Onko täällä ketään? (Yamashita & Kin tänne)

[Kaya]

//Tämä oli melko lähellä sitä merta, joten jos ei haittaa niin täällä sitten jatkuu peli..//

Shira oli alkanut väsyä jatkuvaan kävelemiseen. Lopulta metsän keskeltä alkoi erottumaan jotain. Innostuneena lepopaikasta Vulpix jaksoi hivenen nopeuttaan vauhtiaan, mutta hän myös piti huolta siitä, ettei Kin jäänyt liiaksi jälkeen. Lähemmäs päästyään hän tajusi paikalla olevan vain valtavia kiviä.
"Mikä tämä paikka on?"
Shira kipusi lähimmän kiviröykkiön päälle, ja tarkkaili ympäristöä sieltä. Hän alkoi tajuamaan jonkinlaista suunnitelmallisuutta ja säännöllisyyttä kiviröykkiöissä; luonnon muodostamia ne eivät missään nimessä olleet. Uteliaisuus iski Vulpixiin, ja hän alkoi tutkimaan kiviä lähempää.
"Kin, tässä kivessä on jotain... Ehkä muinaista kirjoitusta? Tosin en saa siitä selvää."

Shira oli luovuttanut kivien tutkimisessa ja alkanut tähyilemään, näkyisikö paikalla ketään muuta, mutta toistaiseksi he olivat yksin.
Tai ainakin siltä se näytti.

[Yamashita]

Kin käveli tyynesti Shiran perässä. Se ei jaksanut seurata kumppaninsa liikkeitä, vaan oli aivan omissa maailmoissaan.
En ole vieläkään päässyt eroon peloistani, vaikka luulin jo hetken niin...mitä jos isäni tulee vastaan? Pärjäänkö edes hänelle?
Äkkiä Kin havahtui todellisuuteen nähdessään kiviröykkiöt. Ne eivät näyttäneet ollenkaan luonnon muovaamilta, vaan jonkun...
TYK
Ääni. Kin kuuli äänen. Se katsoi pelästyksissään taakseen - olisiko sen pahimmat pelot käynneet toteen?
Ei ketään. Vain Kin, ja kivillä hyppelevä Shira.
Hölmö...se oli minun oma symämeni. Älä hermostu! Ole vahva, Shiran vuoksi....

[Kaya]

"Kin?"
Vulpix loikki nopeasti pois kiviltä. Nidorinon outo reaktio ei todellakaan jäänyt huomaatta, Shira oli kumman taitava havainnoimaan ympäristöään.
"Täällä ei ole ketään."
Hetken emmittyään hän jatkoi.
"Oletko kunnossa? Käyttäydyt omituisesti."

Epäilys palasi Shiran mieleen, ja se yritti varmistaa, ettei Kin vain olisi huomannut jotain mahdollista uhkatekijää, jota hän ei ollut. Vulpix ei kuitenkaan nähnyt, kuullut tai haistanut mitään tavallisesta poikkeavaa. Väsymys painoi häntä, ja siksi Shira ehdottikin nukkumista.
"Voisimme levätä täällä, ainakin jonkin aikaa. Ei kestä enää kauaa, ennen kuin pimeys laskeutuu emmekä pysty kulkemaan."

[Yamashita]

"Shira...minä..."
Kin värähti. Kivi putosi maahan ja se säihkähti kovasti. Kinin pelot ottivat siitä vallan, eikä se hallinnut enää itseään.

[Kaya]

"Kin, mikä sinun on?"
Shira alkoi huolestumaan toverinsa käytöksestä. Hän oli luullut, että ehkä vain väsymys olisi saanut Nidorinonkin sekaisin, mutta tämä oli kyllä jotain aivan muuta.
Vulpix huomasi putoavan kiven, ja nähdessään, miten Kin reagoi siihen, juoksi välittömästi Nidorinon eteen. Shira teki pikaisen arvion, ettei toinen tuossa tilassa pystyisi itseään puolustamaan, joten se olisi hänen tehtävänsä. Ja sen hän totta vie tarvittaessa tekisikin.
"Kin, jos et pysty rauhoittumaan, mene kauemmas. Kivet harvemmin putoilevat itsestään. Ja sinä et voi otella noin."
Vulpix olisi halunnut sanoa jotain rauhoittavaa, mutta sillä ei ollut aavistustakaan, miten. Siksi sen täytyi tyytyä sanomaan asiat realistisesti, vaikkei uskonutkaan siitä mitää hyvää seuraavan.

[Yamashita]

Shiran sanat saivat Kinit rauhoittumaan hieman. Se oli kuitenkin todella hermostuksissa, eikä ehkä pystyisi taistelemaan.
"Niin. Ehkä olet oikeassa..."
Samassa samasta suunasta, mistä kivi oli pudonnut, hyppäsi suuri, vihamielinen Houndour yrittäen iskeä Shiraan. Kin sai jostain hiukan voimaa ja hypäsi vulpixin eteen, estäen Houndourin iskun. Se iski Houndouria piikillään, ja se lennähti iskun voimasta kauemmas. Houndour tulisi vielä takaisin, ja Kin ei kestäisi enää.

[Kaya]

Shira ei ehtinyt edes tajuta Houndourin ilmestymistä, kun Kin jo vastasi tulokkaan hyökkäykseen. Houndour lensi kiitettävän matkan, mutta Nidorino näytti olevan aivan lopussa. Vulpix juoksi takaisin asemaansa, Kinin eteen.
'Tämä on kaikkea muuta kuin hyvä asia. Minun kyvyilläni tuota on mahdotonta voittaa, en voi muuta kuin yrittää hidastaa sitä.'
Houndour nousi vähän matkan päässä, ja avasi leukansa karmeaan murinaan. Shiran niskankarvat nousivat pystyyn, ja se vastasi murinaan omallaan, joka oli paljon kimeämpi eikä takuulla pelottaisi ketään.
"Me emme halua taistella sinua vastaan. Lähdemme toki, jos sitä haluat."
Vulpix sai vastauksekseen pelkän tuhahduksen. Samassa Houndour syöksyi kohti uutta vastustajaansa, paljastaen valkeat hampaansa. Shira kykeni vain hyvin täpärästi väistämään purennan, mutta uusi asetelma sopi sille täydellisesti; Houndour oli täsmälleen hänen vieressään, ja kääntyessään kohti uutta hyökkäystä Vulpix kykeni iskemään ensin. Shiran silmät kapenivat, ja ne välkkyivät sinistä.
Houndour kaatui katseen saatuaan unisena maahan.

"Se herää pian. Hypnoosi ei pidä sitä tuossa tilassa kauaa."
Vulpix perääntyi hivenen, päästen seisomaan Kinin viereen.
"En voi otella sitä vastaan, tulihyökkäyksistäni ei ole mitään apua."

[Yamashita]

Kin ei pystynyt vastaamaan. Hyökkäävä Houndour toi sille mieleen Nidorinon isän, joka oli aina käynnyt sen kimppuun. Nyt Kin oli jähmettynyt kauhuissaan paikalleen, eikä pystynyt liikkumaan askeltakaan. Mutta se tiesi, että jos he jäisivät, he kuolisivat varmasti. Siksi Kinillä oli ehdotus.
"Shira...Mene sinä edeltä, minä tulen perässä. Viivytän sitä sen aikaa, kunnes pääset turvaan."
NiNidorinon ääni värisi lauseen alussa, mutta puhuessaan sen äänessä alkoi kuulua vahva, lämmin ja voimaa herättä sävy. Kin oli yhä jähmettynyt paikoilleen, mutta tunsi olonsa hiukan varmemmaksi, ja oli varma, ettei kuolisi, jotta Shira pääsisi turvaan.
"Shira! Minä pyydän - mene ja jätä minut! Tulen kyllä!"

[Kaya]

"Mitä..?!"
Vulpix yllättyi täysin Kinin puheista. Tämä halusi jäädä yksin taistelemaan Houndouria vastaan?
"Se on vaarallista..."
Shira empi, sillä toisaalta hän ei olisi halunnut jättää Kiniä yksin Houndourin armoille, mutta toisaalta Nidorino vaikutti olevan varma asiastaan.

Lopulta Shira teki päätöksensä. Se luotti Kiniin, mutta silti sitä harmitti pakeneminen yksin.
"Hyvä on, minä menen. Mutta en missään nimessä kuulomatkan ulkopuolelle. Saat kutsuttua minut takaisin, jos haluat."
Vulpix katseli hetken epävarmana toista, ennen kuin jatkoi.
"Houndourilla on oltava syy hyökätä kimppuumme. Älä vahingoita sitä turhan pahasti..."
Sen sanottuaan Shira kääntyi ja juoksi parin kiviröykkiön ohi, ennenkuin jäi vielä kerran katsomaan Kiniä, huolissaan.

[Yamashita]

Kin nyökkäsi hitaasti suuntaan, johon Shira oli mennyt, ja vilkaisi Vulpixin mentyä Houndouriin. Se olikin jo heräilemässä Shiran iskun jäljiltä, eikä näyttänyt yhtään lempeämmältä - itseasiassa se oli paljon äkäisempi kuin äsken, mutta vielä hieman tokkurassa.
Jos yritän hoidella sen nyt, se ei ole enää niin vaikeaa kun se herää kunnolla...
Kin oli aikeissa hyökätä, mutta sen lapsuudenpelot ottivat hänestä vallan, eikä Nidorino pystynyt liikkumaan.
Perhana! Miksi juuri nyt...
Kinin taistellessa omia pelkojaan vastaan, Houndour heräsi toden teolla ja kävi hyökkäykseen. Nidorino ei pystyisi väistämään. Houndour iski rajusti Bitella suoraan Kiniä otsaan. Nidorino lennähti iskun voimasta muutaman metrin, ja jäi makaamaan maahan, liikkumatta.
....Nytkö minä kuolen?

[Kaya]

Shira oli kulkenut hetken matkaa, mutta sitten pelko Kinin kohtalosta alkoi vaivaamaan sitä. Vulpix sätti itseään typeryydestään; hehän olivat perustaneet pelatusryhmän, ja ryhmän on huolehdittava jäsenistään. Shiralla ei ollut mitään aavistustakaan, mitä hyötyä hänestä voisi olla, mutta päätti kuitenkin sännätä takaisin.

Jatkuva edestakaisin juoksentelu väsytti Vulpixia, ja sen päästyä takaisin näköetäisyydelle, Shira ei kyennyt hetkeen muuta kuin tasaamaan hengistystään. Vasta sitten se kykeni tajuamaan edessään olevan näkymän. Shira oli kuitenkin vielä kovin kaukana taisteluparista, eikä vielä kyennyt pääsemään lähelle tarpeeksi nopeasti auttaakseen Nidorinoa.

[Yamashita]

Houndour lähestyi hitaasti Kiniä. Sen aikomuskin oli jo käynyt todella selväksi - se tappaisi sen. Houndour valmistautui syöksyyn, ja lähti juoksemaan kovaa vauhtia Nidorinoa kohti, aikoen tehdä tästä lopun. Mutta samassa Kin alkoi ajatella.
Miksi minä olen tullut tähän pisteeseen? Siis siihen, että kuolen....koska perustin pelastustiimin. Mutta miksi en kykene taistelemaan oman henkenikään puolesta, vaikka minun pitäisi taistella toisten henkien puolesta?
Kyllä minä kykenen. Minun pitää vain luottaa siihen, että Shira luottaa minuun. Ja siihen, että olen selvinnyt paljon pahemmastakin. Pienempänä ja heikompana.
Minä en kuole tänne!
Samassa Kinin pelko kaikkosi kaikista sen ruumiinosista - sen sydämessä oleva voima, joka oli kannatellut sitä taistelussa Lucchiakin vastaan, heräsi täyteen loistoonsa. Se luotti täysin itseensä, vaikka pelkoa. Houndour lähestyi, ja lopultakin se oli tullut Kinin luo tappaakseen sen. Se yritti iskeä, mutta Kin torjui sen iskun järkkymättömänä sarvellaan.
"Minä näytän sinulle, kuka olen."
Kin heitti sarveensa pysähtyneen Houndourin kauemmas, ja lähti itsekin hyökkäämään. Juoksun aikana se latasi Iron tail-iskunsa täyteen voimaansa ja iski sen Houndouriin. Houndour ei pystyisi enää nousemaan. Se oli hävinnyt Kinille vain kahdella iskulla. Kin voisi tappaa sen siihen paikkaan, muttei tehnyt sitä. Se ei voinut.
"Sinä siinä. Mene, ja jätä minut ja ystäväni rauhaan. Meillä ei ole aikaa hoidella sinunlaisiasi typeryksia. Minä en tapa sinua. Mene!"

Hetken hiljaisuuden jälkeen Houndour nousi vaivalloisesti maasta, ja hiippaili pois paikalta. Kun se oli mennyt, Kin alkoi tähyillä, näkyisikö Shiraa missään.

[Kaya]

Vulpix raahusti uupuneena hitaasti eteenpäin, katse koko ajan tiukasti Nidorinossa ja Houndourissa. Se ei voinut auttaa Kiniä, vaikka tämä oli hengenvaarassa, mutta Nidorinon jatkaessa taistelua Shira pääsi huokaisemaan helpotuksesta. Lopulta Kin näytti jopa voittaneen Houndourin, ja koirapokémon vetäytyi. Shira uskalsi nyt jo huutaakin, ilmoittaen olevansa taas paikalla.
"Sinä päihitit sen!"

[Yamashita]

Kin katsoi suuntaan, johon Houndour oli mennyt. Sitten se katsoi Shiraan.
"Niinpä kai..."
Nidorino vaikutti jotenkin...erillaiselta. Jokin siinä oli muuttunut.

[Kaya]

Vulpix oli nyt päässyt takaisin Kinin luo. Shira huomasi jonkin muutoksen tapahtuneen toisessa, muttei kyennyt vielä sanomaan, mitä oli tapahtunut.
"Toivottavasti sillä ei ole laumaa. Tai ainakaan kostonhimoista sellaista."
Shira yritti vain rikkoa langennutta hiljaisuutta. Hän ei lainkaan uskonut että Houndour hakisi mistään apujoukkoja.