Post by Ziharn on Nov 9, 2008 12:10:13 GMT -2
Juu, eli Yain innoittamana sain tälläiseen idean. Hahmot ovat oikeasti pelattavina täällä, mutta saattaa jossain vaiheessa ilmetä myös hahmoja, joita ei kukaan varsinaisesti ohjaa. Juonihan ei välttämättä mene ihan niinkuin pelataan, mutta pyrin suurimmalta osalta toteuttamaan yhteneväisyyttä juonen kanssa n__n
-----------
Nimi: Ei omista vielä..
Kirjoittaja: Ziharn | Sir Umbreon ( XD )
Muuta: Tarinan hahmojen (c) ovat joko Ziharnin (Sir Umbreonin) tai hahmojen omistajien. Kuitenkaan mitään ei saa kopioida luvatta! Juoni menee suht samaan tyyliin kuin sitä pelataankin, joten juoni pääpiirteittäin jo (lähes)kaikkien tiedossa. Kommentit on kans kivoj~ n__n
Tarinassa käytetyt hahmot tähän mennessä:
1. Luku
Robin - Umbreon (C) Veera
Warrior - Wartortle (C) Flower
Haru - Bellossom (C) Maried
Roy - Blastoise (C) Yainara
2. Luku
K - Arbok (C) Haplo
Noche Mes Anochecer Intensa Diablo (C) Ziharn
--------------------
1. luku Näille tulee sitten fiksummatkin nimet kunhan keksin..
Tuuli puhalsi hiljaa, sen kuuli ja tunsi vain jos keskittyi siihen. Kuitenkin niin monet, liian monet, nuo harvat keskittyivät asiaan. Monet vain olivat liian kiireisiä keskittyäkseen tuohon hentoon tuulen puhallukseen.
Kuitenkin yksi pokémon, jolla ei ollut pahemmin kiire minnekään, keskittyi tuohon ainoaan viilentävään asiaan sinä kuumana päivänä. Aurinko paistoi täydeltä terältä ja lämmitti kaikkialla vähän liiankin lämpöisesti. Tuo mustaturkkinen pokémon, hyvin sirorakentein Umbreon nautti tuosta ihanasta kesäpäivästä täysin rinnoin, makoillen erään varjostavan katoksen alla. Uros torkkui hiljaa tuhisten ja unissaan siinä samalla pyöritteli häntäänsä. Ja vain tuon uroksen epäonneksi ohitse sattui juuri astelemaan suuren laatikko kuorman kanssa eräs Machoke. Umbreon pyöräytti häntäänsä juuri ”sopivasti” laatikoita kantavan pokémonin suuntaan, jonka takia tuo kompastui ja kaikki laatikot lensivät tyylikkäässä kaaressa maahan, osa jopa murskautuen täysin. Vihainen murina kumpusi Machoken kurkusta ja tuo nappasi nukkuvan pokemonin huivista kiinni ja nykäisi toisen ilmaan.
”Tiedätkö mitä sinä juuri menit tekemään?!” Machoke karjui ja ravisteli hentoa Umbreonia varsin voimakkaasti. Umbreon ei taatusti tykännyt tuollaisista herätyksistä, ei sitten ollenkaan.
”Kuka edes olet, senkin kömpelys? Saat korvata tämän kovimman kautta!” Machoke tivasi ja vetäisi toista lähemmäs kasvojaan, tutkiskellen niitä tarkkaan. Umbreon katseli pelokkaasti toisen vihaisia kasvoja, ymmärtämättä kuitenkaan mikä toisella oli.
”T- tuota noin, olen R- robin.. H- h- hauska tutustua..” Robin änkytti ja ojensi tassuaan kuin kätelläkseen. Machoke vähät välitti tuosta asenteesta ja paiskasi toisen katoksen perällä olevien, tyhjien laatikoiden sekaan. ”Varokin tulemasta tielleni enää!” Machoke raivosi ja lähti kiukusta kihisten pois paikalta, ehjien laatikoidensa kanssa.
Laatikoiden seasta Robin nousi hieman pyörryksissään ja tuhahti ärtyneesti Machoken perään. ”Hah, siinäpä vasta oli törkeä pokémon.. Paras pysytellä erossa tuosta..” Robin mumisi ja lähti kävelemään poispäin siitä suunnasta mihin toinen oli lähtenyt. Rauhallisesti siro Umbreon asteli kepeästi eteenpäin pieniä liikkeitä ja kojuja täynnä olevalla kadulla. Näppärästi uros pujotteli muita pokémoneja päästäkseen eteenpäin, päätyen hetken päästä erään pienen kuppilan ovelle. Hiljaa Robin raotti puista ovea ja astui varsin tumman hämyiseen kuppilaan. Paikalla ei ollut kovinkaan montaa pokémonia, vain suolapähkinöitä ja sanomalehteä lukeva Wartortle ja teetä hörppivä Bellossom. Umbreon tuhahti ja asteli peremmälle. Tuo käppäili tiskin luokse ja hypähti keveästi niin, että etutassut olivat nyt tiskillä.
”Appelsiinimehua kiitos..” Robin pyysi tiskin takana häärivältä Persianilta. Tuo nyökäytti päätään ja rupesi puristamaan urokselle mehua.
Kuppilan pimeimmässä nurkassa sinertävä pokémon nosti päätään. Katse käväisi toisen mielenkiintoisessa ruumiinrakenteessa ja hiljainen murahdus pääsi kurkusta kumpuamaan.
”Poika, tules tänne..” Blastoise murahti Umbreonille ja nytkäytti päätään niin että toinen tajuaisi tulla luokse. Robin etsi hetken aikaa äänen lähdettä ja asteli lopulta tuonne nurkkaan.
”Istu toki poju, vai etkö tahdo kuulla tarinaani, joka minulla on kerrottavana? Paree olisi kuitenkin kuunnella, kyllä vanha Roy tietää mistä puhuu..” Roy murahti sanojensa päätteeksi ja hörppäsi mehua tuoppilasistaan.
”Aah.. Hyvää mehua, kyllä se Persian osaa.. Mutta asiaan..” Blastoise mutisi jo hieman äänekkäämmin, kuitenkin niin että vain tuo Umbreon kuulisi asian.
”Tätä kaupunkia tulee uhkaamaan oikea katastrofi. Eivät ole asiat enää kuin ennen, nuo pimeyden lähettiläät ovat päässeet soluttautumaan meihin hyvyyttä vaaliviin kansalaisiin ja aikovat kääntää meidät itseämme vastaan. Muuten en minäkään tästä tietäisi, ellen olisi niiden alhaisten matojen kuullut suunnittelevan kaiken kansan kuullen tuossa läheisessä pöydässä..”
Roy nyökäytti päätään kyseistä pöytää kohden.
”.. Miten he aikovat vallata kaupungin ja siepata muutamia pokémoneja tekojensa mahdollistamiseksi. Poika, sinun on varoitettava kaupungin pelastustiimejä lähestyvästä vaarasta, käske heidän etsiä nuo epäpuhtaat henkilöt, nuo alhaiset olennot ja käske heidän vangita kaikki jotka ovat heihin yhteydessä millään pahuuteen liittyvällä tavalla. Jääköön heidän sanomansa vain suunnittelu asteelle, sillä tämä kaupunki ei ole valmis heidän tuhoihinsa..” Blastoise vaikeni ja nyökäytti päätään Persianille, joka tuli mehulasin kanssa kaksikkoa kohti. Baarimikko kolautti lasin pöydälle ja lähti sitten saman tien takaisin tiskinsä taakse puuhailemaan omiaan.
Robin ei ollut uskoa korviaan. Menneisyys huokui tuon Umbreonin päähän, se kerta kun pelastustiimit eivät olleet uskoneet häntä ja tuon emo oli jäänyt kuolemaan. Uros tuhahti varsin äänekkäästi ja käänsi katseensa vanhasta pokémonista jyrkästi poispäin, katse suuntautui kiireiselle kadulle.
”Eivät he minua kuitenkaan uskoisi.. Eivät uskoneet silloin vuosiakaan sitten.. Turha minun on siis edes yrittää..” Robin mutisi ja murahti hiljaa.
”Miksi luulet minun kertoneen sinulle kaiken tämän? Uskon että sinä voit auttaa pelastamaan tämän kaupungin, mikset siis tyydy tuohon sankarin osaan, jota sinulle tarjoan?” Roy ärisi suutuksissaan Umbreonille ja iski nyrkkinsä pöytään.
”Miksi luulet että antaisin sinulle tämän mahdollisuuden, jos tietäisin että sinä et voi sitä toteuttaa?!” Roy ärisi kovaäänisesti, kuitenkin vain niin kovaa etteivät muut sitä kuulisi.
”Sori, en ole etsimäsi henkilö..”
Robin pomppasi alas tuolilta, hörppäsi hieman mehustaan ja lähti ulos kuppilasta, ajatukset pyörien aina vain äskeisissä asioissa. Mitä jos se vanhus olikin oikeassa, mitä jo minun kuuluukin olla sankari? Robin ei osannut päättää, se vain tahtoi pois kaikesta mitä juuri oli kokenut.
---------
2. luku
Puheen sorina täytti pimenevän metsäaukion ja hyvin sakea usva ylettyi kaikkia ainakin rintaan saakka, isoimpia pokémoneja kuitenkin vain vyötäisille, pienimmät upposivat lähes kokonaan usvan sekaan. Monen näköiset henkilöt värittivät pimeää aukiota, niin monet näyttivät lähinnä narkkareilta tai muuten vain pahoilta. Puheen sorina hiljeni ja kaikki lopettivat erilaiset liikkumisensa. Jokaisen katse kääntyi katsomaan suuren kannon takana seisovaan hahmoon. Osa jopa kavahti säikähdyksissään kun tumma olento kiemurteli valoon ja asettui seisomaan sen kannon päälle, jotta jokainen olento sillä aukiolla varmasti näki tuon kauhistuttavan pokémonin.
”Joukossamme on petturi..!” käärmepokémonin sanat kantautuivat hiljaisella aukiolla ja monien katse käväisi toverinsa katseessa, kuitenkaan ei kukaan tuon pelottavan olennon edessä kehdannut avata suutaan. Käärmeen silmät olivat suljettuina ja häntäpää kiemurteli hieman rauhattomasti kantoa vasten. Huuruava hengitys pääsi tuon kaikkien kunnioittaman henkilön sieraimista. Ja viimein kun tuon olennon silmät aukenivat ja välähtivät hieman vihertävää valoa, tuo kivenkova katse kiersi alempiarvoisten katseita, kuin etsien tuota kyseistä petturia, jonka katseesta paistaisi pelko ja kauhistus petoksensa tähden, sen petoksen josta häntä tultaisiin rankaisemaan pahimman kautta.
K lipaisi rauhallisesti huuliaan ja käärmemäinen kieli käväisi monesti ulkona, haistellen ja maistellen sumuista ilmaa ja katse kiersi aukiolla, se käväisi myös puskissa, etsien sieltä mahdollista salakuuntelijaa.
”Hän joka meidät on pettänyt, paljasstakoot itssensä välittömässti, niin päässsee vähemmällä kuritukssella..” pokémon lausui sähisevällä äänellään ja murahti vielä hiljaisella äänellä sanojensa päätteeksi.
Pian katse kuitenkin löysi joukosta eroavaisuuden, joka ihmetytti jopa tuota kunnioitettua Arbokia. K kallisti päätään kummastukselle ja haarapäinen kieli lipoi ahnaasti huulia. ”Sshnä ssiellä.. Tänne…” käärme sihisi ja tuon silmät kapenivat viiruiksi ja se katse, niin hurja ja murhanhimoa tulvillaan, sen edessä ei moni taatusti saisi pidettyä hermojaan kurissa. Noiden surkimusten joukosta yksi huomasi, että johtaja oli viimein tajunnut hänet petturiksi, tekotatuointi oli tuossa kosteassa ilmassa ruvennut valumaan. Tuo uros Combusken hätääntyi hieman ja loikkasi ilmaan, lähettäen Flamethroverin kohti K:ta. Käärmes ei liikahtanutkaan, sillä sen takaa, varjoista loikkasi arpinen Tyranitar Protectin kanssa suojaamaan johtajaansa. Combusken pinkaisi hämyisen metsän suojiin, aukiolaisten jäädessä ihmettelemään mikseivät johtajan kätyrit lähteneet takaa-ajoon.
Nuori uros juoksi minkä kintuistaan pääsi, pokémonin hengästynyt huohotus oli varsin kovaäänistä hiljaisen metsän keskellä. Tuo yritti löytää nopeimman reitin kaupunkiin, mutta pimeässä se ei onnistunut sitten millään. Polkua eteenpäin pinkova Combusken jatkoi hyvin pitkällekin eteenpäin, kunnes edessäpäin alkoi näkyä keltaisen silmän hehkua. Uros jarrutti pysähdyksiin ja jäi ihmettelemään tuota hypnoottista katsetta, jolla ei näyttänyt olevan ruumista ollenkaan.
”Olen odottanut sinua, nuorukainen..” Hyytävä ääni tuntui kaikuvan kaikkialla, jopa siellä missä ei näyttänyt olevan mitään. Combusken latasi suuhunsa lieskoja ja lähetti Emberin sinne missä silmä hehkui. Silmän valo sammui ja nuorukainen puuskutti säikähdyksissään. Pian kuitenkin tuon eteen ilmestyivät tuntemattoman kasvot, niin pimeät ettei niitä hyvin erottanut tummaa taustaa vasten, kasvoissa hehkui yksi keltainen silmä, toinen oli peitetty rievulla. Tuntemattoman höyryävä hengitys haisi hieman vanhalta vereltä, joka säikäytti nuorukaisen.
”.. Annan sinulle ikuisen levon..”
Nuo sanat jäivät kaikumaan Combuskenin mieleen, kun terävät hampaat upposivat uroksen kaulaan ja tuon pokémonin viimeinen henkäys höyrysi ilmaan.
Tumma pokémon kohosi elottomaan ruumiin ylle ja sulki tassullaan kuolleen silmät kiinni.
”Lepää rauhassa..” Umbreon lausui hiljaa, kun veri valui hiljaa tuon suupielistä. Tuore veri sekoittui vanhan veren makuun tuon uroksen suussa, pitkästä aikaa tuo outo, hieman mielipuolinen tunne vaikutti Umbreonin kehossa ja sai tuon tärisemään ajatuksesta. Hetken ajan keltahehkuinen silmä tuijotti elotonta ruumista hieman mielipuoliseen sävyyn ja sitten oli yht’ äkkiä poissa.
K seisoi hiljaa kannon päällä ja tarkkaili taivasta. Tuuli havisutti hiljaa puita ja sai myös alempiarvoisten lauman värisemään. Kaikki seisoivat aivan hiljaa, kukaan ei uskaltanut puhua, kuitenkin jotkut loivat erinäisiä silmäyksiä tovereihinsa ja kuvittelivat vain kuinka tuolle Combuskenille oli mahtanut käydä. Pian varjoissa kannon takana tapahtui hieman liikettä, eräs noista aukiolla seisojista huomasi tuon ja tuuppasi vierustoveriaan, joka huomasi saman. K laski katseensa ja virnisti hieman.
”Noche..” Hiljaiset sanat kantautuivat vain lähimmäisten korviin tuulen mukana.
”Johtajani.. Tämän veren kautta, mikä virtaa nyt minussa, voin todistaa, että tuo petturi ei enää koskaan saa tuntea tätä suloista tuulta kasvoillaan, eikä enää koskaan lavertele toisten asioita.. Tämän veren kautta vannon että hän ei vedä enää henkeä sisäänsä.” Noche lausui arvokkaasti ja sai Arbokin suupielille leviämään merkittävän virneen, joka sai sanojen kanssa suuren osan yleisöstä värisemään pelosta, kun tuo tummaturkkinen Umbreon astui valoon, veren valuessa tuon rinnuksia pitkin.
TIP…… TIP…… TIP……
----
-----------
Nimi: Ei omista vielä..
Kirjoittaja: Ziharn | Sir Umbreon ( XD )
Muuta: Tarinan hahmojen (c) ovat joko Ziharnin (Sir Umbreonin) tai hahmojen omistajien. Kuitenkaan mitään ei saa kopioida luvatta! Juoni menee suht samaan tyyliin kuin sitä pelataankin, joten juoni pääpiirteittäin jo (lähes)kaikkien tiedossa. Kommentit on kans kivoj~ n__n
Tarinassa käytetyt hahmot tähän mennessä:
1. Luku
Robin - Umbreon (C) Veera
Warrior - Wartortle (C) Flower
Haru - Bellossom (C) Maried
Roy - Blastoise (C) Yainara
2. Luku
K - Arbok (C) Haplo
Noche Mes Anochecer Intensa Diablo (C) Ziharn
--------------------
1. luku Näille tulee sitten fiksummatkin nimet kunhan keksin..
Tuuli puhalsi hiljaa, sen kuuli ja tunsi vain jos keskittyi siihen. Kuitenkin niin monet, liian monet, nuo harvat keskittyivät asiaan. Monet vain olivat liian kiireisiä keskittyäkseen tuohon hentoon tuulen puhallukseen.
Kuitenkin yksi pokémon, jolla ei ollut pahemmin kiire minnekään, keskittyi tuohon ainoaan viilentävään asiaan sinä kuumana päivänä. Aurinko paistoi täydeltä terältä ja lämmitti kaikkialla vähän liiankin lämpöisesti. Tuo mustaturkkinen pokémon, hyvin sirorakentein Umbreon nautti tuosta ihanasta kesäpäivästä täysin rinnoin, makoillen erään varjostavan katoksen alla. Uros torkkui hiljaa tuhisten ja unissaan siinä samalla pyöritteli häntäänsä. Ja vain tuon uroksen epäonneksi ohitse sattui juuri astelemaan suuren laatikko kuorman kanssa eräs Machoke. Umbreon pyöräytti häntäänsä juuri ”sopivasti” laatikoita kantavan pokémonin suuntaan, jonka takia tuo kompastui ja kaikki laatikot lensivät tyylikkäässä kaaressa maahan, osa jopa murskautuen täysin. Vihainen murina kumpusi Machoken kurkusta ja tuo nappasi nukkuvan pokemonin huivista kiinni ja nykäisi toisen ilmaan.
”Tiedätkö mitä sinä juuri menit tekemään?!” Machoke karjui ja ravisteli hentoa Umbreonia varsin voimakkaasti. Umbreon ei taatusti tykännyt tuollaisista herätyksistä, ei sitten ollenkaan.
”Kuka edes olet, senkin kömpelys? Saat korvata tämän kovimman kautta!” Machoke tivasi ja vetäisi toista lähemmäs kasvojaan, tutkiskellen niitä tarkkaan. Umbreon katseli pelokkaasti toisen vihaisia kasvoja, ymmärtämättä kuitenkaan mikä toisella oli.
”T- tuota noin, olen R- robin.. H- h- hauska tutustua..” Robin änkytti ja ojensi tassuaan kuin kätelläkseen. Machoke vähät välitti tuosta asenteesta ja paiskasi toisen katoksen perällä olevien, tyhjien laatikoiden sekaan. ”Varokin tulemasta tielleni enää!” Machoke raivosi ja lähti kiukusta kihisten pois paikalta, ehjien laatikoidensa kanssa.
Laatikoiden seasta Robin nousi hieman pyörryksissään ja tuhahti ärtyneesti Machoken perään. ”Hah, siinäpä vasta oli törkeä pokémon.. Paras pysytellä erossa tuosta..” Robin mumisi ja lähti kävelemään poispäin siitä suunnasta mihin toinen oli lähtenyt. Rauhallisesti siro Umbreon asteli kepeästi eteenpäin pieniä liikkeitä ja kojuja täynnä olevalla kadulla. Näppärästi uros pujotteli muita pokémoneja päästäkseen eteenpäin, päätyen hetken päästä erään pienen kuppilan ovelle. Hiljaa Robin raotti puista ovea ja astui varsin tumman hämyiseen kuppilaan. Paikalla ei ollut kovinkaan montaa pokémonia, vain suolapähkinöitä ja sanomalehteä lukeva Wartortle ja teetä hörppivä Bellossom. Umbreon tuhahti ja asteli peremmälle. Tuo käppäili tiskin luokse ja hypähti keveästi niin, että etutassut olivat nyt tiskillä.
”Appelsiinimehua kiitos..” Robin pyysi tiskin takana häärivältä Persianilta. Tuo nyökäytti päätään ja rupesi puristamaan urokselle mehua.
Kuppilan pimeimmässä nurkassa sinertävä pokémon nosti päätään. Katse käväisi toisen mielenkiintoisessa ruumiinrakenteessa ja hiljainen murahdus pääsi kurkusta kumpuamaan.
”Poika, tules tänne..” Blastoise murahti Umbreonille ja nytkäytti päätään niin että toinen tajuaisi tulla luokse. Robin etsi hetken aikaa äänen lähdettä ja asteli lopulta tuonne nurkkaan.
”Istu toki poju, vai etkö tahdo kuulla tarinaani, joka minulla on kerrottavana? Paree olisi kuitenkin kuunnella, kyllä vanha Roy tietää mistä puhuu..” Roy murahti sanojensa päätteeksi ja hörppäsi mehua tuoppilasistaan.
”Aah.. Hyvää mehua, kyllä se Persian osaa.. Mutta asiaan..” Blastoise mutisi jo hieman äänekkäämmin, kuitenkin niin että vain tuo Umbreon kuulisi asian.
”Tätä kaupunkia tulee uhkaamaan oikea katastrofi. Eivät ole asiat enää kuin ennen, nuo pimeyden lähettiläät ovat päässeet soluttautumaan meihin hyvyyttä vaaliviin kansalaisiin ja aikovat kääntää meidät itseämme vastaan. Muuten en minäkään tästä tietäisi, ellen olisi niiden alhaisten matojen kuullut suunnittelevan kaiken kansan kuullen tuossa läheisessä pöydässä..”
Roy nyökäytti päätään kyseistä pöytää kohden.
”.. Miten he aikovat vallata kaupungin ja siepata muutamia pokémoneja tekojensa mahdollistamiseksi. Poika, sinun on varoitettava kaupungin pelastustiimejä lähestyvästä vaarasta, käske heidän etsiä nuo epäpuhtaat henkilöt, nuo alhaiset olennot ja käske heidän vangita kaikki jotka ovat heihin yhteydessä millään pahuuteen liittyvällä tavalla. Jääköön heidän sanomansa vain suunnittelu asteelle, sillä tämä kaupunki ei ole valmis heidän tuhoihinsa..” Blastoise vaikeni ja nyökäytti päätään Persianille, joka tuli mehulasin kanssa kaksikkoa kohti. Baarimikko kolautti lasin pöydälle ja lähti sitten saman tien takaisin tiskinsä taakse puuhailemaan omiaan.
Robin ei ollut uskoa korviaan. Menneisyys huokui tuon Umbreonin päähän, se kerta kun pelastustiimit eivät olleet uskoneet häntä ja tuon emo oli jäänyt kuolemaan. Uros tuhahti varsin äänekkäästi ja käänsi katseensa vanhasta pokémonista jyrkästi poispäin, katse suuntautui kiireiselle kadulle.
”Eivät he minua kuitenkaan uskoisi.. Eivät uskoneet silloin vuosiakaan sitten.. Turha minun on siis edes yrittää..” Robin mutisi ja murahti hiljaa.
”Miksi luulet minun kertoneen sinulle kaiken tämän? Uskon että sinä voit auttaa pelastamaan tämän kaupungin, mikset siis tyydy tuohon sankarin osaan, jota sinulle tarjoan?” Roy ärisi suutuksissaan Umbreonille ja iski nyrkkinsä pöytään.
”Miksi luulet että antaisin sinulle tämän mahdollisuuden, jos tietäisin että sinä et voi sitä toteuttaa?!” Roy ärisi kovaäänisesti, kuitenkin vain niin kovaa etteivät muut sitä kuulisi.
”Sori, en ole etsimäsi henkilö..”
Robin pomppasi alas tuolilta, hörppäsi hieman mehustaan ja lähti ulos kuppilasta, ajatukset pyörien aina vain äskeisissä asioissa. Mitä jos se vanhus olikin oikeassa, mitä jo minun kuuluukin olla sankari? Robin ei osannut päättää, se vain tahtoi pois kaikesta mitä juuri oli kokenut.
---------
2. luku
Puheen sorina täytti pimenevän metsäaukion ja hyvin sakea usva ylettyi kaikkia ainakin rintaan saakka, isoimpia pokémoneja kuitenkin vain vyötäisille, pienimmät upposivat lähes kokonaan usvan sekaan. Monen näköiset henkilöt värittivät pimeää aukiota, niin monet näyttivät lähinnä narkkareilta tai muuten vain pahoilta. Puheen sorina hiljeni ja kaikki lopettivat erilaiset liikkumisensa. Jokaisen katse kääntyi katsomaan suuren kannon takana seisovaan hahmoon. Osa jopa kavahti säikähdyksissään kun tumma olento kiemurteli valoon ja asettui seisomaan sen kannon päälle, jotta jokainen olento sillä aukiolla varmasti näki tuon kauhistuttavan pokémonin.
”Joukossamme on petturi..!” käärmepokémonin sanat kantautuivat hiljaisella aukiolla ja monien katse käväisi toverinsa katseessa, kuitenkaan ei kukaan tuon pelottavan olennon edessä kehdannut avata suutaan. Käärmeen silmät olivat suljettuina ja häntäpää kiemurteli hieman rauhattomasti kantoa vasten. Huuruava hengitys pääsi tuon kaikkien kunnioittaman henkilön sieraimista. Ja viimein kun tuon olennon silmät aukenivat ja välähtivät hieman vihertävää valoa, tuo kivenkova katse kiersi alempiarvoisten katseita, kuin etsien tuota kyseistä petturia, jonka katseesta paistaisi pelko ja kauhistus petoksensa tähden, sen petoksen josta häntä tultaisiin rankaisemaan pahimman kautta.
K lipaisi rauhallisesti huuliaan ja käärmemäinen kieli käväisi monesti ulkona, haistellen ja maistellen sumuista ilmaa ja katse kiersi aukiolla, se käväisi myös puskissa, etsien sieltä mahdollista salakuuntelijaa.
”Hän joka meidät on pettänyt, paljasstakoot itssensä välittömässti, niin päässsee vähemmällä kuritukssella..” pokémon lausui sähisevällä äänellään ja murahti vielä hiljaisella äänellä sanojensa päätteeksi.
Pian katse kuitenkin löysi joukosta eroavaisuuden, joka ihmetytti jopa tuota kunnioitettua Arbokia. K kallisti päätään kummastukselle ja haarapäinen kieli lipoi ahnaasti huulia. ”Sshnä ssiellä.. Tänne…” käärme sihisi ja tuon silmät kapenivat viiruiksi ja se katse, niin hurja ja murhanhimoa tulvillaan, sen edessä ei moni taatusti saisi pidettyä hermojaan kurissa. Noiden surkimusten joukosta yksi huomasi, että johtaja oli viimein tajunnut hänet petturiksi, tekotatuointi oli tuossa kosteassa ilmassa ruvennut valumaan. Tuo uros Combusken hätääntyi hieman ja loikkasi ilmaan, lähettäen Flamethroverin kohti K:ta. Käärmes ei liikahtanutkaan, sillä sen takaa, varjoista loikkasi arpinen Tyranitar Protectin kanssa suojaamaan johtajaansa. Combusken pinkaisi hämyisen metsän suojiin, aukiolaisten jäädessä ihmettelemään mikseivät johtajan kätyrit lähteneet takaa-ajoon.
Nuori uros juoksi minkä kintuistaan pääsi, pokémonin hengästynyt huohotus oli varsin kovaäänistä hiljaisen metsän keskellä. Tuo yritti löytää nopeimman reitin kaupunkiin, mutta pimeässä se ei onnistunut sitten millään. Polkua eteenpäin pinkova Combusken jatkoi hyvin pitkällekin eteenpäin, kunnes edessäpäin alkoi näkyä keltaisen silmän hehkua. Uros jarrutti pysähdyksiin ja jäi ihmettelemään tuota hypnoottista katsetta, jolla ei näyttänyt olevan ruumista ollenkaan.
”Olen odottanut sinua, nuorukainen..” Hyytävä ääni tuntui kaikuvan kaikkialla, jopa siellä missä ei näyttänyt olevan mitään. Combusken latasi suuhunsa lieskoja ja lähetti Emberin sinne missä silmä hehkui. Silmän valo sammui ja nuorukainen puuskutti säikähdyksissään. Pian kuitenkin tuon eteen ilmestyivät tuntemattoman kasvot, niin pimeät ettei niitä hyvin erottanut tummaa taustaa vasten, kasvoissa hehkui yksi keltainen silmä, toinen oli peitetty rievulla. Tuntemattoman höyryävä hengitys haisi hieman vanhalta vereltä, joka säikäytti nuorukaisen.
”.. Annan sinulle ikuisen levon..”
Nuo sanat jäivät kaikumaan Combuskenin mieleen, kun terävät hampaat upposivat uroksen kaulaan ja tuon pokémonin viimeinen henkäys höyrysi ilmaan.
Tumma pokémon kohosi elottomaan ruumiin ylle ja sulki tassullaan kuolleen silmät kiinni.
”Lepää rauhassa..” Umbreon lausui hiljaa, kun veri valui hiljaa tuon suupielistä. Tuore veri sekoittui vanhan veren makuun tuon uroksen suussa, pitkästä aikaa tuo outo, hieman mielipuolinen tunne vaikutti Umbreonin kehossa ja sai tuon tärisemään ajatuksesta. Hetken ajan keltahehkuinen silmä tuijotti elotonta ruumista hieman mielipuoliseen sävyyn ja sitten oli yht’ äkkiä poissa.
K seisoi hiljaa kannon päällä ja tarkkaili taivasta. Tuuli havisutti hiljaa puita ja sai myös alempiarvoisten lauman värisemään. Kaikki seisoivat aivan hiljaa, kukaan ei uskaltanut puhua, kuitenkin jotkut loivat erinäisiä silmäyksiä tovereihinsa ja kuvittelivat vain kuinka tuolle Combuskenille oli mahtanut käydä. Pian varjoissa kannon takana tapahtui hieman liikettä, eräs noista aukiolla seisojista huomasi tuon ja tuuppasi vierustoveriaan, joka huomasi saman. K laski katseensa ja virnisti hieman.
”Noche..” Hiljaiset sanat kantautuivat vain lähimmäisten korviin tuulen mukana.
”Johtajani.. Tämän veren kautta, mikä virtaa nyt minussa, voin todistaa, että tuo petturi ei enää koskaan saa tuntea tätä suloista tuulta kasvoillaan, eikä enää koskaan lavertele toisten asioita.. Tämän veren kautta vannon että hän ei vedä enää henkeä sisäänsä.” Noche lausui arvokkaasti ja sai Arbokin suupielille leviämään merkittävän virneen, joka sai sanojen kanssa suuren osan yleisöstä värisemään pelosta, kun tuo tummaturkkinen Umbreon astui valoon, veren valuessa tuon rinnuksia pitkin.
TIP…… TIP…… TIP……
----
Wau... Tosi jännä... Odotetaan 3. lukua innolla...
