut oiva aika kysymykselle, kun hän pani merkille, että Espeon oli jotenkin jännittynyt, joten Mudkipperkin jännittyi ja valmistautui mahdolliseen kahden muun pokémonin tappeluun. Se oli valmis juoksemaan karkuun...
|
|
|
Post by Ruusu Ursula on Mar 8, 2010 17:09:04 GMT -2
Espeon puristi kulmansa tiukasti yhteen, tuijottaen toista loppumattomalla skeptisyydellään. Jokaisen Charmeleonin tekemän liikkeen myötä pokémon kyyristyi yhä pienemmäksi mytyksi vasten jyhkeää kiviseinämää, yrittäen sillä hetkellä vain pitää yllä välimatkaa toisesta. Tiedä, johtuiko se tällä kertaa tuosta tuli-tyypin liskopokémonista, mutta Enkelille alkoi tulla uudestaan kuumeinen olo. Mutta toisaalta, olihan tilanne itsestään melko stressaava aralle albiinolle. Osaltaan rinnassa kasvavaa ahdistusta ruokki myös mutakalapokémonin aikeet liittyä seuraan; tuon ripeän köpöttelyn naaras noteerasi silmäkulmastaan. Meediopokémon näki jo mihin tämä oli johtamassa... ja mikä oli Charmeleonin oikea motiivi; piiritys. Enkeli halusi uskotella itselleen toisin, sillä osa Charmeleonin eleistä osasi vakuuttaa tämän. Jopa toisen kovat kasvonpiirteetkin olivat vaikuttaneet saaneen ripauksen pehmeyttä. Espeon päätti kuitenkin olla antamatta toisen näennäisen ystävällisyyden huijata itseään, ja pitää itsensä skarppina. "Tuskinpa voit tehdä mitään hyväkseni..." Enkeli jatkoi telepatisointia, toivoen, että lisko luovuttaisi aikeensa vielä kun siihen oli otollinen tilaisuus.
Samalla Mudkipkin pelmahti paikalle, kuten naaras oli jo osannut odottaakin. Espeon tuskin ehti luomaan uusimpaan tulokkaaseen mulkaisua, kun pokémon jo esittäytyi reippaasti ja uteli heti perään toisten nimiä. Enkelissä tämä herätti pientä hämmennystä ja pokémon kallisti päätään aavistuksen verran kysyvästi; tuo Charmeleon ja Mudkipko eivät olleet ennen tavanneetkaan? Espeon kummasteli itsekseen, mitä Mudkipperiksi itseään kutsunut pokémon oikein teki täällä, ja mitä halusi hänestä. Ehkä se tosiaan olikin ansa?
|
|
Yamashita
Lv.1
AVATAR (C) MEIK? ELI EI KOPIOIDA!
Posts: 34
|
Post by Yamashita on Mar 9, 2010 12:00:23 GMT -2
Ringo havaitsi, ettei Espeon kaivannut apua siltä, vaikka näennäisesti olisikin tarvinnut. Kun Espeon lähetti lisää telepaattista puhettaan Charmeleon päähän, se hämmentyi entisestään. En voi auttaa? Miksen? se hämmästeli mielessään, ja toivoi myös, että meedio olisi kuullut nuo sanat. Kun Mudkipper tuli esittäytymään ja kysyi toisten nimiä, Ringo muisti miten ärsyyntynyt oli tuolle pienellä mutakala-pokemonille. "Häivy, en kaipaa sinua", tulilisko sanoi, "Anna minun hoitaa tämä itse, tai kärvennän sinut!" Se kääntyi tämän sanottuaan takaisin Espeonin puoleen, näyttäen edelleen ystävälliseltä. "Älä huoli, en aio mitään pahaa, uskothan?" Tuon sanoessaan se kuulosti yhtä vilpittömältä kuin Charmanderina ollessaan, ja sen silmät hehkuivat rehellisyyttä.
|
|
|
Post by banetoid on Mar 9, 2010 17:56:47 GMT -2
Mudkipperin ainoa ajatus oli saada selville kahden pokémonin nimet ja mahdollisesti tulipokémonin lajin. Tulipokémon oli vihainen Mudkipperille, mutta kiltti Espeonille. Tyhmä mutakala ei voinut tätä ymmärtää... Se oli hämmentynyt...
Se sai lopulta sekaiset ajatuksensa kasaan ja muodosti mielipiteen: MUDKIPPER VIHAINEN, JA KUN MUDKIPPER VIHAINEN, MUDKIPPER MURJOTTAA!!! Mudkipper laittoi miehekkään pinkit voimalinssi-lasit päähänsä ja nousi kahdelle jalalle. Se valmistautui sylkemään loputkin mutavetensä selkä häneen päin olevaan tulipokémoniin. Se sylki mutavettä suoraan päin liskoa...
|
|
|
Post by Ruusu Ursula on Mar 9, 2010 19:23:02 GMT -2
Espeon seurasi sivusta kahden pokémonin välistä vuorovaikutusta. Se oli naaraasta merkillistä, kuinka nopeasti Charmeleonin mieliala ailahteli ääripäästä toiseen; Mudkipille tuo uhoi tuohtuneesti, kun taas meediopokémonille lisko käyttäytyi varsin sopuisasti. Charmeleon vakuutteli olevansa harmiton, mutta... Enkeli ei voinut olla huomioimatta tilanteessa vallitsevaa ristiriitaa. Miksi toinen kohteli niin erilaisesti mutakalapokémonia? Mudkipperin puheista päätellen nuo kaksi olivat vasta tavanneet.
Enkeli pysyi yhä varautuneena molempia pokémoneja kohtaan. Tämä yritti etsiä itsestään Charmeleonin kysymykseen (tai toteamukseen, miten vain) vastausta, joka ei pahoittaisi toisen mieltä. Oikeita sanoja oli kuitenkin vaikea löytää. Naaraan onneksi Mudkip päätti kuitenkin tempaista itsensä takajaloilleen seisomaan, ja sylkeä suustaan ulos tuhdin annoksen törkyistä vettä Charmeleonia kohti, säästäen samalla Espeonin sen edemmältä aivotyöskentelyltä ja varastaen varmasti itse kunkin huomion esityksellään. Meediopokémon ymmärsi oitis tilaisuutensa koittaneen, ja pyrki nilkuttamaan itsensä suojaan, kauemmas taistelutantereelta. Askellus sujui hyvin vaivalloisesti, ja Enkelin kasvoilla kävi yhtenään tuskaisa virnistys. Enemmän kuin anturahaavojaan, tätä kuitenkin viilsi omatunnostaan. Enkeli tunsi itsensä kovin kiittämättömäksi apuaan tarjoavaa Charmeleonia kohtaan, kun hän oli niin helposti valmis jättämään toisen aggressiivisen vesipokémonin armoille.
Mutta tyystin Enkeli ei sallisi itsensä hylkäämään kaksikkoa; ei ennenkuin naaras olisi varma, ettei kummankaan kähinöitsijän henki olisi vaarassa. Siinä tapauksessa tämä palaisi paikalle ja pyrkisi hoivaamaan molemmat kuntoon. Nyt kuitenkin pokémon aikoisi seurata tilannetta kauempaa ja odottaisi tilanteen rauhoittumista, ennenkuin päättäisi mitään ratkaisevaa.
|
|
Yamashita
Lv.1
AVATAR (C) MEIK? ELI EI KOPIOIDA!
Posts: 34
|
Post by Yamashita on Mar 10, 2010 10:22:39 GMT -2
Charmeleon hätkähti huomatessaan Mudkipin hyökkäyksen. Se sai mutavettä niskaansa, mutta onneksi häntä säästyi siltä tulitukselta. Nyt riitti. Ringolta paloi loputkin sen pinnasta tuota ärsyttävää mutakalaa kohtaan. Se kohottautui niin korkeaksi ja pelottavaksi kuin suinkin, veti voimakkaasti ilmaa sisäänsä, ja samassa alkoi tapahtua. Sen hännässä oleva liekki kasvoi lähes pokemonin itsensä kokoiseksi sen kerätessä voimaa tämän vahvimpaan iskuun, nimensä mukaiseen Dragon Rageen, tuliraivoon. Nopeasti se oli kerännyt kitaansa hehkuvan tuli, jonka laukaistessaan se muuttui hirvittäväksi suureksi, tuliseksi kehräksi, ja se suuntautui kohti pientä Mudkipperia. Ringo ei raivoltaan ollut huomannut, kun Espeon oli häipynyt hipihiljaa taka-alalle.
|
|
|
Post by banetoid on Mar 10, 2010 11:45:21 GMT -2
Hyökättyään Mudkipper luonnollisesti valmistautui vastahyökkäykseen. Se ei voinut enää sylkeä vettä pokémonin päälle, joten aikoi käyttää aseenaan nopeutta ja massaa. Se lähti juoksemään päin vihollista ja sen luomaa valokehrää. Se pelkäsi kuitenkin vahingoittuvansa pahasti, mutta perua ei enää voinut...
Se juoksi lohikäärmetulen läpi ja törmäsi johonkin, minkä oletti olevan raivoava tulipokémon, ja se sattui! Mudkipperiä nimittäin!
|
|