Joki hiljaa virtaa... (Vapaasti saapi tulla ^_^)

[Kaya]

Shira huomasi katsovansa jälleen poispäin kulkevaa Nidorinoa. Kin puhui jotain haaveesta. Haaveet. Shira huomasi pohtivansa itseään ja omaa suuntaansa. Minne minun pitäisi kulkea? Onko minulla haaveita, joita seurata? Kehittyminen Ninetalesiksi, mutta onko mitään muuta?
Ajatukset vyöryivät sekavina Vulpixin päässä. Hän ei ollut koskaan ajatellut tätä asiaa, eikä osannut vastata omiin kysymyksiinsä.
Kin tietää oman suuntansa. Ehkä hän voi opastaa minua löytämään omani?

Shira juoksi Kinin perään täysin äänettömästi, ja tultuaan tarpeeksi lähelle kysyi lupaa tulla tämän mukaan.
"Tuota... Haittaisiko, jos kulkisin vähän aikaa kanssasi? Sait minut miettimään asioita, ja... minulla ei varsinaisesti ole kiire mihinkään."

[Yamashita]

Kin havahtui kuulessaan Shiran sanat. Kukaan ei ollut aikaisemmin halunnut olla vapaaehtoisesti sen kanssa vain kävelemässä.
"No, mikäs siinä. Kunhan et loukkaa itseäsi piikkeihini."
Nidorino vaikutti apealta, mutta sen mieli oli hieman kirkastunut.
Voisiko tämä olla se, jota etsin? Kumppanini?

[Kaya]

Saavuttuaan Kinin rinnalle Shira hidasti askeleensa pysyäkseen Nidorinon kävelyn tahdissa.
"Ei, lupaan varoa piikkejäsi."
Vulpixin tassut välttyivät nyt taitavasti osumasta maassa oleviin kiviin, sillä yksi kompastuminen oli tehnyt hänet varovaiseksi. Näennäisesti Shira vaikutti kävelevän rauhallisesti ja rennosti, vaikka tosiasiassa hän oli varuillaan ympäristön vuoksi ja tarkisti jokaisen askeleensa. Hän vaistosi Nidorinon olevan edelleen apea, ja halusi tarjota tälle apunsa. Mikäli Kin ottaisi sen vastaan, tietenkin.
"Voinko auttaa sinua jotenkin unelmiesi täyttämisessä, vai ovatko ne jotain sellaista, joka sinun täytyy tehdä yksin?"

[Yamashita]

Äkkiä Kinin ajatukset pysähtyivät sen kuullessa Shiran kysymyksen.
Mitä?!
Nidorino käänsi katseensa Vulpixiin ja sen kasvoilla oli todella hämmäsynyt ilme.
"Mitenhän sen sanoisin...siihen minä juuri tarvitsen kumppania, joka auttaisi, mutten ole löytänyt vielä."

[Kaya]

Vulpix nyökkäsi kevyesti vastaukseksi. Hän ei oikeastaan keksinyt mitään muutakaan vastattavaa, ja toivoi, että Kin ymmärtäisi nyökkäyksen merkityksen; asia selvä.
"Minä voin tulla mukaasi etsimään sitä kumppania, jos minusta jotain apua siihen asiaan olisi."
Shira käveli hetken hiljaisena, mutta päätti sitten taas yrittää aloittaa keskustelun Kinin kanssa.
"Minne me muuten olemme menossa? Olisi kiva tietää, minne kenties joskus päädymme, mutta toisaalta ei tuntemattomaankaan kulkeminen minua haittaa."

[Yamashita]

Kinin sydän sykähti. Auttaa? Miten...?
"Kiitos. Apusi on enemmän kuin tarpeen!"
Nidorinon apealle naamalle tuli iloinen ilme. Kerrankin se sai olla iloinen jonkun kanssa. Viimeksi se sai kokea sellaista onnea äitinsä seurassa...
Njaah, se on mennyttä. Pitää katsoa eteenpäin, kohti tulevaa.

[Kaya]

Kin ei ollut vastannut Vulpixin kysymykseen määränpäästä, mutta Shira ei antanut moisen vaivata mieltään. Ainakin he olivat menossa johonkin, ja hänestä oli paljon mukavampaa liikkua eikä ainoastaan istua samassa paikassa.
"Hienoa kuulla että minusta voi olla apua."
Shira oli pirteämmällä mielellä nyt, kun Kin ei enää vaikuttanut niin alakuloiselta. Vuosikausia sitten hänen iloisuutensa olisi purkautunut taukoamattomana pulinan virtana, mutta sellaista ei enää tapahtunut.

[Yamashita]

Kin hymyili hieman, mutta sitten sen hymy laantui. Sen milen valtasi taas sen rakas äiti...
Usko jo, se on emnnyttä aikä sitä saa takaisin!
Silloin Nidorino muisti Shiran ja katsoi sitä.
"Niin..."
Nidorino tuntui todella poissa olevalta, eikä syystä.

[Kaya]

Kinin mielentila oli muuttunut äkillisesti, ja Vulpix oli siksi melkoisen varma, ettei se ollut tällä kertaa hänen syynsä. Toivoen olevansa oikeassa, Shira vain kulki hiljaisena eteenpäin. Kenties Kinillä oli mielessään jotain, jota se ei halunnut kertoa hänelle; eiväthän he loppujen lopuksi vielä juurikaan toisiaan tunteneet.

Vulpix alkoi pikkuhiljaa huomata alueella muutakin elämää. Nuoret Taillowit syöksähtelivät joen yllä, kenties niillä oli menossa jonkinlainen lentokisa. Kaksi Tailloweista vaikutti erityisen taitavilta, ja ne jopa tekivät huimia käännöksiä lentäessään. Muut siivekkäät alkoivat jo luovuttaa, sillä niistä ei ollut lainkaan vastusta noille kahdelle.
Äkillinen tuulenpuuska iski yli alueen, ja pörrötti Shiran turkkia. Vulpix sulki hetkellisesti silmänsä tuulta vastaan, ja avatessaan ne hän huomasi toisen taitureista tempautuneen joen keskellä olevan kiven päälle. Shira ehti jo hieman ihmetellä miksei tämä noussutkaan takaisin lentoon, ennen kuin huomasi Taillowin toisen siiven omituisen asennon, joka kieli murtumasta.
Vulpix pysähtyi kuin seinään, ja kutsui Nidorinoa nimeltä siltä varalta, ettei tämä ollut vielä huomannut asiaa.
"Kin!"

[Yamashita]

Kin pysähtyi myös kuin seinään; se näki vahingoittuneen Taillowin.
Samassa Kinin pään täytti muistot siitä, kun sen isä hakkasi sitä aina, miten pieni ja heikko Nidorino oli silloin ollut, avuton, vailla apua...
Ei...EI!
Tuuli tuiversi Kinin nahkaa pitkin kylmentäen sitä hiemna, mutta se ei välittänyt, vaan juoksi Taillowin luo. Tällä oli huolestunut katse ktasoessaan pieneen, pelokkaaseen lintupokemoniin.
"...Murtuma. SHIRA!"
Kin käänsi sekunnisa sen pään Vulpixiin päin. Kin oli jotenkin erillaine...se oli täynnä otuoa voimaa, joka hehkui ympäriinsä ja sai muissakin sen heräämään.
"Shira! Tuo pari ohutta keppiä, nopeasti! Ja jotain, jolla voin sitoa ne...HETI!"
Nidorino kääntyi takaisin Taillowin luo. Se näytti pelokkaalta, mutta Kinin yhtäkkinen voimakkaan kaunis olemus sai sen hieman rauhoittumaan.
"Ei mitään hätää. Aion auttaa sinua. Pystytkö liikkumaan...kävelemään tai muuten?"
Taillow pudisti hitaasti hitaasti päätään. Kin huokaisi, työnsi päänsä hellästi sen rintaa vasten ja ponnisti päätään siten, että Taillow liukui hellästi sen selkään siten, ettei piikit vahingoittasi sitä. Sen jälkeen Nidorino kuljetti pienen lintupokemonin aukeammalle paikalle odottamaan Shiraa, ja laski Taillowin hellästi maahan.

[Kaya]

Shira kääntyi välittömästi käskyn saatuaan ympäri, ja juoksi etsien Kinin pyytämiä tarvikkeita. Onneksi lähettyvillä oli pari puuta, tosin ne olivat niin korkeita, ettei Vulpixin kaltainen pieni Pokémon ikinä yltäisi korkealla oleviin oksien kärkiin. Valitettavasti juuri nämä kärjet olivat tarpeellisia tässä tilanteessa. Shira yritti vielä etsiä maasta keppejä, mutta turhaan.
Kesken kaiken taivaalta singahti jokin, nopeasti kuin luoti, ja Shiran päähän tipahti pari juuri sopivaa kepakkoa. Tämä "jokin" kääntyi ja lennähti toistamiseen Vulpixin yli. Tällöin näki selkeästi sen olevan toinen Tailloweista.
"Kiitos vain. Nämä tulivat tarpeeseen."

Shira pinkaisi Kinin ja Taillowin luokse tuoden kepit, ja säntäsi sitten etsimään jotain, jolla sitoa. Joen reunalle oli huuhtoutunut jokin ihmisten käyttämä vaatteen palanen. Vulpixia inhotti koskea sitä; ensinnäkin koska se oli märkä, ja toiseksi koska se oli ollut mitä ilmeisemmin ihmisen käytössä. Hän kuitenkin nappasi sen suuhunsa hivenen vavisten, ja kiiruhti viemään sen Nidorinolle.
"Tarvitsetko vielä jotain muuta? Tuosta saa repimällä sidostarvikkeen." Shira kysyi heitettyään rievun Kinille.

//HUOMIO Olen luokkaretkellä perjantaihin asti (9.5. ?) joten en voi kirjoittaa sitä ennen.//

[crystal]

//Saankos tulla mukaan?//

Ray käveli joen lähettyvillä ja piteli kättään. Siihen oli tullut pitkä haava, kun Ray oli kävellyt kuusten seassa ja raapaissut kätensä terävään oksaan. Käteen sattui, mutta Ray kesti hyvin. Ray katsoi jokea kohti ja näki jotain. Ray ei tiennyt mitä, mutta jotain. Hän käveli joen luo ja katsoi tarkkaan. Mutta Rayn näkö oli hieman sumeana, eikä hän nähnyt kunnolla joen toiselle puolelle. Ray istahti maahan tylsistyneenä ja heilutti pitkää häntäänsä. Sitten hän katseli poskessaan olevaa salamanmuotoista merkkiä ja muisteli entistä laumaansa, jossa oli ollut sähköpokemoneja. Poskessa oleva merkki kertoi sen. Ray nousi ja koitti puhdistaa haavaansa joen vedellä. Haava oli kuitenkin liian pitkä, ja Ray luovutti pesemisen yrittämisen. Se oli typerää, jos ei onnistunut*

[Yamashita]

#Noh...saa minun puolesta.#

Kin kiitti Shiraa ja repi kangaanretaleesta suikaleita, sitoen niillä kepin Taillowin siipeen siten, että siipi oli normaalissa asennossa. Pieni lintu oli vapissut toimenpiteen aikana ja räkäissyt pari kertaa kivustakin, mutta Nidorino oli lohduttanut sitä hiljaa ja jatkanut kunnes sai työnsä tehtyä.
"Parempi?"
Taillow kokeili siipeään. Sillä ei tosin pystyisi lentämään, mutta se parantuisi ennalleen piakkoin. Lintupokemon kiitti ja poistui ystävänsä kanssa.
Kin käänsi hetken hiljaisuuden jälkeen katseensa Vulpixiin.
"Kiitos avusta. Ilman sinua en olisi selvinnyt siitä...Kiitos."

[Kaya]

//Korppi on lentänyt takaisin häkkiinsä, Kaya on palannut koneen äärelle matkalta. Ja minullekin käy kyllä että liityt mukaan, crystal.//

Shira katseli tyytyväisenä lähtevää Taillowia. Nyt siivekäs tulisi kuntoon, eikä siitä tarvitsisi enää huolehtia.
"Tietysti olisit pärjännyt ilman minua. Minä vain vähän autoin."
Vulpix puheli hyväntuulisena, mutta pian sen ruumis näytti jähmettyvän paikoilleen. Shira oli haistanut jotain, ja käänteli valppaana päätään nähdäkseen, kuka tai mikä oli joelle ilmestynyt. Hän ei sanonut mitään ääneen, koska ei voinut olla varma, oliko tulija ystävällisissä aikeissa vai ei. Siksi hänestä oli ollut kovin viisasta paljastaa sijaintiaan puheella.

[Yamashita]

Kin havaitsi Shiran äkkisen reaktion, ja totta puhuen Kin itsekin oli kuullut jotain tarkoilla korvillaan; joku oli tullut.

#Äärimmäisen lyhyttä...#