Yamashita
Lv.1
AVATAR (C) MEIK? ELI EI KOPIOIDA!
Posts: 34
|
Post by Yamashita on Jan 23, 2009 14:22:21 GMT -2
Jolteon kallisti päätään, virnistäen ilkikurisesti, ja totesi: "Tuo kaveri tuolla kertoi. Ja hän myös kertoi, että täällä ei ole kaikki ihan kunnossa." Jiyon asteli lähemmäs toista eevee-muotoa, ja sen jalassa olevat metallirenkaat kilisivät sen askelten tahdissa. Se pysähtyi suoraan Skyereonin eteen, niin lähelle että melkein kosketti sitä. Ja sen virnistys vaihtui vakavampaan ilmeeseen. "Kerro Jiyonille mikä mättää tässä elämässä, pikku angstaaja", Jolteon sanoi koomisella äänensävyllä ilmeestään huolimatta.
|
|
|
Post by Kaya on Jan 23, 2009 16:37:14 GMT -2
'Minä luulin, että voisin luottaa Alfonsiin... mutta ei, hän meni puhumaan minusta tuntemattomalle...' Skyereon ei syyttänyt Dragonitea lavertelusta, kai toisella oli sitten oikeus kertoa. Ja nyt sitten vieras Jolteonkin näytti sotkeutuvan Auroran elämään. Sähköpokémonin tullessa lähemmäs, vastaavasti Skyereon siirtyi hetken kuluttua kauemmas. Muiden läheisyys ahdisti sitä, eikä Jolteon tehnyt tässä poikkeusta. Toinen esitti kysymyksen, ja naaras mietti hetken, ennen kuin vastasi yhdellä ainoalla sanalla. "Minä." Skyereon katseli itsepäisesti poispäin Jolteonista. Se ei uskaltanut katsoa Jiyonia, sillä se uskoi jo tietävänsä, mitä oli tulossa.
|
|
Yamashita
Lv.1
AVATAR (C) MEIK? ELI EI KOPIOIDA!
Posts: 34
|
Post by Yamashita on Jan 25, 2009 14:58:19 GMT -2
Jiyonin ilme muuttui miettiväksi. Sitten se kohotti toisen käpälänsä ja läpsäytti Skyereonia hyvin kovaa kasvoille (oikealla etukäpälällä, missä metallirenkaat olivat). Sitten sen ilme muuttui todella äkäiseksi. "Miten niin sinä itse?!" se ärjyi ja sen sininen silmä välkkyi hurjana, "Minä..." Jolteon lopetti lauseensa kesken, sillä se huomasi vieressä olevien Staraptorien heräilevän. Pikku Starly oli ollut koko ajan aivan hiljaa, mutta nyt se alkoi rääkyä minkä kurkustaan pääsi. Staraptorit nousivat ja kuuntelivat poikastaan, kunnes ne vastasivat matalemmalla rääkymisellä. Sitten kolmikko nousi ilmaan ja lensi pois. Koko välikohtausken ajan Jiyon oli seissyt turkkinsa piikit pystyssä. Kun ne lensivät vain pois, se rauhoittui ja katsoi taas Auroraa. "Minä en voi käsittää, miksi sinun pitää vihata itseäsi. Olet aika idiootti!" Jolteonin silmät välkkyivät hurjasti, etenkin sininen.
|
|
|
Post by Kaya on Jan 25, 2009 15:55:24 GMT -2
Jolteonin väkivaltainen ele oli odottamaton, ja sai Skyereonin vinkaisemaan kivusta. Aurora tunsi hetken ajan vain säteilevää kipua, ja yllättävää kyllä, kipu vei kaiken muun naaraan mielestä. Hetken ajan siivekäs ei kärsinyt henkisesti. Mutta sitten kipu laantui ja tietoisuus palasi. Aurora saikin heti toettuaan kuunnella Jiyonin räyhäämistä. Naaras vilkaisi toista varovaisesti, ja valkean pokémonin katse oli täysin alistunut. Se ei väistäisi iskuja, jos niitä lisää niskaansa saisi. Skyereon ei huomannut lintujen lähtöä lainkaan, ja keskittyi ympäristöönsä taas vasta sitten, kun Jiyon jatkoi puhettaan. Kun Jolteon haukkui naarasta idiootiksi, tämä ymmärsi, että toinen oli reagoinut hieman eri tavalla kuin mitä hän oli odottanut. Perusviesti oli silti sama: Miksi sinä käyttäydyt noin? "Tiedän että olen idiootti... Anteeksi." Skyereonin anteeksipyyntö oli vilpitön, se oli todella pahoillaan. Aurora alkoi taas kyynelehtiä, mutta tällä kertaa se ei edes yrittänyt peitellä asiaa. Surulliset silmät olivat poikkeuksellisesti suorassa katsekontaktissa Jiyonin eriväristen kanssa.
|
|
Yamashita
Lv.1
AVATAR (C) MEIK? ELI EI KOPIOIDA!
Posts: 34
|
Post by Yamashita on Jan 28, 2009 13:55:24 GMT -2
Jolteon näytti värähtävän kun Skyereon alkoi itkeä. Sen silmien hurja välkkyminen lakkasi, ja se laski hiukan päätään. "Anteeksi...olin liian äkkipikainen." Jiyon sanoi hiljaa, melkein kuiskaten. Sitten se nosti päätään ylväästi ylös, ja katseli taivaalle. "Me kaikki olemme joskus idiootteja", se sanoi ja virnisti, "Mutta sinua en voi käsittää edes kaiken kokemani ja näkemäni jälkeen." Se istahti varovasti toisen viereen missä se oli seissyt koko ajan. "Kohtasin aikaisemmin kolme idoottia...Nidokingiä...", Jolteon sanoi, "He halusivat vain tapella. Mutta minä en. Ajoin ne pois, sanoen että minulla ei ole aikaa sellaiseen." Jolteon laski päätään alemmas, eikä enää katsonut Auroraa.
|
|
|
Post by Kaya on Jan 28, 2009 16:23:40 GMT -2
Skyereonin suureksi yllätykseksi Jiyonin kiukku näytti laantuneen. Anteeksipyyntöön naaras vastasi hiljaisella "Ei se mitään" -lausahduksella. Kun Jolteon oli istahtanut, teki Aurora samoin. Se ei ollut edes huomannut, kuinka jalat olivat alkaneet turtua pitkästä seisomisesta. "Ei sinun tarvitse ymmärtää minua. Usko, on parempi, jos et ymmärrä..." Siivekäs kuunteli Jolteonia hiljaisena, ja huomattuaan toisenkin hiljentyneen, vilkaisi uteliaana sähköpokémonia. Toinen oli kääntänyt katseensa pois. "Haluatko... haluatko puhua siitä? Nidokingeista?" Skyereonin ääni oli tuskin kuuluva. Se halusi kääntää keskustelun pois itsestään. "Jos et halua, niin älä sano mitään. On asioita, joista ei ole tarkoitus puhua..." Aurora katseli metsän puiden ohi kaukaisuuteen, kuin olisi nähnyt siellä jotain, mitä kukaan muu ei kyennyt katsomaan.
|
|
Yamashita
Lv.1
AVATAR (C) MEIK? ELI EI KOPIOIDA!
Posts: 34
|
Post by Yamashita on Jan 31, 2009 16:03:01 GMT -2
Jolteon kohotti päätään kuulessaan Auroran sanat. "Että haluanko puhua?" se kysyi ja jotenkin surumielinen ilme muutti neutraaliksi, "voihan sitä, jos tahdot kuulla." Jiyon rykäisi kurkkuaan selväksi, ja avasi suunsa. "Tässä tuli ongelmia yhden Nidokingin kanssa. Se uhkaili erästä mukavaa pokemonia, ja minäkös suutuin. Iskin sitä riiviötä parilla vahvalla iskulla, ennen kuin sain sen lyötyä. Mutta sitten mokoma kutsui veljensä paikalle." Tässä Jiyon katsoi merkillisesti Skyereoniin sinisellä silmällään ja jatkoi, "olin juuri tullut tieni päähän, kun tämä pokemon jota se Nidoking oli ahdistellut tuli apuun. Sain kerättyä hetken voimiani, kun samassa alkoi kaatosade. Se oli minulle onnenpotku, sillä sade kasteli mokomat, ja ukkospilvet auttoivat minua käyttämään mahtavinta hyökkäystäni, Thunderia. Kun iskin sen täysillä, ne kaikki kolme olivat lyötyjä. Jotkut olisivat viimeistelleet työnsä tekemällä niistä selvän, mutta käskin niiden häipyä ja kadota silmistäni ikiajoiksi." Jolteon oli pari sekunttia hiljaa. "Tein sen siksi, koska en halunnut toistaa omaa tuskaani toisille."
|
|
|
Post by Kaya on Feb 1, 2009 15:36:20 GMT -2
//Sanonpa nyt tässä, jos et satu huomaamaan tuolla pelisuunnittelualueella. Eli tuli tässä mietittyä, josko haluat Jiyonin pelaavan toverinsa Vanin kanssa, kun kyseinen hahmo olisi vapaana. Eli kolmenpeliä, jos sinulla ei ole mitään sitä vastaan?//
Aurora ei huomannut mitään eroa Jiyonin olemuksessa, vaikka kuka tahansa muu olisi ymmärtänyt, että toinen puhui tästä uudesta aiheesta mieluummin kuin edellisestä. Tästä huolimatta Skyereon kuunteli hiljaa, keskeyttämättä Jolteonia. Naaras jopa vilkaisi välillä sähköpokémoniin päin, mutta se oli enimmäkseen vain osoitus siitä, ettei siivekäs olento ollut jälleen uponnut omaan maailmaansa. Kun Jiyon sanoi viimeisen sanansa, Skyereon ei enää rohjennut katsoa siihen. Toinen oli vastustanut Nidokingien "hoitelemista". Mitä hän mahtaisikaan sanoa, jos tietäisi totuuden Aurorasta? "Se oli oikein... Ketään ei saisi vahingoittaa pahasti." Lentopokémon oli yhtäkkiä muuttunut entistä etäisemmäksi. Nyt se todella ei reagoinut mihinkään, eikä halunnut puhua kenekään kanssa. 'Voi miksi, miksi minä teen aivan toisella tavalla kuin pitäisi?'
|
|
Yamashita
Lv.1
AVATAR (C) MEIK? ELI EI KOPIOIDA!
Posts: 34
|
Post by Yamashita on Feb 4, 2009 14:48:30 GMT -2
Jiyon nyökäytti päätään jotenkin vaistomaisesti. "Totta...mutta aina en ole tehnyt oikein. Kerrankin...minä satutin toista, omista itsekkäistä syistäni..." Jolteon sulki sininen silmänsä kuin yrittäen unohtaa. "Minä tein väärin. Tämä silmä on maksu pahuudestani", Jolteon sanoi hyvin matalalla äänensävyllä. Äkkiä Jiyon ajatteli Vania, tuota Umbreonia, jonka kanssa se oli perustanut pelastustiimin. Kyseessä ei ollut kuitenkaan Jolteonin ensimmäinen pelastustiimi... Samassa sen korvat heilahtivat. Se oli ollut kuulevinaan pusikosta rapinaa. Kaikki keltainejn sähköjäniksen turkissa olevat piikit nousivat pystyyn ja sojottivat ylös kuin puolustautuvalla siilillä - pusikossa oli pakko olla joku. Jolteon nousi seisaalteen ja oli hyökkäysasennossa. Jos joku hyökkäisi, se velvollisuus olisi suojella toista Eevee-muota.
|
|
|
Post by Kaya on Feb 4, 2009 16:24:42 GMT -2
Jiyonin tarina oli yllättänyt Auroran. Toinen oli siis jonkinlainen kohtalontoveri, joskin kuulosti siltä, että Jolteonin uhri ei ollut loukkaantunut pysyvästi. 'Eikä kuollut. Hän ei kai tekisi sellaista.' "Olet siis jo maksanut velkasi..." Naaras mietti ohikiitävän hetken verran kertovansa, ettei Jiyon suinkaan ollut ainoa pahantekijä, mutta hylkäsi ajatuksen nopeasti. Eihän hän ollut tuntenut toisen kuin muutaman hetken. Yhtä hyvin valkoinen pokémon olisi voinut kertoa Alfonsille kaiken, mutta lohikäärme ei ollut saanut tietää mitään. Skyereon muisti nyt vain etäisesti juuri tapaamansa Dragoniten, ja vilkuili ympärilleen, muttei nähnyt toista enää. Kenties Alfons oli piiloutunut, kenties lähtenyt, Aurora ei siitä tiennyt. Yllättäen Jiyon liikahti, ja vieressä istunut lentopokémon yllättyi huomatessaan toisen valmistautuvan taistelmaan. Jolteon ei ollut ollut ainoa, joka kuuli epäilyttävän äänen. Aurora ei kuitenkaan vaivautunut edes nousemaan paikaltaan, käänsi vain odottavasti katseensa pensaisiin. Sen mielestä sähköpokémonin reaktio oli täysin turha. "Ei sinun tarvitse taistella. Voit mennä, jos haluat..." Skyereonilla oli kuitenkin jo sen verran kokemusta, että se tiesi, ettei Jiyon ollut mihinkään menossa. Aurora toivoikin, että tämä toistaiseksi tuntematon pusikossaeläjä ei olisi riidanhaluinen. Kenties se oli pelästynyt piikit pystyssä odottavaa Jolteonia ja vain lähtenyt pois. Naaras ei liikkunut paikoiltaan mihinkään, vaan jäi odottamaan, mitä seuraavaksi tapahtuisi.
|
|
|
Post by Hapro on Feb 5, 2009 16:34:25 GMT -2
#Tähän väliin siis ilmestynen~#
Iloluontoisesti siniset renkaat ja kirkkaat, keltaiset silmät omaava Umbreon hypähti erään pienen kiven yli. Korvakorut kilahtelivat iloisesti toisiaan vasten ja kaulakoru hakkasi kerran kaulaa. Van ei kuitenkaan siitä piitannut. Hän oli iloisella päällä. Itäinen metsikkö oli mukava paikka ja hän nautti siellä liikkumisesta. Naaraita ei kuitenkaan paljoa silmiin pistänyt, mikä oli periaatteessa varsin sääli. Mutta eiköhän pusikosta kumminkin joku söpöläinen ajan myötä esille tupsahtaisi. Ainakaan porukat eivät roikkuneet kintereillä, mikä oli hyvä juttu. Van oli taas hetkeksi kyllästynyt kaupunkimenoa ja paennut metsään, mutta nyttemmin hän oli huomannut, että yksinäisyys kalvoi taas hitusen. Hän kaipasi puheseuraa. Tai jotain muuta, jolle suutaan aukoa. Vieressä oleva puu ei kelpaisi. Yhtäkkiä jostain kuului ääntä! Puhetta – tai no, muminaa – mutta ääntä se varmasti oli. Umbreonin korvat olivat kuulleet sen, eikä sen luokse ollut pitkä matka. Mustaturkkinen lähti nopeasti hölkkäämään kohti ääniä. Yhden pusikon takaa hän uskoi ne kuulleensa. Taistelua uros ei toivonut, eikä hän ollut edes miettinyt olisivatko puhelijat väkivaltaisia. Njäh, ihan sama, se nähtäisiin sitten. Nyt hän tahtoi vain ja ainoastaan seuraa ja sitä tuon pusikon takana olisi. Tyhmyyspuuskassaan Van siis otti hieman vauhtia ja ponnisti, hypäten sitten ketterästi pusikon yli. Alastulo ei onnistunut ja Umbreon löysi itsensä rähmältään maasta, eikä hän oikeastaan nähnyt keitä ympärillä oli.
|
|
Yamashita
Lv.1
AVATAR (C) MEIK? ELI EI KOPIOIDA!
Posts: 34
|
Post by Yamashita on Feb 6, 2009 15:32:07 GMT -2
Jolteon säpähti hurjasti nähdessään yhtäkkiä edessään rähmällään makaavan Vanin. "V-van?! Mitä kummaa...!" se äimisteli Umbreonille. Sillä välin aukiolla seisoskeleva Alfons päätti mennä katsomaan, miten Jiyon pärjäisi Auroran kanssa. Se käveli hissukseen paikalle huomatakseen melko koomisen näyn: Van rähmällään, Jiyon sen vieressä piikit pystyssä, ja Aurora vain jökötti. Alfon katseli jokaista yksitellen hyvin ällistyneen näköisenä. Samassa Jolteon huomasi Dragoniten tulleen, ja laski piikkinsä alas. "Ei hätiä, tunnen tuon tyypin..." Jiyon selosti, "Olemme pelastustiimi." Sitten Jolteon ja Alfons katsoivat molemmat hämmillään Umbreonia. Jiyon toivoi olevansa missä tahansa muualla kuin täällä, sillä tilanne oli siitä hyvin nolo.
|
|
|
Post by Kaya on Feb 7, 2009 14:48:59 GMT -2
Lehtien kahahdus kertoi jonkun juuri loikanneen kasvuston yli - ja se joku sattui olemaan maahan mätkähtänyt Umbreon. Tavallisesti Aurora ei olisi ollut lainkaan kiinnostunut tuntemattomista, mutta tässä kyseisessä yksilössä oli jotain kovin outoa. Skyereon kallisti päätään ensin hitaasti vasemmalle, sitten oikealle, kuin yrittäen tutkia tulokasta eri kulmista. Oli se nähnyt Shinyjä ennenkin, mutta silti naaraalla kesti iäisyys tajuta, että omituisuus johtui erikoisesta värityksestä. Kun tämä seikka kerran oli selvinnyt, Auroran mielenkiinto toista kohtaan laski täsmälleen samalle tasolle kuin se olisi ollut keltarenkaisen kanssa; olemattomaksi. Pohtiessaan yllättäjän ulkonäköä Skyereon oli jälleen kerran jäänyt jälkeen tilanteesta, ja siksi naaras hämmästyikin huomatessaan Alfonsin ilmestyneen taas paikalle. Ihmetys ilmeni kuitenkin vain epämääräisenä tuijotuksena, kunnes Aurora ymmärsi kääntää katseensa kahteen sukulaiseensa. Jiyon totesi parhaillaan, että tunsi Umbreonin ja he sattuivat olemaan tiimitovereita. "...vai niin. Hänestä siis tuskin on harmia sinulle." Naaras puhui tapansa mukaan epämääräisesti, mutta eihän siitä ollut mitään takeitakaan, mitä Shiny päättäisi tehdä hänelle tai Dragonitelle. Skyereon muisti, että Jolteon taisi lausua vieraan nimen hetki sitten... Vanko se nyt oli? Aurora ei ollut kuunnellut niin tarkasti, ja nytkin se oli tilanteesta liian ulkona ymmärtääkseen, että Jiyon oli nolostunut tapauksesta. Naaras vain toljotti jokaista paikkallaolijaa vuoron perään, yrittäen ymmärtää, miten oli tällaiseenkin tilanteeseen joutunut.
|
|
|
Post by Hapro on Feb 7, 2009 15:16:43 GMT -2
Vanilla kesti hetki räpiköidä itsensä pää-maata-vasten –asennosta istuma-asentoon. Siitä selviydyttyään hän ravisteli tyhmästi päätään ja ymmärsi sitten katsoa ympärillä olijoita. Kas vain, siinähän oli Jiyon, joka kummasteli hänen paikalleilmestymistään. Umbreon tunsi punastuvansa hiukan typerästä tulostaan ja suoriutui nopeasti jaloilleen, vastaten sitten Jolteonille: ”Moi Jiyon. Minä olin vain kuljeskelemassa metsässä ja kuljin sitten ääntä ja noh, tulin tänne”, hän yritti selitellä outoa ilmestymistään. Sen jälkeen mustaturkki kääntyi katselemaan muita ympärillä olijoita. Siinä oli joku… oudon näköinen neito, joka oli todennut, ettei hänestä siis Jiyonin sanojen mukaan olisi vaivaa. Hän ei muistanut ikinä nähneensä tämän kaltaista, mutta se ei tarkoittanut, etteikö tämän olisi häneen pitänyt ihastua. Kaikkihan tekivät niin, joten tämäkin naaras varmasti tekisi. Umbreon siis käänsi selkänsä Jolteonille ja kumarsi korvakorut heilahdellen valkoiselle naaraalle. ”Olen Humberto Van Schyllendycken, kutsumanimeltäni Van. Yritän parhaani mukaan olla olematta vaivaksi. Hauska tutustua, neiti…” uros jätti lopun avoimeksi, jotta toinen voisi esittäytyä. Hän ei jaksanut vaivautua edes huomaamaan paikalle ilmestynyttä Dragonitea saati jaksanut miettiä tilanteen outoutta.
|
|
Yamashita
Lv.1
AVATAR (C) MEIK? ELI EI KOPIOIDA!
Posts: 34
|
Post by Yamashita on Feb 9, 2009 14:46:30 GMT -2
Jiyon murahti Humberto Van Schyllendyckelle hampaidensa takaa (jaksoin kirjoittaa Vanin koko nimen ensimmäistä kertaa!) ja mätkäisi sitä naamaalle. "Anna sen tytön olla", Jolteon ärisi vihoissaan Umbreonille, "hän ei voi ihan hyvin." Alfons katseli toisia perin hämmillään.
|
|