Lammen rannalla (lammessakin hiukan)

[Hapro]

Naya tuijotti ihastuksissaan taivaalle. Hän oli niin onnellinen. Sasuke oli niin mukava ja Naya piti hänestä niin paljon, vaikka he olivat tunteneet vasta vähän aikaa. Naya halusi ehdottomasti tietää Sasukesta aivan kaiken, mutta hän ei keksinyt mitään fiksua kysyttävää. Onneksi Sasuke ehti ensin. Naya kääntyi katsomaan urosta tämän kysyessä ja naaras vakavoitui hiukan.
"Minä tulen etelästä. Etelän metsistä", hän aloitti. "Asuin siellä isäni, äitini, kolmen siskoni ja yhden veljeni kanssa." Naya ei ymmärtänyt miksi kertoi kaiken Sasukelle. Hänhän ei ollut koskaan kertonut menneisyydestään kenellekään. Hän kääntyi pois päin Sasukesta.
"Mutta kaikki muuttui eräänä päivänä kun Ursaringit hyökkäsivät. Ka-kaikki tapettiin", Naya sanoi kyyneleet silmissään. Hän hypähti kiveltä alas eikä halunnut Sasuken näkevän hänen itkevän. Naaras heilautti päättäväisesti päätään ja pyyhki kyyneleensä. Hän kääntyi Sasukeen päin ja virnisti.
"Se minusta. Entäpä mistä sinä tulet?" Naya kysyi yrittäen näyttää iloiselta.

[Huhuu! Inspis is back! Ainakin osittain, kun tuli vähän lyhyttä mutta jotain kuitenkin... Oli se lomalla sentään jotain kolme tuntia xP]

[njeekyo]

Sasuke kuunteli tarkkaavaisena ja kiinnostuneena. Se oli pahoillaan huomatessaan, kuinka surulliseksi Naya tuli. Sen teki mieli mennä halaamaan ja lohduttamaan naarasta, mutta eihän se olisi ollut soveliasta. Sitten Naya yritti piristyä ja esitti kysymyksen. "Anteeksi.. Otan osaa.. Itse minä en muista perheestäni juuri mitään, lähdin pois melko pienenä, koska isäni ei huolehtinut minusta ja pikkusiskostani.. Äidistäni en edes tiedä mitään.." se sanoi haikeaan ja surumieliseen äänensävyyn, katse suunnattuna kaukaisuuteen, mutta kuitenkin hymyillen.

[Hapro]

Naya katsoi myötätuntoisesti Sasukea. Heillä oli ollut niin samantapaista menneisyydessä. Naaras olisi halunnut sanoa jotain fiksua, muttei keksinyt mitään joten päätti pysyä hiljaa. Hän hyppäsi takaisin kivelle Sasuken vierelle ja käänsi katseensa taivaalle.
"Meillä on ollut aika samantapaista menneisyydessä", Naya aloitti haikeana. Sasuken kanssa hän voisi puhua; olihan uros kokenut suunnilleen samanlaisen kohtalon. "Minä kuitenkin muistan äitini. Muistan vähän liiankin hyvin miltä hän näytti kun näin hänet viimeisen kerran", Vulpix sanoi ja naurahti katkerasti. Hänen mielessään kummitteli hänen äitinsä ja sisaruksensa jotka kaikki oli revitty palasiksi. Kyyneleet uhkasivat tulla uudestaan, mutta Naya ajoi ne pois.
"Oletko sinä sitten löytänyt ystäviä lähdettyäsi?" Naya kysyi. "Minä olen, mutta kenenkään kanssa en ole kovin kauaa liikkunut."

[njeekyo]

Sasuke kuunteli hiljaa. "Olenhan minä ystäviä löytänyt, mutten ole viipynyt samassa paikassa niin kauaa, että olisi joitakin vakituisia ystäviä vielä.. Tänne ajattelin nyt tosin jäädä, ainakin toistaiseksi." Se selitti. "En oikeastaan edes tiedä mitä olen etsimässä, mutta kaukaisuus on aina jollain tapaa vetänyt minua puoleensa. Se on yksi niistä syistä, miksi lähdin pois." Se huokasi syvään muistaessaan isänsä. 'Isä ei tosissaan välittänyt meistä koskaan.' Sitten se ryhdistäytyi ja katseli naarasta hymyillen. 'Nayan kanssa on luonnottoman helppo puhua, ihan kuin olisimme tunteneet monta vuotta.. Tämä on kummallista..' Se pohti, kuitenkaan keksimättä järkevää syytä asialle.

[Hapro]

Naya katsoi Sasukea myötätuntoisesti. Hän olisi halunnut pystyä rohkaisemaan Leafeonia jotenkin, muttei keksinyt miten.
"Minäkin ajattelin jäädä tänne", Naya sanoi. "En vain tiedä minne tänne ja pitäisikö minun hankkia asunto. Enkä minä ole koskaan oikein pitänyt kaukaisuudesta. Se on vain jotenkin... lohduton ja yksinäinen", Naya mietti. "Lähdit pois? Niin minäkin, pakon edessä." Hänen onnistui pitää äänensä vakaana.
"Ja minä tiedän kyllä mitä olen etsimässä", naaras aloitti puhumaan hiljaa ja tuijotti taivasta. "Minä etsin tietoa Ninetalesin kirouksesta", hän täräytti. 'Eih, nyt minä sanoin sen!' Naya rupesi heti panikoimaan, mutta yritti ryhdistäytyä. 'Enhän minä häneltä kysynyt, eikä se nyt niin outoa ole!' hän rauhoitteli itseään.
"Niin, minä siis etsin siitä tietoa. Sen lisäksi metsästän taistelun opettajaa ja mahdollisesti pelastustiimiä", Vulpix sanoi. Hän ei vieläkään pystynyt käsittämään kuinka helppoa oli puhua Sasuken kanssa kaikesta. Hän oli jo nyt paljastanut tarkoituksensa eikä hän ollut tuntenut uroksen kuin vasta muutaman tunnin ajan [tai jotain sinne päin, Haplo ei osaa arvioida aikaa xP].

[njeekyo]

Sasuke hätkähti kuullessaan Nayn mainitsevan Ninetalesin kirouksesta. Se ei ollut tullut tosissaan ajatelleeksi, että huhu kirouksesta voisi tosissaan pitää paikkansa, ja hämmästyi kun vulpix, joka oli kotosin suhteellisen kaukaa, oli myös kuullut siitä. "Ninetalesin kirous.. Minäkin olen kuullut siitä huhuja, mutten tiedä siitä hirveästi mitään. Sen verran kuitenkin, että Ninetails olisi kuulemma kironnut ihmisen jollain tapaa ja kun kirous käy toteen, maailman tasapaino järkkyy.. Ei se tieto varmaan paljon auta, mutta enempää en tiedä" Se sanoi, ja sitä alkoi hirvittää, kun se ajatteli asiaa. 'Sellaisesta voisi seurata vaikka.. maailmanloppu..' Se mietti kauhistuneena ja ravisti päätään. "Aika kammottavaa, kun alkaa ajatella.." se sanoi ääneen ja katseli ilmeettömästi taivaalle.

[Hapro]

Naya kuunteli tarkasti Sasuken puheita Ninetalesin kirouksesta.
"Olet siis kuullut vain huhuja", Naya varmisti. "Ja nuo asiat olen itsekin kuullut. Mutta minä vain toivoisin löytäväni totuuden. Onko tämä asia totta vai valetta? Miksi Ninetales haluaa kostaa koko maailmalle? Vai kostaako hän vain sille ihmiselle? Kuinka moni Pokemon joutuu vielä kärsimään ihmisten vuoksi?", Vulpix kyseli itseltään, unohtaen melkein Sasuken olemassaolon. Naaras ei ollut ihmisille katkera, mutta jos asia oli heidän vikansa, hän ei koskaan antaisi anteeksi. Viha kuohahti Nayassa kun hän ajatteli ihmisiä, jotka istuivat rennosti taloissaan ja muuttivat hetkeksi pois, jos tuli maanvyöry tai vastaava, ja palasivat sitten takaisin. Miksi heillä oli sellainen oikeus?
"Se on kammottavaa, olen samaa mieltä", Naya jatkoi peittääksen kiukkunsa ihmisiä kohtaan. "En vain voi ymmärtää... Enkä tiedä kuka ymmärtäisi." Naya käänsi katseensa pilvistä takaisin maahan. 'Entä jos... Sasukellekin tapahtuu jotain?' Naya mietti kauhistuneena. Hänen olisi löydettävä vastaus ennen sitä. Naaras katsoi nyt Sasukea. 'En anna hänelle tapahtua niin kuin tapahtui perheelleni.' Vulpix päätti määrätietoisesti. Hän selvittäisi Ninetalesin salaisuuden.

[njeekyo]

'E-ei voi olla totta..' Sasuke ajatteli erittäin huolissaan Ninetailsin kirouksesta. 'Jos.. Se onkin totta ja kaikki vain sitten kuolevat? Minun täytyy saada selville totuus asiasta', se päätti. "Uskon, että täällä on joku joka varmasti tietää jotain enemmän siitä asiasta". Sasuke sanoi lohdullisesti. "Jos etsittäisiin joku paikka, missä on paljon pokémoneja? Kyllä jonkun on tiedettävä jotakin enemmän.." Se sanoi, nousi seisomaan ja katsoi Nayaa. 'Tämä lorviminen ja nämä huhut saavat minut levottomaksi..' Se mietti huolissaan. 'Sitäpaitsi.. Jos Nayalle tapahtuu jotain..' Se ei halunnut ajatella loppuun ja ravisti taas päätään. "Mennäänkö?"

[Hapro]

Naya nyökkäsi. Hänestäkin tuntui että joku tiesi kirouksesta.
"Minun mielestäni on hyvä idea että etsimme muita", Naya sanoi hymyillen. Sasuke sai hänen olonsa turvalliseksi. Miksi hän tekee oloni turvalliseksi?' Naya ihmetteli ja ravisti hiukan ajatuksiaan. 'Mutta joka tapauksessa; minä en anna hänelle tapahtua mitään. En koskaan antaisi sitä anteeksi itselleni.' Vulpix ajatteli.
"Mennään vain", Naya sanoi ja hypähti alas kiveltä. Hän toivoi, että he löytäisivät jonkun joka tietäisi Ninetalesin salaisuudesta. Ja tietäisi paljon, sillä tietoa hän janosi. Yhtäkkiä Naya rupesi miettimään, että miksi Sasuke halusi tietää Ninetalesista. Vulpixhan oli asian ottanut esille, vaikkakin Leafeon oli innostunut siitä.
"Miksi sinä haluat selvittää Ninetalesin kirouksesta?", naaras kysyi ja kääntyi katsomaan Sasukea. 'Toivottavasti en ollut liian tungetteleva...' Mutta Naya janosi saada tietää vastauksen; hän halusi tietää Sasukesta aivan kaiken ja häntä kiinnosti kaikki, mikä liittyi Sasukeen. Ja jos syy olisi sama kuin hänellä... Muiden suojeleminen... Nayan suojeleminen...

[njeekyo]

Sasuke kuuli kysymyksen ja vastasi suoraan sen enempiä kiertelemättä. "Haluan tietää totuuden, tuleeko maailmanloppu, vai ei, mitä tapahtuu ja voiko siihen vaikuttaa, jos voi, en aio antaa sen tapahtua. En halua, että kaikki kuolevat, enkä halua, että sinulle tapahtuu jotain pahaa". Se sanoi vakaasti ja katsoi Nayan kauniita, ruskeita silmiä. Sillä ei usein ollut tapana olla näin suorasanainen, mutta nyt sanat vain tulivat, kuin itsestään, eikä se sitten miettinyt sitä sen enempää, sanottu, mikä sanottu, ei sille enää mitään voinut, ei sen puoleen, etteikö Sasuke olisi halunnut sanoa sitä.

//Aaaaahh, kuinka romanttista XD//

[Hapro]

#Tuo viimeinen lause xD Se on melkein puolet viestistä ja on oikeasti melkeinpä oikein kirjoitettu Tuolla yhdessä välissä pitäisi olla kaksoispilkku~#

Naya tuijotti Sasukea suoraan uroksen ruskeisiin silmiin. Naaras pelkäsi hukkuvansa niihin. Naya ei hetkeen saanut sanottua mitään; hän pystyi vain tuijottamaan. Kaikki ajatukset katosivat hänen mielestään, menneisyys, perhe, koko muu maailma. Hän näki vain Leafeon-uroksen. Sasuke oli sanonut juuri ne sanat joita Naya oli sisimmässään koko ajan toivonut tämän sanovan. Tai eihän se nyt täysin ollut se, mitä Naya tahtoi Sasuken sanovan. Mutta kyllä se oli tarpeeksi sinne päin.
"Minäkään en tahdo että sinulle tapahtuu mitään", Naya sanoi hiljaa, katsoen yhä Sasukea suoraan silmiin. "Minä pidän sinusta. Paljon." Sanat vain lipsahtivat Naya suusta; hänen ei ollut ollut tarkoitus sanoa niitä. Tehty mikä tehty. Naya ei tuntenut katumusta, sillä hän oli saanut sanottua sen, mitä oli sisällään koko ajan hautonut.
"Niin, minä pidän sinusta", naaras jatkoi nyt varmemmin. Häneen levisi ihana tuntu, kun hän pääsi viimein pukemaan ajatuksensa sanoiksi. "Alusta asti pidin sinusta. Olit niin ihana kun näin sinut ensimmäisen kerran. Kävellessämme tutkiskelin mieltäni yhä enemmän ja huomasin, että pidän sinusta." Sanat soljuivat Nayan suusta kuin vesi purossa. Naaraan kasvoille kohosi pieni hymy ja hän jatkoi, nyt varmempana kuin koskaan: "Olet niin lumoava, kohtelias, komea... Kaikki maailman kauneimmat adjektiivit kuvaavat sinua. Vain ne ovat kyllin hyviä. Vaikka olemme tunteneet toisemme vasta vähän aikaa, niin silti. Minä rakastan sinua."

[njeekyo]

//en mie ossaa käyttää mittään niin vaikeaa ku joku kaksoispilkkupistehärpäke.. XD//

Sasuke ei osannut odottaa yllättävää rakkauden tunnustusta ja taisi punastua hiukan, mutta samalla hetkellä jotakin tapahtui hänen päänsä sisällä. Hän tajusi jotain.. Hän tajusi rakastavansa Nayaa enemmän, kuin ketään, mikä sinänsä oli kummallista, olivathan he tunteneet vasta muutaman tunnin. Sasukelle tuli mieleen lause: Rakkautta ensi silmäyksellä. Se ei meinannut pystyä sanomaan asiaansa, mutta sitten se sai jotenkuten soperrettua "Niin minäkin sinua.. Enemmän, kuin mitään"
Se katsoi Nayan hellää ja ystävällistä katsetta pää hiukan kallellaan, ja hymyili pitkään ja rakastuneesti. 'Miten jotain näin ihanaa voi tosiaan tapahtua minulle..? Voih, kuolen jos Nayalle tapahtuu jotakin.. Taistelen vaikka viimeiseen hengenvetoon hänen puolestaan!' Sasuke päätti lujasti. Se olisi voinut vaikka hyppiä ja laulaa riemusta ja onnesta, muttei tietenkään halunnut lähteä hyppelemään pitkin maita ja mantuja näin täydellisenä hetkenä.

[Hapro]

#Kaksoispilkku on oikeastaan yksinkertainen; se yhdistää kaksi lausetta ja sillä voi luotteloida kätevästi (en minä tuon paremmin osaa selittää, tulee vain luonnostaan xP) Voin joskus pitää sinulle oppitunnin kaksoispilkusta xD#

Naya katsoi punastelevaa Sasukea eikä ollut uskoa korviaan uroksen puhuessa. Sillä hetkellä kaikki muu katosi vielä totaalisemmin kuin ensimmäisellä kerralla. Koko maailma hukkui jonnekin ja Naya ja Sasuke seisoivat kaksisteen laskevan auringon valossa. Naya tuijotti suoraan Sasuken silmiin; niihin ruskeisiin ihaniin silmiin joiden omistajaa naaras rakasti enemmän kuin mitään muuta maailmassa. Enemmän kuin tappelemista, enemmän kuin koko maailman parhaaksi taistelijaksi tulemista, enemmän kuin Ninetalesin salaisuuden selvittämistä. Naya rakasti Sasukea ja oli pakahtua siihen tunteeseen. Hänen kasvoilleen kohosi valtaisa hymy ja hän astui askeleen lähemmäs Sasukea. Naya ei pystynyt sanomaan sanaakaan; ei sitten yhtään mitään. Hänen sisuksensa täyttyivät vain ja ainoastaan Sasukesta. Hän ei halunnut että kohtaus loppuisi koskaan, mutta tästä se hyvä kohtaus vasta alkaisikin. Elämä Sasuken kanssa. Naya ei voinut keksiä mitään sen parempaa. Eikä hän vieläkään keksinyt mitään sanottavaa, joten hän päätti toimia tekojensa kautta. Vulpix oli jo aivan Sasuken edessä. Hän tuijotti suoraan Sasuken silmiin ja nuolaisi uroksen kuonoa. Hän ei koskaan lähtisi Sasuken viereltä eikä antaisi tälle tapahtua mitään; Naya tiesi kuolevansa jos jotain tapahtuisi.

#Voivatko Pokemonit suudella? O.o Jos voivat, niin muuta ihan vapaasti tuo nuolaisu suutelemiseksi xD Tässäpä oli ropetus, jossa ei oikeastaan tapahtunut mitään xP#

[njeekyo]

//Kyllä! Pokemonit voi suudella, koska minä juuri päätin niin! XD//

Sasuke ei ollut enää todellisuudessa, vaan ihan jossain muualla. Hurmaantunut ja sekaisin, eikä pystynyt tekemään mitään. Onneksi hänen ei tarvinnutkaan, Naya teki.
Se oli Sasuken ensisuudelma. Se sulki silmänsä, eikä edes tarkalleen ottaen ollut perillä siitä mitä tapahtui, se ymmärsi sen, että Naya oli sen luona ja hyvä niin. Muulla ei oikeastaan ollut edes väliä. Uroksen ajatukset poukkoilivat sinne tänne sen päässä, eikä se käsittänyt sitä itsekään. Se oli rakastunut Nayaan, sen se tiesi, ja koko muu maailma oli salaperäisesti kadonnut sen ympäriltä jonnekkin kaukaisuuteen, oli vain Sasuke ja Naya, kahdestaan suutelemassa tavattoman kauniin ilta-auringon hohteessa lammen rannalla, jossa kukat kukkivat ja sudenkorennot lentelivät sinne tänne veden yllä, joka sekin hohti punertavan oranssina auringonlaskun vuoksi.
'Jos se maailma nyt sitten tuhoutuukin.. Sillä ei ole juuri nyt väliä..' Se mietti onnellisempana kuin koskaan aiemmin koko elämänsä aikana. Se ei olisi koskaan voinut kuvitellakkaan, että näin täydellinen hetki voisi todella olla olemassa.

[Hapro]

#Suudelma sitten ^o^#

Se oli Nayan ensisuudelma. Ei siinä sinänsä mitään outoa, muttei hän koskaan ollut ajatellut tekevänsä itse aloitteen. Nyt hän sulki itsensä ja vain nautti. Nautti Sasuken läsnäolosta ja uroksen tuomasta turvasta. Hänestä ei ollut tuntunut tältä sitten vanhempiensa kuoleman; edes se ei saanut häntä surulliseksi nyt. Hänellä oli Sasuke, eikä hän tarvinnut ketään muuta. Sasuke oli ja tulisi aina olemaan Nayan suurin rakkaus, eikä hän koskaan häipyisi uroksen viereltä; kaikki ajat tuon Leafeonin kanssa. Niin, juuri sitä Naya kaipasi, kaipasi enemmän kuin mitään muuta. Hetki oli täydellinen. Lopulta hän kuitenkin irrottautui suudelmasta ja hymyili Sasukelle.
"Minä rakastan sinua niin paljon, enemmän kuin mitään", naaras sanoi hiljaa. Taustalta kuului kaunista sirkkojen siritystä, jota parempaa taustamusiikkia Naya ei olisi voinut toivoakaan.
"Meidän täytyy löytää talo", Naya yhtäkkiä sanoi. Talon he tarvitsisivat. Kummallakaan ei sitä ollut, mutta kyllä se tulisi tarpeeseen. Sasuken kanssa olisi ihanaa asua; siitä hän oli varma. Sen lisäksi uroksesta saisi paljon selville kun he asuisivat yhdessä.

#Naya on käytännöllinen xD#