Kylmä kuolema hiipii kohti...

[Yamashita]

Hiljaista. Hiljainen, kevyt tuulahdus kävi läpi koko järven. Ei ketään...
DASH
Lumi pöllysi, kun tumma hahmo juoksi järvelle, ja sen edessä se pysähtyi. Nyt kuka hyvänsä saattoi huomata, että hahmo oli Houndour, jolla oli kaulapanta. Kyllä, ja sen nimi oli Hunter, vaikka se olikin naaras. Hunter ei toivonut tapaavansa ketään, muttei pistäisi pahakseen, jos joku kuitenkin tulisi sinne.

[njeekyo]

Flygon käveli masentuneen oloisesti pitkin järven rantaa. Tai pikemminkin se laahasi itseään, sen sijaan, että olisi kävellyt. Sitä masensi vieläkin veljensä kuolema, vaikka siitä oli jo melkoisen kauan aikaa. 'Huh, nyt kaipaisin todella jotain piristävää.. Mitä vain' se mietti itsekseen ja huokasi syvään. 'Vaikka jonkun, jolle ihan vain puhua vähän..'
Äkkiä se huomasi tumman, koiramaisen hahmon rannalla. 'Kuka ihme..? Joku vaarallinen otus..?' se jäi miettimään varuillaan. Se siristi silmiään ja yritti tarkastella Houndouria tarkemmin, muttei erottanut juuri mitään niin kaukaa. Se istui puiden välissä kahden vaiheilla; joko se voisi häipyä, tai mennä noin vain tervehtimään vierasta, mikä ei ollut ollenkaan sen tapaista.
Sen ei kuitenkaan tarvinnut miettiä kovin pitkään, sillä sitä alkoi aivastuttamaan, ja se aivasti hyvin äänekkäästi. 'Nyt hän varmaan huomaa minut..' se mietti hermostuneena, ja jäi miettimään, mitä tekisi.

[Yamashita]

Hunterin tarkat korvat havaitsivat aivastuksen, j s katsoi heti äänen suntan nähden Flygonin.
Kas! Joku siis tuli...
Aikailematta Houndor otti sputin ja juoksi lähemmäs toista, pysähtyen kuitenkin muutaman metrin päähän tästä. Hunter itse oli aivan tyynen näköinen, mutta sen silmät paloivat kuin liekit.

[njeekyo]

Ryuroo hätääntyi entistä enemmän ja katseli puskien seasta varautuneena, kun toinen juoksi lähemmäksi. 'Hän selvästi huomasi minut..', se ajatteli ja yritti pohtia, mitä kannattaisi tehdä. Sen teki mieli lentää pakoon niin lujaa, kuin vain pääsisi, ja kaivautua maan alle piiloon, mutta eihän sitä voinut tietää, oliko Houndour ilkeä, vain ei, jos ei edes uskaltanut kokeilla.
Se päätti jäädä odottamaan. Jos toisella olisi pahat mielessä, se luultavimmin hyökkäisi, ja sitten pitäisi vain tapella, jos ei, olisi oikein hyvä niin. Se päätti kuitenkin tulla hiukan lähemmäksi Houndouria, ja hypähti kevyesti pois puskasta, noin puolentoista metrin päähän Houndourista, ja katseli tätä hyvin tarkkaavaisena

[Yamashita]

Hunter katseli Flygonia tyynesti. Se ei välittäisi, jos se hyökkäisi sen kimppuun, mutta Hunterilla ei ollut kuitenkaan aikomusta alkaa tapella. Se loi toiseen erikoisen katseen.
"Päivää. Oletko ohikulkumatkalla? Niin olen minäkin."
Houndour laski katsetatan hieman maahan - se ei halunnut olla epäkohtelias.

[njeekyo]

Ryuroo seisoi edelleen vähän matkan päässä Houndourista, tarkkaavaisena ja kuunteli. "En oikeastaan tiedä, minne olen menossa.." se vastasi ja mietti hetken katsoen taivaalle. Tottahan se oli. Sillä ei ollut minkäänlaista määränpäätä, eikä tavoitetta. Se vain kierteli sinne tänne, suri veljeään ja kaivoi koloja maahan.
"Oikeastaan olen.." se jatkoi sitten vastaustaan kohteliaampaan äänensävyyn mietteliään sijaan, ja huokasi surullisesti. Ryuroon elämässä ei ollut sen veljen kuoleman jälkeen tapahtunut oikeastaan mitään mukavaa. Se vilkaisi masentuneesti Hunteria, joka näytti niin ylväältä ja rohkealta, ja ennen kaikkea; varmalta. Sitten se otti pari askelta jatkaakseen määränpäätöntä matkaansa eteenpäin.

[Yamashita]

Hunter juoksi kovalla vauhdilla Flygonin eteen estäen sen poistumisen paikalta.
"Mihinkäs sinä olet menossa?"
Houndour näki toisen katseesta, että sekin oli menettänyt jonkun oikein läheisen ja rakkaan, niin kuin Hunter itsekin.
En sano tätä varmasti, mutta tuo taitaa tietää miltä minustakin tuntuu...

[njeekyo]

Ryuroo säikähti hiukan Houndourin äkkinäistä liikettä, ja hypähti muutaman askeleen taakse päin säpsähtäen. Sitten se katsoi surullisesti Hunteria. "En tosiaan taida tietää.." se sanoi epävarmasti. "..Ajattelin mennä etsimään jotakin edes hiukan piristävää, kuten tähänkin asti." Se jatkoi sitten ja katsoi taas taivaalle, ikäänkuin ajatellen, että sen kuollut veli voisi tulla takaisin.
"Olen surullinen.. ja varmasti masentavaa seuraa.." Se lisäsi vielä ja yritti ryhdistäytyä ja olla ajattelematta Dracoa, veljeään, joka oli ollut sille niin kovin rakas. Sitten se huokaisi taas.

[Yamashita]

Hunterin teki mieli naurahtaa. Se oli elänyt kurjan elämän, ja sitten kun sille oltiin suotu onni, se vietiin pois.
"Kukahan tässä on kurjaa seuraa? Minulta vietiin koko elämäni pois, enkä voi saada sitä ikinä takaisin. Tulevaisuuteni on tyhjää täynnä."
Houndour ymmärsi kyllä toisen surun, mutta se itse tunsi olevansa liian ymmärtämätön auttamaan siinä.

[njeekyo]

Ryuroo hätkähti ja yllättyi. Toinen taisi tosiaan ymmärtää sitä, vieläpä oikein hyvin. "Niin minultakin.." se sanoi surumielisesti ja katsoi Hunteria yllättyneenä "se on niin kamalan epäreilua ja masentavaa.." se jatkoi masentuneesti ja huokasi sitten syvään.
Sille ei oikeastaan ollut tullut mieleenkään, että se voisi avautua jollekkin, ja joku ihan oikeasti ymmärtäisi sitä. Ehkä se ei sitten surultaan ollut ajatellut selkeästi. Mutta asiaa tarkemmin ajateltuaan, sehän oli jopa välttämätöntä. Olisihan se hirvittävän epätodennäköistä, että se oli ainoa rakkaan ystävänsä menettänyt.

[Yamashita]

Houndourin silmät leiskuivat kuumasti kylmässä ilmassa. Hetken aikaa sillä oli vakava ilem kasvoillaan, mutta lopulta se vaihtui huvittuneeseen virneeseen.
"No, elämä jatkuu, menneitä on turha mennä suremaan. Eihän niitä saa koskaan takaisin. Täällä on muuten aikas kylmä, eli etsitäänkö joku lämmin paikka?"

[njeekyo]

Ryuroo oli jo selvästi piristynyt. Sen ajatukset olivat pitkästä aikaa jossain muualla, kun sen edesmenneessä veljessä. Tottahan se oli, ettei menneitä kannattanut ainakaan niin kauaa muistella, tapahtunutta ei saisi tapahtumattomaksi, vaikka olisi kuinka surullinen.
Sää oli tosiaan kylmä, kuten tässä paikassa yleensäkkin, mutta aikaisemmin Ryuroo ei ollut tullut ajatelleeksi tai huomannut koko asiaa masennukseltaan. Nyt tarkemmin ajatellen sitä tosiaan vilutti, ja lämpimän paikan etsiminen kuulosti oikein mukavalta idealta. "Juu, taitaa olla kannattavaa etsiä." Se vastasi sitten iloisemmin, kuin oli aikoihin ollut.

[Yamashita]

Hunter katseli ympärilleen miettiväisenä, ja näki maassa kuivan risukasan...
...teki emberin ja se syttyi tuleen. Lämmin liekki lepatti kylmässä paikassa. Kuinka ironista.
"Siinä olisi lämmikettä."

[njeekyo]

Ryuroo säikähti risukasan äkkinäistä syttymistä tuleen, mutta loistava lämmike se tosiaan oli tällaisessa hyytävän kylmässä paikassa.
"Tuohan on kätevää.." Se sanoi innostuen, ja asteli pikku nuotion eteen lämmitelläkseen. Se istui maahan, aivan pienen välimatkan päähän palavasta risukasasta, jotta sillä olisi tarpeeksi lämmintä.
Se katseli nuotiota. Tuli näytti niin kauniilta ja villiltä, jotenkin lumoavalta. Ryuroo ei ollut kovinkaan usein edes nähnyt tulta, ja nyt se vain katsoi liekkiä intensiivisesti ja lumoutuneena, kuin transsissa.

[Yamashita]

Hunter hymähti, ja käänsi katseensa ympäristöön. Ilma oli todella kylmä, eikä siihen atanut vieno tuulenvirre. Houndour oli tulipokemon, mutta ihan jäätävän kylmääkään se ei kestäisi.
Se ajatteli menneisyyttään, ja sitä, kun kerran oli sytyttänyt nuotion isännälleen...
Mutta Hunter heiti sen ajatuksen pois mielestään ja meni lämmittelemään nuotiolle Flygonin kanssa.
"En tainut vielä esittäytytä. Nimeni on Hunter."